Vuosikerta 1927

Sokeain Airut. N:o 1. tammikuu. 1927.
Sokeain Airut. N:O 2. helmikuu. 1927.
Sokeain Airut N:o 3. maaliskuu. 1927.
Sokeain Airut N:o 4 ja 5. huhtikuu ja toukokuu. 1927.
Sokeain Airut. N: 5.1927.
Sokeain Airut. N:o 6. syyskuu. 1927.
Sokeain Airut. N:o 7. lokakuu. 1927.
Sokeain Airut. N:o 8. marraskuu. 1927.
Sokeain Airut. N:o 9. joulukuu. 1927.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 1. Tammikuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Tilinpäätös.

Katsaus vuoden viimeisiin päiviin

Vuoden viimeinen ilta on tullut. Muutamien tuntien kuluttua on uusi vuosi astunut vanhan tilalle. Tällainen hetki kehoittaa meitä itsetutkisteluun. Niin kuin vuoden vaihde monasti aineellisen elämän alalla on se ajankohta, jolloin tilinpäätös on tehtävä, jolloin kuluneen ajanjakson voitot ja tappiot on punnittava, niin on meidän ihmisten joskus myöskin korkeammassa mielessä tehtävä kuluneen vuotemme tilinpäätös. Kaikkien meidänhän on tehtävä tili hänelle, joka on lahjoittanut meille elämän ja kaikki sitä seuraavat edut, ja se tilitys jos mikään on vakava asia. Rukoilkaamme Jumalalta totista mieltä ja etsikäämme sitten pyhästä kirjasta lause itsetutkistelumme johdoksi, niin että hetki herran huoneessa tänä uudenvuoden iltana tulisi meille onneksi ja siunaukseksi.

Teksti: Herra tutki minua ja tunne minut, koettele sydäntäni ja ymmärrä minun ajatukseni, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.'

Pyhä laulaja asettuu siinä virressä,jonka loppujakeen nyt olemme kuulleet, Jumalan äärettömän kaiken yli koroitetun eteen, hänen, jonka silmä näkee kaikki, jonka korva kuulee kaikki, jonka käsi ulottuu kaikkialle. Hän vaipuu rukouksessa kaikkitietävän, kaikkialla olevan, kaikkivoivan Jumalan ihmeellisen majesteetin eteen ja jättäytyy lopuksi nöyrästi hänen kätensä koeteltavaksi, ojennettavaksi ja johdettavaksi, varmana siitä, että hän ainoastaan sillä tiellä saavuttaa onnen ja ikuisen autuuden.' Asettukaamme mekin Jumalan eteen kun nykyhetki muistuttaa meitä ajan katoavaisuudesta ja sen kautta myöskin hänestä, joka on ajan ja paikan vaihtelun yläpuolella. Mutta kuinka me, maan lapset, voimme päästä lähelle häntä hänen korkeuteensa? Kysy paremminkin, kuinka me voimme päästä häntä pakoon. Niin kysyy laulajakin aikaisemmin tekstivirressämme meille kaikille tutuin sanoin: Mihinkä minä menen sinun henkesi edestä ja kuhunka minä pakenen sinun kasvoistasi? Ja hän vastaa: Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä olet siellä; jos vuoteeni tuonelaan tekisin, katso, sinä olet sielläkin. Jos kohoaisin aamuruskon siivillä ja majailisin lännen perillä, niin sielläkin sinun kätesi johtaisi minua, ja oikea kätesi pitäisi minut. Jos minä sanoisin: Pelkkä pimeys minut peittäköön ja yöksi valkeus ympärilläni muuttukoon, niin ei pimeyskään sinun edessäsi pimittäisi, ja yö valaisisi kuin selvä päivä; pimeys on sinulle kuin valkeus.

Niin, ijankaikkinen Jumala ei ole kaukana meistä, ajan lapsista, ei ainakaan tällaisena hetkenä kuin tämä. Hänen kaikkinäkevä silmänsä katsoo lävitsemme. Se on seurannut meitä koko tämänkin kohta päättyvän vuoden. Tahdoimmepa tai ei valaisee hänen kasvojensa loiste koko tiemme. Ajatusmaailma, sanat, teot, kaikki on hänelle tunnettua jo ennakolta. Ja tilikirja, se jonka tulee osoittaa voitto ja tappio, siinä on merkkejä monesta harha-askeleesta, monesta heikosta hetkestä, jonka mieluimmin tahtoisimme salata, sanoista ja ajatuksista, jotka eivät kestäisi päivän valoa. Ellemme tahdokaan tunnustaa, että niin on, on Jumalalla liittolainen sisimmässämme. Hänen äänensä puhuu meille omassatunnossamme, eikä ole hyvä taistella sitä vastaan. Ei ole mahdollista paeta ääretöntä. Jos olet koettanut tulla toimeen ilman häntä ja raivata itsellesi omia teitä, niin on hänen oikea kätensä aikaisemmin tai myöhemmin tarttuva sinuun, ja sinä olet huomaava, että tomun lapsen on parasta Jumalaansa vastaan taistellessaan peräytyä ajoissa.'

Niin oli virsilaulaja tehnyt, ja kuitenkaan ei se ole epätoivoisen alistumisen tunne, joka ilmaantuu tekstilauseessamme. Päinvastoin rohkea luottamus ja lämmin antaumus kajahtaa näistä sanoista. Virsilaulaja oli varmasti enemmän katsellut Jumalan sisintä olemusta kuin sitä, että hän on silmä joka näkee, korva joka kuulee ja järki joka tietää kaiken. Hän on ainakin jossain määrin katsonut Jumalan sydämeen. Ja siellä on hän oppinut tuntemaan armon, armahtavan rakkauden, joka sekin on ääretön. Sentähden avaa hän vapaaehtoisesti sydämensä Jumalalle ja pyytää häneltä valoa ja johdatusta.' Rakas ystävä! Tee sinäkin samoin. Nöyrry tänä uudenvuoden iltana ikuisen Jumalan edessä ja anna hänen katsoa sisimpääsi. Pyydä häntä valaisemaan sydäntäsi jumalallisen kirkkautensa säteillä. Älä salaa häneltä mitään. Alistu tunnustamaan, että olet kadotettu. Ikuisen Jumalan tutkivan katseen edessä et voi kestää. Kun vertaat toisiinsa velkaa ja ansiota ja niin teet tilinpäätöksesi Jumalan edessä, silloin ei sinun osaksesi voi tulla muuta kuin velkaa, ääretöntä velkaa. Mutta sinun isäsi on rikkaampi kuin kukaan muu, rikas armosta. Yhtä varmasti kuin kaikki sinun heikkoutesi ja epäpuhtautesi paljastuu hänen kasvojensa sokaisevassa valossa, yhtä varmasti saat isän täyden anteeksiantamuksen kaikkiin synteihisi. Minä pyyhin sinun syntisi, enkä koskaan enää tahdo muistaa pahoja tekojasi. Niin puhuu ijankaikkinen. Ja sinähän kristittynä olet saanut katsoa vielä syvemmälle hänen syvyyteensä kuin vanhan testamentin laulaja. Olet nähnyt hänen kirkkautensa heijastuksen ainosyntyisessä pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Olet nähnyt jumalallisen majesteetin Golgatan ristillä. Jollet olekaan tahtonut notkistaa polviasi kaikkitietävän, kaikkialla läsnäolevan, kaikkivaltiaan Jumalan edessä, niin on ainakin ikuisen rakkauden täytynyt vallata sinut, rakkauden joka kohtaa, sinua ristiinnaulitun vapahtajan henkilössä. Mikä voikaan vallata syntisen ihmisen, joka näkee vikansa ja etsii Jumalan armoa, niinkuin täysi rajaton armo ja anteeksiantamus Jumalassa. Notkista polvesi, kristitty, niinkuin virsilaulaja kiitollisessa palvonnassa äärettömän rakkauden edessä. Jos velkasi punnitaan hänen armoaan vastaan, katoaa se kuin pisara mereen.' Ystävät, vanhan vuoden vaipuessa unhon mereen on hyvä, että myös se synti, joka on tarttunut meihin, saa vaipua jumalallisen anteeksiantamuksen helmaan. Kun Jumalan rakkauden totuus on kirkastunut ihmissydämelle, silloin se ei enää pyri pakenemaan Jumalaa, ei, silloin se etsii turvansa hänestä. Silloin se antaa Jumalan valon paljastaa itsensä, antaa hänen rakkautensa voittaa ja hänen viisautensa johtaa. Ehkä sinä kauankin koetit ponnistaa eteenpäin omilla teilläsi, huomaamatta, että ympärilläsi yhä pimeni. Mutta sitten tuli hetki, jolloin huomasit oman pienuutesi ja hänen majesteettiutensa, kuinka menneisyys yhä enemmän muodostui yhdeksi ainoaksi laveaksi onnettomuuden tieksi, joka olisi vienyt sinut turmioon, jollei se ääretön olisi tarttunut sinuun. Ja jollei se hetki aikaisemmin ole sinua kohdannut, niin elä se nyt. Tulkoon virsilaulajan rukous sinun rukoukseksesi tänä uudenvuodeniltana. Oi Jumala, katso olenko onnettomalla tiellä ja johda minua ijankaikkiselle tielle. Kuinka hyvä onkaan, että menneine, nykyisine ja tulevine kohtaloineen saa mennä hänen luokseen, joka on ajan ja ijankaikkisuuden herra, ja jättää koko pienen elämänsä hänen käteensä. kuinka lohdullista onkaan, että katsoessaan taapäin saa nähdä kuinka herran arno aina tähän saakka on varjellut! ja kuinka turvallista onkaan saada tuleviksi ajoiksi uskoa itsensä ja kaiken omansa samoihin uskollisiin käsiin. Et se ole sinä enkä minä, jonka on raivaaminen tie tulevaksi vuodeksi. Se on hän, se ihmeellinen, jonka viisaus käy yli kaiken mitä me voimme ymmärtää ja käsittää. Kun hän on oppaana käy kaikki hyvin, mihin tie johtaneekin. Kaikki kääntyy niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.' Elämä täällä alhaalla loppuu kerran. Kukaan ei tiedä, milloin viimeinen elinvuotemme saapuu. Mutta jos virsilaulajan rukous on johtonamme, elämämme rukouksena, silloin emme pelkää vaikka kohta koittava vuosi olisi kuolinvuotemme. Silloin tiedämme, että hän, joka on ääretön rakkaus ja viisaus, on ratkaiseva kohtalomme, kuuleva rukouksemme, ja johtava meidät ikuista tietään kotiin ylhäällä. Sentähden rukoilemme luottavasti sen virren viimeisillä sanoilla, jonka äsken kuulimme:

Oi herra, elämämme käy joutuin ehdolleen! Kun loppuun ennätämme, suo päästä taivaaseen! Ei vuodet vaihdukaan sun luonas enää siellä, vaan autuaalla miellä siell' ijät riemuitaan.

Max von Bunsdorff.

(Församlingsbladet.)

--------

Uusi tarkastajamme.

Kouluneuvos Kyösti Sipilä.

Viime syyslukukauden alussa erosi kouluneuvos V. Forsius 70-vuotiaana aistivialliskoulujen tarkastajanvirasta. Siitä asti on virkaa hoitanut väliaikaisena Helsingin sokeainkoulun johtaja, pastori Heikki Kyösti Sipilä, jonka hallitus nyt on nimittänyt vakinaiseksi kouluneuvokseksi ja mainitun viran hoitajaksi. Hän otti uuden virkansa vastaan tammikuun 1 p:nä 1927.' Kouluneuvos Sipilä syntyi 22 5 1872 Siikajoella, missä hänen isänsä oli pappina. Hänet vihittiin papiksi Kuopiossa 9 5 1896 ja toimi hän sen jälkeen lyhyen ajan apulaispappina Kaavilla, Leppävirroilla ja Kuopiossa. Jo ylioppilaana ollessaan tutustui pastori Sipilä sokeihin ja heidän opetukseensa kuten kuuromykkiinkin. Hän rupesi tuntemaan kutsumusta antautua heidän opettajakseen. Tultuaan nimitetyksi v. t. notaariksi Kuopion hiippakunnan tuomiokapituliin päätti hän samana vuonna ruveta perinpohjaisesti tutkimaan sokeain ja kuuromykkien opetustapoja ja valmistua heidän opettajakseen. Niinpä seurasikin hän opetusta Kuopion kuurojenkoulussa vuosina 1897 ja 1898. Silloin hän m. m. laski ehtoolliselle koulusta pois pääsevät oppilaat keväällä 1898.

Mutta pastori Sipilän varsinaiseksi tehtäväksi aistiviallisten opetusalalla tuli sokeain opetus. Siihen hän valmistui Kuopion sokeainkoulussa ollessaan koulun v. t. opettajana v. 1898-1900. Suoritettuaan v. 1904 sokeainkoulunopettajan tutkinnon ja kokeet sekä muut sokeainkoulunjohtajanvirkaan tarvittavat tutkinnot haki hän ja sai Helsingin sokeainkoulun johtajanviran, johon rupesi 1 9 1904. Tätä virkaa on kouluneuvos Sipilä hoitanut tähän asti.' Uusi tarkastajamme on monipuolinen ja lahjakas mies. Varsinaisen koulunjohtajantoimensa ohessa on häntä käytetty moniin tehtäviin. Hän on ollut tuomiokapitulin notaarina, sihteerinä monen monissa komiteoissa ja kokouksissa sekä monet vuodet (v:sta 1918 tähän asti) apulaisesittelijänä opetusministeriössä, jossa hän varmaan on saanut suuren tottuneisuuden sellaisen viran hoitamiseen, johon hän kouluhallituksen jäsenenä nyt on tullut.' Ulkomaanmatkan Saksaan teki kouluneuvos Sipilä v. 1908. Siellä tutki hän erikoisesti sokeain opetusta ja laati havainnoistaan matkakertomuksen. Sanomalehtiin on hän kirjoitellut omalta alaltaan. Hän on aistivialliskoulujen lehden sekä "Sokeain Airut" ja "Tidning för Finlands Blinda" lehtien vastaava toimittaja. Hänen sydäntään lähellä ovat tietenkin olleet sokeat. Heidän harrastuksiaan on hän kannattanut. "Suomen Sokeain Liiton" johtokunnan jäsen on hän ollut ja on nykyään liiton kunniajäsen kuten myöskin aistivialliskoulujen opettajaliiton puheenjohtaja.' Sokeain opetus onkin Kouluneuvos Sipilän oma asia. Sen hän tuntee ja sitä hän hallitsee. Mutta toivomme, ettei hänelle tuota vaikeuksia syventyä myöskin uuden virkansa toisiin aloihin, erikoisesti kuuromykkäin opetukseen ja heidän kouluoloihinsa. Monet ja tärkeät tehtävät sillä alalla avautuvat hänen eteensä. Varmastikaan ei uudelta tarkastajaltamme puutu harrastusta eikä kykyä käydä uusiin tehtäviin käsiksi, tehtäviin, jotka tarkoittavat Suomen kuuromykkien kasvattamista. Vieläpä uskallamme toivoa, että maamme koulunsa jo lopettaneet kuuromykätkin saavat häneltä huomiota osakseen, niin että usein saamme nähdä hänet, kuten entisenkin kunnioitetun tarkastajamme, niiden riveissä, joitten sydämellä on Suomen kuuromykkäin hoivaaminen ja avustaminen.' Niillä toiveilla tervehdimme uutta tarkastajaamme toivottaen hänelle siunausta työhönsä.

(kuuromykkäin lehdestä.)

--------

Sokeittemme asema.

(Seuraavan kirjoituksen on laatinut sokea kirjailija herra John Bergh Helsingin Sanomia varten. Julkaisemme sen airuessa sellaisenaan, sillä se osa hänen matkansa tarkoituksista, joka on mielenkiintoisin suurimmalle lukijapiirillemme, on siinä täysin julkilausuttu. Hänen matkansa ensimäinen tarkoitus oli: Edustaa Suomen sokeain esperanto yhdistystä "Steletoa" Edinburgissa pidetyssä viidennessä sokeain kansainvälisessä kongressissa. Tämän paljon vaativan kunniatehtävänsä herra J B suoritti tunnollisesti, jopa loistavasti, Englannin esperantokonsulin herra Merrickin lausunnon mukaan.)

A. F.

Sokeittemme asema.

Uusia työmahdollisuuksia avattava.

Viime kesänä lähetti sokeain esperantoyhdistys "Steleto" minut Englantiin ja Skotlantiin, jotta voisin tutustua sikäläisiin sokeain oloihin, ja erikoisesti saadakseni uusia sokeille soveltuvia työaloja. Kuten helposti ymmärtää, on niitten alojen, joille sokea ihminen voi antautua, lukumäärä hyvin rajoitettu. Lisäksi tulee, että ne työt , joitten katsotaan sokeille erikoisesti soveltuvan, yleensä ovat huonosti palkattuja , ja näkönsä kadottanut työntekijä tuskin koskaan voi saavuttaa samaa nopeutta kuin näkevä, vaikkakin hän työn laatuun nähden voisikin kilpailla tämän kanssa. Hän menettää aikaa jo työkaluja ja aineita hapuillessaan, mutta useimmiten myös itse työssä. Matkani tarkoituksena oli niin muodoin mikäli mahdollista löytää työaloja, joilla sokea voi kilpailla näkevän kanssa. Taikka, joilla ainakaan ei ole suurta eroa sokean ja näkevän mahdollisuuksien välillä. Vaikkakaan en ole ammattimies sokeain työn alalla, näyttää minusta kuitenkin, että meillä on siinä suhteessa seurattu osittain vääriä periaatteita, ja tämän artikkelin tarkoituksena on saada tästä asiasta, jos mahdollista, aikaan keskustelua.' Meill tyydytään siihen, että sokeille annetaan tietomäärä, joka vastaa kansakoulukurssia, opetetaan heille harjansidontaa ja korintekoa ja lähetetään sitten maailmalle huolehtimaan itsestään, taikka joutumaan omaisten ja kunnan rasitukseksi. Vain harvat saavat huolellisemman musikaalisen kasvatuksen antautuakseen urkurin tai pianonsoittajan toimeen, vaikka näitten toimien luulisi mitä parhaiten soveltuvan sokeille. Korintekijät ja harjansitojat istuvat kuin nurkassaan ja koettavat turhaan hankkia itselleen riittävää toimeentuloa. Useat heistä ovat ylpeitä ja vapautta rakastavia ja ollakseen itsestään huolehtivia, mikä on heidän suurin kunnianhimonsa, täytyy heidän työskennellä melkein vuorokausi ympäriinsä. Sana "almu" on useimmille heistä kauhistus, ja kuitenkin täytyy heidän usein olosuhteitten pakosta ottaa vastaan sellainen. Vieläpä heidän tuotteittensa myyntikään ei ole mitään muuta kuin almujen vastaanottamista, kun monet ystävälliset ihmiset ostavat niitä vain sen vuoksi, että myyjä on sokea. Sellainen pyrkimys tehdä sokeista itsestään huolehtivia on luonnollisesti sinänsä oikea, mutta ihmettelenpä, eikö päämäärään vievää tietä ole huonosti tavattu. Kuinka voisi sokea käsityöläinen alempine työkykyineen kilpailla tehdastyön kanssa, kun tämä on osoittautunut näkevällekin vaikeaksi? Kuinka hän voisi yhtäaikaa saada aikaa tarveaineittensa hankkimiseen, tuotteittensa valmistamiseen ja niitten myyntiin? Eikö tällainen järjestelmä merkitse sekä kansantaloudellista häviötä että suurta vääryyttä yhteiskunnan jäseniä kohtaan, joita kova kohtalo muutenkin raskauttaa. Eikö voitaisi löytää työalueita, joilla sokean erikoinen taipumus ja lahjakkuus enemmän pääsisi oikeuksiinsa, sillä tunnettuahan on, että näön kadottaminen aiheuttaa määrättyjen sielunominaisuuksien vahvistamisen. Eikö yhteiskunnan velvollisuutena ole huolehtia, että heidän työvoimansa otetaan talteen järkevällä tavalla ja heille turvataan ihmisarvoinen olemassaolo.' Kaikki nämä kysymykset askarruttivat aivojani käydessäni englantilaisessa sokeainlaitoksessa, ja tahdon senvuoksi lyhyesti kertoa, miten sokeain asiaa siellä hoidetaan.' Terveydenhoito-ministeriössä on erikoinen osasto, jossa kaikki sokeainolot käsitellään ja jossa tiedetään kaikki, mitä tapahtuu sokeain maailmassa. Jokaisen kunnan on huolehdittava sokeistaan, mutta heidän kasvatustaan varten maksaa valtio 200 puntaa jokaista yksilöä kohti, mihin summaan kunta tavallisesti panee saman verran lisää. Tämän summan turvassa saa sokea mitä huolellisimman kasvatuksen. Periaatteena on, että on mahdollisimman paljon vältettävä sokeain joutumista työssään kilpailemaan teollisuustuotannon kanssa, jolloin hän melkein aina joutuu alakynteen, ja että sokean työn, pantiinpa hänet mille alalle tahansa, täytyy olla parempaa kuin samalla alalla työskentelevän näkevän, jotta yleisön ennakkoluulot sokeain työhön nähden voitettaisiin. Se ala, jolla sokealla on yhtä hyvät edellytykset, ehkä paremmatkin kuin näkevällä, on musiikkiala. Musikaalisesti lahjakkaat sokeat saavat senvuoksi hyvin huolellisen valmistuksen. Pianonvirittäjiä ei ainoastaan opeteta viritystyöhön, vaan täytyy heidän myös voida korjata soittokone, mikä lienee meillä harvinaista. Samalla harjoitetaan heitä käyttäytymään vapaasti ja arvokkaasti ja huolehtimaan hyvin vaatetuksestaan, jotta he esiintyessään kodeissa vaikuttaisivat varmoilta ja luotettavilta. Toinen ala, jolla sokeat Englannissa ovat saavuttaneet hyvän aseman, on hieronta. Älykkäät ja voimakkaat nuoret miehet saavat mitä ankarimman harjoituksen ja samalla huolellisen käytännöllisen ja teoreettisen opetuksen. Tässä kehityksessä on päästy niin pitkälle, että sairashuoneet ja lääkärit nykyisin pitävät sokeita hierojia näkeviä parempina. Heillä on oma yhdistyksensä aikakauslehtineen ja suuri hierontakirjallisuutta sisältävä kirjasto. Kaikki tulevat hyvin toimeen ammattinsa avulla. Henkisesti hyvin lahjakkaat sokeat koulutetaan menestyksellisesti papeiksi, asianajajiksi ja opettajiksi.' Mitä sokeihin naisiin tulee, on Englannissa nykyisin suuri joukko sokeita pikakirjoittajia ja konekirjoittajattaria. He suorittavat pikakirjoitustyönsä erikoisella koneella, jonka avulla he saavuttavat suuren nopeuden aina 200 sanaan minuutissa, se on paljon yli näkevän pikakirjoittajan määrän. Heitä käytetään paljon kunnallisissa virastoissa ja suurissa liikekonttoreissa, mutta ehkäpä meillä voitaisiin käyttää heitä eduskunnassakin. Sitäpaitsi toimii sokeita tyttöjä puhelinkeskuksissa.' Teollisuuden alalla käyttää Ford sokeita autotehtaissaan maksaen heille saman palkan kuin muillekin työläisilleen. Englannissa otetaan sokeita tyttöjä suklaa- ja saippuatehtaisiin kääreentekijöiksi. Joissakin Saksan tehtaissa on sokeita miehiä hoitamassa koneita, jotka ovat varustetut erikoisilla suojalaitteilla, mutta saavat he vain naistyöläisen palkan.' Varsinaisten sokeain-ammattien alalla on kehitys Englannissa vienyt suorastaan suurteollisuuteen, ja juuri tässä suhteessa on meillä mielestäni paljon opittavaa. Sokeat työntekijät työskentelevät yhdessä todellisissa tehtaissa, ja valmisteet myydään suurissa, kauniissa myymälöissä. Yhdistys, joka on ottanut asian huolekseen, vastaa voitosta ja tappiosta, ja sokea työntekijä saa palkan työstään. Minimipalkka on kaksi puntaa 10 shillinkiä viikossa, mutta useimmat saavat aina 3 puntaan 10 shillinkiin asti. On helppoa ymmärtää mitä etuja tällainen järjestely tuottaa, sekä tarveaineitten hankintaan että myyntiin, koneisiin ja huoneustoihin nähden. Johto on näkevän käsissä, ja samaten on tehtaalla näkeviä vahtimestareita ja muutamia apulaisia, jotka ovat käytettävissä tarpeen tullen. Lontoossa näin sellaisessa tehtaassa, kuinka sokeat tytöt kutomakoneella valmistivat kaikkia nykyaikaisia kudontatöitä, lajiltaan ja väriltään erilaisia, sekä tilauksesta että varastoon. Kuuttakynmentä työntekijää kohti tarvittiin ainoastaan neljä näkevää apulaista, jotka huolehtivat erivärisistä langoista ja selittivät mallit heille. Eräässä toisessa tehtaassa valmistettiin paitsi tavallisia sokeain töitä myöskin sukkapuikkoja koneilla, ja minulle vakuutettiin, että menekkiä oli niin paljon kuin vain voitiin valmistaa. Edinburgissa työskenteli 180 näkönsä kadottanutta miestä ja naista yhdessä muutamien näkevien työnjohtajien ja apulaisten kanssa.' Sokeitten alemman työkyvyn vuoksi on luonnollista, että useimmat näistä tehtaista tuottavat jonkin verran tappiota, mutta tämä ei ole lähestulkoonkaan niin suuri kuin kotityöstä johtuva kansantaloudellinen tappio, ja se voidaan helposti peittää. työntekijöillä on nyt vapaa aikansa ja palkkansa käytettävänään, ja he saavat elää ihmisarvoista elämää, kuten tavalliset kansalaiset.' Kuitenkin on tehtaita, jotka tuottavat voittoakin, kuten esimerkiksi Liverpoolissa ja Glasgovissa. Parasta voittoa eivät vielä kuitenkaan tuota meillä tavalliset sokeain työt: Harjat ja korit, vaan patjat y. m. vuodetarpeet sekä erilaiset matot. Patjoja valmistettaessa ompelevat naiset päällyksen, mutta täytteen valmistavat miehet.' Skotlannissa on ainoastaan kolme tämäntapaista tehdasta ja kysymyksessä on ollut Aberdeenin sokeaintehtaan lopettaminen. Minusta näyttää senvuoksi siltä, että meillä täällä Suomessa olisi ainakin aluksi, jos sokeaintehtaan perustaminen tulisi kysymykseen, tyydyttävä yhteen ainoaan, joka työskentelisi suuressa mittakaavassa ja jolla olisi hyvin hoidettumyymälä pääkaupungissa ja tarpeen vaatiessa myös muissa suuremmissa kaupungeissamme. Mahdollinen tappio olisi peitettävä valtion takuulla tai valtioavulla, mutta se mahdollisuushan ei ole kokonaan poissuljettu, että liike voisi kannattaa, jos sille saataisiin tarpeeksi taitava ja innostunut johto. Kaikki ajateltavissa oleva sokeainteollisuus sekä miehiä että naisia varten keskitettäisiin samaan huoneustoon ja saman johdon alle, jotta hoitokustannukset vähenisivät. Vakaumukseni on, että lujasti keskitetty sokeaintöitten suurteollisuus ja sen hyvät ensiluokkaiset valmisteet, jotka herättävät yleisön luottamuksen, on ainoa keino sokeitten elämän vakauttamiseksi ja heidän vapauttamisekseen almunsaajan asemasta, jota he itse vihaavat ja joka tekee heidät alempiarvoisiksi onnellisempien kansalaisten silmissä. John Bergh.

--------

Sielun ankkuri.

Elämässä täytyy olla jotakin, joka on hyvää ja kestävää, muuten ei tule mistään mitään. Liiketalouselämässä on luotto välttämätön. Jos se alkaa horjua, tapahtuu romahdus, konkurssi. Yhteiskunnallisen ja valtiollisen elämän alalla ovat lainkunnioitus ja oikeusperiaatteiden pyhyys ja loukkaamattomuus välttämättömät. Jos ne alkavat horjua ja niitä vastaan jatkuvasti rikotaan, mennään auttamattomasti sisäpoliittisesti anarkiaan ja ulkopoliittisesti sotaan. Yksilöä kannattaa hänen kilvoituksessaan ja työssään usko elämään ja hyvän lopulliseen voittoon. Jos tämä usko horjuu ihmisen sydämessä, tulee hänestä pian sisällisesti rikkinäinen ja onneton sielu, jonka epätoivo suistaa toivottomuuteen ja itsemurhaan.' Jotta luotto, lainkunnioitus ja oikeuden loukkaamattomuus, usko elämän hyviin voimiin ja sielun rauha pysyisivät voimassaan ja edelleen vahvistuisivat, tarvitaan kosketusta tämän ihmismaailman yläpuolella ja sen raudanlujista luonnonlaeista riippumattoman tosiolevaisen kanssa. Tämä kosketus tapahtuu tietoisesti itsekunkin meidän elämässämme kun olemme joutuneet henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen eteen kysymään häneltä elämämme syvintä syysanaa maahankukistetun Saulus Tarsolaisen lailla: "Herra, mitä tahdot, että minun pitää tekemän?"' Tuo kosketus yliaistillisen, jumalallisen todellisuuden kanssa tunnetaan siitä, että ihmiseltä, jonka elämän suuntaa näkymättömäin todellisuus leikkaa, loppuu kaikki halu ulkokullailemiseen ja teeskentelemiseen ja yrityksiin olla olevinaan jumalinen kristitty. Kun Jumalan pyhyys koskettaa ihmisen omaatuntoa, kun hän kokee pyhän hengen läheisyyttä, kiskaistaan sovinnaisen elämän valheenverkko hänen silmiltänsä pois ja hän näkee totuudessa ensin oman itsensä kaikessa alastomuudessaan, mutta myöskin Jumalan valtasuuruuden ja sitten vähinerin Kristuksen persoonassa, elämässä, kuolemassa ylösnousemuksessa ilmestyneen Jumalan ijankaikkisen voiman ja rakkauden.' Järki ei auta koskaan tuntemaan Jumalaa. Oikea Jumalan tunteminen on välitöntä varmuutta, jonka se ihminen omistaa, jolle Jumala on ilmestynyt ja joka on silloin uskaltanut rentonaan heittää elämänsä näkymättömäin todellisuuksien varaan. Vakuutettuna siitä, että kätketty Jumala sittenkin vastaa tulevaisuudessa.' Tässä uskon varmuudessa on sielun ankkuri. Ankkuri, joka näkyy, ei estä laivaa myrskyssä ajautumasta rantakareja vastaan, mutta kun ankkuri on heitetty näkymättömiin pohjamutiin ja tarttunut sinne kiinni, silloin se tekee tehtävänsä. Niin sekin sielu, jonka usko riippuu elävässä vaikkakin näkymättömässä rakkauden Jumalassa ja sovitetussa isässä, on päässyt kestävään ja todelliseen ankkuripaikkaan. Meidän uskomme taivaalliseen isään on sielun ankkuri, joka Raamatun mukaan on luja ja varma sekä sellaisena on se voitto, joka maailman voittaa.'

Sellaiseksi herran kansan usko Suomessakin viime vuosina on osoittautunut keskellä taloudellisen elämän epävakaisuutta, valtiollista anarkiaa ja henkilökohtaisia vastoinkäymisiä.E. V. Pakkala.

--------

Pako Betlehemistä,

(vanha legenda).

Pakenee, pakenee Maria-äiti Jeesus-lapsonen helmassaan. Takana hevosien kaviot kapsaa julman Herodes-kuninkaan.

Pakenee, pakenee Maria-äiti, takana kuolo ja kauhu ja yö. Takana murheiset äidit itkee, takana veriset miekat lyö.

Päiväkin verisenä taivaalle nousee, katse kuin kyyneleet kimmeltää, ympärillä metsäkin murhetta huokaa äidin mi sydämessä nyyhkyttää.

Pakenee, pakenee Maria-äiti uupuneena kantaen pienoistaan. Laitahan kylän hän joutuu, missä maamies kylvää pellollaan.

--Joudu, oi maamies, ja joukkosi kokoo kiiruusti viljan korjuuseen! --Mitä sa korjuusta haastat, vaimo? Nääthän, ma vasta kylvöä teen?

Hevosien kaviot lähellä jo kapsaa. --Joudu, ja Jahve sun siunatkohon... Katso: Kun mies palas palvelijoineen, pellolla ihme jo tapahtunut on.

Tähkäpäin raskain kumartuu vilja; väki käy eloa korjaamaan. Metsän laidasta kultainen kruunu paistaa jo Herodes-kuninkaan.

Helähtävät miekat ja välähtävät peitset, korskuvat ratsut ja kumisee maa. Uupunein askelin Maria-äiti horjuu kultaisen kuhilaan taa.

--Hoi mies, näitkö sa pakenevaa naista? Ärjyvi ääni jo kuninkahan. --Ah herra, silloin kun kylvin viljan, näin hänen tiellä kiiruhtavan.

Kiroten kuningas ratsunsa käänsi.4 Pöllähtää tomu ja kumisee maa. Helähtävät miekat ja välähtävät peitset. Ratsut jo häviävät metsän taa. Lauri Pohjanpää.

--------

Ilmoitus.

Vaikka moni lehden lukijoista on laiminlyönyt ajoissa lähettää jäsenmaksunsa liitolle tältä vuodelta, lähetetään vielä tämä numero jotta ei mitään keskeytystä tapahtuisi niille lukijoille, jotka edelleenkin haluavat saada lehden. Myöskin Helsingissä asuvia liiton jäseniä kehoitetaan viipymättä maksamaan jäsenmaksunsa liiton rahastonhoitajalle rouva E. Makkoselle.

Samoin kehoitetaan vanhoja liiton sairaskassan jäseniä sekä myöskin muita liiton jäseniä viipymättä lähettämään vuosimaksun smk. 20 mainittuun kassaan. Sairaskassasta on kuluneena vuonna maksettu sairasapua useille jäsenille, sekä tänä vuonna jo kahdelle jäsenelle, mikä osoittanee, että kassa täyttää tehtävänsä ja että se jo nyt on ollut avuksi ja hyödyksi monelle. On itsestään selvää, että tämän kassan tehtävä lisääntyy sitä mukaa kun uusia jäseniä siihen liittyy.

Tämän lehden helmikuun tai maaliskuun numerossa tullaan julkaisemaan viime vuosikokouksen hyväksymät uudet sairaskassan säännöt.

Kaikki jäsenmaksut pyydetään lähettämään osoitteella: Rouva E. Makkonen, Helsinki, sokeainkoulu. Edullisinta lähettäjälle olisi käyttää postiosoitusta, senkin vuoksi, että postikuitti on samalla kuitti suoritetusta jäsenmaksusta.

Väinö Illman.

'''''''

Koska on onnistuttu saamaan liiton työaine-varastoon ulkomaisia pajuja ja pajukeppejä edullisilla hinnoilla, voidaan niitä nyt myydä seuraaviin hintoihin:

Paju (lajiteltu) 130-160 cm, joista osa 100-130 cm samassa nipussa, 160-180 cm, 200-225 cm, yhteinen hinta 8 mk kilo; ainoastaan koko nippuja, noin 12 kiloa; keppien hinta on 4 mk 80 penniä kilolta; niitä on kolmea eri paksuutta: Paksuja, keskipaksuja ja ohuita. Varastossa on myös prima kuorittua rottinkia 3, 4, 5, 10, 12, ja 15 mm sekä nauhaa entisillä hinnoilla; prima piiskarottinkia 5-7 mm 21 mk kilo; kuorimatonta rottinkia 3-6 mm 15 mk kilo, 14 mm 13 mk kilo; prima kuorimatonta rottinkinauhaa 5 mm leveätä 32 mk kilo; rottinkinauhaa tuolinistuimia varten no'2 80 mk, no'3 75 mk kilo sekä meriruohonarua 16 mk kilo.

Väinö Illman.

--------

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 2. Helmikuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Juhla kouluneuvos Sipilälle.

Lauvantaina t. k. 12 p:nä oli sokeainkoulun opettajakunta, oppilaat ja palveluskunta kokoontunut vaatimattomaan, tunnelmalliseen illanviettoon juhliakseen koulun entistä johtajaa, nykyistä kouluneuvos Sipilää. Kun kouluneuvos Sipilä oli istuutunut kauniin, kukilla koristetun pöydän ääreen, lauloivat koulun oppilaat koraalin juhlakantaatista, joka oli kirjoitettu koulun 60-vuotisjuhlaa varten viime keväänä. Senjälkeen v. t. johtaja E. Vepsäläinen esitti hyvinvalituin sanoin opettajatoverien kiitollisuuden ja ystävyyden tunteet, jotka kouluneuvos Sipilä pitkänä palvelusaikanaan oli voittanut, ei ainoastaan tovereittensa ja oppilaittensa, vaan myös kaikkien niitten, joiden kanssa hän oli tullut kosketukseen; syynä tähän on hänen inhimillinen ja ystävällinen luonteensa, jolla hän erittäin kauniilla tavalla on täyttänyt taivaallisen isän hänelle annetut runsaat lahjat. Kuoron laulettua eräs oppilaista tulkitsi oppilaitten kiitollisuuden ja kiintymyksen tunteet.' Opettajatar neiti A. Kynberg ojensi kouluneuvokselle opettajien ja henkilökunnan yhteisenä muistolahjana kultaiset kellonvitjat, lausuen samalla runopuheisessa muodossa kaunein sanoin ne lämpimät tunteet, jotka liittyivät lahjaan.' Kun ensimäinen kuppi kahvia oli juotu kosketti allekirjoittanut tovereittensa ja omasta puolestaan niitä kiitollisuuden tunteita, jotka kouluneuvos Sipilä oli voinut herättää ja ylläpitää koulussa ja toveripiirissä, ja jotka olivat vaikuttaneet sen, että kaikki, jotka joutuivat kosketukseen hänen kanssaan, näkivät hänessä hyvän ja jalon esikuvan erittäinkin siitä syystä kun hänellä oli niin valoisa ja kaunis usko hyvän ja oikean ylivoimaiseen voittoon elämässä. Johtajatar M. Ganszauge korostaa vielä omasta puolestaan kiitollisuuden tunteita, joita niin yksimielisesti illan kuluessa oli saatu kuulla.' Myös soitonopettajatar neiti L. Nieminen esitti kiitollisuuttaan entistä opettajaansa kohtaan. Hän Huomautti m. m. kouluneuvos Sipilän vaatimattomasta olemuksesta, kuinka hän aina oli ollut valmis auttamaan ja neuvomaan jokaista joka hänen puoleensa kääntyi, kokemus, jonka varmaan kaikki ovat omaksuneet samoinkuin myös sen miksi kaikki kouluneuvos Sipilässä ensisijassa ovat tavanneet avuliaan ystävän ja vasta toisessa sijassa koulun johtajan.'

Kouluneuvos kiitti liikutettuna esiintuoduista ystävyyden tunteista kääntyen myöskin oppilaitten puoleen kehoittaen heitä aina käyttäytymään niin että koulu alallaan olisi mallikouluna ja että hän nykyisessä toimessaan ja käydessään koulussa saisi iloita huomatessaan koulussa vallitsevan järjestyksen, ahkeruuden ja työn ilon.' Tilaisuudessa otettiin muutamia valokuvia Suomen Kuvalehteä varten. Vaatimaton juhla jätti varmaan jälkeensä kauniin muiston ja täten olikin tarkoitus saavutettu hyvän ja arvossapidetyn ystävän juhlimiseen.

Väinö Illman.

,,,,,,,

Ojentaessaan muistolahjan kouluneuvos Sipilälle edellä kerrotussa juhlassa lausui nti Kynberg teille --Meidän kunnioitettu entinen johtajamme-- pyytää Helsingin sokeainkoulun opettaja- ja henkilökunta-- kiitollisuuden osoituksena saada jättää pienen muiston.' Se on niinkuin vertauskuva teidän jalosta, arvokkaasta persoonallisuudestanne, jonka rikkaat lahjat te niin runsaasti ja niin kauan olette meille antanut.' Sen työt hyvät ja aatteet korkeat-- sen sanat syvät sekä katseet kirkkahat-- ne kaikki, renkaina toisiinsa liittyen, jäävät mieliimme loistamaan läpi elämämme päivien.

--------

(Alla oleva tiedonanto ja kehoitus julkaistaan tässä sellaisena kuin se on pääkaupungin lehdissä ilmestynyt.)

Suomen Sokeain Liitto.

Joulukuussa 1925 lähetti liitto ulos listoja uusien jäsenien keräämistä varten; näitä listoja lähetettiin m. m. papeille sekä osalle maaseutulehtiä.' Tämän toimenpiteen kautta on liitto saanut huomattavan määrän uusia jäseniä. Tämän asian harrastus ja myötätunto yleisön puolelta on omiaan innostuttamaan liittoa sen pyrkimyksissä työskennellä sokeain hyväksi.' Tässä yhteydessä on myös mainittava, että hammaslääkäri t:ri Pehr Gand on viime vuosina onnistunut herättämään harrastusta asiaan ja saanut suuren joukon hyväntahtoisia henkilöitä yhtymään liittoon. T:ri Gand'in kautta on liitto saanut 26 vakinaista ja 158 vuosijäsentä, jotka myös ovat sitoutuneet kannattamaan liiton sairaskassaa maksamalla sille määrätyn vuosimaksun. T:ri Gand'ille, hänen osoittamastaan suuresta harrastuksesta hyvään asiaan, lausutaan vielä täten liiton lämmin kunnioittava kiitos.' Koska osaa kysymyksessäolevista listoista ei vielä ole palautettu, pyydetään kohteliaimmin arvoisia vastaanottajia hyväntahtoisesti palauttamaan saamansa listan tai, siinä tapauksessa että se olisi kadonnut, kirjeellisesti ilmoittamaan siitä liiton puheenjohtajalle Väinö Illman'ille, osoite, Helsinki sokeainkoulu.

--------

Osa-työ ja sokeat käsityöläiset. (Jatk)

Ei myöskään niillä aloilla, joilla me sokeat käsityöläiset työskentelemme, ole oltu havaitsematta osa-työn käytännöllisyyttä. Niinpä onkin se otettu käytäntöön kaikissa harjatehtaissa sekä myöskin niissä koriverstaissa, joissa useampia työntekijöitä työskentelee samaan laskuun. Harjanvalmistus tehtaissa on järjestetty suunnilleen seuraavaan tapaan: Yksi työntekijä toimii raaka-aeineiden lajittelijana, puhdistajana ja kampaajana. Toinen leikkaa aineet sopiviin mittoihin. Harjansidonnan toimittavat etupäässä naistyöntekijät. Valmistaen itsekukin heistä jatkuvasti samaa harjalajia. Sidonnan jälkeen on yhdellä tehtävänään harjan puuosien yhteen kiinnittäminen, toisella niiden puhdistus ja silitys sekä edelleen puuosien värjääminen ja kiillottaminen. Yhden harjan valmistamiseen voi näin ollen osallistua useampia työntekijöitä, riippuen siitä, kuinka paljon työntekijöitä voidaan sijoittaa itsekutakin lajia valmistamaan. Korihuonekaluja tehtäessä käytetään samantapaista menetelmää. Esim. korituolia tehtäessä valmistaa yksi työntekijä rungon, toinen kutoo istuimen j. n. e. Täten saavutetaan työssä erittäin suuri nopeus, tuotanto saadaan kasvamaan ja tuotteiden hinnat suhteellisesti alenemaan. Ylläolevista pikku esimerkeistä me huomaamme nykyajan teollisuudessa havaittavan ilmiön, ryhmittymisen. Kun aikaisemmin työntekijät työskentelivät yksin kodeissaan, ovat he nyt kokoontuneet tehtaisiin yhteisen työnjohdon alle. Nyt voimme luoda lyhyesti silmäyksen muutamiin seikkoihin, jotka vaikuttavat meidän sokeain käsityöläisten asemaan mainitun osatyön käytäntöönottamisen yhteydessä.' Kun vähittäiskauppiaalle on tavarain hankinta käynyt vaikeaksi, varsinkin ulkomaisista tuotantokeskuksista, on syntynyt tukkuliikkeitä, joita ovat perustaneet joko yksityiset, tahi vähittäiskauppiaat yhteisesti. Nämä tukkuliikkeet, varustettuina suurilla pääomilla ja hyvää luottoa nauttivina, hankkivat vähittäiskauppiaille kaikki tavarat, niihin luettuna harjatkin. Kun sokea harjantekijä menee tarjoamaan valmisteitaan vähittäiskauppiaalle, kuten aikaisemminkin, saa hän tavallisesti vastauksen: "Me tilaamme harjat tukkuliikkeestä." Ei siis muuta neuvoksi, kuin kääntyä tukkukauppiaan puoleen. Tämä kyselee hinnat, mutta hämmästyy kovasti ne kuultuaan, sillä ne ovat paljon korkeammat tehtaan tukkuhintoja. Sitäpaitsi myöntää tehdas pitkän maksuajan, joka merkitsee hyvin paljon liikemiehelle. Jos nyt sokea, ikäänkuin uhmaten tehtaita, halventaa harjojensa hinnat tehtaan hintojen tasolle, lukuunottamatta maksuaikaa, tulee toinen vaikea kysymys. Liike-elämässä on tärkeänä puolena pikainen toimitus. Nyt saattaa tukkukauppias antaa esim. seuraavan tilauksen: 25 tusinaa pesu-, 25 tusinaa juuri-, 10 tusinaa tomu-, 10 tusinaa lattia-, ja 5 tusinaa kenkäharjoja, toimitettavaksi kahden viikon kuluessa. Tämä tilaus on kovin pieni, mutta kuitenkin aivan mahdoton sokean harjantekijän yksin suorittaa niin lyhyessä ajassa. Mitä tehdä--? Miksi niin halvat hinnat--? Miksi niin kiire--? Kuinka saada hankituksi niin suuri raaka-aine määrä yhtaikaa--? Kauppias ei voi vastata kuin korkeintaan yhteen näistä kysymyksistä, eikä hän voi tilannetta auttaa. Liikemiehenä hän tekee suuren hyväntyön jo siinä, että suostuu ostamaan käteisellä ja kieltäytyy parin prosentin kassa-alennuksesta,joka käteisostossa myönnetään. Ei siis voitane sanoa,etteikö työtä olisi, kysymys vaan on: Voimmeko täyttää ne ehdot, jotka liike-elämä meille asettaa? Tunteisiin vetoaminen ei liike-elämässä kovinkaan usein auta.-- Korintekijä ei myöskään onnistu suurempia tilauksia hankkiessaan. Näkevien tekemät korit ovat siksi halpoja, ettei sokean kannata niitä siihen hintaan valmistaa. Sitäpaitsi ovat ne niin sirotekoisia, ettei monet sokeat kykenekään sellaisia tekemään. Mikä siihen on syynä? Yksinkertaisesti se, että näkevät tekevät osatyötä, mutta me sokeat koetamme hallita yksin koko laajaa korialaa. Sokea koettaa tiedustella korihuonekalustojen tilauksia huonekaluliikkeistä. Useimmissa liikkeissä saatetaan vastata: "Me tilaamme korihuonekalut tehtaista! Sieltä me saamme ne sirotekoisempia ja sitäpaitsi myöntävät tehtaat maksuaikaa." He ovat nimittäin joskus koettaneet tilata sokeiltakin. Joskus voidaan tilausta kysyessä esittää meille piirustusarkki, jolle on piirretty korikalusto. Sen mukaan täytyisi tekijän osata tehdä. Mutta tilaaja, tuntematta sitä alaa ja tietämättä ammattinimityksiä, ei voi meille tulkita, minkälainen kalustomalli piirustuksessa on. Jos hän koettaisikin selittää piirustusta, emme sittenkään saattaisi osata sen mukaan tehdä. Jos mielisimme piirustuksesta saada selvän käsityksen, täytyisi olla pätevä korialaa tunteva ammattimies sitä meille selittämässä. Tilaaja lähettää mieluummin piirustuksen kori-huonekalutehtaaseen, josta hän varmasti tietää saavansa huonekaluston piirustuksien mukaan. Varsin alakuloisena palaa sokea tällaiselta tilaustenhakumatkaltaan. Joka paikassa, mihin hän menee, kohtaa hän vastassaan uudenaikaisen teollisuusjärjestelmän, jonka yhtenä menestymisen ehtona on hyvin järjestetty osa-työ.' Useimmat sokeista ovat työs- sään koettaneet pyrkiä suurempaan nopeuteen saadakseen tuotteittensa hinnat mahdollisimman alhaisiksi. Mutta se tapahtuu aina työn hyvyyden kustannuksella. Jotkut koettavat tehdä siroa työtä nopeasti. Se taas tapahtuu työn kestävyyden kustannuksella. Jos joku näkevä tekee huonoa työtä, ei siitä joudu kärsimään kaikki hänen alansa työntekijät. Tuota huonon työn tekijää vältetään vain henkilökohtaisesti. Mutta jos sokea tekee huonoa työtä, tekee hän huonon palveluksen kaikille sokeille. On sattunut tapauksia, että esim. kauppias, huomattuaan sokean lähettämät harjat kelvottomiksi, on aivan vannoen päättänyt, ettei enää koskaan osta harjoja sokeilta. Samantapaisia päätöksiä on tehty myöskin sokeihin korityöntekijöihin nähden. Tällätavoin ennakkoluulot, jotka suurella vaivalla on osittain saatu voitettua, yhä lisääntyvät ja vaikeuttavat sokean toimintaa kaikilla aloilla.' Pitääkseen hallussaan tukkuliikkeiden harjantarpeen tyydyttämistä, ovat muutamat varakkaimmista sokeista ryhtyneet käyttämään työssään vierasta työvoimaa. Kun on olemassa muutamia harjalajeja, joita ei jokainen sokea voi menestyksellä valmistaa ja kun muutenkin sokean työssään käyttäminen saattaisi tuottaa hankaluuksia, ovat nämä pikkuliikemiehet ottaneet työhönsä näkeviä. Tällainen menettely ei tietenkään ole periaatteessa oikein, mutta niin kauvan, kun ei sokeain työoloja yleensä järjestetä nykyaikaa silmälläpitäen, tulee se jatkumaan ja yhä useammat vähävaraiset sokeat saavat huomata, ettei heillä ole ollenkaan mahdollisuuksia työnsaantiin.'-- --

Sokeain ja sokeainystävien keskuudessa on niitä, jotka aivan viimeaikoinakin ovat suunnitelleet sokeainolojen paremmiksi järjestämistä, josta heille tunnustus annettakoon. Mutta jos nuo parannussuunnitelmat eivät löydä vastinetta käytännössä ja eivät vastaa nykyaikaa, ovat ne epäkäytännöllisinä ja vanhoillisina hyljättävät. Jotkut ovat ajatelleet, että olisi perustettava eri osiin maata sokeain liikekeskuksia, jotka välittäisivät sokeille käsityöläisille raaka-aineita ja ostaisivat heidän valmiit työnsä. Sokeat tekisivät työtä kodeissaan kuten nytkin. On aiottu anoa rautatierahtimaksujen kokonaan lakkauttamista sokeain tavaroille. Liikekeskuksien palveluksessa tulisi olemaan kauppamatkustajia, jotka tarjoaisivat eri seutujen liikkeisiin keskukseen lähetettyjä tavaroita. Katsokaamme nyt, kannattaisiko noiden keskusten ylläpito ilman sivultapäin tulevaa apua ja missä määrin sokeain asema tuon suunnitelman mukaan paranisi. Menoja olisi: Keskuksenhoitajan ja kauppamatkustajan palkka,huoneuston vuokra, kirjanpidosta johtuvat kulut y. m. Mistä olisi tuloja niin paljon, että menot peittyisi? Tavaranvälityksestäkö? Ei suinkaan! Kuinka voi keskus myöntää ostajilleen maksuaikaa, jota tehtaat myöntävät, kun se itse joutuu ostamaan pääasiassa käteisellä? Entäs tuotteiden hinnat. Me jo edellä mainitsimme, ettei kauppias voinut maksaa niitä hintoja, joita harjantekijä ensin pyysi, vaan oli hinnat laskettava tehtaan hintojen tasolle. Voisiko keskus niitä muuttaa sokeain eduksi? Ei, vaan päinvastoin, koska olisi suuremmat menot. Muuttuisiko tilanne sitten tavaran hyvyyteen nähden, että esim korihuonekalut kelpaisivat paremmin huonekalukauppiaille? Ei ollenkaan! Ne pysyisivät yhä samanlaisina. Ei myöskään useampia huonekalu- ja harjalajeja voitaisi valmistaa kuin nytkään. Ainoa mahdollinen etu olisi rautatierahtimaksujen poistaminen. Mutta sittenkin jäisi vielä niille sokeille, jotka asuvat kaukana rautateistä, maksettavaksi kalliit maantierahdit, jotka luonnollisesti lisäisivät valmisteiden hintaa. Toisella taholla on ajateltu seuraavaan tapaan: Olisi hankittava sokeille ammatinharjoittajille ammattikirjallisuutta ja uusia työkaluja, sekä palkattava kiertävä ammattineuvoja, joka opettaisi uusien työmallien tuntemiseen ja uusien työkalujen käsittelyyn. Tämän ajatuksen mukaan tulisivat sokeat toimeen paremmin, jos he saisivat mahdollisimman monipuolisen ammattiopetuksen ja työskentelisivät mahdollisimman monipuolisilla työvälineillä. Mutta katsokaa, hyvät ammattitoverit! Tässä nyt juuri ilmeneekin se ristiriita, joka vallitsee näkevien ammattilaisten pyrkimyksen ja sokeain taholla ilmenevän pyrkimyksen välillä: Näkevät pyrkivät kaikilla aloilla siihen, että työ jokaiselle työntekijälle tulisi mahdollisimman yksinkertaiseksi ja helposti hallittavaksi. Meidän ammattejamme sitävastoin pyritään järjestämään mahdollisimman monimutkaisiksi ja niinollen vaikeammin hallittaviksi. Kun näkevät ottavat tarkoin huomioon työntekijän lahjat, kyvyt ja edellytykset, ei meillä niihin seikkoihin huomiota kiinnitetä. Näkevät ammattilaiset ovat huomanneet, että monipuolisen työkaluston hankkiminen ja alituinen uusiminen on yksityiselle käsityöläiselle mahdotonta. Siksi he ovatkin ryhmittyneet ja alkaneet työskennellä yhteisillä työkaluilla. Ajatelkaamme! Jos kymmenen harjantekijää voi työskennellä kahden harjantekijän työkalustolla, eikö ole suurta taloudellista tuhlausta, jos jokaiselle heistä hankitaan eri työkalusto? Miten on työn jouduttaminen, joka on tärkein meidän aikanamme? Ei meillä ole ollenkaan otettu huomioon. Kun näkevät parempine edellytyksineen kulkevat uudenaikaista teollisuusjärjestelmää kohti, tavoitellaan sokeain taholla unholaan vaipuvaa ammattikuntalaitoksen aikaa. Onko ihmeteltävä siis sitä, jos sokeat eivät kykene kilpailemaan? Ammattikirjallisuus on tarpeellinen eikä ammattitaitoa sovi halveksia. Mutta ei meidän sovi ryhtyä taaksepäin kiertämään kehityksenpyörää, sillä siitä saattaa olla varsin arveluttavat seuraukset.' Mille tielle olisi sokeainkäsityöläisten pyrittävä? Miltä pohjalta olisi lähdettävä työoloja järjestettäessä? Aivan samalle tielle ja samalta pohjalta kuin näkevätkin. Meidänkin täytyy ryhmittyä ja järjestää keskuudessamme osa-työ. Jos me aiomme pitää kiinni ammateistamme ja kättemme työllä hankkia elatuksemme, tulee meidän oppia palvelemaan toinen toistamme, kuten ihmisruumiin jäsenet, jotka palvelevat toinen toistaan sopusoinnussa keskenään. Osatyön kautta voimme järjestää työtä niillekin, joilla nyt ei ole mahdollisuutta itsenäisesti työskennellä. Osatyömenetelmän mukaan voisimme valita sellaisiakin valmistelajeja, joita meidän nyt ei kannata valmistaa. Ryhmittyneinä voisimme hankkia raaka-aineemme paljon edullisemmin kuin nyt, sekä suuremmatkin tilaukset voimme nopeasti täyttää. Työkaluston uusiminen olisi silloin helpompaa. Silloin voisimme valvoa tarkoin työmme, ettei huonoa työtä päästettäisi liikkeelle ja siten vältyttäisi niiltä kiusallisilta tapauksilta, joita nykyään sattuu. Vain silloin voi työmme menestyä ja kestää kilpailua, kun itsekukin meistä suorittaa työtään lahjojensa ja kykyjensä mukaan.

Einar Juvonen.

--------

Kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Kun allekirjoittaneen allaoleva selostus tutkimusmatkoista kesällä 1924 on siksi laaja, ettei sitä voida julkaista yhdessä numerossa, aloitetaan se siinä järjestyksessä kuin kertomus on kirjoitettu, siis ensiksi seuraa 12 siihen kuuluvaa taulukkoa. Kun nämä taulukot ovat täsmälliset ja tarkat, selittävät ne ja täydentävät selostusta; lukijoita kehoitetaan senvuoksi säilyttämään ne siksi kun kertomuksen jälkimmäinenkin osa on julkaistu. V. I.

,,,,,,,

Kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Allekirjoittanut saa täten kunnioittaen kauppa- ja teollisuusministeriölle jättää lopullisen selvityksen kesällä 1924 tekemistään tutkimuksista maamme länsiosissa asuvien sokeiden käsityöläisten työ- ja asunto-oloista, jota tarkoitusta varten valtioneuvosto on myöntänyt "Suomen Sokeain Liitolle" avustusta smk. 7000.' Viitaten alustavaan ilmoitukseeni 5 p:ltä elok. 1924 sekä 30 huhtik. 1925 päivättyyn kirjelmään, joka seurasi silloin jättämäni matkalaskun liitteenä, saan esittää seuraavaa:' Allaoleviin taulukoihin otetuista 145 henkilöistä asuu 68 miestä maalla, näistä rautatien varrella 15, ja kaupungissa 47, sekä 11 naista maalla ja 19 kaupungissa.

Taulukko 1.

Välimatka lähimmälle rautatieasemalle.

1 2 3 4 5 6 7 8

km km km km km km km km

miehiä 4 1 6 3 2 3 6 4

naisia 1 2 1 1 1 1 2 1

10 14 16 17 18 19

km km km km km km

miehiä 1 1 1 1 1 2

20 29 30 34 40 42

km km km km km km

miehiä 1 1 2 1 1 1

50 55 60

km km km

miehiä 4 2 5,,,,,,,,53.

naisia 1,,,,,,,,11

Taulukko 2

Sokeus ja sen syyt.

soke- kulku- luku- synty-

at näkö näkö mästä

miehiä 93 13 9 20

naisia 21 7 2 5

sairaus onnettomuus

lapsena tapauksia

miehiä 38 9 ,,,,,,,115

naisia 13 3 ,,,,,,,30

145

kivenam- tapaturma y-

pumisesta li 18 vuotta

miehiä 31 17 ,,,,,,,49

145

Taulukko 3.

Koulunkäynneistä.

Helsingissä

sokeain- sokeainystävi-

koulu en työkoulu

miehiä 22 43

naisia 7 9

Kuopiossa

soke- S. Y:n koulun-

ain- työkoulu käymättä

koulu

miehiä 27 17 6

naisia 8 4 2

Taulukko 4.

Koulussa opitut ammatit.

harjan- kori- naisten

teko työt käsityöt

miehiä 111 76

naisia 22 11 28

Myöhemmin saatu hierontaopetus

miehiä 21

naisia 16

Taulukko 5.

Nykyiset ammatit.

Harjatyö.

harja hieron hieronta ja

-työ -ta ja maanviljelys

miehiä 30 6 1

naisia 1 1

mannvil- maanviljelys ja

jelys sekalaiset työt

miehiä 11 4

Korityö.

Kori- kori harja- harjatyö

huone -työ ja ja ko-ja hie-

-kalu rityö ronta

miehiä 9 10 5 3

naisia 1

seka- maanvil- maanvilje-

laista jelys ja lys ja

ja ko- korityö hieronta

rityö

miehiä 4 8 9

hie- hieronta maanvilje-

ronta ja seka- lys ja se-

laista kal. työt

miehiä 9 3 105

naisia 8 8 10 30

145

Muist. 1. sitäpaitsi tekee yksi mies mekaanista matonvalmistustyötä kahden näkevän henkilön avulla. Muist. 2. kolme miestä tekee yksinomaan maanviljelystyötä kotonaan. Heistä on yksi vähälahjainen ja ajoittain mielisairas. Muist. 3. neljäs on sairas eikä senvuoksi ole missään ammattityössä. Muist. 4. Yksi mies on töissä vakinaista palkkaa vastaan. Muist. 5. kolme saa toimeentulonsa musiikin alalla. Heistä on yksi urkurina. Muist 6. Harjantekijöistä on yhdellä neljä näkevää, yhdellä kolme ja yhdellä kaksi näkevää työntekijää. 7 korityöntekijää haluaa kehittää taitoaan korihuonekalujen valmistuksessa, ja yksi nainen edelleen opetusta korityössä, sekä yksi nainen, joka ei ole käynyt koulua, edelleen opetusta harjanteossa. Muist. 7. 98:sta miehestä tekee 36 hyvää, 48 keskinkertaista ja 14 huonoa työtä, 22:sta naisesta tekee 11 hyvää, 8 keskinkertaista ja 3 huonoa työtä. Muist. 8. taulukon 8 muistutuksissa mainitut 17 miestä ei ole mukaan laskettu.

Taulukko 6.

Työaika ja työpäivän pituus.

Työaika vuodessa.

3 kuu 6 kuu 9 kuu koko

kautta kautta kautta vuosi

miehiä 6 10 10 84

naisia 29

Työpäivän pituus.

8 10 12 14

tuntia tuntia tuntia tuntia

miehiä 7 16 39 27

yli 14 tuntia

miehiä 21,,,,,,,,,,110

Muist. 1. tiedot työajasta vuoden kuluessa koskevat ainoastaan niitä, jotka harjoittavat jotain ammattia. Muist. 2. mitä tulee viiteen mieheen, joita ei ole otettu tähän taulukkoon, viitataan taulukkoon viisi muist. 2, 3, 4.

Taulukko 7.

Työainesten osto.

Helsinki Kuopio muiden

S. Y:n S. Y:n yhdist.

yhd. yhd. kautta

miehiä 23 3 32

naisia 6 3

oma hankinta

miehiä 41,,,,,,,,,,,,,,99

naisia 2,,,,,,,,,,,,,,,11

110

Muist. muiden suhteen viitataan taulukkoon 5. Yksi ostaa harja-aineksensa suoraan ulkomailta.

Taulukko 8.

Työaineitten vuosikulutusarvo.

alle 2000 3000 4000-

1000 5000

miehiä 6 54 6 3

naisia 17 6 3 1

6000- 8000 10000 12000

7000

miehiä 3 3 2 11

15000- 20000 25000

18000

miehiä 4 4 1

30000 200000

miehiä 1 1,,,,,,,98

naisia ,,,,,,,27

Muist. 9 mies- ja 3 naishierojaa sekä taulukkoon 5 muistutuksissa 2, 3, 4, ja 5 mainitut 8 miestä eivät käytä työaineita.

Taulukko 9.

Vuosituloja.

1000 2000 3000 4000

miehiä 2 2 9 8

naisia 3 3 3 3

5000 6000 7000 8000

miehiä 7 10 5 11

naisia 1 6 1 2

9000 10000 11000 12000

miehiä 7 16 1 4

naisia 2 1 3

15000 18000 20000

miehiä 13 2 4

25000 30000

miehiä 4 4,,,,,,,110

naisia ,,,,,,,30

Muist. viiden henkilön suhteen viitataan taulukkoon 5, muistutuksiin 2, 3, 4.

Taulukko 10.

Tuotteiden myynti.

Kotiseudulla.

itse kulkukaup- saattajan

piaana itse opastuksella

miehiä 61 7 3

naisia 7 1

Toisella paikkakunnalla.

itse toisten kautta

miehiä 19 4,,,,,,,94 naisia 1 4,,,,,,,13 107

Muist. 1. 18 henkilöä, jotka eivät ole otetut huomioon taulukossa, ovat ilmoittaneet, että heidän on vaikeata, osittain mahdotonta myydä tuotteitaan. Muist. 2. edelleen viittaan taulukon 8 muistutuksiin. Kahdesta taulukkoon otetusta miehestä, jotka asuvat kaupungissa, on toisella myymälä sekä hänen itsensä että toisten valmistamien korien, korihuonekalujen ja harjojen myyntiä varten. Toinen myy myöskin omassa puodissaan paitsi omia harjavalmisteitaan myöskin näkevien henkilöiden tekemiä veistotyötuotteita. Kolmas harjoittaa säännöllistä torikauppaa myyden m. m. omia harjatyötuotteitaan.

Taulukko 11.

Asunto-olot.

1 2 3 enemmän

huo huo- huo- kuin 3

-ne netta netta huonetta

miehiä 35 50 16 14 115

naisia 10 14 6 30

eri oma oma asuvat

työ- asun maa vanhempien

huone luona

miehiä 25 56 51 26

naisia 3 6 7

Muist. 101 tapauksessa on asunto enemmän tai vähemmän siisti ja olosuhteisiin nähden hyvin kalustettu, jota vastoin asunto 44 tapauksessa on ollut epätyydyttävä.

Taulukko 12.

Perhesuhteet.

NAINEITA.

VAIMO VAIMO mies mies

sokea näkevä sokea näkevä

miehiä 7 61 68

naisia 7 3 10

78

naimattomia

miehiä 47 115

naisia 20 30

Avioliitoista on 133 lasta, joilla kaikilla on normaali näkö ja ovat muutenkin normaalia.

Ylläolevat taulukot, jotka ovat laaditut kokoamani tutkimusaineiston perusteella, ovat tarkoitetut antamaan kuvan niiden sokeiden elämänehdoista ja työoloista, joiden luona kävin.'

Kun tutkimusaineisto on varsin runsas ja käsittää huomattavia tosiseikkoja sokeiden työ- ja toimeentulomahdollisuuksista, on yksityiskohtaisempi taulukkojen muistutusten selvitys tarpeenvaatima. Katson senvuoksi olevan syytä lähempään selitykseen samassa järjestyksessä kuin taulukot.' Taulukot 1, 2, 3 ja 4 käsitellään lähemmin edempänä toisessa yhteydessä. Taulukon 5 101 miestä, jotka ovat oppineet tekemään harjoja, tekee ainoastaan 31 yksinomaan tätä työtä, ja 27 sen ohessa muuta työtä. 22 naisesta, jotka osaavat tehdä harjoja, tekee ainoastaan yksi pelkästään tätä työtä ja 2 muun työn yhteydessä. 76 miehestä, jotka osaavat kori- ja osittain korihuonekalutyötä, on näissä töissä ainoastaan 37, joista 9 tekee yksinomaan korihuonekalutyötä, 10 kori- ja 18 kori- ja muuta työtä. 11 naisesta, jotka ovat oppineet jonkun verran tekemään korityötä, on ainoastaan yksi tässä ja sen ohessa muussa työssä. (jatk.)

--------

Musiikkilehtiä sokeille pistekirjoituksella.

Paitsi pohjoismaista musiikkilehteä, tunnettu meillä, ilmoitetaan Italiassa ilmestyvän kaksi uutta nimittäin: "Il Repertorio del Musicista Cieco" (Sokean Soittajan Ohjelmisto) ja "Voce Del la Musica" (Musiikin Ääni). Osoite: Sinjoro Giovanni Coppola, Via santa maura 39, Rooma.'

Molemmat lehdet ovat toimitetut saman periaatteen mukaan. Sisällytyksenä on nimittäin yksinomaan nuotteja, ei siis minkäänlaisia kirjoituksia tai muita selostuksia. "Il repertoriossa" on 3 osaa: Kirkkomusiikkia, kotisoittoa ja teaatterimusiikkia. Jokaisen osan voi tilata erikseen, samoin kuin lehden kokonaisuudessaankin. Samoin on laita "Voce del la Musican", paitsi että siinä on useampia osia. Siinä on esim. ohjaus musiikkia, seuramusiikkia j.n.e.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 3. Maaliskuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Tunne etsikkoaikasi!

Jokaisella kansalla ja jokaisella yksityisellä on oma etsikkoaikansa.' Etsikkoaika on voimallisin armonaika.' Ihanampaa armonaikaa ei ole ajateltavissa kuin mitä Israelilla oli herran Jeesuksen eläessä sen keskuudessa. Semmoinen armo ei voinut jättää ketään koskematta. Joko kääntymys tai paatumus täytyy olla sen seurauksena. Monille yksityisille ne vuodet olivat autuuden päiviä, joina he runsaasti saivat juoda onnen virrasta.'

Mutta Israel kokonaisuudessaan ei tuntenut etsikkoaikaansa. Se tuli sille tuomion aiheuttajaksi. Ja sentähden Jeesus itki.' Voi Suomen kansa!' täytyykö herran itkeä sinunkin tähtesi! Täytyykö Jumalan vielä ankaramman rangaistuksen kuin mitä kokeneet olemme,kohdata sinuakin, ettet tuntenut etsikkoaikaasi?' Herra etsii nyt ja odottaa, että Suomen kansa kansana kääntyisi. Käänny, käänny! Mutta kansa on kokooonpantu yksilöistä. Että kansa voisi tuntea etsikkoaikansa ja kääntyä Jumalan puoleen, täytyy jokaisen yksityisen jäsenen se tehdä.'

Kysymys on siis siitä,missä suhteessa olet sinä Jumalan Kristukseen.' Hän on tehnyt kaikki valmiiksi meidän pelastuksemme hyväksi. Meistä riippuu, vastaanotammeko hänet vai hylkäämmekö hänet.' Näin sanoo herra: "Kirottu on se mies, jonka sydän luopuu herrasta, mutta siunattu on se mies, joka turvaa herraan, jonka turva herra on!" (Jer. 17: 5, 7.) "Voi heitä että he minusta luopuvat!" "Voi heitä kun minä luovun heistä!" (Hes. 7: 13, 9:12.) Voi meitä ellemme etsikkoaikaamme tunne!'

Voi ettei meihin ja Suomeen nähden toteutuisi, mitä berra profeetta Hesekielin kautta lausuu Israelista; "mutta jo veri on sinun kauttasi kulkeva ja miekan minä tuotan sinua vastaan. Minä herra olen sen sanonut." (Hes. 5: 17.)' Tällaisiako kokemuksia kohti on Suomen kansa nyt kulkemassa Jumalasta luopumisensa tähden?

Max Katajisto.

--------

Ensimäinen suruni.

Ma muistan vielä hetken sen, kun olin pieni tyttönen kodissa äitini. Mä itkin yksin tuvassa, kun kotiväki ulkona töissänsä hääräili.

Ei nuket mieleen muistuneet, ei havulehmät kelvanneet nyt mulle ollenkaan. Ma näköäni kaipasin, ja lapsen miellä aattelin: Miks mailmass' olenkaan?

Käy toiset lapset koulua; sain veikkoani seurata myös koulutalohon. Ol' koulutyö niin rattoisaa! en voinut heitä seurata, siks olin onneton.

Ma itkin katkerasti vaan siks kunnes vaivuin nukkumaan, näin unta kaunista. Ol' suuri kirja edessäin, sen silmilläni selvään näin, sain sitä lukea.

Kun siitä sitten heräsin, luo armaan äidin kiiruhdin, ja kerroin huoleni. Hän sylihinsä sulki mun ja lausui "pääset kouluhun, kun varrot kiltisti."

Ja aika tuli herttainen tuo odotettu, kultainen, mun kouluaikani! Oi, kiitos, herra, että myös sokeat nähdä saa sun työs, suur' on sun armosi!

Jenny Joki.

--------

Jatkoa V. Illmanin matkakertomukseen.

Kaikki 37, jotka ovat oppineet hieromaan, tekevät joko kokonaan tai osittain sitä, 9 näistä yksinomaan ja 10 muun työn ohella sekä 8 naista yksinomaan ja 8 muun työn ohella.' Taulukko 6 osoittaa, että ainoastaan muutamat tekevät normaalityöpäivän ja että verrattain harvat työskentelevät 10 tuntia päivässä, ja että huomattavasti enemmän kuin puolet työskentelevät enemmän kuin 12 ja yli 14 tuntia vuorokaudessa.' Taulukko 8-- 60 miestä ja useimmat naisista ovat ilmoittaneet käyttävänsä työaineksia korkeintaan 1000 markan arvosta vuodessa, sekä 8 miestä ja yksi nainen 4-8000 markan arvosta, jota vastoin verrattain vähäinen lukumäärä miehiä käyttää aineksia yli 10000 markan arvosta.' Taulukko 9. 11 miestä ja 9 naista on ilmoittaneet vuositulokseen 1000-3000 markkaa, 15 miestä ja kolme naista 4000-5000 markkaa, ja 7 naista 6000-7000 markkaa, 18 miestä ja 4 naista 10000-11000 markkaa, 4 miestä ja 3 naista 12000 markkaa, 12 miestä 15000 markkaa, 2 miestä 18000 markkaa, 7 miestä 20000 markkaa, 4 miestä 25000 markkaa sekä 4 miestä 30000 markkaa. Huomattavan monilla miehillä ja verrattain suurella osalla naisia on siis 1000-3000 markan suuruiset vuositulot ja suurella enemmistöllä myöskin erittäin niukat tulot, jota vastoin vain pienellä osalla on suhteellisesti paremmat tulot ja vain harvoilla tyydyttävät tai hyvät vuositulot.' Taulukko 10. Jos niihin 18 henkilöön, jotka ovat ilmoittaneet, että heidän on vaikeata ja osittain mahdotonta itse myydä töitään, lisätään ne 11, jotka kulkukauppiaina myyvät töitään, käy selvästi ilmi, että erittäin monet ovat pakoitetut myymään töitään useinkin epäedullisissa olosuhteissa ja uhraamalla aikaa, joka voitaisiin käyttää tuloa tuottavaan työhön. Näistä on ainoastaan yksi ilmoittanut liikkuvansa hevosella, kaksi kuljettaen käsirattaita ja loput osittain yksin, vaikkakaan heillä ei ole kulkunäköä, ja ainoastaan harvat saattajan opastamina niissä tapauksissa, jolloin he eivät ole tulleet toimeen ilman apua. Monessa tapauksessa on sokeiden paitsi suoranaista korvausta saattajalle, myöskin maksettava kahden rautatielipun hinta tai suoritettava muita kuljetusmaksuja, jonkavuoksi tulot usein jäävät pieniksi ja monet sentähden olosuhteiden pakosta ryhtyvät kerjäämään. Jos edelleen otetaan huomioon ne vaikeudet, mitä sokean on kestettävä liikeaseman yksinään etenkin vierailla paikoilla, kun hänen vielä usein vailinaisesti puettuna on pakko pakkasesta ja huonosta ilmasta huolimatta liikkua ulkona, huomataan, että hänen on taisteltava vaikea ja kova taistelu olemassaolostaan. Myöskin toisiin ryhmiin kuuluvat voidaan määrätyissä tapauksissa lukea yllämainittuun luokkaan esim. menetetyn työajan suhteen jonkavuoksi myöskin useimmat, jotka itse myyvät töitään, ovat pakoitetut tekemään työnsä yöllä. Muutenkin usein pitkä työpäivä tulee siten monelle raskaaksi ja painostavaksi. Huomattava myöskin on se tosiasia, että moni ostaja katsoo olevan luonnollista ja oikeutettua maksaa sokean töistä vähemmän kuin muiden niissäkin tapauksissa, jolloin tavara laatunsa puolesta täydellisesti vastaa näkevän tekemiä töitä. Tässä yhteydessä saan vielä lausua, että monet ovat ilmoittaneet pitävänsä kannattavampana antautua kerjäämään kuin tehdä luonnottoman pitkiä työpäiviä perin niukoin tuloksin. Edelleen tahdon mainita, mitä eräs jo vanhanpuoleinen mies vastasi kysymykseeni työpäivän pituudesta: "Minulla ei ole pyhäpäiviä muulloin kuin jouluna ja juhannuksena".

Hän sanoi työskentelevänsä säännöllisesti 14-16 tuntia vuorokaudessa.' Tästä käynee selville, että suuren enemmistön toimeentulo on vaikeaa, pienen osan on helpompi myydä töitään ja sen kautta saada niukat tai tyydyttävät tulot, ja että vain harvat harjoittavat myyntiä paremmalla tai hyvällä tuloksella.' Taulukko 11 osoittaa että suuri enemmistö asuu yhdessä tai kahdessa huoneessa ja vain pienellä osalla on paremmat olot. Kun otetaan huomioon, että vain 28:lla näistä 145:stä on erityinen työhuone, ja että huoneet tavallisesti ovat pieniä ja monessa suhteessa puutteellisia, vieläpä kukistumaisillaan, niin huomataan, että asunto-oloissa monessa tapauksessa on vakavia epäkohtia. Erikoisesti huomioonotettavia ovat ne tapaukset, jolloin perheellä on ainoastaan yksi, usein pieni asuinhuone, jota samalla käytetään työhuoneena. Kun työ usein vaatii varsin paljon tilaa, kuten esim. korityö, mutta varsinkin korihuonekalutyö, sekä harjanteko sitäpaitsi on tomuista ja likaavaa, niin käy terveydellinen puoli varsin huolestuttavaksi.' Vielä mainittakoon, että joka tapauksessa, kun vaimo on ollut sokea, on koti ollut täysin tyydyttävässä kunnossa ja järjestyksessä, jotavastoin monissa tapauksissa, kun vaimo on ollut näkevä ja on ollut käytettävissä useampia kuin yksi huone, olisi voitu tehdä oikeutettuja muistutuksia järjestyksen ja siisteyden suhteen.' Useissa tapauksissa olisi välttämätöntä perinpohjin korjauttaa asuntoja, jotta ne täyttäisivät oikeutettuja vaatimuksia. Ainoastaan yhdessä tapauksessa tietääkseni on sosiaaliministeriö myöntänyt avustusta asunnon korjaamiseen, vaikkakin olen kehoittanut useita sellaista avustusta pyytämään.'

Ylläesitettyjen tosiseikkojen ja aikaisemmin saavuttamani kokemuksen perusteella saan kunnioittaen esittää seuraavaa.' Useat niistä, joiden luona kävin, tarvitsisivat edelleen opetusta ammatissaan, varsinkin kori- ja korihuonekalutyön tekijät, sillä heidän ammattinsa on vaikeampi ja kilpailu näkevien ammatinharjoittajien kanssa senvuoksi suurempi. Monet, jotka ovat oppineet tämän ammatin, eivät kuitenkaan sanotusta syystä harjoita sitä, vaikkakin työ usein on paljon tuottavampaa kuin harjanteko.'

Jatko-ammattiopetus olisi senvuoksi välttämätön ja voitaisiin sitä parhaiten antaa erityisissä työhuoneissa, monessakin tapauksessa lyhyen aikaa. Samoissa työhuoneissa voitaisiin varata tilaa niille kaikille, jotka eivät omin voimin voi tehdä täysin hyvää työtä samoinkuin niille,jotka eivät omalla kotiseudullaan tai muuten voi myydä valmisteitaan. Sillä onhan itsestään selvää, että sokeiden joukossa on useita, jotka voivat tehdä parempaa työtä ammattimiesten johdolla kuin mitä he ominpäin voivat saada aikaan. Siten voitaisiin myöskin suuren enemmistön myyntimahdollisuudet paremmin järjestää.'

Huomioon otettava on myöskin se seikka, että sokeiden työ ei ole kotiteollisuutta vaan käsityötä, jota on tehtävä ammattimaisesti, jotta se voisi tuottaa harjoittajalleen mahdollisimman parhaan toimeentulon.' Mitä hierontaan tulee, niin olisi varmaankin edullista, että sokeainkouluissa annettaisiin ensimäinen opetus, jolloin jo kouluaikana voitaisiin saada selville, kenellä on taipumusta ja yleensä edellytyksiä menestyksellisesti antautua tähän ammattiin. Sillä mikäli olen voinut huomata, on tätä nykyä useita, jotka koulunkäynnin päätyttyä ovat saaneet hierontaopetusta, osittain valtion avustuksella, vaikka on käynyt selville, että heiltä puuttuu hierojan monessa suhteessa vaativaan ammattiin tarvittavia ominaisuuksia ja edellytyksiä.'

Työaineiden kuljetuskustannukset alentavat huomattavasti tuloja, varsinkin niissä tapauksissa, jolloin kuljetus ostopaikalta on pitkä kuten tavallisesti on Helsingistä esim. maan pohjoisiin osiin. Kalliimmaksi kuitenkin tulee edelleenkuljetus rautatieasemalta kotiseudulle. Taulukosta 1 saadaan selvä käsitys siitä. Kaikissa niissä tapauksissa, jolloin myyntimahdollisuudet kotiseudulla ovat vähäiset tai olemattomat ja valmiit työt täytyy myydä toisella paikkakunnalla, käy tuottava työ senvuoksi käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi, koska kuljetuskustannuksiin menee kaikki mitä voitaisiin saada työpalkaksi. Tämän asian laita on mielestäni otettava vakavasti huomioon, sillä osottaa että on ryhdyttävä nopeihin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotta saataisiin autetuksi sokeita heidän pyrkimyksissään käyttää hyväkseen sitä ammattiopetusta, minkä he ovat saaneet, voidakseen mikäli mahdollista kokonaan tai osittain huolehtia itsestään.' En senvuoksi voi olla lausumatta, että ellei sokeiden työoloja meillä järjestetä niinkuin useimmissa muissa maissa, niin, vaikkakin useimmat sokeat nykyään opetetaan työhön, meillä tulee olemaan joukko, joka sen pahempi on pakotettu kerjuuseen, ja näin siitä huolimatta että huomattavia uhrauksia yleisistä varoista jo nykyään tehdään.'

Jossain määrin helpoittaakseen työaineiden hankkimista on yhdistyksellä "Sokeain Liitto" syksystä 1924 alkaen ollut lajiteltu varasto koriaineksia, ja on täsää varastosta kuluvan vuoden toukokuun loppuun mennessä aineksia myyty 224 myyntiä Helsingin kaupungissa asuville sokeille sekä 201 myyntiä maaseudulla asuville sokeille, yhteensä 12438 mk 65 pennin arvosta.' Yhdistys on toistaiseksi vain vähässä määrin voinut auttaa sokeain töiden myyntiä. Sokeain päivillä 1924 myytiin siten liiton osastolla töitä 14400 markan arvosta ja samanlaisessa tilaisuudessa syksyllä 1925 26400 markan arvosta.' Lopuksi saan lausua, että syynä siihen , että matkoillani olen käynyt niin monen sokean luona, on se, että olen katsonut tämän toimintani etupäässä olevan kohdistettava sokeain työ- ja asunto-oloihin. Näin, koska jo aikaisempien kokemusteni perusteella olen sitä mieltä, että vain harvat sokeat voivat saada apua konsulentilta työn opastamisessa tai uusien mallien oppimisessa. Tämän minun käsitykseni tunnustivat oikeaksi useimmat niistä, joiden luona kävin. Kun yllämainittu tutkimus on hyvin tarpeellinen, jotta saataisiin oikea ja perusteltu käsitys kosketelluista oloista, täytyy valittaa, ettei liiton anomusta valtion avustusta samanlaisen toiminnan jatkamiseksi maan itä osissa toistaiseksi ole hyväksytty.' Kuten tästä selvityksestäni selvästi käy ilmi, on ajanmukainen olosuhteiden vaatima järjestely tällä toiminta-alalla välttämätön. Aionkin senvuoksi lähi aikoina tehdä ehdotuksen työn järjestämiseksi sen mukaan, mitä yllä olen viittauksin esittänyt.' Tämän selvityksen laajuus ja ne toimenpiteet, jotka olen katsonut välttämättömiksi ja joita mahdollisuuden mukaan olen koettanut toteuttaa vastannevat tämän selvityksen jättämisen viivytystä.

Helsinki, 26 p. kesäk. 1926.

Väinö Illman.

--------

Selonteko maaliskuun 12 p:nä pidetystä kokouksesta.

Allekirjoittanut lähti sokeain yhdistysten edustajakokoukseen maaliskuun 12 p:nä vilpittömästi toivoen, että saataisiin aikaan yhteisymmärrystä tässä päivän suuressa kysymyksessä ja että nyt vihdoinkin saataisiin kuulla kokoontuneitten edustajien, varsinkin sokeain mielipiteitä suunniteltavana olevasta yhtymästä, samoinkuin niistä kahdesta ohjesääntöehdotuksesta, jotka olivat kokouksen harkittavaksi jätetyt. Liiton johtokunnan sovitteluehdotus oli valitettavasti hyvin myöhään lähetetty sokeain yhdistyksille, mutta olivat kuitenkin edustajat samoinkuin yksityiset sokeat muutamia päiviä ennen kokousta olleet tilaisuudessa tutustumaan tähän ehdotukseen, joka muodoltaan sangen vähän erosi sääntötoimikunnan ehdotuksesta. Tilaisuuden ottaa osaa kokoukseen oli annettu ainoastaan seitsemälle maan kahdestatoista sokeainyhdistyksestä.' Aluksi koetti toimikunnan sihteeri vertailla molempia puheenaolevia ehdotuksia, joka yritys voitanee pitää vähemmän onnistuneena. Hänen pitkästä selostuksestaan saatiin nim. ehdottomasti se käsitys, että toimikunta oli tehnyt koko joukon liiton toivomusten mukaisia muutoksia, etupäässä ne muutokset joista herra Kuoppamäki liitolle lähettämässään kirjeessä oli antanut toiveita.'

Että kaikki nämä kauniit vakuutukset, kuten yllämainittu kirjelmäkin, olivat vain turhaa puhetta, ilmeni hyvin pian.' Jo kauan ennen kokousta oli valitettavasti se käsitys, että siinä vain tulisi olemaan kysymys edelläpäin päätetystä äänestyksestä, eikä suinkaan asiallisesta keskustelusta, jonka kuluessa sokeain sallittaisiin tarkastaa molemmat ehdotukset sekä ottaa paras niistä kummastakin. Tämä olisi tietysti ollut asialle eduksi ja luultavasti myöskin tehnyt mahdolliseksi kaikkien sokeainyhdistysten liittymisen ennen tai myöhemmin tähän yhtymään.'

Valitettavasti toteutui yllämainittu otaksuma. Käymättä lopullisesti lävitse ja hyväksymättä mitään ohjesääntöehdotusta edustajakokouksessa esitettiin edustajille yksinkertaisesti liittymistä yhtymään, jonka säännöt toimikunta oli jo laatinut ja hyväksynyt.'

Tällaista menettelyä vastaan panivat liiton edustajat vastalauseen, sillä he arvelivat, että sääntöjä ensin olisi kokouksessa tarkasti tutkittava, mahdollisia parannuksia ja muutoksia tehtävä hyvän tahdon ja yhteisymmärryksen merkeissä, jonka jälkeen edustajakokous vasta olisi ne lopullisesti hyväksynyt, ennenkuin kysymys liittymisestä yhtymään olisi otettu käsiteltäväksikään. Että jotkut yhdistykset, joista suurin osa on n. s. kannatusyhdistyksiä, olivat katsoneet voivansa hyväksyä tämän sääntöehdotuksen, ei millään tavalla olisi estänyt heitä hyväksymästä parempaa, sokeain toivomusten kanssa enemmän yhtäpitävääkin ehdotusta. Meidän mielipiteemme mukaan ei sitäpaitsi ollut toimikunnan tehtävä päättää, mitkä muutokset mahdollisesti olivat tehtävät, mitkä ei, vaan oli toimikunnan tehtävä ainoastaan esittää laatimansa sääntöehdotus kokouksen päätettäväksi.' Painostavalta, eikä suinkaan tulevaisuudelle hyvää ennustavalta vaikutti myöskin se, ettei ainoakaan sokea tai näkevä edustaja katsonut voivansa tai ei uskaltanut kannattaa liittoa, kun tämän edustajat panivat vastalauseensa tätä väärää ja epätarkoituksenmukaista menettelyä vastaan. Nojaten vuosikokouksen päätökseen sekä sen valtakirjan perustuksella, jonka liiton johtokunta yllämainitun päätöksen mukaisesti oli katsonut voivansa antaa, ei liiton edustajilla ollut oikeutta liittyä yhtymään ilman että ohjesäännöissä tehtäisiin muutamia muutoksia. Tämän tiesivät niin hyvin edustajat kuin puheenjohtajakin epäilemättä, silloin kun ehdotettiin äänestystä liittymisestä yhtymään, ennenkuin liiton sääntöehdotus oli ollut kokouksessa keskustelun alaisena.' Hyvää tahtoa yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ei ilmennyt.' N. s. äänestyksen jälkeen alkoi toimikunnan sääntöjen lukeminen pikajunan nopeudella, eikä liiton edustajilla katsottu olevan oikeutta ottaa osaa asian käsittelyihin edes yksityisinä henkilöinä.' Kuinka tämä on selitettävissä, sitä on minun vaikea ymmärtää. Meidät oli valittu keskustelemaan suunnitellusta yhtymästä ja laatimaan sille sääntöjä. Johtokunnan antamassa valtakirjassa ei mainita, että liitto olisi periaatteessa keskustelua vastaan tai liittymistä vastaan yhtymään muutamien säännöissä tehtävien muutosten jälkeen. Nämähän säännöt eivät kuitenkaan liene tarkoitetut vain joidenkin yhdistysten muodostamalle yhtymälle vaan yhdys-siteeksi kaikkien maassa toimivien sokeainyhdistysten välillä. Jokainen pienikin parannus, tehtäköön se miltä taholta tahansa, olisi kai ollut hyödyksi yhteiselle asialle, jonka tähden olisi ollut toivottavaa useampien edustajien ja yksityisten saapuminen kokoukseen.' Allekirjoittanut sai kuitenkin viimein tilaisuuden huomauttaa muutamista 20:een nousevista niin hyvin kielellisistä kuin asiallisistakin vioista, mitkä esiintyivät toimikunnan sääntöehdotuksessa. Muutosehdotuksen tekeminen näyttäytyi kuitenkin aivan turhaksi. Toimikunta oli päättänyt, ettei mitään muutettaisi, ja siihen sai asia jäädä. Näytti siltä, kuin maan suurin sokeainyhdistys, Sokeain Liitto, joka oli tehnyt aloitteen tämän viimeiseen yhteistyöhön sekä sokeain päivien viettämiseen nykyisessä muodossa, alusta asti olisi tahallisesti päätetty syrjäyttää yhtymästä, samoinkuin useimmat muutkin varsinaiset sokeainyhdistykset.' Lopuksi päätti kokous jättää uudelle yhtymälle sokeain päivien kuluessa 1924-25 sekä 1926 kootut varat, jotka korkoineen luovutuspäivänä nousevat smk. 210'176:75, kuitenkin vähentämällä 1/7 joka arveltiin jäävän liiton osaksi. Taaskin olivat liiton edustajat pakoitetut panemaan vastalauseensa mainittuun tapaan käyttää yllämainituista varoja sokeain hyväksi. Sillä he olisivat mieluummin nähneet, ettei pääomaa olisi jaettu. Samoin oli liitto esittänyt mielipiteenään, ettei kysymystä kauan suunnitellusta maan kaikkien sokeainyhdistysten muodostaman yhtymän perustamisesta saataisi sekoittaa kysymystä sokeain päivinä kertyneiden varojen käytöstä, joiden varojen kokoamiseen vain jotkut, suurimmaksi osaksi avustusyhdistykset olivat ottaneet osaa. Toivottavasti tulevat kuitenkin avustusyhdistykset hyvin käyttämään näitä varoja.' Lopuksi on vain todettava, että illan kuluessa syntyi sokeain säätiö, Sokeain Keskus, mutta monen hämmästykseksi tuli lapsesta hyvinkin näkevä.

H. Schwela.

--------

Eräitä huomautuksia

Edellä olevan lääket. kand. H. Schwelan "selostuksen" johdosta, joka minusta tuntuu enemmän arvostelulta kuin asialliselta selostukselta, en asian tärkeyden ja vapauden takia katso voivani olla huomauttamatta seuraavaa:

Seitsemästä sokeainasian hyväksi toimivasta yhdistyksestä,jotka olivat olleet toimeenpanemassa viime vuosien sokeain päiviä, saavutettiin yhteisymmärrys Sokeain Keskus nimistä säätiötä koskevassa asiassa kaikkien muiden paitsi Suomen Sokeain Liiton kanssa, jonka puheenalaisessa kokouksessa olleiden edustajien, johtokunnan puheenjohtaja V. Illmanin ja t:ri H. Schwelan, valtuudet oli laadittu sellaiseen muotoon, etteivät he voineet yhteiseen päätökseen ainakaan tällä kertaa yhtyä. Kahdeksas, Viipurin Sokeainyhdistys ei tahtonut olla mukana.' Kokouksessa kaikki muut, paitsi liiton edustajat, hyväksyivät perustettavan yhtymän sääntöjen pohjaksi n. s. sääntövaliokunnan ehdotuksen, joka sittemmin käytiin läpi pykälä pykälältä ja johon oli tilaisuus tehdä ja tehtiinkin muutoksia. Liiton edustajat tahtoivat ensin hyväksyttäviksi säännöt ja vasta sitten päättää yhtymän perustamisesta. Ensin päätettiin yhtymä saada aikaan sääntökomitean ehdotuksen perusteella, panivat liiton edustajat päätöstä vastaan vastalauseen. Että kokouksen menettelyä ja tehdyn päätöksen laillisuutta vastaan ei voitane päteviä muistutuksia tehdä, siitä lienee takeena se, että kokouksen sekä puheenjohtaja että sihteeri olivat lakimiehiä, varatuomareita. Mikäli muutokset eivät tulleet liiton edustajien tahdon mukaisia, johtui se siitä, etteivät muut edustajat niitä kannattaneet. Huomautettakoon muuten vielä, että liiton taholta tehty ehdotus oli, niinkuin t:ri Schwelakin kirjoituksessaan mainitsee, tullut hyvin myöhään, vaikka tilaisuutta muutosehdotusten tekemiseen olisi ollut kuukausi aikaisemmin.-- Mikäli allekirjoittanut puolestaan käsitti, myönnettiin t:ri Schwelalle pyytämänsä oikeus yksityishenkilönä ottaa osaa asian käsittelyyn kokouksessa.' Viittaus siihen, ettei ainoakaan sokea tai näkevä edustaja muka katsonut voivansa tai muka uskaltanut kannattaa liittoa, eikä siis myöskään liiton edustajia, on loukkaus muita edustajia kohtaan, joista juuri sokeat Turun ja Tampereen Sokeainyhdistysten edustajat erityisesti kannattivat enemmistön kantaa.' En ymmärrä, kuinka t:ri Schwela on katsonut sopivaksi julkisesti tuoda esiin sellaisen otaksuman, että liitto olisi alusta asti tahallisesti päätetty syrjäyttää yhtymästä, sillä sellainen otaksuma ei ole yhtäpitävä todellisuuden kanssa sen mukaan kuin minä sääntökomitean jäsenenä tunnen asiaa.' Eri mieltä voi muuten olla siitä, kenen puolella on ollut hyvän tahdon ja yhteisymmärryksen puutetta, kuuden yhdistyksen edustajienko, kun eivät voineet hyväksyä liiton edustajien kantaa, vai viimemainittujenko, joiden mielipide ei saanut kannatusta.' Kirjoittaja itse tietänee, mitä hän tarkoittaa viittauksella avustusyhdistyksiin ja sokeainyhdistyksiin, ja lopussa olevalla, mielestäni epäonnistuneella viittauksella lapsesta, josta tuli hyvinkin näkevä, mutta jos tarkoituksena on saattaa uusi yhtymä epäedulliseen valoon ja epäluulon ja epäluottamuksen alaiseksi varsinkin sokeain keskuudessa, niin valitan syvästi. Sillä vakaa käsitykseni on, että perustettavaksi päätetty säätiö todella tahtoo sokeain parasta.'

Olisin toivonut liiton työhön aikanaan osaa ottaneena toimihenkilönä ja vieläkin toistaiseksi tämän liiton julkaiseman lehden päätoimittajana, että liiton taholta olisi kohta kokouksen jälkeen ryhdytty sellaisiin toimenpiteisiin, että liitto olisi perustavana jäsenenä voinut ottaa osaa Sokeain Keskus nimisen säätiön perustamiseen, mutta se toive on näyttäytynyt turhaksi. Onko liian rohkeata toivoa, että liitto tehdyn erehdyksen, sillä erehdyksenä minä puolestani pidän liiton poisjäämistä, korjaa liittymällä niin pian kuin mahdollista säätiöön, johon kaikilla muillakin sokeain järjestöillä on tilaisuus liittyä.' Toivon kaikesta huolimatta, että perustettavaksi päätetty keskus saisi töikseen tyydyttävään ratkaisuun sen kysymyksen, mikä minun käsitykseni mukaan nykyään on sokeain asian tärkein, että nimittäin työkykyisillä sokeilla olisi aina työnteon mahdollisuus ja sitä seuraava työn ilo ja että he saisivat tuotteensa säännöllisesti muutetuksi rahaksi eli toisin sanoen työstään säännöllisen toimeentulon kukin kykynsä mukaan.

En ole ollut yllämainitussa kokouksessa minkään yhdistyksen edustajana, vaikka minulle oli suotu tilaisuus olla läsnä. Mutta iloisena, että alku yhteistoiminnalle nyt on tehty, ja toivon, että se kaikesta huolimatta varttuisi ja edistyisi tosi hyväksi sokeille yhteisesti ja sokeain asialle. Kyösti Sipilä.

--------

Kouluneuvos Sipilän kirjoituksen

Kouluneuvos Sipilän kirjoituksen "Eräitä Huomautuksia johdosta koskeva herra Schwelan 12:na maaliskuuta päivätyn kokousselostuksen arvostelua, ja myöskin johtokunnan selostamiseksi kysymyksessä olevassa asiassa julkaistaan se kirje joka liiton sääntömuutosehdotuksen mukana lähetettiin n. s. sääntökomitealle sekä niille sokeainyhdistyksille, jotka aikaisemmin olivat neuvotteluihin osaa ottaneet.' Seuraavassa numerossa julkaistaan 12 p:nä maaliskuuta pidetyn kokouksen pöytäkirja. Mainitussa kokouksessa tehdyn päätöksen johdosta on liiton johtokunta kokouksessaan 17 p:nä maaliskuuta päättänyt yhdessä niiden yhdistysten kanssa, jotka eivät ottaneet osaa "Sokeain Keskus" nimisen säätiön perustamiseen, pyytää maan herra presidentiltä, että maan kaikille sokeainyhdistyksille annettaisiin tilaisuus yhteisessä kokouksessa neuvotella ja päättää kysymyksessä olevista säännöistä. Tämäkin kirjelmä julkaistaan seuraavassa numerossa ja sekin antaa lisävalaistusta sekä selventää tätä kysymystä, jotta jokainen voi puolueettomasti arvostella asiaa, tarvitsematta turvautua erehtymättömään arvostelijaan kumpaisellakaan puolella.

,,,,,,,

Viisimiehisen sääntövaliokunnan herra puheenjohtaja.

Noudattaen viisimiehisen valiokunnan kehoitusta tuoda esiin yksityiskohtainen vastaehdotus on liiton johtokunta --pitäen kiinni vuosikokouksen päätöksestä ja sokeain toivomusten mukaisesti-- laatinut yhteensovitusehdotuksen, joka ajan voittamiseksi täten lähetetään kaikille sokeainyhdistyksille.' Koska johtokunnan mielestä kysymykset aatteellisen yhtymän muodostamisesta sekä "sokeain päivillä" koottujen varojen käyttämisestä olisi mieluummin käsiteltävät erikseen on johtokunta ehdottanut, että säännöistä poistettaisiin luovutusmääräys sekä tehdyt ehdotukset erityistä luovutuskirjettä varten.' Samoin on johtokunta ehdottanut joitakin hallintoa koskevia muutoksia. Yhtymän nimeen nähden on johtokunta sitä mieltä, että nimeä "Sokeain Keskus" "Blindacentraalen" tuskin voidaan käyttää aatteellisesti vaikuttavalle yhtymälle ja on johtokunta paremman ehdotuksen puutteessa käyttänyt nimeä "Sokeain Valtuusto" Blinddelegationen".' Kun tämän vuosikausia pohditun yhtymän muodostaminen yksimielisen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi eri sokeainyhdistysten välillä on erittäin tärkeä kysymys sokeille, olisi luonnollisesti eduksi kysymyksen monipuoliselle valaisemiselle ja mahdollisesti onnelliselle ratkaisulle, jos jokainen sokeainyhdistys valitsisi kuten aikaisemminkin kaksi äänivaltaista edustagaa siihen edustajakokoukseen, jonka viisimiehisen sääntövaliokunnan puheenjohtaja on kutsunut koolle 12 p. maaliskuuta 1927.

Helsinki, 3 p. maalisk. 1927.

Sokeain Liiton puolesta

Väinö Illman

puheenjohtaja.

--------

Esperanto.

30:s p. maaliskuuta oli "Steletolla" vuosikokous. Osanottajien lukumäärä ei ollut suuri, mutta vuosi- ja tilikertomuksista ilmeni, että jäsenien lukumäärä ja erittäin rahasto on viime vuoden kuluessa lisääntynyt. Arpajaiset ovat päättyneet onnellisesti, joskaan ei loistavasti. Arpajaistyöhön osanottaneet ovat tehneet parhaansa tarmolla ja innolla, niin palkatut, kuin avustavat jäsenetkin, josta kaikesta lämmin kiitos kaikille yhteisesti täten lausuttakoon! Kuitenkin syystä, että yhdistyksemme on miltei yksinomaan sokeiden yhtymä, johtuu se seikka, että suurimmissa toimenpiteissä tarvitsemme tuntuvaa apua näkevien taholta. Sellaista ei aina ole helppo saada, joten, niinkuin nytkin, olemme olleet pakoitetut turvautumaan täysin palkattuun apuvoimaan, joka seikka taas puolestaan paljon vähentää puhtaan voiton rahamäärää. Niin ikään oli esim. Steleton arpajaisten koko tulo lähes 80 kahdeksankymmentätuhatta markkaa, mutta kun kaikki menot poislaskettiin, jäi puhdasta voittoa ainoastaan noin 19 yhdeksäntoista tuhatta markkaa. Olemme kuitenkin iloisia ja kiitollisia tästäkin voitto-osuudesta, sillä arpajaisiamme on hyvin paljon vaikeuttanut se, että arpajaisten pito yleensä nykyään muistuttaa kevättulvia-- ja meidän pieni puro on suurten koskien rinnalla vielä varsin vähän huomattu.'-- Tämän yhteydessä tulee meidän erikseen mainita arpajaisjohtajamme A U Matssonin, tarmoa, kekseliäisyyttä ja intoa, josta hyvä tulos suurimmaksi osaksi on riippunut. Vielä myöskin erikoinen kiitos niille monille kohtalotovereillemme, jotka, ollen vieraita esperantolle, kuitenkin ovat avustaneet pyrkimyksiämme jalomielisellä uhrautuvaisuudellaan.--

Steleton jäseniä kehoitetaaan täten mahdollisimman pian suorittamaan vuosimaksunsa rahastonhoitajalle neiti Laina Niemiselle, osoite: Helsinki, sokeainkoulu. (Vuosimaksun pienin määrä on 10 kymmenen S.markkaa, mutta hartaasti haluaisimme siihen vapaaehtoisen lisäyksen). Ligilon tilaajia, mikäli eivät ole jo suorittaneet maksuansa, joko allekirjoittaneelle tai lehden julkaisijalle,-- kehoitetaan lähettämään maksunsa Steleton sihteerille, joka huoltaa Suomen tilauksia. Ligilon oikea vuosimaksu on 6 kuusi Ruotsin kruunua, nykyään lähes 70 smk.' Mutta vähävaraiset ovat maksaneet voimiensa mukaan, pienin maksu on siinäkin ollut 10 kymmenen smk.. Kohteliaimmin huomautetaan, että olisi jo kiire näillä suorituksilla, jotta me suomalaiset, emme aina joutuisi maksajien loppupäähän, niinkuin, ikävä kyllä, on tapahtunut nyt jo monta vuotta peräkkäin. Vapaaehtoista maksun lisäystä pyydetään syystä, että maamme valuutta on hiukan huono, joten viidet markat, joita suoritamme joka jäsenen puolesta kansainväliselle sokeainyhdistykselle, eivät täytä määrättyä vuosimaksua: =Yksi Schweizin kruunu jäsentä kohden. Tosin armahdetaan ryhmä-jäseniä,--mutta, ken vaan voisi, tahtoisi kai mielellään avustaa yhteisiä pyrkimyksiämme ja kunnostaa kansaamme? Eikö niin!--- Airut on aina tuontuostakin kertoellut Steleton puuhista, niinmuodoin ovat ensimäiset kotimaiset pikkukongressimme ja sen tulokset tutut lukijoillemme. Viittaamme vain herra John Berghin mielenkiintoiseen matkakertomukseen, varsinkin sen sokeain töitä koskevaan osastoon, ja kysymme: "Eikö olisi hauskaa vieläpä hyödyllistäkin, osata esperantoa? Ajatelkaa kuinka paljon sokeain-asia menisi eteenpäin, jos maamme kaikki lukutaitoiset sokeat hallitsisivat tätä, verrattain helppoa kansainvälistä kieltä, puhumattakaan siitä mieltä nostattavasta virkistyksestä, jonka ajatustenvaihto ulkomaiden kohtalotoverien kanssa tuottaa.-- Käytän tilaisuutta lausuakseni sydämelliset terveiset tutuille ja tuntemattomille kohtalo- ja aatetovereille tohtori Banolta Unkarista, joka aina säilyttää meitä ja maatamme rakkaassa muistossa. Hän luki Ligilosta selostuksen sokeain päivistämme ja vietti sen ääressä "kallista muistojuhlaa". Tuntui hänestä, kuin olisimme tavanneet toisemme "eilen", niin tuore oli muisto Suomesta.--

Anna Friman.

Steleton sihteeri, osoite: Toinen linja 17, Helsinki.

--------

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 4 ja 5. Huhtikuu ja toukokuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Sananen virkistys- ja parannuspaikoista sokeille.

Sokeat tarvitsevat erikoista terveydellistä hoivaa, ei ainoastaan muutamat vielä jäljellä olevan näköjäännöksensä säilyttämiseksi, vaan myöskin suojakseen sokeudesta johtuvia yleisiä seurauksia vastaan. Ja vielä suuremmalla syyllä on saatava erikoista terveydenhoitoa, jos mieli ruumiillisesti ja henkisesti toimintakykyisiä sokeita tehdä työkykyisiksi ja sellaisina säilyttää. Useat sokeille soveltuvista ammateista ovat sangen rasittavia ja yksitoikkoisia sekä voimia kysyviä. Antaakseen riittävän toimeentulon, ne monastikin vaativat tekijältä kymmenen a kaksitoista tuntisia työpäiviä. Ja monen miehisen ja nais-sokean täytyy työskennellä ahtaissa ja epäterveellisissä asunnoissa. Sitäpaitsi on usein näkövikojen ohella muitakin puutteellisuuksia. Saattaapa olla huonokuuloisuuttakin ja hermosairauksia, puhumattakaan sielullisista sairauksista, mitkä toisinaan tuottavat hermostolle suuriakin kärsimyksiä. Ajatellaanpa vain tuota katkeran kovaa kamppailua jokapäiväisestä leivästä, jota sokean on tunti tunnilta, päivä päivältä kestettävä. Lisäksi rajoitettu liikuntamahdollisuus. Otetaan vielä lukuun ne monet loukkaukset, joita sokeat näkevien ajattelemattomuuden takia monastikin joutuvat kärsimään. Pitkäaikaisesta paikallaan-olosta johtuva tuskainen mielentila, taloudelliset toimeentulo-vaikeudet, kaikki nämä piinaavat jo näkevänkin ihmisen aivan lamaan, saatika sitten sokean.' Tästä syystä on pidettävä varsin oikeutettuina ne vaatimukset, joita ulkomailla on alettu esittää ja jo osaksi monin paikoin pantu täytäntöönkin, nimittäin, että sokeita on saatava virkistys ja parannushoitoloihin joko lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi. Saksalaiset saattavat ylpeydellä sanoa, että tämä oikeutettu vaatimus on heidän kansansa keskuudessa ilahduttavan suuressa määrässä täytetty. Sokeain yhdistykset siellä ovat vaivojaan säästämättä perustaneet eri paikkoihin maatansa: Vuoristoihin, merenrannalle, kylpylöiden läheisyyteen y. m. pienoisia koteja, joissa muutama sokea saa vapaan asunnon ja oleskelun ja kylpylässä ilmaisen hoidon ja lääkärin-avun. Toisinaan maksavat sokeat omasta puolestaan jonkun verran. Nämä kodit ovat joko suorastaan vartavasten laitettuja, tai ovat ne taloista vuokrattuja huoneustoja. Ja ravinto on voimakasta, vaikkakin halpaa. Moni työn rasittama sokea, usea lopen uupunut aviovaimo on vuosien kuluessa näissä kodeissa saanut riittävästi virkistystä ja palannut sieltä terveenä, hilpeänä ja elämänhaluisena jälleen työhönsä ja omaistensa keskuuteen.' Ja varsinkin myöhemmin sokeentuneille on näistä kodeista ollut sanomattoman suurta hyötyä. Heidät on kohtalo monenkin aivan äkisti heittänyt näiden loputtoman yön lasten keskuuteen. Ja kun he nyt näissä kodeissa viikkomääriä yhdessä elävät saman onnettomuuden alaisten kanssa, niin avartuu heille uusia päämääriä, ja uusia mahdollisuuksia, uusia toiveita. Täällä tulevat he huomaamaan, etteivät omat valitukset ja vierasten sääliväisyys saata heitä ensinkään auttaa. Lannistumaton rohkeus, luja tahto ja yhteenkuuluvaisuuden tunne samanosaisten kanssa, ne vain kykenevät heille uuden elämäntien tasoittamaan.' Nämä kodit ovat muuttuneet ikäänkuin keskuksiksi ja kohtauspaikoiksi omaa asiaansa oikeassa suunnassa eteenpäin ajaville sokeille ja siten saaneet ansaitun arvonsa, samalla kun ne ovat omiaan tuona hilpeänä tervehtymis-aikana aikaansaamaan arvokkaita tuttavuuksia heidän kesken.' Olisi toivottavaa, että tässä suhteessa Suomenkin sokeitten hyväksi ryhdyttäisi pikaisiin toimenpiteisiin.

--------

Matkakirje.

Kertomus viidennestä sokeain kansainvälisestä kongressista. Liite John Berghin kuvaukseen Suurbritanian sokeiden työoloista.

Perjantaina heinäkuun 30 p. v. 1926 piti esperantoklubi Lontoossa tervetulo-juhlan ulkomailta saapuneille kongressivieraille. Minäkin menin juhlaan ystäväni mister Phillimooren kanssa. Useat ulkomaalaiset pitivät puheita, m. m. prof Cart, Ligilon alkuunpanija ja ensimäinen julkaisija, Kuten tavallisesti brittiläisissä kokouksissa, oli laululla suuri sija ohjelmassa, jolloin sekä yksin- että yhteis-laulua esitettiin. Suurta suosiota osoitettiin tällöin englantilaiselle huumorilaulajalle, Harrison Hill. Useat lauluista olivat käännetyt englannin tai skotlannin kielistä esperantoon. Iltama päättyi tanssilla.' Seuraavana aamuna matkusti suuri seurue, sille erikoisesti varatuissa rautatievaunuissa, Edinburgiin. Minä osuin vaunuun, jossa istui pelkkiä englantilaisia, mutta junan käytävissä kohtasivat eri vaunujen matkailijat vapaasti toisiaan, jolloin keskustelun lomassa pientä kujeiluakaan ei paheksittu. Niin esim. tultiin sanomaan, että eräs intialainen maharajah myöskin oli saapunut junaan. Nousin mennäkseni hänen puheilleen, kun varoittava ääni kuiskasi korvaani, että koko juttu oli pelkkää pilaa. Jäin siis paikoilleni, mutta sittemmin mr Phillimore, lähti ulos ja tapasi todellakin käytävässä maharajahin vihreine turbaaneineen, joka puhutteli häntä armollisesti. Mr Phillimore palasi vaunuumme hurmaantuneena. Niin saimme kuitenkin kuulla, että maharajahimme oli ainoastaan italialainen, joka oli sovittanut vihreän liinan päänsä ympäri turbaaniksi. Muuten ei meillä vaunussamme ollut hätää, sillä mr Grimmet, leikkisä herrasmies, eräästä Englannin suurimmista suklaatehtaista, oli saapuvilla. Ahkeraan hän jakeli antimiaan, makeisten ja kaskujen muodossa; viimemainitut kuvasivat usein skottien ahneutta, erikoinen pilanaihe englantilaisten keskuudessa.' Tapasin matkalla myös professori Cartin.' Matkustettuamme yli kahdeksan tuntia, olimme vihdoinkin perillä Edinburgissa, jossa skotlantilaiset esperantistit olivat meitä vastassa ja ohjasivat meidät asuntoihimme. Jätettyämme matkalaukkumme sinne, noudimme asiapaperimme akceptejosta (virallinen vastaanottohuone), johon toimeen rasittava päivä päättyi.' Mr Phillimooren tehtäviin kuului huolenpito sokeista kongressilaisista, jonka tähden hän asui meille varatussa koulutalossa. Kuten mainittu, oli päivä ollut rasittava, mutta yölevosta ei kuitenkaan tahtonut tulla mitään, sillä minulle oli annettu vuode, sopiva noin kymmenvuotisille poikapahasille ja koska olen verrattain suurikasvuinen mies, en millään mahtunut pieneen leposijaani. Onneksi oli huoneessa useampia vuoteita kuin nukkujia. Otin siis yhden vapaan vuoteen entisen jatkoksi, mutta siitäkään ei suurta apua ollut, sillä peite ei riittänyt kuin puoleen palvelukseen kerrallaan.-- Paitsi meitä, nukkui samassa huoneessa kaksi sokeaa koulupoikaa, mr Kochen ja mr Roffie. Molemmat viimeksimainitut olivat mr Phillimoorelle apuna hänen huoltotoimessaan. Neiti Melchior ja muut sokeat nais-kongressilaiset asuivat toisessa osassa koulua. Koululla myöskin syötiin aamiainen, mutta päivällinen ja iltatee eräässä ravintolassa. Teen jälkeen, noin kello viiden tienoilla i. p., ei tarjottu enää mitään sokeille sinä päivänä. Neiti melchior, joka oli ollut Suomen kongressissa v. 1922, sanoi, että järjestely Helsingissä oli kaikinpuolin parempi kuin Edinburghin tai muissa tähänastisissa sokeidenkongresseissa. Hän ja mr Kochen muuttivatkin pian pois koulutalosta ja maksoivat täysin itse puolestaan asunnostaan y.m.. Kongressityöhön osaaottavien sokeiden lukumäärä ei ollut suuri. Aktiivisesti ottivat siihen osaa vain herrat Merrick ja Kochen Englannista, ja Hasselbach Saksasta, neidit Melchior Tanskasta ja Teurer Itävallasta sekä allekirjoittanut Suomesta. On sentähden ymmärrettävää, ettei erikoisen tärkeitä päätöksiä voitu tehdä. Ulkona kongressielämästä tapasin myöskin muita sokeita, esim. japanilaisen herra Ivahshin ja erään englantilaisen pappismiehen.' Sunnuntaina pidettiin esperantoksi jumalampalvelus St'Gillen suuressa katedraalissa, jolloin myös vastikään valmistunut Raamatun esperantokäännös vihittiin. Senjälkeen annettiin juhla-aamiaiset zoologisessa puutarhassa. Seuraavana päivänä, elok. toisena, oli kongressin juhlalliset avajaiset ja iltapäivällä oli sokeilla ensimäinen varsinainen kokous, joka pidettiin samassa ravintolassa, jossa päivällinen syötiin. Tervehdyspuheet ottivat suurimman osan tämän ensimäisen kokouksen ohjelmasta. Puheenjohtajana toimi herra Merrick, Englannin sokeain esperantokonsuli. Koska aika oli kovin rajoitettu, päätettiin, sitä säästääksemme, pitää kokouksemme siinä koulussa, jossa asuimme. Kongressimme heikot puolet olivat kokoushuoneuston puute, joten kokouksia voitiin pitää verrattain harvoin ja epäsäännöllisesti; sekä osanottajien vähäinen lukumäärä, josta johtui äskenmainittu ratkaisevien päätösten vältteleminen. Neiti Melchior selosti sokeain-asiaa varten säädettyä edullista lakia Tanskassa. Herra Kochen esitti sokeitten hierojien edullista tilannetta Englannissa, kun taas allekirjoittanut kertoi sokeiden hieronnasta Suomessa. Hra Kochen halusi perustaa kansainvälisen hieromayhdistyksen, jota ehdotusta minun, matkaehtojeni johdosta, täytyi vastustaa. Neiti Friman oli nimittäin Steleton sihteerinä lähettänyt minulle hra Merrickin kautta mainitun yhdistyksen kongressikysymysehdotuksen, ja toiveet miten siihen yhdistyksen edustajana suhtautuisin. Steleto toivoi, ettei uusia kansainvälisiä yhdistyksiä perustettaisi, katsoen että ne vain heikentävät toinen toisiaan, vaan että tarpeenollen haaraosastoja perustettaisiin, erikoistoimia varten. Herra Kochen lausui, että sellainen riippuvaisuus "UABE"sstä voisi monin tavoin lamauttaa toimintaa, sillä nopeat päätökset ovat usein tarpeen ja "UABE"n koneisto on laajuutensa takia hiukan raskaskulkuinen. Päätettiin perustaa mainittu yhdistys, jota asiaa järjestämään erityinen komitea valittiin. Valittiin myöskin komitea järjestämään ja ennenkaikkea keräämään varoja lahjaa varten herra Thilanderin viisikymmenvuotis-juhlaan, joka sattui 25:s p. lokakuuta nyt syksyllä 1927. Muita pienempiä asioita järjestettiin vielä, mutta tuntui kuitenkin kongressin päätarkoituksena olevan, samoin kuin näkevienkin, viedä sokeat esperantistit yhteen ja esittää ulkomaailmalle heidän esperantotaitoaan ja harrastustaan, sekä viitata siihen hyötyyn, jota sokeat tulevaisuudessa voivat yhteis-asialleen esperanton välityksellä saavuttaa.' Sen skotlantilaisen yhdistyksen johtokunta, joka hoitaa sokeain-asiaa Edinburghissa, järjesti erikoisjuhlan konsertteineen sokeille. Myös prof. Cart oli kutsuttu ja kunnioittikin juhlaa läsnäolollaan. Eräässä toisessa tilaisuudessa piti hän puheen sokeille. Muuten ottivat sokeat osaa myöskin yleiseen kongressiin ja saivat vapaasti seurata toisia kokonaisen päivän kestävälle huvimatkalle. Olen muuten kuvannut suurta kongressia eri artikkelissa, jonka olen julkaissut eräässä näkevien sanomalehdessä. John Bergh.

Suomentanut Anna Friman.

--------

Muistatko?

Muistatko kun olin pikku sisko ja kun sinä suuri veli? Elämä oli niin onnellista ja maailma hymyeli; veljyen laulaissa sisko uinaili untansa rauhaisaa; rukoellen yhdessä illoin olimme lähellä Jumalaa.

Muistatko talvella mäenlaskuhun otit siskon mukaan, istutit kelkkaan ja jäälle ohjasit paremmin kuin muu kukaan; punaisna hohteli siskon poski kun puhalsi pohjoinen, naurut ne helkkyi ja silmät uljuutta sädehti veljyen.

Keväimen tullessa veljyt siskoa kuljetti kukkaisteitä etsien kauneimmat kielot hälle ja sitoen seppeleitä; kesällä mansikat, mesimarjatkin poimi hän siskolleen, saarihin souti ja paimenretkille vei hänet seurakseen.

Muistatko syksyn kun myrsky riehui ja puista lehtyet riipi, siskoa pelotti, turvaa etsien veljensä syliin hiipi, tyynnytti veli ja alkoi kertoilla ihmeitä satujen, unohti pelkonsa pikku sisko ja nukahti hymyillen.

Pienelle avuttomalle siskolle olit niin hellä veli; sylissäs huolensa unhoon siskosi monasti leikitteli--. Suojissa veljyen suuren vieläkin onnekas olla ois-- mutta ne lapsuuden armaat vuodet jo vierivät kauas pois.

Sisko on kasvanut, kaipaa sittenkin veljyen vaalimista, ikävöi, kaiholla muistaa lapsuudenkevättä onnellista, nytpä hän tahtoisi maksaa veljelle lapsuudenvelkojaan: Antaisi hellyyttä, rakkautta ja riemuja, onneaan.

Suurella veljellä suuret surut ja elämän raskaat huolet-- sisko sen tietää ja ottaa tahtoisi kannettavakseen puolet-- kyllin on voimia pikku siskolla veljeä auttaakseen, yksin ei tahtoisi jättää rakasta elämän ankeuteen. Varma Järvenpää.

--------

Kun sydän löytää sydämen.

(Erään morsiusparin vihkiäisiin).

Oi onni suuri, ihmeinen, kun sydän löytää sydämen ja käsi tarttuu kätehen! Se oudon riemun rintaan tuo ja ajan arkihuoliin luo niin hohtavaisen säteen.

Oi onnea ja elämää, kun kaksi nuorta lempivää saa luoja yhteen liittää, kun luottain samaan Jumalaan he astelevat taivaltaan ja samaa isää kiittää.

Vaikk' kovat iskut kohtalon heill' ehkä osanansa on he voivat senkin kestää; on heille tunnettuna tie, mi voiman lähtehelle vie, ken heitä sieltä estää?

Ja uskon voimin, pystypäin he tietään käyvät käsikkäin vaikka mikä kohtaa, ja aina heidän rinnallaan käy herra taivahan ja maan, mi kulkuansa johtaa.

Tää onni teidän olla voi, te kalliit ystäväiset, oi, matkaajat herran tiellä! Jos parhaimpanne antamaan, toistenne kuormaa kantamaan te käytte uhrimiellä.

Oi siunaa herra nuoret nää, suo rohkeutta kestävää, kun elon taakka painaa; vaan päivyt kirkas poluillaan jos tuhlaileepi kultiaan, myös silloin armos lainaa.

Oi auta että ainiaan he rakastaisi toisiaan käydessään elonteitä; heill' anna mitä parhaaks näät, jos tyynehet tai myrskysäät, vaan luotas ällös heitä.

Fredrik von Zansen.

--------

Sananen lahjakkaista sokeista.

Otettu Sokeitten Sanomista.

Kirj. Anna Friman.

Kun olemme aikeissa julaista lehtisen, kenties useampiakin, voidaksemme tutustuttaa näkevää yleisöä meidän todelliseen tilaamme ja pyrkimyksiimme, tuli allekirjoittanut ajatelleeksi muutamin sanoin selostaa erästä vähänpuoleisesti kosketeltua asiaa, jolla kuitenkin on kokolailla tärkeä asema maailman sokeain keskuudessa. Tarkoitan lahjakkaita sokeita.' Taloudellisesti ja sivistyksessä pitkälle päässeissä maissa, kuten esimerkiksi Englannissa, ollaan sitä mieltä, että sokea työskennellessään tietopuolisella työmaalla vasta on oikealla alallaan. Tätä huomauttaessaan ei allekirjoittanut mitenkään tahdo vähentää käsityöntekijäin pyrkimysten arvoa. Sillä vaikkakin meidän täytyy ja tahdommekin kiitollisuudella tunnustaa, että paljon on jo tehty hyvää käsityön edistämiseksi meidän sokeain keskuudessa niin sittenkin on vielä paljon silläkin alalla toivomisen varaa. Tahtoisin tässä vaan selostaa, että joskaan eivät sokeat yleensä suurin piirtein katsoen ole soveliaita henkiseen toimeen, niin kuitenkin on meidänkin maassamme useita sokeita, jotka ovat hankkineet itsellensä runsaita tietomääriä ja jättiläisaskelin tunkeutuneet miltei loputtomien vaikeuksien ketjun läpi, saavuttaakseen tiedollisella työalalla mahdollisimman itsenäisesti jokapäiväisen leivän.' Tästä puhuessa emme saa unohtaa sitä suurta herätystyötä, minkä koulumme alusta lähtien tässä suhteessa ovat suorittaneet, ja jota työtä sokeainyhdistysten toiminta myöhemmin on jatkanut ja sekä koti- että ulkomaisten osatoverien esimerkki tukenut. Kaikki kehityshän käy asteittain. Esimerkkinä mainittakoon, että kun kouluiltamme alkuaikoina vielä puuttui pistekirjoituksella painettuja oppikirjoja, turvauduttiin läksyjen harjoituksissa oppilaiden muistiin. Silloin kokoontui luokka yhteisiin harjoituksiin ja taitavin jossain aineessa esitelmöi aineestaan, toisten toistaessa ja lisätessä siihen yhtyen. Sellaisia esittäjiä nimitettiin tavallisesti "eläviksi kirjoiksi" ja heillä oli kunnia-asiana auttaa yhtä puolueettomasti ja kärsivällisesti kuin painetut toverinsakin. Jo tämäkin osoittaa valtavaa tiedonhalua ja elävää, toimivaa, moraalista velvollisuudentuntoa. Molemmat huomioonotettavia ominaisuuksia.' Mutta miten olikaan! Siitä tulisi vain surumielinen sävellys, jos koettaisin kertoa kaikkea sitä tuskaa, mitä meillä tällaisissa tapauksissa oli kestettävänä. Olkoonpa vain sanottuna: "Koulussa emme olleet sokeita, mutta sieltä lähdettyä, oi, monin verroin enemmän.-- Jopa itsemurhia ja itsemurhayrityksiä on tehty näön puutteen raskaan taakan takia."

Tässä suhteessa on yhdistys "Kirjoja Sokeille" tehnyt laupeuden-työn, paljon suuremman kuin sanoin saattaa kertoa. Kirjallisuutta rakastavat kyllä osaavat antaa arvon hyvälle kirjalle, ja jotka mielikuvituksessaan koettavat eläytyä elämään alituisessa pimeydessä, ne käsittävät, mikä merkitys pistekirjoituksella kirjoitetulla kirjalla on lahjakkaalle sokealle.-- Mutta emme tarvitse vain tätä, niin kiitollisia kuin olemmekin jo näistä ilonvälkkeistä, me haluamme toimintaa, missä älylliset voimamme tulevat käytäntöön ja hyödyksi ja siunaukseksi sekä sille yhteiskunnalle, jossa elämme, että meille itsellemmekin.' "Mutta mitä yhteiskunta hyödyttävää työtä saattaa sokea tehdä?" Kysyttäneen, eikä syyttä. Oi, meillä on useampiakin kehitysmahdollisuuksia. Työskentelevät hän jo muutamat opettajina ja apuopettajina sokeainkouluissa, toiset ovat antautuneet musiikkialalle ja toiset taasen kirjailijoiksi. Meillä on onneksi jo sokeainkirjoituksella painettuja sanomalehtiä maan molemmilla kielillä ja kansainvälisellä esperantolla.Näihin lehtiin kirjoitamme itsekin omista asioistamme ja toiveistamme: Mutta harvemmin suruistamme. Kenties näistäkin silloin, kun haluamme kokemuksistamme hyviä neuvoja toisille antaa, tai laulaa lohtua osatovereillemme. Emme yleensä paljon ajattele sokeuttamme, mutta sitä enemmän, miten okaat siitä irroittaisimme. Ja siihen tarvitsemme avuksemme kaikkien näkevien ystävällistä myötätuntoa. Jospa vain voisimme kaikille saada selväksi, että mekin kykenemme jotain hyötyä yhteiskunnassa aikaansaamaan. Ja jos voimiimme sitten luotetaan, silloin on päämäärä saavutettu, ja lahjakkaille sokeillekin sarastaa valoisampi tulevaisuus.

,,,,,,,

Sokeitten Sanomat.

Sen niminen julkaisu on ilmestynyt äskettäin, sisältäen kirjoituksia sokeilta ja sokeista. Lehteä, sirosti kuvitettu, ovat myös avustaneet muutamat tunnetuimmista kirjailijoistamme. Hinta kolme markkaa. Myyntipalkkio 20 kaksikymmentä penniä markkaa kohti. Suosittelemme Sokeain Sanomia Airuen lukijoille sen arvokkaan, puolueettoman sisällön tähden, levitettäväksi kautta Suomen niemen. Lehden tilaukset voidaan lähettää yhtä hyvin pisteillä kuin näkeväinkirjoituksellakin osoitteella Sokeitten Sanomien toimisto, Eerikinkatu 22, porras A. Huoneusto 3. Helsinki. Muuta nimeä ei tarvita. Lehteä seuraa useampiakin, jos tämä ensimäinen voittaa tarpeellisen määrän kannattajia. On ajateltu, että Suomen sokeat siten saisivat vakituisen äänenkannattajansa näkevien piireissä. A. Friman.

--------

Tasavallan herra presidentti.

Kun allekirjoittaneet sokeainyhdistykset ovat saaneet kuulla, että piakkoin pyydettäisiin herra presidentiltä hyväksyminen Sokeain Keskus" nimisensäätiön perustamiselle ja vahvistusta sen säännöille, rohkenemme kunnioittaen esittää seuraavaa:

Jo 2 p.kesäkuuta 1913 herätettiin Suomen Sokeain Liiton vuosikokouksessa kysymys jonkinlaisen neuvotteluelimen eli n. s. "keskushallinnon" aikaansaamisesta eri sokeainjärjestöjen kesken. Tätä ajatusta hedelmällisen yhteistyön aikaansaamiseksi vuosien kuluessa on vaalittu ja kehitelty.' Niinpä valitsi mainittu liiton 30 päiväksi toukokuuta 1921 kokoonkutsuma edustajakokous 3-miehisen komitean valmistamaan tällaisen keskuselimen sääntöehdotusta. Komitea, jonka jäsenet olivat kouluneuvos K. A. Franssila sokeainkoulun johtaja K. Sipilä ja herra A. Matsson, ei valitettavasti täyttänyt tehtäväänsä. Mutta nykyinen kouluneuvos Sipilä esitti joulukuussa 1925 sääntöehdotuksen maamme sokeainyhdistysten väliselle aatteelliselle yhtymälle, mikä ehdotus esitettiin Helsingin sokeainkouluun 1 p. helmikuuta 1926 kokoontuneelle edustajakokoukselle, jonka jäseniä se ei kuitenkaan tyydyttänyt. Samalle kokoukselle jätti sokeain pyrkimyksistä nähtävästi verrattain tietämätön ylitarkastaja Kuoppamäki toisen ehdotuksen, jossa valitettavasti sekoitettiin yhteen kysymykset keskuselimen perustamisesta ja niiden varonen käyttämisestä, joita jotkut yhdistykset olivat "sokeain päivillä" v. 1924 ja 1925 koonneet. Tätä ehdotusta, jonka tarkoituksena oli muodostaa eri sokeainyhdistysten toiminnan kanssa kilpaileva liikeyritys, ei tietenkään voitu mainitussa kokouksessa hyväksyä.' Kuitenkin valittiin 5-miehinen komitea laatimaan näiden ehdotusten perusteella jonkinlainen välitysehdotus, joka ensi tilassa oli määrä esittää sokeainyhdistysten edustajakokoukselle.' Huolimatta erinäisistä ehdotuksista kutsua kokoon maassa toimivien sokeainyhdistysten edustajat järjestämään tämän sokeainasialle niin merkityksellisen keskus-elimen perustamista, ei 5:lle varsinaiselle sokeainyhdistykselle ole annettu tilaisuutta ottaa osaa sellaisiin keskusteluihin, vaan ovat muutamat näkevien n. s. avustusyhdistykset päättäneet perustaa "Sokeain Keskus" nimisen säätiön, johon 3 sokeainyhdistystäkin on yhtynyt.' Kun kuitenkin täytyy olettaa, että sokeat itse kaikkein parhaiten tuntevat omat tarpeensa, ja kun he vapaan maan vapaina kansalaisina eivät enää halua elää kenenkään holhouksen alaisina, vaikka tietystikään eivät millään halveksi näkevien heille tähän asti antamaa ja toivottavasti vastaisuudessakin suomaa apua, ja kun heillä siis on oikeus osaltaan koettaa vaikuttaa olemassaolonsa helpottamiseen ja sokeain yhteiskunnallisen aseman parantamiseen, niin ovat allekirjoittaneet sokeainyhdistykset, jotka yhdessä edustavat maamme sokeainyhdistysten enemmistöä, sitä mieltä,että tästä, niin tärkeästä kysymyksestä, joka koskee maassamme olevien sokeainyhdistysten keskeisen yhteistyön aikaansaamista, on ehdottomasti neuvoteltava kaikkien näiden toimivien sokeainyhdistysten yleisessä edustajakokouksessa.' Ja kun tuo nimikin "Sokeain Keskus" edellyttää, että järjestön takana täytyisi ehdottomasti olla maan kaikki sokeainyhdistykset, jotta eivät sen säännöt mitenkään loukkaisi ainoankaan toisen yhdistyksen etuja, vapauksia ja oikeuksia, kuten nyt esim. "säätiön" sekä ï1 että erittäin ï12 tulee tahtomattakin tekemään "säätiöön" kuulumattomien yhdistysten ja viranomaisten sekä kaiken todennäköisyyden mukaan myöskin yleisön välisessä suhteessa, samoin kuin 2 õkohdassa 1 mainittu, tavallaan yksinoikeus "sokeain päiväin" pitämiseen, vaikka Helsingin Sokeainyhdistys on yksinään mainitut päivät pannut alulle pääkaupungissa sekä Suomen Sokeain Liitto myöhemmin (tai sittemmin) kautta maan tarkoituksella saada kaikki maassa toimivat sokeainyhdistykset liittymään yhteistyöhön, sekä saman 2 kohta 2 antaa tilaisuuden ryhtyä kilpailemaan jo toiminnassa olevien sokeain liikeyritysten kanssa sekä sitä paitsi õ10:n mukaan sekin saattaa käydä mahdolliseksi, että "säätiöön" nykyään liittyneiden 3 näkeväin n. s. avustusyhdistyksen edustajat voivat yksinään läsnäolevina 3:n päätösvaltaoikeudella päättää näkevinä sokeain kohtaloista, olletikin kun ottaa huomioon, että suoranaisesti sokean henkilön jäsenyys "säätiön" hallintoneuvostossa ja johtokunnassa ei õ5:n mukaan ole välttämättömyys, niin eläen oikeusvaltiossa, jossa sokeallakin on oikeus saada nauttia sitä turvaa, jota voimassa olevat lait ja lailliset säännökset heille suovat, turva, minkä jo lailliset muodotkin antavat täydellistä mielivaltaa vastaan, rohkenemme nöyrimmiten pyytää, että herra presidentti ottaisi harkinnan alaiseksi, onko oikein hyväksyä nämä säännöt, ennenkun on pidetty Helsingin eri sokeainjärjestöjen edustajain kesken se neuvottelukokous, jossa herra presidentti on halunnut olla läsnä ja jonka Helsingin Sokeainyhdistyksen kirjelmän 1-6 26 ja pöytäkirjan otteen 31-5 26 johdosta herra presidentti on jättänyt ylitarkastaja kuoppamäelle 8 p:nä viime kesäkuussa päivätyn kirjelmän mukaan mahdollisimman pian aikaansaatavaksi niiden erimielisyyksien loppuunsaattamiseksi, joita väitetään vallitsevan näiden yhdistysten välillä, ja ennenkun säätiön sääntöihin ja nimeen tehdään sellaiset muutokset, että ne eivät enää loukkaa ainoankaan sokeainyhdistyksen oikeuksia vapauksia ja etuja.' Lopuksi saamme ilmoittaa, että Viipurin Sokeain Avustusyhdistys mainitsee 4:nä kuluvaa kuuta päivätyssä kirjelmässään vuosikokouksessaan 31 p. maalisk. päätti yhdistyksemme olla yhtymättä presidentille lähetettävään yhteiseen kirjelmään, mutta sen sijaan päätettiin lähettää suoraan kirjelmä presidentille, jossa anotaan, että hän, ennenkun vahvistaisi kysymyksessä olevan Sokeain Keskus" nimisen säätiön säännöt, kutsuisi koolle koko maan sokeainyhdistysten edustajain yhteisen kokouksen neuvottelemaan kysymyksessä olevasta asiasta."

Helsingissä 9 p. huhtik. 1927.

Suomen Sokeain Liitto. Väinö Illman, puheenjohtaja. --Helsingin Sokeainyhdistys. K. J. Harinen, puheenjohtaja, A. Aug. Heliä, sihteeri. -- Suomen sokeain esperantoyhdistys. "Steleto". V. Sjöholm, puheenjohtaja. Anna Friman, sihteeri. -- Sokeain jatko-opiston kannatusyhdistys. J. Törmä, puheenjohtaja. -- Pohjois-Suomen sokeainyhdistys. Pöytäkirjan otteen nojalla.

,,,,,,,

12 p:nä maaliskuuta pidetyn edustajainkokouksen pöytäkirjaa joka aiottiin julkaista tässä numerossa, ei vielä ole saatu, eikä senvuoksi nyt voida sitä julkaista.

--------

Ilmoitus.

Suomen Sokeain Liiton vuosikokous pidetään perjantaina elokuun 26 p:nä klo 12 päivällä Helsingin sokeainkoululla. Vuosikokouksessa tullaan käsittelemään seuraavia asioita:' Vuosikokouksen puheenjohtajan ja sihteerin vaali; kertomus liiton toiminnasta kuluneena vuonna, sekä tilikertomus; tilintarkastajien lausunto ja vastuuvapauden myöntäminen rahastonhoitajalle ja johtokunnalle; johtokuntaan valitaan kolme vakinaista ja yksi varajäsen erovuorossa olevien tilalle; samoin valitaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa kuluvaksi vuodeksi.'

Johtokunta ehdottaa, että vuosikokous päättäisi, miten liiton on suhtauduttava perustettavana olevaan "Sokeain Keskus", johon liitto edellisen vuosikokouksensa päätöksen perusteella ei ole voinut liittyä.'

Johtokunnasta erovuorossa ovat vakinaiset jäsenet: Neiti A. von Collan, rouva E. Makkonen ja hra V. Illman, sekä varajäsen hra V. Sjöholm.' Maaseudulta vuosikokoukseen saapuvien jäsenten on kunkin hankittava itselleen asunto y. m. kokouksen ajaksi. Minkäänlaista alennusta rautateillä ei anneta.

Liiton työaine-myynti keskeytetään kesäkuukausiksi, syyskuuhun asti. Johtokunnan puolesta

Väinö Illman.

--------

Esperanto (Jatk.)

Kaikille kansainvälisen sokeainasian harrastajille ja kannattajille, esperantisteille ja ei esperantisteille, ilmoitetaan täten, että kaikkia sokeainyhdistyksiä kutsutaan ottamaan osaa Danzigin kansainväliseen sokeainkongressiin, joko lähettämällä kongressiin oman edustajan kirjelmän tai antamalla avustusta (Huom. tämän sanan kohdalta on paperia pois.) ja edustuksen jollekin muulle kongressin osanottajalle.' Tähän mennessä on edustajiksi valittu: Suomen Sokeain Liiton puolesta nti L. Nieminen, Steleton puolesta nti Varma Järvenpää ja hra E. Juvonen, joka viimemainittu edustanee myös Viipurin Sokeainyhdistystä. Hra V. Sjöholm, neidit H. Oksanen, L. Malmberg ja K. Salmela sekä hra K. Åberg tulevat luultavasti myös matkustamaan Danzigiin; mutta tilaisuus on vielä ilmoittautua.' Matkalle lähdetään 24 p:nä heinäk. höyrylaiva "Arandalla" Turun satamasta. Suomen esperanto-opisto hankkii yhteisen passin, kongressikortit sekä kaiken muun mitä tarvitaan. Matkustajien on ainoastaan hankittava esteettömyystodistus maaseudulla nimismiehen kansliasta tai kaupungissa poliisilaitokselta, jota varten vaaditaan papintodistus; valokuvia ei tarvita, koska kaikki matkustavat yhteisellä passilla. Rautatielipuista Turkuun ja takaisin huolehtii myöskin esperanto-opisto, sillä todennäköisesti tullaan saamaan 50 prosentin alennus rautateillä.' Meille sokeille tulee laivamatka edestakaisin maksamaan 800 (kahdeksansataa) markkaa, mutta ruoka laivalla on maksettava erikseen. Sokeille on myös varattu ilmainen asunto Danzigin sokeainkoululla; ruoka siellä maksaa noin smk 16 päivältä. Laivalla saa myös asua koko kongressin ajan, oikeus, joka seuraa pilettiä ilman muita lisämaksuja.' Me saavumme Danzigiin kaksi päivää ennen kongressia, jolloin voidaan tilaisuutta käyttää ohjelman valmistukseen y.m..' Osanottoilmoitukset y.m. olisi hyvissä ajoin lähetettävä esp.-opistolle, osoite: Suomen esperanto-opisto, Kluuvikatu 7, Helsinki.' Samalla pyydetään kongressiin aikovia, mahdollisten sekaannusten välttämiseksi ja saadakseen henkilökohtaisia tietoja, ilmoittamaan aikomuksestaan myös Steleton sihteerille osoitteella: Toinen linja 17, Helsinki.

Anna Friman.

--------

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 5.1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Valtioneuvoston päätös.

Uudenmaan läänin maaherran virkakirjeessä 11 päivältä maaliskuuta 1927 sille toimitettuun kirjoitukseen, jossa Suomen Sokeain Liitto niminen yhdistys, jonka kotipaikkana on Helsingin kaupunki, on anonut sanotun yhdistyksen vuosikokouksessa elokuun 30 päivänä 1926 hyväksytyn Suomen Sokeain Liiton Sairas- ja Hauta-apukassan muutetut säännöt vahvistamista, ollen nämä säännöt näin kuuluvat: "Suomen Sokeain Liitto" Sairas- ja Hauta-apukassan säännöt.

õ 1.

Suomen Sokeain Liiton Sairas- ja Hauta-apukassan tarkoituksena on hankkia sairasavustusta sellaisille sokeille, jotka pääasiallisesti omalla työllään ansaitsevat elatuksensa ja jotka tilapäisen sairauden vuoksi ovat pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi joutuneet ahdinkotilaan, sekä kuolemantapauksen sattuessa antaa hautausapua.

õ 2.

Osakkaaksi sairas- ja hautausapukassaan voidaan ottaa jokainen sokea kansalainen, 1= joka ei ole täyttänyt 50 vuotta, 2= joka ei sairasta parantumatonta tautia, 3= joka ei nauti täyttä ylläpitoa köyhäinhoito- tai muulta elatuslaitokselta, 4= joka todistettavasti kuuluu sellaiseen yhtymään, joka õ 6:ssa mainitulla tavalla on merkitty rahaston kannattavaksi jäseneksi.

Osakkaan näkevä puoliso voidaan äskenmainituilla ehdoilla myöskin ottaa osakkaaksi rahastoon ja on hän silloin oikeutettu saamaan säädetyn sairas- ja hautausavustuksen. Hakemus osakkaaksi pääsemisestä on, mainetodistus ja yhdistyksensä jäsenkuitti siihen liitettyinä, jätettävä kassan johtokunnalle.

õ 3.

Osakas menettää oikeutensa, kun hän ei enää täytä õ 2:nnen, 3:ssa ja 4:ssä kohdassa määrättyjä ehtoja. Samoin on johtokunnalla oikeus, nähtyään sen tarpeelliseksi, eroittaa osakas, joka kahtena vuotena peräkkäin on saanut nauttia korkeamman vuotuisen sairasavustuksen.

õ 4.

Rahaston osakas suorittaa vuosittain ennen maaliskuun 15 p:vää osakasmaksunsa 20 markkaa. Jos osakas laiminlyö säädetyn maksun suorituksen määräajan kuluessa, voi johtokunta eroittaa laiminlyöjän osallisuudesta rahastoon, jolloin hän menettää kaikki oikeutensa siihen.

Osakas, joka on luopunut tai eroitettu rahastosta, voidaan kuitenkin johtokunnan harkinnan mukaan sallia uudelleen liittyä siihen, mutta hänen on silloin liittymismaksuna suoritettava 10 markkaa.

õ 5.

Vapautuksen osakasmaksujen suorittamisesta voi johtokunta tehdyn kirjallisen anomuksen perusteella myöntää liiton jäsenelle. Jos anomukseen suostutaan, koskee vapautus ainoastaan kuluvaa vuotta ja veloittakoon rahasto tästä osakasmaksusta Sokeain Liittoa.

õ 6.

Kansalaiset, toiminimet ja yhtymät, jotka sitoutuvat vuosittain suorittamaan rahastoon vähintään 15 markkaa tai kertakaikkiaan 200 markkaa, merkitään kannattaviksi jäseniksi.

õ 7.

Sairaskassan osakas olkoon oikeutettu, kuuluttuaan kassaan vuoden ajan, saamaan sairasapua seuraavien määräysten mukaan:

1= sairaustapauksen sattuessa on viiden päivän kuluessa siitä tehtävä ilmoitus johtokunnalle.

2= Sairasapuanomus tehdään kirjallisesti ja on siihen liitettävä mieluummin lääkärin-, tai jos sellaista ei voida hankkia,kahden luotettavan henkilön antama todistus taudin laadusta sekä sairaan siitä johtuvasta kyvyttömyydestä työhön tai ansiomahdollisuuteen;

3= osakas, joka sairauden vuoksi on ollut kykenemätön työhön tai ansiomahdollisuuksiin enemmän kuin viiden vuorokauden ajan, olkoon oikeutettu saamaan 5:-nnestä sairausvuorokaudesta luettuna sairasavustuksena 15 markkaa vuorokaudelta siltä ajalta, jona sairas on ollut työhön kykenemätön, kuitenkin korkeintaan 8 viikon ajalta kalenterivuoden kuluessa;

4= sairasavustusta myönnettäköön osakkaalle myöskin pienemmän lainan muodossa takuuta vastaan enintään yhden vuoden ajaksi.

õ 8.

Sairaus, joka ei ole kestänyt enempää kuin 5 vuorokautta tai joka todistettavasti on sairaan itsensä aiheuttama, ei oikeuta sairasavustuksen saantiin.

õ 9.

Osakas, joka sairauden kestäessä on kokonaan tai osittain nauttinut vapaata sairaanhoitoa, älköön olko oikeutettu saamaan õ 7:n 3:ssa kohdassa mainittua vuorokautista sairasavustusta kokonaisuudessaan, vaan on avustuksen suuruus tällöin riippuvainen toisilta järjestöiltä saaduista eduista. Älköön kuitenkaan vuorokautinen avustus olko vähempi kuin puolet edellämainitun pykälän 3:ssa kohdassa säädetystä määrästä.

õ 10.

Osakas olkoon oikeutettu saamaan hautausavustuksen, jonka suuruus vaihtelee 200-400 välillä riippuen siitä, kuinka kauan vainaja on ollut rahaston osakkaana sekä hänen taloudellisesta asemastaan.

Hautausapua myönnetään erityisen kirjallisen anomuksen nojalla.

õ 11.

Sairas- ja hautausapukassan tuloina ovat:

1= Osakasmaksut,

2= maksut kannattavilta jäseniltä,

3 = lahjat, testamentit sekä muut satunnaiset tulot.

õ 12.

Sairas- ja hautausapukassan pääomaa ei saa missään tapauksessa käyttää tai vähentää, vaan ovat siksi kunnes õ 14:ssä mainittu vararahasto on muodostettu, kaikki menot yksinomaan suoritettavat lähinnä kuluneen vuoden koroista sekä kulumassa olevan vuoden maksuista.

Pienempiä, lyhytaikaisia kuoletuslainoja voidaan myöntää liiton jäsenelle, joka on rahaston osakas.

Korkoa näistä lainoista, joiden takaisin maksamisesta liiton rahavarat viime kädessä ovat takeena, älköön laskettako alhaisemmaksi kuin käypä korkein talletus korko.

õ 13.

Kunnes sairas- ja hautausapukassan pääoma on karttunut sadaksituhanneksi (100000) markaksi, vastaa liitto rahavaroillaan säädetyn sairasavun maksamisesta siinä tapauksessa, että rahaston sinä vuonna käytettävinä olevat varat ovat loppuunkäytetyt.

õ 14.

Kun sairas- ja hautausapukassan pääoma on kasvanut sadaksituhanneksi (100000) markaksi, muodostetaan rahaston tuloista vararahasto, josta kaikki menot suoritetaan.

õ 15.

Sairaskassan asioita hoitaa Suomen Sokeain Liiton johtokunta, johon kuuluu yhdeksän jäsentä, joista ainakin yksi sokea. Johtokunnan jäsenistä eroaa vuosittain vuoron perään kolme ja varajäsenistä yksi. Eroavat voidaan valita uudelleen.

Johtokunnan kotipaikka on Helsinki.

õ 16.

Johtokunta valitsee vuodeksi kerrallaan keskuudestaan puheenjohtajan ja rahastonhoitajan sekä ottaa sihteerin.

õ 17.

Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, ja on päätösvaltainen, kun vähintään kuusi jäsentä on saapuvilla. Äänten langetessa tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni.

õ 18.

Johtokunnan, jonka jäsenet yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta ovat vastuunalaisia rahaston hoidosta, asiana on:

Sijoittaa edullisimmin sen varat;

antaa kertomus vuosikokoukselle kassan toiminnasta edellisenä kalenterivuonna;

määrätä sihteerin palkkio, sekä yleensä toimia asioissa, jotka näitten sääntöjen mukaan eivät kuulu vuosikokoukselle.

õ 19.

Sihteeri kirjoittaa johtokunnan kokousten pöytäkirjat, laatii vuosikertomuksen, y. m. johtokunnan kirjeet on puheenjohtajan allekirjoitettava ja sihteerin varmennettava.

õ 20.

Rahastonhoitaja on velvollinen pitämään niin hyvin asianmukaisia tilikirjoja kuin nimikirjaa rahaston jäsenistä. Nimikirjaa pidetään kaksoiskappaleena, joista toista säilyttää puheenjohtaja, toista rahastonhoitaja ja merkitään siihen kunkin jäsenen täydellinen nimi, syntymävuosi ja -päivä, osoite, yhdistykseen liittymispäivä, hänen suorittamansa samoin kuin hänelle suoritetut maksut sekä lopuksi, onko hän ja milloin eronnut kassasta.

õ 21.

Johtokunnan hallintoa ja rahaston tilejä tarkastaa kalenterivuosittain kaksi tilintarkastajaa.

Tilintarkastajat valitsee Suomen Sokeain Liitto.

õ 22.

Rahaston osakkaat kutsutaan vuosikokoukseen kesä-, heinä- tai elokuussa johtokunnan määräämällä ajalla ja paikalla ja josta ilmoitetaan rahaston kaikille osakkaille henkilökohtaisesti vähintäin 8 päivää ennen kokousta. Jos asiat niin vaativat, voi johtokunta kutsua ylimääräisen kokouksen, jolla on vuosikokouksen päätösvalta.

õ 23.

Vuosikokouksessa puhetta johtamaan valitaan joku kassan osakkaista tai johtokunnan jäsenistä.

Kullakin osakkaalla on yksi ääni ja voi sitäpaitsi kirjallisen valtakirjan nojalla käyttää äänestysvaltaa 2 poissaolevan osakkaan puolesta.

õ 24.

Vuosikokouksessa esitetään:

Johtokunnan kertomus viimekuluneelta kalenterivuodelta; tilintarkastajain kertomus;

kysymys johtokunnan hallinnon vastuuvapaudesta; ehdotus kassan sääntöjen muutoksista, sekä muita kysymyksiä, joita johtokunta on lykännyt vuosikokoukseen, tai joita joku kassan osakas tahtoo saada vuosikokouksen harkittaviksi.

Siinä tapauksessa, että Sokeain Liiton toiminta lakkautetaan, toimitetaan vuosikokouksessa sitä paitsi johtokunnan jäsenten ja varajäsenten vaali sekä kahden tilintarkastajan vaali kuluvaksi vuodeksi.

õ 25.

Ehdotuksen muutoksista tai lisäyksiksi näihin sääntöihin voi tehdä jokainen osakas tai johtokunnan jäsen. Sellainen ehdotus on jätettävä kirjallisesti johtokunnalle ennen huhtikuun loppua ja on johtokunnan otettava sellainen ehdotus tarkan harkinnan alaiseksi ja oman lausuntonsa kera jätettävä vuosikokoukselle, jossa päätös sääntöjen muuttamisesta tai lisäämisestä voidaan tehdä vähintään kahdella kolmanneksella annetusta äänimäärästä. Kuitenkaan ei õ 12 koh. 1 saa missään tapauksessa muuttaa.

õ 26.

Siinä tapauksessa, että Suomen Sokeain Liiton toiminta lakkautettaisiin, on sairas- ja hautausapukassan toimintaa muuttumattomana jatkettava, jolloin sen hallinto on siirrettävä toiselle sokeainyhdistykselle, joka työskentelee samojen aatteiden hyväksi kuin liitto.

õ 27.

Ehdotus kassan toiminnan lakkauttamisesta on tehtävä vuosikokouksessa ja on asia, sittenkuin myöskin johtokunnan lausunto siitä on saatu, senjälkeen ratkaistava pidettävässä ylimääräisessä kokouksessa.

Rahaston hajotessa käytettäköön jäljelläolevat varat, sittenkuin kaikki sitoumukset niin hyvin kolmannelle miehelle kuin yhdistyksen jäsenille ovat täytetyt, Suomen sokeain hyväksi ylimääräisen kokouksen määräämällä tavalla.

Minkä anomuksen johdosta Uudenmaan läänin maaherra on antanut lausuntonsa: Annettu Helsingissä, huhtikuun 29 päivänä 1927.

Valtioneuvosto on itselleen esittelyttänyt tämän anomuksen ja nähnyt hyväksi hyväksyä ja noudatettavaksi vahvistaa Suomen Sokeain Liiton Sairas- ja Hautausapukassan kyseessä olevat, muutetut säännöt. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Sosiaaliministeri Johan Helo.

Vakuutusylitarkastaja

Onni Hallsten.

--------

Johtokunnan ilmoituksia.

Sairas-apuhakemukseen on aina liitettävä lääkärin todistus, ilman sitä ei voida myöntää minkäänlaista avustusta, ja on anomus osoitettava rahastonhoitajalle, rouva E. Makkoselle, os. Helsinki, sokeainkoulu. Suomen Sokeain liittoa koskevat raha-asiat, avustus- ja laina-anomukset, ovat osoitettavat samoin.

Liiton nykyinen puheenjohtaja on herra Einar Juvonen ja sihteerinä johtaja maisteri Mustakallio. Molemmille sopii osoite, sokeainkoulu, Helsinki.

Airuen toimitussihteerinä on neiti Anna Friman, Toinen linja 17, Helsinki. Viimemainitulla osoitteella lähetettäköön Airutta koskevat kysymykset, kirjoitukset, ilmoitukset j.n.e. lehdestä vastaa liiton johtokunta puheenjohtajansa kautta.

Einar Juvonen.

Anna Friman.

--------

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 6. Syyskuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Pöytäkirja,

pidetty viiden varsinaisen sokeainyhdistyksen: Helsingin Sokeainyhdistys,edustajina herrat A. Matsson, K. Harinen, L. koskinen ja August Heliä; Viipurin sokeain avustajayhdistys, edustajina herrat M. Varjonko, E. Juvonen ja O. Koponen; Pohjois-Suomen Sokeainyhdistys, edustajina rouva I. Koski ja herra J. härmälä; sokeain jatko-opiston kannatusyhdistys, edustajina herrat J. Törmä ja A. Franstman; Suomen sokeain esperantoyhdistys "Steleto", edustajana neiti A. Friman; edustajain neuvottelukokouksessa Sörnäisten kristillisellä kansanopistolla Helsingissä 25 elokuuta 1927 klo 1/2 9-stä aamulla lähtien. Puolivirallisesti oli kokouksessa läsnä Tampereen Sokeainyhdistyksestä herra Valfrid Lönqvist ja Kuopiosta herra A. Itkonen, joiden sallittiin ottaa osaa keskusteluihin kuitenkin ilman äänestysoikeutta.

1 õ Puheenjohtajaksi valittiin herra A. U. Matsson ja sihteeriksi kamreeri August Heliä.

2 õ ensimäisenä esityslistalla oli kysymys siitä ala-arvoisesta kilpailusta, kun näkevät myyvät omia ja toisten näkevien töitä sekä ennen kaikkea tehdastuotteita muka sokeitten tekeminä ja kun sokeat näkeviä työssään pitäen myyvät näiden tuotteita muka sokeain valmisteina, jolloin nämä viimeksimainitut ovat tavallaan "reklaamisokeita" omille liikkeilleen ja siinä ominaisuudessa vetoavat näkevien ostajien myötätuntoon saaden monastikin tuotteistaan kohtuuttoman korkean hinnan.' Kun tällainen menettely on omiaan sokeain asiaa vahingoittamaan, jopa sen perustuksiakin horjuttamaan, ja kun tällaista menettelyä vastaan ei ole yleisestä laista minkäänlaista turvaa saatavissa, niin yksimielisesti päätettiin mainitunlaisen menettelyn ehkäisemiseksi koettaa hankkia todellisille sokeain tuotteille niihin kiinnitettäväksi joko metallinen tai paperinen tavaramerkki, joka sitten laillisesti rekisteröitäisiin. Merkin pitäisi oleman yksinkertaisen, käytännöllisen helposti kiinnitettävän ja helposti ymmärrettävän sekä samansuuntaisen kuin entiset käytännössä olevat joko paperista tai metallista taikkapa molemmistakin valmistetut. Ja jätettiin merkin hankinta kamreeri Heliän haltuun, jolla on oikeus ottaa avukseen asiantuntijoita. Näytteet siitä lähetetään sitten kaikille sokeainjärjestöille hyväksyttäväksi. Mutta yksikin yhdistys saattaa sitä ruveta käyttämään. Tällaista merkkiä käyttämään ovat oikeutetut oppilaitokset työhuoneittensa takia, yksityiset sokeat työntekijät sekä yhdistykset liikkeittensä ja työhuoneittensa takia. Yhdistykset pitävät kukin paikkakunnallaan huolta merkin jakamisesta ja valvovat, että sitä käytetään ainoastaan sokeitten valmisteissa, ja saattavat väärinkäyttäjät lailliseen edesvastuuseen, oli se sitten näkeviä tai sokeita. Muuten on merkki lehtien välityksellä tehtävä yleisölle tunnetuksi sekä samalla kuuluttajille suositeltava tällä varustettuja sokeain töitä, mutta myöskin selostettava, mitä tavaroita sokea vain voi valmistaa, ettei merkkiä kiinnitettäisi näkevien tekemiin töihin. Silloinhan yleisö itse saattaa kontrolleerata merkin oikeata käyttöä. Kenties saattaisi syntymässä oleva uusi keskushallintokin huolehtia mainitusta kontrolloimisesta sekä ottaa huolekseen sen suuremmassa määrin valmistamisen.

3 õ Toisena kysymyksenä esityslistalla oli vaatimus, että harja- ja korityö pitäisi saada joko vähenemään tai kokonaan pois vankiloista. Sellainen ehdotus oli tehty, että puolet esim. vankiloiden tarvitsemasta harjamäärästä saataisiin valmistaa vankiloissa ja toinen puoli ostettaisiin sokeilta, mikäli he tarvittavanlaatuisia harjoja kykenevät tekemään. Samoin olisi saatava sotaväki kokonaisuudessaan ja muutkin valtion laitokset tilaamaan kaikki tarvitsemansa harjat ja korityöt sokeilta. Tämä kysymys oli herätetty siitä syystä, että sokeain töillä ylimalkaan on huono menekki. Ei riitä, että valtio täten kilpailee näillä ainoilla työaloilla joilla sokea miltei yksinomaan vain kykenee joltisellakaan menestyksellä työskentelemään, vaan vieläpä on se omiaan suuresti sokeain toimeentuloa ehkäisemään siinäkin muodossa, että, kuten esimerkkejä on useitakin, vankilassa kori- ja harjatyöhön tottunut henkilö vapauduttuaan jatkaa tätä ammattia, jopa opettaa sitä omaisilleenkin, vaikka he kaikin kykenisivät muutakin työtä tekemään, vieden siten sillä paikkakunnalla asuvan sokean suusta leivän. Varsinkin juopumussakkolaisista menettelee moni näin. Kun sokea tällaisesta ankarasta kilpailusta johtuvaa puolinaista elämää ja puolinaista kidutusta ei saata koko ikäänsä kestää, päätettiin jättää eduskunnalle anomus, jossa pyydettiin että kori ja karkea harjateollisuus vankiloista kokonaan poistettaisiin. Samalla päätettiin samaa eduskuntatietä anoa, että valtion kaikki harjatilaukset annettaisiin sokeille ja maksettaisiin riittävä palkka, sillä onhan sokea ikäänkuin valtion omaisuutta, eikä tule tietenkään sen kalliimmaksi valtiolle tämä menettelytapa kuin nykyään käytössä oleva, että annetaan erinäisiä suuria ja pieniä avustuksia eri yhdistyksille ja yksityisille sokeillekin. On vaadittava ja pyrittävä siihen, että sokea kunnon kansalaisena saa riittävällä palkalla riittävästi työtä eikä hätäapua. Näitä toivomuksia mahdollisimman pian toteuttamaan, ja asian hyväksi eri eduskuntaryhmien luona tyiskentelemään sekä pääministerille että muille viranomaisille asiaa esittämään valittiin kaksihenkinen komitea, herra A. Matsson ja kamreeri August Heliä valtuutettiin eduskunnalta anomaan, että vankiloista poistettaisiin kaikkinainen harjatyö ja että valtion harjatilaukset annettaisiin sokeille, mikäli he kykenevät sellaisia valmistamaan.

4 õ Saksalainen G. Weide väittää, että osuuskunnat ovat mitä pikemmin aikaansaatavia välineitä, jotka parantavat ja varmentavat käsityöläisen taloudellista asemaa, mutta sokealla sen pitäisi oleman väline, joka varmentaa hänen olemassaolonsa käsityöläisenä. Kotipaikoilleen asettuneen sokean omaiset eivät useinkaan kykene häntä auttamaan. Näin ollen ei hän voi koulussa saamaansa oppia käyttää hyväkseen. Jopa saattaa hän loppujen lopuksi joutua työkykyisenä kerjäämäänkin. Siis on monastikin yksinäisen sokean taloudellinen asema varsin vaikea. Siksipä he ulkomailla ovat liittyneet yhteen ja perustaneet n. s. "käsityöläisosuuskuntia" ja ne ovat järkiperäisten liikeperiaatteiden mukaan johdettuina suuresti helpoittaneet yksityisten sokeiden toimeentulomahdollisuuksia. Ja siinä se juuri onkin ammattilaisten asettama sulku tehdas- ja suurteollisuudelle. Missä yksinäinen mies menehtyy, siinä yhteiset koneet, varastovajat, myymälät y. m. s. auttavat erinomaisiin tuloksiin sokeitakin. Tällaisia osuuskuntia on: Raaka-aineskuntia, työkuntia, varasto- ja osuuskuntia, tuottokuntia j. n. e. näiden turvissa välikäsien palkkiot jäävät pois. Raaka-aineet saadaan halvalla. Tavarat myydään päivän hintoihin ja ylijäämä jaetaan suhteellisesti jäsenille vuoden lopussa. Koneiden kautta päästään suurtuotantoon. Niitä voi olla joko yhteisiä taikka osuuskunnan jäsenillensä vähittäismaksulla myymiä. Varastoissa ja myymälöissä on säilytettäville ja myytäville tavaroille tilaa ja ostajat saavat näissä avarissa suojissa monista tuotteista katsella ja valita mieluisimman. Menekki on silloin suurempi. Ja huononakin aikana voi jatkuvasti tehdä työtä varastoon eikä ole pakko pahana päivänä myydä tuotteitaan mitättömästä hinnasta. Ja työntekijä on silloin samalla myöskin omistaja ja pääsee suurtuottajan eduista nauttimaan sekä kykenee kapitalistien kanssa kilpailemaan. Mutta yksityisiäkin autetaan. Näin tosin menetellään Saksassa. Mutta kokous oli sitä mieltä, että meillä eivät tällaiset osuuskunnat vielä menesty. Ja sellaisten on vaikeampi saada valtiolta ja kunnilta avustustakin kuin yhdistysten. Mutta kenties olisi hyvä ryhtyä yrittämään tällaisia paikkakunnilla missä ei ole yhdistyksiä. Työn teknilliseen järjestämiseen nähden oltiin sitä mieltä, ettei sekään nykyoloissa menesty, kun ei yksikään ole siksi varoissaan että se voisi olla työnantajana. Muuten arveltiin yhteisten työhuoneiden edistävän suurempien esim. valtion tilausten aikanansa suorittamista ja myymäläin tasoittavan hintoja. Mutta erikoisesti painostettiin kaikille sokeille yhteisen kauppamatkustajan välttämättömyyttä, vaikkapa vain kokeeksi yhdeksi vuodeksi. Valmistus ja kauppa kulkekoon siis käsikkäin. Jos siis nähdään, että keskushallinto ei piakkoin saata syntyä, niin voivat kunnes tällainen järjestö aloittaa toimintansa, yksityiset yhdistykset yrittää näitä yhteisiä hommia. Jos siis 2 tai 3 yhdistystä haluaa ryhtyä tällaiseen kokeiluun, niin on aivan varmaa, että valtio myöntää kauppamatkustajalle vapaalipun rautatiellä ja mahdollisesti maksaa vielä palkankin. Tämä asia olisi selostettava eri järjestöille ja koettakoot edustajat saada yhdistyksensä tällaisiin yhteisiin hommiin ryhtymään.

5 õ Kun yhteinen illallinen oli syöty siinä yhden ajoin,otettiin sen jälkeen esille sokeuskorvausasia, josta H:gin Sokeainyhdistys jo aikaisemmin oli valtioneuvostolle jättänyt anomuksen ja lakiehdotuksen mitkä kokoukselle luettiin. Kun tämänluontoinen eläkeapu jo useassa maassa on lailla säädetty, niin päätettiin pöytäkirjaotteella anoa asian käsittelyn kiiruhtamista, koska pidettiin luonnollisena, että jokainen 15 vuotias henkilö, jonka näkökyky on siksi pieni, että se aiheuttaa huomattavaa vaikeutta hänelle sopivan työn suorittamisessa, on erinäiset poikkeustapaukset huomioon ottaen oikeutettu kotipaikkansa kunnalta saamaan sokeuskorvausta, joka ei ole vaivaishoiden avun luontaista, vaan annetaan hänelle yleisen, kaikkien kunnioittaman lain perusteella.

Kansainvälisessä esperantokongressissa Danzigissa oli sama asia ollut suomalaisten ehdottamana esillä ja päätettiin siellä, että otettaisiin asia esille useassa maassa yhtaikaa sanomalehdistön välityksellä. Silloin olisi se helpompi viedä läpi.

6 õ Edustaja J. Härmälä jätti kokoukselle neiti Otteliana Luomajoen, Oulusta, kirjelmän, jossa tämä pyytää, että koetettaisiin saada kotipaikkaoikeus laissa merkityksi jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle, koulunkäyneelle, ammattitaitoiselle sokealle, joka 3 vuotta kykenee itsensä elättämään ja omalla työllään toimeentulonsa hankkimaan sekä maksaa ne maksut, jotka nykyään henkirahaa vastaavat.

Kun asia oli tärkeä ja varsin paljon oli väärinkäsityksiä tässä suhteessa tehty, päätettiin valtuuttaa kamreeri August Heliä ottamaan selvää lain nykyisistä määräyksistä tässä suhteessa ja, jos väärinkäsityksiä edelleenkin sen puitteissa saattaa tapahtua, niin tehköön hän tämän kokousten päätösten mukaisesti esityksen kokouksen nimessä ja ajakoon asian onnelliseen päätökseen jos tarve vaatii.

7 õ Sihteeri selosti kokoukselle ja pyysi edustajain hyväntahtoisesti ilmoittamaan, että heinäkuussa 1926 2:n pohjoismaisen sokeainkongressin kokouksessaan 6 p:nä samaa kuuta toimeenpantavaksi päätetyn n. s. pohjoismaiden sokeainyhdistysten sihteeristön (Sekreteriatet for de Nordiske Blindeforeninger) Suomen edustaja, Helsingin Sokeainyhdistys on johtokuntansa kautta valinnut kamreeri August Heliän mainitusta edustuksesta huolehtimaan. Tämän sihteeristön toiminta selviää paraiten asian edustajan mainitussa kongressissa ja keskustelun kuluessa esitetyistä lausunnoista, joista seuraavat tähän liitettäköön: Sihteeristön tehtävänä on vuorovaikutuksellisesti antaa tietoja eri järjestöille työn kulusta eri maissa, niistä eduista, joita jokaisessa saavutetaan. Siten helpoitetaan meidän kaikkien työtä. Eri maiden järjestöjen velvollisuutena on heti ilmoittaa sihteeristölle uusista uutuuksista ja uusista asioista, joita on tekeillä, ja sihteeristö lähettäköön tämän tiedon edelleen. Näin saavutettu yhteys antaa meille vahvan aseen meidän pyrinnöissämme uusien etujen saavuttamiseksi jos ne esim. voimme viranomaisille esittää, että se ja se uudistus on kaikissa 3 maassa saatu aikaan niin meidänkin on helpompi saada se voimaan. Sihteeristön velvollisuuksiin kuuluu myöskin hankkia tieto kaikista niistä kysymyksistä, joita on pohdittavana, ja kaikesta siitä, mitä tapahtuu pohjoismaiden ulkopuolella.

8õ Puheenjohtaja A. Matssonin ehdotuksesta lausuttiin toivomus, että Helsingin Sokeainyhdistyksen julkaisema ja kustantama lehti "Sokeitten Sanomat" siirtyisi keskushallinnon äänenkannattajaksi, kun mainittu hallitus on perustettu, ja että eri järjestöt kaikin tavoin sitä levittäisivät.

9 õ Herra A. Itkonen tiedusteli kokoukselta, olisiko mitään tehtävissä sokeain kerjäläislauman lopettamiseksi. Pitkän keskustelun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että suoranaiset kerjäläiset on toimitettava lain kouriin, mutta todella apua tarvitseville, heikoille työntekijöille pitäisi koettaa saada kunnalta riittävää avustusta.

10 õ Neiti Friman kertoi, että on ehdotettu, että sokeitten pitäisi mielenosoituskulkueen kautta vaikuttaa viranomaisiin saadakseen asiansa hyväksytyksi. Ehdotus ei saanut kannatusta, vaikka Englannissa on samanlaisilla keinoilla ollut menestystä ja tuloksia saavutettu. Ase päätettiin kuitenkin panna pöydälle.

11 õ Tämän ja edellisen päivän kokouspöytäkirjan tarkastajaksi valittiin E. Juvonen ja L. Koskinen.

12 õ Maaseutulaisten puolesta lausui herra M. Varjonko Viipurista, kauniit kiitokset Helsingin Sokeainyhdistykselle siitä, että se oli tämän kokouksen järjestänyt. Ja kamreeri Heliä kiitti sekä edustajia että puheenjohtajaa siitä erinomaisesta yhteisymmärryksestä ja kaikinpuolisesta suvaitsevaisuudesta, jota osoittaen he olivat tällaisia kauaskantavia tuloksia saavuttaneet.-- Herra Matsson kiitti puolestaan edustajia ja sihteeriä toivoen tehtyjen päätösten mahdollisimman pikaista toteuttamista. Kun vielä herra V. Lönqvist, A. Itkonen ja J. härmälä olivat kiitoksensa ja tyytyväisyytensä kokouksen menoon sekä tuloksiin nähden esittäneet ynnä luvanneet viedä kotikaupunkiensa yhdistyksien jäsenille sellaiset terveiset ja toivomuksen, että nekin pian yhtyisivät tähän täällä nyt alulle pantuun keskushallintoon yhteisymmärryksen merkeissä ja sovussa työskentelemään, päätettiin tämä kokous, jossa varmastikin laskettiin kautta aikojen kestävä perustus valoisampaan tulevaisuuteen Suomen sokeille.

Vakuudeksi

August Heliä. Tämän pöytäkirjan olemme tarkastaneet ja hyväksyneet

L. Koskinen

E. Juvonen.

--------

Gratulo de doktoro Bano el Hungario.

Karaj gefratoj!

Permesu al mi, ke mi tratulu ankaþ al vi þiuj pro la grava venko de f'ino Varma Järvenpää, kiu de nur gajnis prezon valoran þe "floraj ludoj" pro sia salutpoemo al la "sesa", sed tri alilaj el þiaj poemoj, (þiuj senditaj sen nomo), ricevis ankaþ honoran mencion. Mi kore þojas pro venkoj de nevidio.-- (Kun nevidio celas doktoro Bano blindulaferan movadon en la tuta mondo komunan, aþ "blindolandon", kiun li lernis koni, laþ propra eldiro, en Finnlando.) Ni unuiþu en lia þojo kaj gratulas þiuj, ankaþ ni, nian feliman versistinon.

,,,,,,,

Unkarilaisen t:ri Banon onnittelu

"Rakkaat suomalaiset ystävät!

sallikaa minun onnitella teitä kaikkia neiti Varma Järvenpään saavuttaman voiton johdosta. Hän on kirjallisuuskilpailussa "floraj ludoj" saanut ei ainoastaan rahapalkinnon tervehdysrunostaan kuudennelle kansainväliselle sokeainkongressille, vaan myöskin kunniakirjan kolmesta muusta runostaan. Minä iloitsen sydämellisesti kaikista voitoista "sokeainmaailmassa.--"' Yhtyen tohtori Banon iloon mekin kaikki onnittelemme todellista kanssasisartamme. (Airut)

--------

Sananen sokeain esperantistien

Sananen sokeain esperantistien kuudennesta kansainvälisestä kongressista.

Hyvät airuen lukijat! Sain tehtäväkseni kirjoittaa Airuelle kertomuksen kongressimatkastamme. Mielelläni sen teenkin, sillä olen niin iloinen ja kiitollinen, että sain kuulua noiden onnellisten matkalaisten joukkoon.'

24 p. heinäk. klo 7 illalla lähdimme Turusta Aranda nimisellä laivalla. Meikäläisiä oli 6. Satamasta lähdettäissä satoi kuin saavista kaataen. Se vain lisäsi hyvää tuultamme, sillä sanotaan sateen matkalle lähtiessä tietävän onnea. Pian taukosi sade, ja iltarusko loi ihanan hohteen mereen, aivan kuin hieno, valkea laivamme olisi kultakenttää kyntänyt. Viivyimme kauan kannella syvään hengittäen raikasta meri-ilmaa, ja iloisesti haastellen harjoitimme kieltämme käyttelemään esperantoa. Vihdoin vetäydyimme sentään alas nukkumaan. Varmaan uni maistuisikin hyvältä tuossa puhtoisessa vuoteessa höyhentyynyineen ja pehmeine,punaisine peitteineen--. Nukahdimme makeaan uneen. Mutta annapas olla: Hetken perästä heräsimme outo, ilkeä tunne sisikunnassa. "Tytöt", kuului neiti Salmelan sängystä haikea ääni, "oletteko kipeitä? Minä voin niin pahoin."--"Minäkin", -- "ja minä!" Olivat surkeat vastaukset. Ja sitten sitä alettiin kilpaa tyhjennellä sisäisiä ruokasäiliöitä, jotka lähtiessä olimme huolella täyttäneet ollaksemme kestäviä matkan vaivoja vastaan. Eivät siinä auttaneet neiti Niemisen vakavat nuhteetkaan, joita hän korkeudestaan (yläsängystä) lähetti: "Ei se nyt vielä kannata! eihän laiva edes keinu." Ja pientä sen keinuminen vielä olikin.' Tuli aamu. Pukeuduimme ja kiipesimme kannelle, jossa se armas, aurinkoinen päivä kului rauhallisesti ja rattoisasti. Illalla tulimme Wisbyhyn, josta otettiin 15 ruotsalaista esperantistia laivaan. Nousimme maihin pariksi tunniksi. Puolet ajasta seisoimme odotellen autoja, joissa sitten lopun aikaa ajelimme vinhaa vauhtia ympäri kaupungin, väliin pysähtyen vanhan kirkonraunion luo. Niitä kuului Wisbyssä olevan 13.

Wisbystä lähdettyä kiihtyi tuuli. Ankarasti heittivät aallot verrattain vähäistä alustamme. Huhh, miltä se tuntui! Seuraavana aamuna emme enää kyenneet nousemaan kannelle. Mutta välipä tuolla! Illallahan ollaan jo Danzigissa, tuossa keväisten untemme lupaavassa päämäärässä!-- Saksan rantaa lähestyttäessä lakkasivat laineet lyömästä, ja kas ihmettä: Kipu oli tipotiessään--. Hei, kiireesti kannelle, missä sykkivin sydämin, mieli täynnä kiihkeätä jännitystä odotimme laivan satamaan saapumista.' Vastassamme oli joukko koulupoikia, eräs hyväntahtoinen saksalainen herra, joka oli liittynyt seurueeseen, ja vanha tuttavamme tanskalainen neiti Melchior. Iloiset tervehdykset vaihdettuamme lähdimme jatkamaan matkaa jalan ja raitiovaunulla kohden sokeain opistoa, joka sijaitsi kaupungin laidassa, ja, joka oli luovutettu meille kongressi- ja asuinpaikaksi.'

Siellä oli vastaanotto lämmin ja sydämellinen. Ensimäiset, jotka siellä tapasimme, olivat saksalainen herra Joseph Kreitz, jonka useimmat meistä, ainakin esperantistit, tunsivat jo ennestään, sillä hän on yksi huomattavampia meikäläisiä, lahjakas ja toimelias henkilö, jonka "elämän tehtävä on palvella kohtalotovereitaan", luonteeltaan vilkas ja miellyttävä, opiston emännöitsijä neiti Sulewski, joka harvinaisella herttaisuudellaan heti voitti sydämemme, ja muutamat muut opiston henkilökunnasta, kaikki oikein kohteliaita ja miellyttäviä. He tarjosivat heti kaakaota ja sitten saattoivat meidät makuuhuoneeseen, suureen, ilmavaan saliin, missä valmiit, nimilapuillamme varustetut vuoteet vartosivat. Ne eivät olleet pehmeydellä pilatut, mutta hyvin siistit ja aika mukavat. Kyllä niissä maata kelpasi! Menimme heti levolle mielessä viihtyisä tunne kuin olisimme olleet kodissa, missä meitä rakastettiin ja meistä pidettiin hyvää huolta.-- Olimme tulleet perille pari päivää ennen kongressin alkua, joten meillä oli hiukkasen aikaa tarkastella opistoa, johon kuului päärakennus, missä asuimme ja jossa kongressi pidettiin, ja muutamia sivurakennuksia, esim. sotilassokeain asuntola- ja työhuonerakennuksia, sekä suuri puisto, missä vanhat, mahtavat pyökit humisivat, kaksi suihkulähdettä solisi, hiekoitetut tiet ja somasti kiemurtelevat metsäpolut johtivat ylös, alas pienen kukkulan rinteitä, sinne, tänne oli sijoitettu penkkejä puiden suloiseen siimekseen, päivänpaisteisille rinteille, huvimajan tai rakennusten seinustalle. Siellä oli ihana istuskella ja hauska harhailla ystävien seurassa! Siinä puistossa asuu runottaria, tunsimme aivan selvästi, miten ne puikkelehtivat puiden lomissa ja kuulimme niiden kuiskivan kertomuksia kauneuden ja onnen maasta. Aamuisin herätti meidät mustarastas ilon ja kaihon sekaisella, soinnukkaalla laulullaan, joka puistosta avonaisen ikkunan kautta helähteli huoneeseemme.'

Opiston harja-, kori-, ja tuolinpohjatyöhuoneita kävimme tarkastelemassa. Vain köysien punomistyöhuoneessa jäi käymättä. Itse kaupunkiin teimme hauskan kävelymatkan. Danzig on kaunis kaupunki. Somat talot suippopäätyineen ja kasvien koristamine porraskuistikkoineen, kapeat kadut, kukkapenkit, puistot ja monet muistorikkaat rauniot ovat viehättäviä.' 28 p. heinäk. klo 8 oli meillä tutustumisillanvietto. Hra Kreitz, josta tuli alakongressin puheenjohtaja, piti pienen mutta kauniin tervehdyspuheen. Opiston johtaja piti lämminsanaisen puheen, jonka hra K. Saksasta käänsi esperantoksi. Useat muut ratostivat yhdessäoloa laululla, soitolla lausunnolla j.n.e.' Kongressimme avajaiset olivat seuraavana päivänä klo 3. Mutta kiireen vuoksi pidimme istunnon jo aamupäivällä. Avajaiset olivat yleiset ja pidettiin pääkongressipaikassa kaupungintalossa. Täällä puheenjohtaja hra K., meikäläiset eri maiden ja yhdistysten edustajat sekä useat huomattavat pääkongressin jäsenet esittivät tervehdyksensä. Klo 5 oli "Pyhän Marian Kirkossa" konsertti. Miten ihanina kaikuivat soiton ja laulun sävelet tässä vanhassa, valtavan suuressa temppelissä, jonne mahtuu 22 tuhatta ihmistä. Illalla olimme pääkongressin avajaisissa. Sali oli koristettu ja valaistu satumaisen kauniiksi, ja ohjelma oli juhlallinen. Lauvantaina istuimme työssä koko päivän. Samoin maanantaina iltapäivällä. Aamupäivällä olivat muutamat pääkongressissa "kesäyliopiston luentoja" kuulemassa. Sunnuntaina kävi osa alakongressilaisista taas "Marian Kirkossa", jossa pidettiin esperantoksi jumalanpalvelus. Klo kolmeksi matkustimme junalla Zopotiin, missä oli järjestetty erikoinen juhla. Tässä kaupungissa oli uusi katu, nimeltä Esperantokatu ja saman niminen tori. Tälle torille olimme nyt kokoontuneet istuttamaan tammea esperanton 40-vuotisen olemassaolon muistoksi. Useat esperantistit monen monesta eri maasta olivat tuoneet kotimaansa multaa tammen juurelle. Pidettiin kymmeniä puheita, joiden pääsisältönä oli toivomus, että tammi ylenisi muhkeaksi puuksi, jonka latva pilviä pitäisi, oksat ilman ääriin yltäisivät, että se olisi oikea rauhan tammi, jonka varjossa kansat käsikkäin kulkien onnen ihania päiviä eläisivät--. Mieli täynnä juhlallista hartautta palasimme opistolle. Klo 9 oli 40:v:s riemujuhla pääkongressipaikassa. Ohjelma oli valittua ja onnistunutta. Alakongressin tärkeimmät keskustelukysymykset olivat: Hra Kreitz: "Radio ja sokeat", neiti Miksch: "Taloustoimien opettaminen sokeille naisille", hra Merrick: "Yhtyykö sokeain kansainvälinen esperantoyhdistys kansainväliseen esperantoyhdistykseen", prof. Stejskal: "Sokean työskentely tehtaissa", (hänellä oli näytettävänä sähköalalla käytettäviä pieniä metalli- ja porsliiniesineitä, sokeiden valmisteita) "Sokeain lasten muistin kehittäminen", ja "meidän kansainvälisen tietotoimistomme toiminnasta", neidit Barduschkova ja Suhardova: "Tshekkoslovakian itsenäisten sokeain kongressista, johon otti osaa edustajia muistakin maista", neiti Melchior: "Sokeain lasten mielikuvituksen kehittäminen" ja "uusi sokeain merkki", hra Kohen: "Sokeain kansainvälisen hieromaseuran perustaminen", neiti Friman: "Helsingin Sokeainyhdistyksen toiminnasta", hra Juvonen: "Osatyö hyödyllinen sokeille" ja hra Selten: "Rautatiealennus sokeille matkustajille".' Aika oli liian lyhyt, sillä Königsbergiin oli samaan aikaan järjestetty saksalaisten itsenäisten sokeain kongressi, jonne useat kongressimme jäsenet matkustivat jo 31 heinäk. Suomalaisten täytyi seurata laivaansa, joka lähti yöllä elok. 1--2 p:n välissä. Kongressi täytyi lopettaa 1 p. elok. Se lopetettiin jäähyväisjuhlalla suomalaisille. Osaanottajia "kuudennessa" oli 38.' Joukkomme oli siis pieni, ja aika liian lyhyt, joten emme näin tärkeissä kysymyksissä voineet tehdä ratkaisevia päätöksiä. Useimmista asioista kirjoittaa valitut komiteat tai yksilöt Esperanta Ligiloon. Koetimme parhaamme mukaan tehdä työtä noina harvoina päivinä. Mutta tulevaisuus vasta näyttää tulokset.-- Kongressimme oli hyvin järjestetty ohjelman, asunnon ja ruuan puolesta. Kiitollisina tulemme aina muistamaan urheata, reipasta ja aina auttamaan valmista puheenjohtajaamme J. Kreitzia, opiston johtajaa, emännöitsijää ja koko henkilökuntaa, joka meitä niin auliisti palveli. Prof. Stejskal, t:ri Bano herra ja rouva Merrick sekä kaikki muutkin säilyttävät aina itsellään lämpimän sijan sydämissämme--.' Eläköön ihana Danzig ja kaikki siellä tapaamamme ystävät! Varma Järvenpää.

--------

Liite johtokunnan ilmoitukseen.

Sairasapuhakemukseen on liitettävä lääkärintodistus tai kahden tunnetun henkilön takaus.

Einar Juvonen.

Ilmoitus.

Liiton työaine-myymälä on tästä lähin avoinna tiistaina, torstaina ja perjantaina klo 8:sta 10:een aamupäivällä Helsingissä asuvia varten; maaseudulta tulevat tilaukset lähetetään mitä pikemmin. Varastossa on nykyään saatavana: Prima kuorittua rottinkia (luonnonväri) 2 mm 40, 3 mm 37, 4 mm 35, 5 mm 30 mk kilo; kuorimatonta rottinkia 8-11 ,10-14 mm 14 mk; nauhaa 37 mk; prima piiskarottinkia 4-7 mm niputtain 21 mk, kilottain 22 mk; meriruohonarua; kuorimatonta rottinkia meriruohotyötä varten 3-6 mm; prima amerikkalaisia pajuja, tämänvuotisia, nipuissa, pituus 100,130,160,180 sentim. 8 mk; prima ulkolaisia pajukeppejä, ohuita, keskipaksuja ja paksuja 4 mk 50 penniä kilo.

--------

Kun on ilmestynyt asioita, jotka kaipaavat selontekoa lehdessämme yhdessä viime vuosikokouksen pöytäkirjan kanssa, ja kun nämä mainitut asiat eivät ole ehtineet vielä tähän numeroon, julkaisemme pöytäkirjan lokakuun numerossa.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 7. Lokakuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Suomen Sokeain Liiton vuosikokous

pidettiin Helsingin sokeainkoululla viime elok. 26 p.' Johtokunnan puheenjohtaja hra V. Illman, lausuessaan jäsenet tervetulleiksi, huomautti, että kaksikymmentä vuotta oli kulunut liiton perustamisesta, mutta erinäisistä syistä ei kuitenkaan voitu mitään juhlaa nyt panna toimeen.' Kokouksen puheenjohtajana toimi hra A. U. Matsson ja sihteerinä tohtori H. Schwela. Luettiin liiton ja sairasapukassan vuosikertomukset kuluneelta toimikaudelta. Samoin esitettiin tilit ja tilintarkastajien lausunto, sekä myönnettiin tilivapaus johtokunnalle ja rahastonhoitajalle.' Seurasi sitten johtokunnan vaali. Eroamisvuorossa olivat: Vakinaisista: Neiti A. von Collan, rouva E. Makkonen ja hra V. Illman sekä varajäsenistä hra V. Sjöholm. Sitäpaitsi olivat kouluneuvos W. Forsius ja varajäsen hra H. Lehtinen pyytäneet vapautusta johtokunnan jäsenyydestä ja neiti von Collan oli kirjeellisesti ilmoittanut, ettei hän halunnut tulla uudelleen valituksi. Oli siis toimitettava neljän vakinaisen ja kahden varajäsenen vaali. Vaali toimitettiin suljetuin lipuin ja valituiksi tulivat: Vakinaisiksi: Johtaja Juho Mustakallio, rouva E. Makkonen ja herrat E. Juvonen ja L. koskinen, sekä varalle neiti A. Friman ja hra V. Illman. Viimeksi mainittu valittiin oikeastaan vakinaiseksi jäseneksi, mutta hänen omasta pyynnöstään sallittiin hänen vaihtaa paikkaa varajäseneksi tulleen hra L. Koskisen kanssa. Tilintarkastajiksi pyydettiin hra A. Kivialho ja hra Otto Pirinen, sekä varalle hra E. Vepsäläinen ja Olavi Purho.' Joulu- ja muina avustuksina tulevan toimintakauden aikana päätettiin käyttää korkeintaan 5,000 viisituhatta markkaa.' Johtokunnan herättämä kysymys liiton suhtautumisesta perustettavana olevaan "Sokeain Keskus" nimiseen säätiöön aiheutti laajan keskustelun. Ensiksi annettiin johtokunnan puolesta selostuksia siitä, miten johtokunta voimiensa mukaan oli valvonut liiton ja samalla koko maamme sokeain etuja keskuselimen perustamisessa tekemällä muun muassa viime syksyn kuluessa useita esityksiä saadakseen viisimiehisen sääntökomitean puheenjohtajan kutsumaan kokoon maamme kaikkien sokeainyhdistysten edustajakokouksen. Kerrottiin, miten liiton edustajilta kokouksessa säätytalolla viime maaliskuun 12 p. oli riistetty tilaisuus ottaa osaa sääntöjen viimeiseen muovailuun, minkä johdosta edustajat panivat vastalauseensa tällaista menettelyä vastaan ja katsoivat, että liiton viime vuosikokouksen päätösten mukaisesti tuli olla toistaiseksi säätiöön yhtymättä. Useat puhujat painostivat, että oli ehdottomasti pidettävä kiinni siitä periaatteesta, että elin, joka olisi muodostettava, tulisi olla kaikkien maassamme toimivien sokeainyhdistysten aatteellinen yhtymä, eikä suinkaan ainoastaan sokeain- päiviin osanottajien kesken perustettu rahallinen yritys.

Keskustelun jälkeen vuosikokous yksimielisesti päätti seuraavaa: 1. S. S. Liitto on toistaiseksi yhtymättä perustettavana olevaan Sokeain Keskus nimiseen säätiöön.

2. Liitto jää kolme kuukautta odottamaan tasavallan presidentin vastausta siihen kirjelmään, jonka liitto muiden säätiön ulkopuolelle jääneiden sokeainyhdistysten kanssa oli lähettänyt, lausuen toivomuksiaan sokeain yhteistoiminnasta.' 3. Siinä tapauksessa, että tasavallan presidentti jättää yllämainitun kirjelmän huomioon ottamatta, ryhtyy liitto yhdessä säätiön ulkopuolelle jääneiden yhdistysten kanssa toimenpiteisiin kutsuakseen koolle yleisen koko maata käsittävän sokeain edustajakokouksen pohtimaan n.s. keskushallinnon muodostamista. Kokouksen osanottajille oli pyydettävä rautateillä mahdollisimman suuri alennus.' 4.Tarpeen tullen kokoontuu liitto ylimääräiseen kokoukseen käsittelemään n. s. keskushallintoon yhtymistä.' Liiton edustajiksi mainittuun neuvottelukokoukseen valittiin herrat H. Schwela, E. Juvonen, V. Sjöholm, B. Vesterinen, sekä varalle J. Leppänen ja neiti H. Oksanen.' Kokouksen puolesta pyydettiin selitystä siihen, mistä syystä johtokunta ei ottanut osaa neuvottelukokoukseen, joka elok. 24 25 päivinä oli pidetty, vaikka liitto elokuun alussa oli saanut kutsun siihen. Johtokunnan silloinen puheenjohtaja hra V. Illman lausui, että hän ei voinut kutsua johtokuntaa koolle, koska johtokunnan jäseniä ei voitu saada tarpeellista määrää kokoon ja että hänen oli sitä varten ollut tehtävä erikoinen matka Helsinkiin, koska johtokunnalla ei ollut varapuheenjohtajaa senjälkeen kun kouluneuvos Forsius oli sanoutunut irti siitä toimesta. Myös siitä syystä oli hän johtokuntaa kokoonkutsumatta, että hän katsoi sopimattomaksi liiton jo nyt ottaa osaa yleisen keskushallinnon uusia sääntöjä valmistavaan kokoukseen, ennenkuin tasavallan presidentti on tehnyt päätöksensä liiton ja muiden yhdistysten laatimasta anomuksesta. Näin toivoi hän voitavan säilyttää mahdollisuuden uuden kaikkien sokeiden hyväksi työskentelevien yhdistysten edustajien kokouksen pitämiseen ja siten säilyttää yhteisymmärryksen ja yhteistyön niiden välillä. Herra Illman piti parempana asiain näin ollen olla kokoonkutsumatta kysymyksessä olevaa neuvottelukokousta, koska vastapuolella olisi voitu saada se käsitys, että kuitenkin tahdotaan kulkea omia teitä, vaikka kirjelmässä presidentille on esitetty toivottavaksi yhteisiä neuvotteluja yhteistyön ja yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Lopuksi mainitsi hra Illman, että asia on viivästynyt presidentin sairauden takia ja että olisi odotettava muutama kuukausi, kun on kysymyksessä asia, joka on ollut vireillä useita vuosia. Hän esitti vielä, että hän on toiminut tarkan harkintansa mukaan, ja siksi on valmis yksin kantamaan edesvastuun, vaikka luulee, että johtokunnassa on jäseniä, jotka ymmärtävät ja ehkä hyväksyvät hänen menettelynsä tässä asiassa.

Sokea saksalainen sokeainkoulun opettaja hra Vogt, joka oli saapunut vuosikokoukseen, sai tilaisuuden puhua m. m. miten Saksassa käytetään lammaskoiraa sokeiden saattajana ja ohjaajana, sekä suurkaupungeissa että matkoilla oudoilla maaseuduilla.'

Vuosikokoukseen oli Helsingin Sokeainyhdistykseltä saapunut seuraava tervehdys-sähkösanoma: "Syntyneenä liiton siipien suojassa lähettää sydämellisen onnittelunsa ja hartaat kiitokset kaksikymmentä täyttäneelle emäyhdistykselle."

Vakuudeksi H. Schwela. Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty Helsingissä syysk. 14 p. 1927 Väinö Illman.

J. L. Strömberg.

--------

Maaseutulais tovereille.

Kun lehteämme ei mielestäni ole liiemmälti käytetty tarkoitukseensa sokeain äänenkannattajana, sallittanee minun tässä sanoa sananen niille maaseutulais tovereille, jotka eivät ole asioiden kanssa välittömässä kosketuksessa ja omaavat siis asioistamme ainoastaan ne niukat tiedot, jotka tämän lehtemme kautta ovat julkisuuteen tulleet.' Meillä on Viimeaikoina kehittynyt kriitillisen vakavaksi kysymys yhdistystenkeskisestä keskushallinnosta. Koska asia tullaan ratkaisemaan meidänkin maaseutulaisten puolesta ja nimessä, lienee paikallaan esittää muutamia ajatuksia meidän katsantokannaltamme.' Yli kolme vuotta sitten kutsui Suomen Sokeain Liitto kaikkia sokeain alalla toimivia yhdistyksiä maassamme, yhteisesti toimeenpanemaan sokeain päiviä. Tätä kutsua noudattivat sokeain ystävät. Mutta osa sokeista, joiden joukossa löytyy aivan hämmästyttävän kaukonäköisiä diplomaatteja, kieltäytyi yhteistoiminnasta sokeain auttamiseksi. Siitä huolimatta yritys onnistui ilahduttavan hyvin, kuten tiedämme, sillä näkeviä on toki maailmassa enempi kuin sokeita. Yhdistysten välisen yhteistoiminnan täten saatua alkunsa, seurasi aivan itsestään kysymys pysyväisen keskuselimen luomisesta. Asiassa ryhdyttiin neuvotteluihin niiden yhdistysten kesken, jotka olivat yhteistoiminnassa mukana ja niin perustettiin viime keväänä sokeain ystäväin yhdistysten kesken "Sokeain Keskus säätiö", Tampereen ja Turun sokeain paikallisyhdistysten myös liittyessä siihen. Mutta nyt oli tapahtunut suuri virhe; oli laiminlyöty velvollisuus edelleen houkutella niitä pahan lapsen tavoin oikuttelevia sokeita, jotka olivat alkuaan kieltäytyneet yhteistoiminnasta. Tuo juonitteleva joukko, etupäässä helsinkiläiset, määräsi liitonkin, asian alullepanijan tanssimaan oman pillinsä mukaan. Se paisutti itseänsä tuon sadun sammakon lailla. Pantiin liikekannalle kaikki voimat. Rintamassa esiintyy nimellään kaikki tiedossa olevat sokeainyhdistykset, paitsi Tampereen ja Turun. Eri yhdistysten edustamia jäsenmääriä ei sensijaan mainita,mutta allekirjoittaneelle sanottiin, että eräskin yhdistys edustaa kokonaista kolmea sokeaa. (Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta vertailun vuoksi, että Sokeain Ystäväin Kuopion haaraosaston johtokunnassa on, sääntöjen mukaisesti kaksi vakinaista sokeaa jäsentä ja yksi varajäsen, joten tämä yhdistys voidaan lukea sokeain yhdistyksiin yhtähyvin kuin tuo mainitsemani.) Helsinkiläiset, edustaen paitsi liittoa, neljää paikallisluontoista yhdistystä, (lukumääräähän voidaan tarpeen vaatiessa lisätä perustamalla uusia) uskottelevat asioita tuntemattomille ja kuvittelevat ehkä itsekin, edustavansa vähintään koko maan sokeiden mielipidettä. Näin siis, keinoja valikoimatta, tahdotaan sokeain taholta ehkäistä edistysaskel, jonka laista ei vielä koskaan ole maassamme sokeain asian hyväksi yritetty.' Suomen Sokeain Liittoa perustettaessa, joka tarkoitettiin yhdistysten keskiseksi järjestöksi, oli sokeain kesken vakavia arveluita siitä, tulisivatko sokeainystävät yhtymään yhteistoimintaan kanssamme. Silloin tällöin on keskuudessamme katkeruudella viitattu myös siihen, että nuo samaiset piirit eivät piittaa sokeain toivomuksista. Nyt, asiain tilan vaihtuessa päinvastaiseksi, jolloin meille tarjotaan tilaisuus, sekä toivomuksiemme esilletuomiseen, että työskentelyyn yhteisvoimin niiden toteuttamiseksi, me nousemme joukolla moista vääryyttä vastaan. Se menee totisesti yli tavallisen ymmärryksen! Aikana, jolloin kaikilla aloilla pyritään järjestäytymällä keskittämään voimia, me emme kykene ymmärtämään aikaamme. Tällaista eristäytymistä kuulemma vaatii "sokeain henki". Mikä sokeain henki? Se on ehdottomasti sokea henki, henkisen sairaaloisuuden ilmaus, sekoitus epäluuloa ja elämän katkeruutta, tulos sokeain jokapäiväisestä keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja liiaksi eristetystä elämästä. Olkoon kuinka tahansa, mutta jos me omaksumme sellaisen hengen, jopa siinä määrin että se luonnehtii julkisen toimintamme, tullaan meitä aina pitämään henkisestikin epänormaaleina ja kohtelemaan sen mukaisesti. Me puolestamme emme suinkaan halua alleviivata tällaista mielipidettä, pyrkiessämme yhdenvertaisiksi muiden kanssa. Meidän menestymisemme riippuu kokonaan kanssaihmistemme myötätunnosta, niinhyvin yksityisissä kuin yhteisissäkin asioissamme. Että sitä on helpompi menettää kuin saavuttaa, siitä on jokaisella omakohtainen kokemus. Me sokeat emme voi esittää vaatimuksiamme sapoteerauksen uhalla, vaan täytyy sen tapahtua aivan toisissa merkeissä.' Suomen Sokeain Liitto, koko maata käsittävä sokeain järjestö, edustava 250 sokeata ja jolla on tuhanteen nouseva joukko kannattajajäseniä, on ehdottomasti saatava liittymään yhteiseen keskusjärjestöön näkevien kanssa, siitä on meidän maaseutulaisten pidettävä huoli. Jos joku paikallisyhdistys taikka yksityinen näkee hyväksi sanoutua irti vaikka koko yhteiskunnasta, olkoon se kernaasti sallittu meidän puolestamme. Ainoa keino todellisen enemmistömielipiteen oikeuksiinsa saattamiseksi on yleisen kirjeellisen äänestyksen toimeenpano asiassa. Me kuopiolaiset lähetimme liiton johtokunnalle siitä vaatimuksen. Että asia saisi pontta, kehoitamme kaikkia, joista asia on sen arvoinen, lähettämään puolestaan samanlaisen vaatimuksen. Säännöt eivät tosin edellytä tällaista toimenpidettä, mutta emme tahtoisi epäillä johtokunnan hyvää tahtoa. Yhdistysten väliset edustajakokoukset, entiset ja tulevat, ovat pelkkää ilveilyä ja liiton puolesta tehdyt sitoumukset pätemättömiä tässä asiassa.

A. itkonen.

--------

Ilmoitus.

Kannan määräämistä varten "Sokeain Keskus Säätiöön" liittymisestä, pyydetään Kuopion sokeain ammattiosuuskunnan jäseniä ilmoittamaan mielipiteensä asiasta allekirjoittaneelle joulukuun loppuun mennessä.

Hallinnon puolesta

A. Itkonen,

Kuopio, Kuninkaankatu 24.

--------

Säätiö "Sokeain Keskus".

Koska ponnistukset yhteisymmärryksen ja yhteistoiminnan aikaansaamiseksi kaikkien maassamme toimivien sokeainyhdistysten kesken ovat nyttemmin tulleet siihen asteeseen, jossa ratkaisu on välttämätön, lienee selostus kysymyksen kehityksestä vuoden 1924 syksystä lähtien tarpeellinen. Allekirjoittanut katsoo olevansa sekä velvoitettu että oikeutettu siihen etenkin siitä syystä, että kysymys herätettiin alkujaan vuonna 1913 Sokeain Liiton aloitteesta ja koska sitä pohdittiin ensimäisen kerran toukokuussa 1920 maan sokeainyhdistysten yleisessä edustajakokouksessa ja otettiin jälleen käsiteltäväksi syksyllä 1924.'

Jo vuoden 1925 lopulla ilmaantui oireita hajaannuksesta, sillä silloin esitettiin kaksi ehdoitusta säännöiksi aiottua yhteenliittymistä varten, joista toisen ehdoituksen esitti ylitarkastaja Kuoppamäki ilman, että sokeain päiviä yhdessä toimineiden sokeainyhdistysten valitsemat edustajat olisivat häntä siihen kehoittaneet. Ainakaan ei herra Kuoppamäki ollut saanut siihen mitään kehoitusta edustajakomitealta. Sen sijaan antoi edustajakomitea toukokuun kokouksessa 1925 kouluneuvos Sipilälle tehtäväksi laatia ehdoitus säännöiksi kyseellistä yhteenliittymistä varten. Tämä asiain tila johti kysymyksen eräänlaiseen tiettyyn suuntaan, jonka jo silloin voitiin aavistaa aiheuttavan vaikeuksia, jotka lähinnä syntyisivät siitä puolueellisuudesta, joka tuntui olevan varsinaisena syynä herra Kuoppamäen menettelyyn, josta oli selvänä osoituksena n. s. viisimiehinen herra K:n vaikutuksenalaisena olevan komitean toiminta, joka ottamatta huomioon suullisia tai kirjallisia esityksiä, on omavaltaisesti laiminlyönyt ottaa varteen komitean käsityksestä poikkeavaa ajatussuuntaa säännöistä suunniteltua säätiötä "Sokeain Keskusta" varten.'

Koska n. s. viisimiehinen komitea, joka sai kahdelta kokoukselta 1 p. helmikuuta 1926 tehtäväksi luoda yhteensovitelma kouluneuvos Sipilän ja ylitarkastaja Kuoppamäen toukokuussa 1926 tehdyistä ehdoituksista, lähettikin eri sokeainyhdistyksille ehdoituksen, joka oikeastaan oli jäljennös herra Kuoppamäen alkuperäisestä sääntöehdoituksesta, oli komitea siten osoittanut, että se puolestaan ei pitänyt yhteensovitusehdoitusta tarpeellisena ja siten myöskin selvästi ilmaissut, ettei se pitänyt arvossa edustajakokousten sille antamaa tehtävää.' Parasta ja oikeudenmukaisempaa olisi ollut epäilemättä, jos komitea olisi silloin lopettanut toimintansa, sen sijaan että,'- kiinnittämättä huomiota toistettuihin esityksiin ja lausuttuihin toivomuksiin-- se useita kertoja toisti ehdoituksensa siksi kunnes edustajakokous maaliskuun 12 p:nä 1927 vastaanotti sen lopullisen ehdoituksen säännöiksi säätiölle "Sokeain Keskus".-- Koska komitea itsepintaisesti vastusti yleisiä neuvotteluja sääntökysymyksessä piti Sokeain Liiton johtokunta itsensä oikeutettuna ja velvoitettuna jättämään komitealle kirjallisesti ehdoituksensa säännöiksi. Henkilökohtaisista lausunnoista ja neuvotteluista tunsivat komitean jäsenet kuitenkin ennestään hyvin sekä liiton että yksityisten sokeain toivomukset.' Jos komitea olisi tahtonut monipuolisesti ja puolueettomasti selvittää kysymystä, olisi sen pitänyt kiinnittää huomiota tähän seikkaan, etenkin, koska ne sokeat henkilöt, joiden kanssa herra Kuoppamäki oli toistamiseen neuvotellut, ovat itsensä elättäviä ja nauttivat kunnioitusta ja hyvää yhteiskunnallista arvonantoa jo senkin takia, että he ovat itsenäisinä työnantajina onnistuneet hankkimaan itselleen riippumattoman yhteiskunnallisen aseman.

Tämän laajahkon esityksen jälkeen saanen vielä esittää seuraavat tosiseikat.' Mainittu Sokeain Liiton sääntöehdoitus oli monessa suhteessa verrattavissa komitean ehdoituksiin niin, että kokouksessa säätytalolla vastakkaisella taholla mainittiin että eroavaisuudet olivat niin pienet, että liiton edustajain olisi pitänyt hyvällä tahdolla voida kannattaa komitean ehdoitusta. Koska asia kerran oli näin niin, miksikä komitea ei pitänyt tarpeellisena jättää kokouksen harkittavaksi myöskin tätä ehdoitusta ja minkätähden kokouksen puheenjohtaja ei jakanut sitä keskustelua ja äänestystä varten. Sen sijaan on tahdottu myöskin jälkeenpäin ja yhä edelleenkin tehdä uskottavaksi, että liiton taholta olisi puuttunut hyvää tahtoa. Millä oikeudella on näin menetelty ennenkuin maan kaikkien sokeainyhdistysten yleinen edustajakokous on saanut tilaisuuden lausua mielipiteensä ja esittää mahdolliset yhteensovitusehdoitukset. Alkeellisin oikeudenmukaisuus vaatinee tällaisen tilaisuuden valmistamista ja vasta sen jälkeen on oikeus todeta, on hyvää tahtoa yhteistyöhön puuttunut taikka ei. Tämä käsitys sai allekirjoittaneen Sokeain Liiton puheenjohtajan ominaisuudessa ehdoittamaan sen johtokunnalle, että liitto ollen aiotun säätiön ulkopuolella, yhtyisi niihin viiteen muuhun sokeainyhdistykseen, joille ei lainkaan ole suotu tilaisuutta ottaa osaa maaliskuun 12 p:n kokoukseen, taikka sen edellä tapahtuneisiin henkilökohtaisiin neuvotteluihin, jättääkseen yhteisesti kirjeen tasavallan herra presidentille pyytäen presidenttiä ottamaan harkittavaksi, olisiko oikein vahvistaa säännöt säätiölle "Sokeain Keskus", ennenkuin yleinen edustajakokous on saanut tilaisuuden lausua mielipiteensä säännöistä, mutta myöskin varteenottamalla sen, että presidentti jo kesäkuussa 1925 on kirjeellä kehoittanut herra Kuoppamäkeä kutsumaan kaikki täällä olevat sokeainyhdistykset kokoukseen Helsingissä, jotta saataisiin lopetetuksi se epäluottamus ja hajaannus, jotka valitettavasti ovat vallalla näiden yhdistysten johtavien henkilöiden välillä. Herra Kuoppamäki on toistaiseksi laiminlyönyt kokoonkutsua tätä kokousta ja siten ollut välittämättä herra presidentin mielipiteestä tässä asiassa.' Sokeain Liiton johtokunta antoi minulle tehtäväksi ottaa asianomaisilta selvää, onko kyseellinen presidentille osoitettu kirje antanut aihetta mihinkään toimenpiteeseen. Senjälkeen kun oli saatu tieto siitä, että kyseellinen kirje olisi pitänyt lähettää valtioneuvostolle, päätti liiton johtokunta jättää valtioneuvostolle uuden kirjeen sekä jäljennöksen presidentille jätetystä kirjeestä.'

Todisteeksi niistä menetelmistä, joita herra Kuoppamäki on käyttänyt ja edelleenkin käyttää, mainittakoon, että hän kirjeessään kuluneen lokakuun 8 p:ltä Sokeain Liiton johtokunnalle ilmoittaa säätiön sääntöjen tulleen näinä päivinä vahvistetuiksi, toisin sanoen ilmeisen perättömyyden. Tämän yhdenmukaisesti aikaisemmin asiassa antamiensa tietojen kanssa sekä epäilemättä tarkoituksella saada, jos suinkin mahdollista, liitto muuttamaan käsitystään.' Mitä tulee liiton, sen johtokunnan sekä omaan käsitykseeni asiasta, pyydän saada viitata viime vuosikokouksen pöytäkirjaan ja siihen otettuun lausuntooni asiasta, joka pöytäkirja on oheellisessa Airuen numerossa. Edelleen viittaan vuosikokouksen 1926 tekemään päätökseen koskeva liiton kantaa Sokeain Keskukseen nähden. Tämän yhteydessä saanee mainita,että 3 yksityistä Sokeain Liiton jäsentä Kuopiossa ja saman verran Tampereella asuvia liiton jäseniä ovat kirjallisesti pyytäneet liiton johtokunnalta, että järjestettäisiin yleinen kirjallinen äänestys, jotta saataisiin selville, haluaako liitto yhtyä säätiöön Sokeain Keskus taikka ei. Johtokunta on kuitenkin päättänyt hyljätä anomuksen, sillä voimassa olevat liiton säännöt eivät salli tällaista äänestystä toimitettavan. Lukuunottamatta tätä estettä, voitanee mainita, että liiton johtokunta jätti tämän kysymyksen vuosikokouksen päätettäväksi 1926 etupäässä siksi, että se tahtoi valmistaa myöskin maaseutujäsenille tilaisuuden lausua mielipiteensä sekä päättää tässä sokeille tärkeässä asiassa. Viime vuosikokouksessakin oli kysymys liiton kannan otosta säätiöön nähden esillä ratkaisua varten kiinnittäen lähinnä huomiota asian vastaiseen kehitykseen, johon yhteisen tasavallan herra presidentille osoitetun anomuksen voitiin otaksua antavan aihetta. Liiton päätös vuodelta 1926 onkin tunnettu ja se on myöskin sitova kunnes toinen päätös tehdään. Jokaiselle puolueettomalle arvostelijalle pitäisi siis olla selvää, että johtokunta on useilla ja pitkillä omantunnon tarkoilla neuvotteluilla pyrkinyt selvittämään asiallisesti ja puolueettomasti tätä tärkeätä asiaa sekä päättämään siitä. Väite, että allekirjoittanut olisi ollut syynä ja esteenä siihen, että liitto ei ole hyväksynyt ehdoitusta liittymisestä säätiöön Sokeain Keskus, lankeaa omaan mahdottomuuteensa, sillä kuuluuhan johtokuntaan 12 jäsentä jotapaitsi liitolla on noin 260 sokeata jäsentä, jotka Airuen avulla ovat voineet seurata kysymystä ja olleet tilaisuudessa valtakirjalla ottamaan osaa vuosikokousten päätöksiin.' Valitettavasti ei ole voitu kuitenkaan julkaista maaliskuun kokouksen pöytäkirjaa Airuessa, vaikka niin olikin tarkoitus tehdä, mutta tämä johtuu siitä, että kokouksen puheenjohtaja ei ole luovuttanut pöytäkirjaa tähän tarkoitukseen, mikä taasen johtunee siitä, ettei toinen liiton edustajista herra H. Schwela, jonka kokous valitsi toiseksi pöytäkirjan tarkastajaksi, ole erinnäisten asiallisten syiden perusteella voinutkaan hyväksyä sitä. Herra Schwela on kirjallisesti ilmoittanut kyseellisen kokouksen puheenjohtajalle niistä asiallisista lisäyksistä, jotka hän halusi otettavaksi pöytäkirjaan. Se seikka, että kokouksen puheenjohtaja kuitenkin on kieltänyt tämän, muodostaakin juuri omalaatuisen todisteensa asiasta. Lisätodisteena siitä, että silminnähtävästi on katsottu tarkoitusperän pyhittävän keinot, voidaan mainita, että tämä pöytäkirja on vastoin tavallista tapaa anomuksineen sääntöjen vahvistuksesta jätetty valtioneuvostolle varustettuna ainoastaan toisen kokouksessa valitun pöytäkirjan tarkastajan allekirjoituksella.'

Sen perusteella, mitä olen selostanut, voinee täydellä syyllä kysyä, miksikä ei ole silmällä pitäen niitä yksinkertaisimpia ja täysin oikeutettuja vaatimuksia oikeuskäsitteisiin nähden, joita vastakkaisella taholla on oikeus vaatia, tahdottu helpoittaa pyrkimyksiä yhteistyön ja yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi, vaan valitettavasti monimutkaistettu kysymys mahdollisuudesta saada aikaan kaikille asiapuolille onnellinen ja suotuisa ratkaisu, jonka mahdollisuudet kaikesta huolimatta vielä varmasti ovat tarjolla, jos vain tahdotaan ryhtyä tehtävään rehellisellä tahdolla yhteistyön aikaansaamiseksi, eikä kuten tähän saakka vanhentuneen käsitystavan mukaan ajaa mielipiteitä, jotka tarvitsevat olennaista muovailua ja sovittelua, jotta edesvastuuntuntoiset ja itsenäisesti ajattelevat sokeat voivat ottaa osaa työhön, joka juuri ennen kaikkea koskee heitä itseään.' Edellä olevan selostuksen johdosta käynee ilmi toivotulla selvyydellä, että jos hyvää ja rehellistä tahtoa yhteisymmärrykseen löytyy, pitäisi voida päästä tässä kysymyksessä kaikille asiapuolille suotuisaan ratkaisuun, kunhan vain kaikki ryhtyvät tähän tehtävään vilpittömällä tarkoituksella aikaansaada yhteisymmärrykseen perustuva yhteistoiminta.' Tätä asiaa koskevan alustavan keskustelun kuluessa on tahdottu uskotella, että sokeilta suurimmaksi osaksi puuttuisi kyky arvostella tätä käsittävää asiaa ollen muka tähän tärkeimpänä syynä se hajaannus, joka heidän piireissään valitettavasti on vallalla, jonka perusteella on myöskin katsottu voitavan todeta, että yhteistyö sokeain kanssa yleensä on äärimmäisen vaikeata. Sen johdosta on tahdottu myöskin väittää sokeita itseään syypäiksi siihen ettei kehitys meillä ole voinut seurata aikaansa muihin maihin nähden, lähinnä Skandinaaviaan verrattuna, mutta myöskin toisiin onnellisessa asemassa oleviin sivistysmaihin nähden. Aivan varmaan ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota siihen surulliseen tosiasiaan, että hajaannus, pikkumaisuus ja puolueriidat ovat meillä vallalla kaikilla aloilla, joten eivät siis sokeat näissä olosuhteissa voine tehdä meillä mitään poikkeusta. Koska eräällä taholla siis ollaan sitä mieltä, etteivät sokeat meillä myöskään olisi kykeneviä täysin tasa-arvoisina näkevien kanssa ottamaan osaa työhön heidän omien etujensa edistämiseksi, mitä tulee nyt kysymyksen alaisena olevaan järjestelytyöhön, ei siten ole myöskään tahdottu säätiön "Sokeain Keskus" sääntöihin sisällyttää sokeain tarpeelliseksi katsomia takeita siihen nähden, että he kaikissa olosuhteissa voisivat tuntea itsensä turvatuiksi vaikutusvaltaansa nähden valittaessa edustajia yhteenliittymän toimeenpanevaan elimeen. On itsestään selvää, että tässä ovat jollei nyt hyväksytä nyt esillä olevia sääntöjä, eli toisin sanoen, että herra Kuoppamäen ehdoitus olisi ainoa oikea, joten ei ole edes tahdottu tarjota tilaisuutta vapaaseen ja avoimeen keskusteluun siitä ennenkuin edustajakokous kutsuttiin kokoon, jotta se hyväksyisi ehdoituksen. Sille, joka tietää, että monen vuoden kuluessa on eri syistä koetettu välttää käsitellä perinpohjin kysymystä työstä sokeain olemassaolomahdollisuuksien turvaamiseksi, koska kysymys on kerta kaikkiaan laaja sekä monimutkainen ja varsinkin koska tuntuu siltä kuin tiedot, joita sen monipuoliseen tarkasteluun tarvitaan, puuttuisivat, on tämä kannan otto täysin selvää. Sentähden on helpoituksen tuntein pidetty herra Kuoppamäkeä oikeana miehenä järjestämään kaiken parhaaseen kuntoon, jota käsitystä on ollut omiaan lisäämään se, että herra K. jo vuonna 1911 oli esittänyt tosiaankin siksi laajakantoisen komiteamietinnön, kysymyksessä ainoastaan takeet ja oikeudet vaalin suhteen, jotapaitsi tuskin voidaan ajatella, että sokeat eivät valitsisi edustajikseen sellaisia henkilöitä, joiden kykyyn, hyvään tahtoon ja sokeita lähinnä koskeviin yleisiin tietoihin he eivät luottaisi, vaan sellaisia, joita kohtaan he tuntevat luottamusta riippumatta siitä ovatko nämä henkilöt näkeviä taikka sokeita. Tietenkin ovat itsenäisesti ajattelevat sokeat oikeutetut tuntemaan itsensä vakavasti loukatuiksi siitä, että edellä selostettu käsitys on vallalla n. s. sokeain ystävien keskuudessa samoin kuin siitä, että sellaista käsitystä on koetettu kaikin keinoin ylläpitää ja tehdä edelleenkin uskottavaksi silloin kun on kysymys yhteistyön ja yhteisymmärryksen saavuttamisesta. On tahdottu myöskin uskotella, että työ sokeain hyväksi tulisi kärsimään vahinkoa ja sen vastainen kehitys saatettaisiin vaaran alaiseksi, jota sokeat alun pitäen eivät kuitenkaan voineet hyväksyä, vaikka nämä sokeathan itse tulisivat nauttimaan niistä mainioista eduista, joita tämän mainion ehdoituksen voimaansaattaminen saattaisi tuoda mukanaan. Mutta, jos herra K. ja hänen komiteajäsenensä todellakin olisivat olleet vakuutetut siitä, että he olivat löytäneet kysymykseen oikean ratkaisun, miksikä he eivät silloin heti kaikella tarmollaan ja käytettävissä olevin keinoin ryhtyneet toteuttamaan suunnitelmiaan. Sensijaan on herra K. katsonut oikean ajan olevan käsillä esittääkseen asiantuntemuksensa silloin kun toiset paljon aikaisemmin ennen häntä sokeain hyväksi työskennelleet henkilöt olivat myöhemmin ottaneet kysymyksen yhteistyöstä käsiteltäväksi. Oikeudenmukaisuus vaatii kuitenkin tunnustamaan, että allekirjoittanut esitti ehdoituksen pyytää herra K. sokeain päivien toimeenpanevan komitean puheenjohtajana kyvyllään ottamaan osaa kyseelliseen työhön, jotta hän, kuten saatettiin toivoa, toimisi puolueettomana välittäjänä niin kauan kuin työtä kesti, jota tämä kuten voitiin syyllä olettaa näyttäytyisi välttämättömäksi. Epäilemättä olisi ollut onnellisinta, jos edustajakokous toukokuulla 1925, mitä tulee sokeain päivillä kerättyihin varoihin, olisi voinut omaksua allekirjoittaneen silloin tekemän ehdoituksen, että rahat olisi pantava tallelle kunnes kysymys aiotusta ja toivottavasta yhteistyöstä maan eri sokeainyhdistysten välillä olisi saatu ratkaistuksi sekä että varoja sillä aikaa olisi voitu korkoa ja täysin riittäviä takuita vastaan lainata sille tai niille yhdistyksille, jotka tarvitsevat varoja ostaakseen työaineita myytäväksi sokeille, joten kerätyt varat olisivat juuri siten tulleet käytetyiksi sokeain päivien aikana ilmoitettuun tarkoitukseen. Näin ollen ei olisi tarvittu moittia itseään siitä, että varat ovat olleet käyttämättä kolmen vuoden ajan, kuten nyt on tapahtunut. Mutta, jos alusta saakka, silloin kun tehtiin suunnitelmat ainiaaksi turvata ja liittää säätiöön "Sokeain Keskus" yhteisesti kerätyt varat, olisi sitäpaitsi luovutettu säätiölle sokeain päivien avulla jatketun rahankeräyksen tulos, on tosiaankin oltu tarpeeksi huolellisia, mutta oliko sellainen menettely oikeata ja hyvin ajateltua käynee selville lähimmässä tulevaisuudessa. Vaikkakin tämä selostus käsitykseni mukaan vaatisi täydennystä, käynee siitä kuitenkin ilmi, että oikeutettuja ja vakavia syitä on sen olettamuksen perustaksi, että herra Kuoppamäki sensijaan että olisi, kuten aikoinaan toivottiin vaalinut kysymystä toivotulla tavalla, onkin johtanut tämän kysymyksen yhteisymmärryksestä ja yhteistyöstä sellaiseen umpikujaan, josta löytynee vain yksi ulospääsy.' Kysymys on siis siitä, onko herra Kuoppamäen ja hänen komiteansa otettava vastuulleen tästä johtuvat seuraukset.

Tämän tultua kirjoitetuksi olen asiasta keskustellut henkilökohtaisesti ylitarkastaja Kuoppamäen kanssa, jolloin m. m. ilmoitin hänelle tämän selostuksen ja arvostelun tulevan julkaistavaksi sokeain lehdissä, koska mielestäni tämä toimenpide asian selvittämiseksi tuntuu välttämättömältä, jotta sokeat, joita asia lähinnä koskee, saisivat tilaisuuden seikkaperäisemmin tutustua asianomaisten toimintaan kyseellisessä asiassa.

Helsingissä 5 p. marraskuuta 1927.

Väinö Illman.

--------

Liiton johtokunta on saanut vastaanottaa kaksi kirjelmää, toisen Kuopiosta ja toisen tampereelta, kumpikin neljän liiton jäsenen allekirjoittamina, joissa vaaditaan kirjeellisen äänestyksen toimeenpanoa siitä, josko liitto yhtyy tahi ei "Sokeain Keskus" nimiseen säätiöön. Johtokunta ei kuitenkaan ole katsonut voivansa ryhtyä vaadittuun toimenpiteeseen 1: Koska liiton säännöt eivät edellytä mainitunlaista äänestystapaa; 2: Koska "Sokeain Keskus" nimisen säätiön sääntöjä ei vielä ole vahvistettu ja on epätietoista mainitun säätiön muodostuminen; 3: Koska johtokunnan on toimittava viime vuosikokouksen päätöksiä silmälläpitäen (viittaamme pöytäkirjaan).

,,,,,,,

Myöhemmin olemme saaneet tietää, että "Sokeain Keskus"nimisen säätiön säännöt ovat otetut takaisin valtioneuvostosta, jossa niiden vahvistaminen piti tapahtua. Säätiömuoto sokeain keskuselimenä ei ole onnistunut, koska mainitunlaisen säätiön sääntöjä ei voida myöhemmin muuttaa. Sentähden on ryhdytty toimenpiteisiin yhdistyslakiin nojautuvan sokeain keskushallinnon perustamiseksi. Puheenjohtaja.

-------- Toimituksen puolesta lisäys herra Itkosen edellä olevaan kirjoitukseen.

Vilpitön kiitos herra Itkoselle suorista ja herättävistä sanoista, jollaiset kyllä toisinaan voivat olla tarpeen. Kirjoitus osoittaa lämmintä harrastusta liiton hyväksi, mutta samalla kun meitä moititaan huonosta sokeain hengestä, kylvää herra I. itse epäluuloa lukijoittensa mieliin, ei tosin tällä kertaa näkeviä ystäviämme vastaan, mikä synti kyllä ansaitsee rangaistuksensa,-- vaan sensijaan sitä sokeitten toverien ryhmää vastaan, joka tähän asti uskollisesti on ollut asioissa ja, huolimatta ruoskaniskuista oikealta ja vasemmalta, kärsivällisesti ponnistellut vetäen eteenpäin raskaamman osan sokeainasian työtaakasta kuin mikään muu ryhmä maassamme. Aina ensi kädessä ajatellen maaseututovereittensa parasta ovat helsinkiläiset ilolla ja auliisti tehneet mitä heidän osalleen on tullut, kertaakaan siihen viittaamatta. Ja juuri maaseutulaisten oikeuksia silmällä pitäen he eivät yksin ole tahtoneet päättää yhdistysasioissa, jotka koskevat koko maata, vaan ovat jättäneet ne vuosikokouksille ja johtokunnalle, sekä omien paikallisten asioittensa järjestymistä varten muodostaneet erikoisia paikallisyhdistyksiä, mistä heitä pitäisi pikemmin kiittää kuin moittia, sillä vaikka nämä yhdistykset ovat paikallisluontoisia, tulee niiden työ kuitenkin usein sokeainasian yleiseksi hyödyksi, välillisesti myöskin maaseutulaisten hyväksi.' Mitä taas tulee Sokeain Keskukseen, ovat ne juuri helsinkiläiset ennen muita, jotka ovat nähneet sellaisen elimen välttämättömyyden, sillä asuen paikkakunnalla, jonka läpi kaikki aatevirtaukset kulkevat, on usein vaikeata määrätä kantansa siihen tai tuohon kysymykseen nähden oikeudenmukaisesti kuulematta jokaisen ryhmän mielipidettä. Se ei ollut sokeain päivä-komitea, joka ensiksi esitti ehdotuksen yhteisen sokeainyhdistysten välisen keskuksen perustamisesta, se esitettiin jo liiton vuosikokouksessa 1913. Ei siis voi olla puhettakaan siitä, etteivät helsinkiläiset ymmärtäisi keskushallinnon tärkeyttä, ainoastaan sen perustamistavasta on tässä kysymys. Kyseellinen keskus on yhdistetty sokeain päiviin ja perustettu niiden tulojen pohjalle, päivien, joihin kaikkia sokeainyhdistyksiä ei edes ole kutsuttu ottamaan osaa. Vastakkainen mielipide taas on, että maan kaikille sokeainyhdistyksille on tarjottava tilaisuus edustajiensa kautta ottaa osaa Sokeain Keskuksen perustamistyöhön, jotta siitä tulisi todellinen keskus koko sokeainasian työlle eikä keskus, jossa muutamat mahtavammat yhdistykset ovat edustettuina.

Anna Friman.

--------

Ilmoitus.

Liiton työaine-varastossa on myytävänä, paitsi aikaisemmin ilmoitettuja työaineita, lisäksi seuraavia: Prima pinnallista rottinkinauhaa 5 mm leveää, 13 mk kg; tuolinistuinrottinkia n:o 2 80 mk, n:o 3 ja 4 75 mk; prima piiskarottinkia 4-7 mm 21 mk 50 penniä niputtain, 22 mk kilottain; toinen laji 4-7 mm 18 mk 50 penniä kilottain, 18 mk niputtain; hyvää japanilaista mattoa (väri vaalean vihreä) 20 mk metri; pestyä rottinkia 8-11, 11-14 mm; valkoista kiinalaista olkipalmikkoa niputtain; saranoita ja lukkoja matkakoreja varten (mustaa kiilloitettua peltiä); koripihtejä 30 mk kp.

--------

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 8. Marraskuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Suomen Sokeain Liiton vuosikertomus

Suomen Sokeain Liiton vuosikertomus toimintavuodelta 28 8-26--26 8-27.

Päättyvän toimintavuoden kanssa on 20 vuotta kulunut siitä kun liitto perustettiin ja olisi senvuoksi supistettu selonteko kuluneesta ajasta paikallansa. Koska liiton viimeinen sihteeri on luopunut toimestansa jo tämän vuoden alussa eikä johtokunta ole onnistunut saamaan tähän toimeen sopivaa henkilöä olemme pakoitetut luopumaan seikkaperäisestä kertomuksesta ja sen sijaan ainoastaan mainita muutamia tapauksia toimintavuotena.' Ensimäisessä kokouksessa vuosikokouksen jälkeen valitsi johtokunta uudelleen puheenjohtajaksi hra V. Illmanin. Hra Illman ei halunnut tulla valituksi, mutta koska kukaan johtokunnan jäsenistä ei halunnut ottaa vastaan puheenjohtajantointa ei hra I. katsonut voivansa kieltäytyä toimesta. Johtokunta toivoi, että kouluneuvos V. Forsius olisi jäänyt varapuheenjohtajaksi vaikka hän tulevan poismuuton takia paikkakunnalta oli estynyt läsnäolemaan kokouksissa. Rahastonhoitajaksi valittiin rva E. Makkonen ja otti nti Rahikainen toistaiseksi hoitaakseen sihteerinviran, kuulumatta johtokuntaan.' Syyskuussa täytti kouluneuvos Forsius 70 vuotta ja päätti johtokunta kutsua hänet kunniajäsenekseen osoittaakseen kiitollisuutensa 20-vuotisesta suuresta mielenkiintoisesta ja uhrautuvasta työstä, jonka kouluneuvos Forsius tällä ajalla on osoittanut kuulumalla johtokuntaan.' Viimeisessä vuosikokouksessa tehdyn päätöksen takia koskeva säätiötä Sokeain Keskus, ei liiton johtokunta vielä ole voinut liittyä edustajakokouksessa 12 maalisk. muutamien sokeainyhdistyksien esittämään Sokeain Keskukseen. Koska liitto siten yhä vielä ei kuulu säätiöön, päätti johtokunta, muitten sivullisten yhdistyksien kanssa tasavallan presidentiltä anoa, että kyseessäolevan säätiön säännöt ei vielä vahvistettaisi ennenkuin sokeainyhdistyksien yleinen kokous olisi ollut tilaisuudessa lausumaan mielipiteensä säännöistä.' Niinkuin viimekin vuonna, otti liitto tänäkin vuonna osaa "sokeain päiviin".'

Nyt valmiista tilintarkastuskertomuksesta käy liiton taloudellinen tilanne selväksi. Myöskin tänä vuonna on liitto saanut vastaanottaa muutamilta pankeilta ja suuremmilta liikkeiltä yhteensä smk. 13,000.' Liitto on jatkanut kotitarvemyyntinsä.' Liitto on myöntänyt tänäkin vuonna muutamille jäsenilleen kuoletuslainoja helpoittaakseen heidän ansaitsemismahdollisuuksiansa.' Jäsenmäärä on yhä noussut ja on määrä tätänykyä 261 sokeaa, 1095 näkevää ja 149 vakituisjäsentä tai yhteensä 1505. Sairaskassassa on 63 jäsentä ja viimeisen vuoden vuosikokouksen hyväksymät säännöt ovat saaneet asianomaisen vahvistuksen, joka kuitenkin saatiin niin myöhään, että julkaiseminen oli mahdoton Sokeain Airuessa, viimeisessä numerossa.'

Liitto on niinkuin tähän saakka kustantanut ja toimittanut lehtiä "Sokeain Airut" ja "Tidning för Finlands Blinda", jotka ilmaiseksi on lähetetty liiton sokeille jäsenille. Kouluneuvos Sipilä on hyväntahtoisesti tänä vuonna jälleen toiminut lehtien päätoimittajana ja nti A. Friman sekä hra V. Illman ovat huolehtineet lehden sisällöstä.' Johtokunta on kokoontunut 7 kertaa tänä vuonna.' Johtokunnasta ovat erovuorossa seuraavat varsinaiset jäsenet: nti A. von Collan, joka ei halua tulla uudelleen valituksi, rva E. Makkonen, hra V. Illman ja varajäsen V. Sjöholm.'

Koska kouluneuvos V. Forsius on ilmoittanut, että hän poismuuton takia paikkakunnalta ei ole tilaisuudessa ottamaan osaa kokouksiin on hän anonut päästä vapaaksi toimestansa, jonka tähden uusi jäsen on valittava johtokuntaan hänen tilalleen.'

Sairasapua on annettu aikana 1 1 1-26 8 1927. kaikkiaan 54:lle henkilölle yhteensä smk. 1415.' Liiton avustuksia on annettu tilikautena 1926-27 46 henkilölle yhteensä smk. 5661,85.

S. S. Liiton johtokunnan puolesta Väinö Illman.

--------

"Suomen Sokeain Liitto" kaksikymmentä vuotta.

Kuten tiedetään astui Suomen Sokeain Liitto viime kesäkuun 11-13 päivinä kaksikymmenvuotistoimikautensa rajan yli, mutta tapahtumaa monesta eri syystä ei voitu juhlamenoin muistella, niin ikävältä kuin se meistä tuntuikin.-- Moni maaseutulaisistamme oli ehkä liittänyt toivottuun juhlamatkaan muitakin asioita, jotka kaikki täten jäivät suorittamatta, tai muuten oman onnensa varaan. Mutta: "Kohta kuluu kuusi vuotta", laulaa yksi tunnetuista kansanlauluistamme. Olemme tällä kertaa voitolla,sillä meidän odotuksemme ei enää käsitä täyttä viittäkään vuotta-- jonka jälkeen aivan varmasti saamme kokoontua liittomme 25-vuotis-riemujuhlaan. Ja varma on, että yhteiset toiveemme ja yhteinen odotus on luova tuon tapahtuman yhteiseksi riemujuhlaksi, sitä suuremmalla syyllä, kun tällä kertaa saimme tyytyä pieneen muistosanaseen ainoastaan.'--

Mutta mihinkä seikkaan kiinnittäisimme ensiksi huomiomme tässä muistosanassa? Innostukseenko, millä Suomen sokeat perustivat liittonsa. Niin, sekin on suuri tekijä yhdistyksen menestyksessä, onko sen periaatteilla ja tarkoitusperillä kantajia, missä määrin ja minkä hengen innostamina. Ovatko kannattajat uhrauksiin valmiita aatteensa puolesta, vaiko liittyvät siihen päästäkseen sen mahdollisista eduista ja voitoista nauttimaan.-- Liittomme oli harvinaisen onnellinen tässä suhteessa. Sen perustajat ja ensimäiseen suurkokoukseen osaaottaneet olivat niin sen periaatteen läpitunkemia, että heidän kasvonsa olivat ikäänkuin kirkastuneet ja he tuntuivat halukkailta kantamaan kortensa yhteishyvän saavuttamiseksi, jopa kärsimyksiinkin, jos vaadittiin.'

Eräs toinenkin seikka on mainittava liittomme perustavasta kokouksesta. Se, että silloin kokoontui ensi kerran, opettajineen, entisiä oppilaita maamme kaikista sokeainkouluista. Siellä oppivat niin kutsutut "helsinkiläiset" ja "kuopiolaiset" suurpiirtein katsoen ensikerran tuntemaan ja arvossapitämään toisiaan. Siellä nähtiin sairauden jo murtama, mutta kuitenkin vieläkin samana isänä lapsilleen, Kuopion koulun arvossa pidetty monivuotinen johtaja, pastori K. Lyytikäinen, rinnallaan Helsingin koulun nuori puoleensavetävä johtaja, pastori K. Sipilä. Myöskin muita opettajia ja sokeainystäviä oli saapuvilla, hyväntahtoisina ja auttavina niin kuin aina ennen ja myöhemminkin, kunnioittamassa ensimäistä riemujuhlaamme. Kokoukseen olivat molemmat ryhmät laatineet sääntöehdotuksensa, joita verrattiin toisiinsa ja joista aina katsottiin parhaat kohdat puolueettomasti pykälä pykälältä, joita sitten eri sääntövaliokunta yhdisti muovaten niistä säännöt uudelle liitollemme. Työtä tehtiin innolla ja lämmöllä, mutta samalla harvinaisen hyvässä sovinnossa, voisipa melkein sanoa "veljesrakkaudessa", niin eheässä, että mikään seuraava kokous ei ole voinut esittää sen vertaista.-- Ja nimien joukossa, joita vilkkaiden keskustelujen kestäessä usein toistettiin, oli monta, jotka sittemmin ovat ikäänkuin liittyneet Suomen sokeainyhdistysten historiaan. Esimerkiksi: Helsinkiläisten ryhmästä: Illman, Strömberg, Matsson, Salo, Törmä, Varjonko, Hyvönen, Berggren, Friman. Ja Kuopion osastolta; Räsänen, Mustonen, Itkonen, Kostio, Laukkanen, Kälviäinen ja molemmat koposet.' Mutta ovatkohan ne kauniit toiveet toteutuneet, jotka liiton alkaessa siihen kiinnitettiin?-- Kyllä! Ja: Ei! Ovat tässä yhtä oikeutetut vastaukset. Jäseniä värvättiin menestyksellä, on saatu runsaasti sekä sokeita että näkeviä kannattamaan pyrkimyksiämme ja niiden kautta rahavarojakin. Liitto julkaisee sanomalehtiä pisteillä maamme molemmilla kielillä, on myynyt työaineita sokeille ympäri maata, etupäässä jäsenilleen, mutta myöskin muille; on myöntänyt raha-avustuksia lainan, lahjan sekä muutamien sokeain- pyrkimysten kannatusmuodossa; on esittänyt ja myytäviksi välittänyt sokeiden töitä yleisillä messuilla, sekä sokeain päivillä; järjestänyt pienempiä iltamia, aikaisemmin ompeluseuroja ja kuukausikokouksia, joissa aina pidettiin joku arvokas esitelmä, usein tiedealalta. Tehtiinpä yrityksiä haarayhdistyksen muodostamiseenkin, mutta tässä asiassa ilmeni liiton heikkous. Se ei voinut pitää jäseniään koolla oman toimiohjelmansa ympärillä, ehkä oikeammin: sen toimintaohjelma ei ollut riittävän selväpiirteinen, eikä siten riittävän voimakas pitääkseen koolla ja tyydyttääkseen yhä kasvavaa jäsenmäärää eri tahoilla maata ja niiden monilukuisia tarpeita ja toivomuksia. Ja kävikin sitten, että Suomen Sokeain Liitto, jota alussa ainakin ajateltiin koko maan sokeiden ja heidän yhdistystensä yhdyssiteeksi, vähitellen muuttui vain yhdeksi yhdistykseksi muiden yhdistysten rinnalla. Kävipä vielä niinkin ikävästi, että ääniä kuului, vieläpä varsin lähellä liiton kotiliettä, että "piti puulla päähän lyödä Suomen Sokeain Liittoa. Mutta pääsipä liitto kuitenkin voitolle ainakin siinä määrin, ettei sitä tahdottukaan tappaa tuona kohtalokkaana hetkenä, jolloin kokoonnuttiin ratkaisemaan sen elämä tai kuolema. Havaittiin, että jos ei liitto ollutkaan tehnyt paljon kiitosta ansaitsevaa hyvää, niin ei se myöskään ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa-- ja sai sentähden elää.'-- Omasta puolestaan on allekirjoittanut taipuvainen uskomaan, että hän, jonka nimi on kirjoitettu liiton ensi pykälään, hän armahti pientä purttamme myrskysään kestäessä tuon puhtaan kirkkaan alttiuden tähden, jolla Suomen sokeat perustivat liittonsa ja kestivät sen tärisyttävät synnytystuskat, jotka olivat vakavaa laatua. Hän on myöskin johdattava liittomme käsittämään ja saavuttamaan oman oikean tarkoituksensa ja siten olemaan osaltaan hyödyksi Suomen sokeain kehityskulussa valoa kohti.' Eri lähetystöjensä kautta on liitto kiittänyt niitä näkeviä toimihenkilöitään, jotka kuluneena 20-vuotis-toimikautena ovat olleet tukenamme. Mainittakoon tässä sydämelliset kiitokset teille toisille vaatimattomammilla aloilla työskenteleville, mutta kuitenkin yhtä sydämellisen kiitoksen ansainneille tovereille. Te, jotka puolestamme olette johtaneet työtämme: Herrat Illman ja Matsson, kiitos teille. Ja hänelle lämmin, kaunis kiitos, joka jo lepää haudan leppoisessa helmassa rajumyrskyisen elämänmerensä yli vaivoin päästyään, hän, jonka nimi kerran oli rakastettu enemmän kuin tuskin kenenkään toisen ja jonka muisto saattaa kyyneleet väräjämään silmäkulmassa, hän Vilho Räsänen. Siunatkoon ja palkitkoon Jumala sinulle kaikki hyvät tarkoituksesi ja antamasi neuvot, sinä, joka tuskin koskaan julkista kiitosta sait niittää.-- Emme myöskään saa unohtaa sinua nuori, uusi voima, johon jo olemme ehtineet kiinnittää toivon tuoreimman kukkaisseppeleen, sillä elämä, ikuisesti raikas, pulppuava elämä yhä toivoo ja luottaa uuteen kevääseen! Siunatkoon Jumala sinun nuorta työtäsi, sinun rehellistä ja vilpitöntä tahtoasi saavuttaa yhteisymmärrystä sokeainasian työssä, ja sinua itseäsi, Einar Juvonen.' Sydämellinen kiitos teille taiteilijamme, jotka olette soittaneet, laulaneet, lausuneet, kirjoittaneet ja puhuneet meidän kaikkien yhteiseksi iloksi ja toisinaan varojenkin hankkimiseksi!'-- Sydämellinen kiitos teille kaikille, jotka olette antaneet liitolle hyviä neuvoja ja viisaita ehdotuksia, ja samoin sydämellinen kiitos niille, jotka ovat tehneet työtä palvelevassa rakkaudessa toteuttaakseen kaikki ne hyvät ehdotukset ja monet toivomukset yhteiseksi hyväksi!--

Anna Friman.

--------

Kamreeri Aug. Heliä kertoo

Kamreeri Aug. Heliä kertoo sokeain oloista Saksassa ja Englannissa.

Maamme sokeain keskuudessa on viime aikoina ollut vilkasta toimintaa sokeiden työ y. m. olosuhteiden järjestämiseksi uudenaikaisemmalle kannalle. Tässä suhteessa on pyritty seuraamaan ulkomaiden esimerkkejä.' Kun tiesimme Helsingin Sokeainyhdistyksen kamreerin hra Aug. Heliän äskettäin palanneen useampiin Euroopan maihin valtion stipendiaattina tekemältään opintomatkalta, jonka tarkoituksena oli tutustuminen sokeain huoltoon ja työ-oloihin muissa maissa, käännyimme hra Heliän puoleen pyynnöllä saada tietoja matkasta ja sillä saaduista vaikutelmista.'

Hra Heliä suostui pyyntöön ja kertoi edustajallemme m. m. seuraavaa:' "Matkallani kävin Saksassa, Schweizissä ja Englannissa. Yleensä on sanottava, että kaikissa näissä kolmessa maassa, varsinkin Saksassa ja Englannissa, ollaan sokeain huoltoa koskevissa asioissa paljon edellä meidän olojamme. Saksassa on sokeita runsaasti, tilastojen mukaan noin 34,000, ja Englannissa vieläkin enemmän, Walesin kanssa yhteensä noin 74 tuhatta. Kummassakin maassa on kouluopetus järjestetty suurella huolella. Niinpä Saksassa on tällä hetkellä toiminnassa 25 sokeainkoulua. Koulutuskustannuksiin voidaan laskea Saksan eri valtioilta menevän vuosittain noin 18-miljoonaa Saksan markkaa. Englannissa pitää sokean --syntymä- tai muuten nuoren-- saada opetusta viidestä kuuteentoista ikävuoteen. Siitä huolehtivat paikalliset kasvatusviranomaiset "Board of Educationin"valvonnan alaisina. Englannin terveysministeriö suoritti vv. 1926-27 määrärahoina 112,510 puntaa ja sen lisäksi 360'000 puntaa vanhain sokeain eläkkeisiin ja vv. 1925-26 suorittivat 145 eri kunnan viranomaiset sokeita varten määrärahoiksi 135'946 puntaa.' "Onko sokeain työn koneellistuttaminen ja osatyöhön pyrkiminen muualla Euroopassa pääsemässä vakiintuneeseen käytäntöön?" "Käsitykseni mukaan, on, varsinkin Saksassa. Siellä muodostetaan suuria työlaitoksia, joissa sokeiden työ pyritään yhdistämään näkeväin suorittamaan viimeistelytyöhön. Sellaisia on jo käytössäkin esimerkiksi vaateteollisuudessa. Ja väitetään että sokeat pystyvät siten työskennellen kilpailemaan näkeväinkin kanssa työtehossa ja laadussa." "Eikö tällainen toiminta tue yleistä uudenaikaisempaa pyrkimystä yksityisen armeliaisuuden varasta itsekannattavaan työhön?" "Kyllä. Se raivaa tietä uudemmille käsityksille. Huomattavaa kuitenkin on, että esimerkiksi Englannissa vielä pidetään tärkeänä, että m. m. työlaitokset rakennetaan yksityisten lahjoitusten avuin koottujen rahastojen turvin. Siellä on muuten suuriakin rahastoja. Niinpä mainittiin minulle rahastosta, jonka suuruus on yksi miljoona puntaa. Toistaiseksi ollaan epävarmoja, miten tuo rahasto olisi parhaiten käytettävissä sokeiden hyväksi."' "Luuletteko, että n.s. sotilassokeiden suuri joukko on myötävaikuttanut ylläkosketeltujen uudempien virtausten ilmenemiseen?" "Heidän vaikutuksensa varsinkin Saksassa on aivan ilmeinen. Heidän keskuudessaan vallitsee myös voimakas opiskelu- ja itsekasvatuspyrkimys."' Lopuksi kamreeri Heliä lausui uskovansa, että meilläkin vähitellen aletaan ymmärtää muiden maiden esimerkkien seuraamisen välttämättömyys.

ote "Sosiaalidemokraatista."

,,,,,,,

Sananen toimituksen puolesta.

Airuen lukijat kai ihmettelevät, että ylläoleva kappale ei ole pyydetty hra Heliältä itseltään. Koska hän on n. s. "meidän miehiämme", vaan on tarkoitukseen käytetty leikkausta yleisistä lehdistä. On näet asiallemme eduksi tieto, että ja miten sitä julkisuudessakin jo pohditaan.

--------

Ilmoituksia.

Radio. 1. Helsingin Sokeain yhdistys on huoltotoimikuntansa kautta kamreeri Aug. Heliän johdolla hankkinut koko Suomen sokeille oikeuden ilmaiseksi kuunnella radiota. 2. Tullakseen tilaisuuteen tästä oikeudestaan nauttimaan on sokeain hankittava itselleen joko lääkärin tai paikkakuntansa sokeiden järjestöltä todistus sokeudestaan ja esitettävä tämä todistus paikkakuntansa radionkuuntelulupien järjestäjälle, viitaten, jos asia vielä on tälle vieras, Suomen Yleisradioon Helsingissä. 3. Suomen Yleisradio Helsingissä ottaa vastaan lahjoja ja lahjoituksia rahan tai aparaattien muodossa sokeiden ilmaisia radionkuuntelulupia sekä aparaatteja varten. Viimemainittuja jaetaan myöskin, mikäli varoja saadaan, sokeille ilmaiseksi.

--------

Toimitus.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 9. Joulukuu. 1927.

Julkaisija Suomen Sokeain Liitto.

-------------------

Joulu on meillä.

On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä. On kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä.

Me taasen laulamme riemuiten, kun joulu, joulu on meillä, se valtaa sielun ja sydämen ja surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän teillä.

Oi, anna, Jumala, armoas, kun joulu, joulu on meillä! Ja kansaa suojaa sun voimallas, meit' auta näkemään taivaitas, kun joulu, joulu on meillä!

--------

Joulutunnelma.

Taasen lähestyy meitä joulu, tuo juhlista jaloin juhla, josta esi-isämmekin ovat kunnioittavan arvoituksen tavoin sanoneet: Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra. Joka vuosi varrotahan köyhempähänkin kotihin.--

Kuinka paljon ulkonaista huolta ja puuhaa omistetaan joulun vastaanottamiseen: Asuntoja siistitään, juhlapukuja varustetaan ja jouluherkkuja valmistetaan varojensa mukaan. Mutta tuo eheä ihannejoulutunnelma, se ei ole kuitenkaan vielä läheskään kotiutunut tähän 20:nen vuosisadan --muka sivistyneeseen maailmaan.

Mistä johtuu se? Ehkä vain siitä, että tämä valheen, vihan ja itsekkyyden maailma on pysyttänyt korvansa kuuroina kautta aikojen kaikuneelle joulusanomalle: "Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto."' Ihmiset kiinnittävät suuremman huomionsa vain ulkokuorensa pintapuoliseen hiomiseen ja oman yksilöllisen mukavuutensa parantamiseen. Mutta tuiki aniharva lienee se, joka pitäisi tärkeämpänä sisäisen olemuksensa jalostamista ja kärsivien kanssaihmisten etujen valvomista.'

Tuo -- koko ihmiskunnan ylitse ulottuva joulurauha ei ole vielä voinut toteutua, sillä sen jalo valo lämpö ei ole saavutettavissa ulkonaisella maailman valloituksella, vaan yksilöitä myöten oman itsensä voittamisella.'-- Sinä vihreä joulukuusi säteilevine kynttilöinesi, viritä sieluihimme valon tuiketta! -- Sinä kirkkaan hohtavan tähden juhlayö, opasta pyrkimyksemme inhimilliseen uhrautuvaan työhön!-- Vuodata maailman äärien yli totuuden ja rakkauden henki, että me vielä joskus, joskus pääsisimme lähemmäksi tuon suuren evankeliumin toteutumista: "Kunnia Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto."--

Armida Nieminen

--------

Joulukellot.

Joulukellot ja luminen tie, se lapsuudenmuistoihin mieleni vie. Niin riemulla istuin mä kirkkoreessä, kun isä ohjaili hepoa eessä.

Kulkuset soivat ja tähtöset hohti. Ruskomme kiidätti kirkkoa kohti

Mä hyräilin hymnit ja joululaulut. Ol' outoja silloin maailman pauhut.

Ah herttaista aikaa lapsuuden mailla: Ei yksin oo koskaan, ei lohtua vailla.

Niin tutusti tuikki taivahan tähdet, hellien hoivaili holhoojan kädet.

Taas joulukellot ja kirkkotie, -- se lapsuuden muistoihin mieleni vie.-- Armida Nieminen.

(Neiti A. Nieminen on yksi kohtalotovereistamme. Asuttuaan Venäjällä, muutti hän tänne omaan maahansa siellä puhjenneiden levottomuuksien aikana. Neiti N. on myös suorittanut ylioppilastutkinnon aikaisemmalla käynnillään Suomessa näkevänä ollessaan.)

--------

Kuusen valitus.

"Mitä itket, kuusi kaunis, mitä suret, kerro, oi, mikä ystäväni mieltä painaa? Enkö auttaa voi?"

"Itken kohtaloain kovaa, joka kerran koittava on, julmana, kylmänä, lempeä vailla, tuo, mi syöksevä minut on kuoleman kylmähän puistohon."

"Ällös itke, kuusi kaunis, puhui illan tähtönen, "osa mainen sun on jalo: loistaa kunniaks Jeesuksen.

Mikäpä tehtävä pyhempi: Loistaa kunniaks Jeesuksen Kristuksen, ois, ihmisten iloja jouluna joustaa! Unhoita kyyneleet, ystävä pois! Joulua, joulua muistaos!" Hannes Vuori.

--------

Kaksi majesteettia.

Jouluevankeliumin vanhoista kertomuksista häämöittää katseemme eteen kahden majesteetin olemus, kaksi kruunattua päätä, kaksi maailman valtiasta. Toinen on nimeltään Augustus, toinen Messias, herra.' Augustus ja Messias, Augustus ja Kristus, missä ne kaksi toisensa kohtaavat, siinä kohtaavat toisensa kaksi maailman historian, ihmiskunnan historian väkevintä valtaa. Augustus, se oli Rooman valtio. Varmalla kädellä rakensi hän valtakuntansa auringon noususta sen laskuun asti. Kansa toisensa jälkeen taivutti niskansa hänen valtikkansa alle. Niinkuin laajaan muuriin liitti hän kiven kiveen. Taide ja tiede, äly ja hienostunut maku koristi rakennuksen ja ylinnä sen huipulla vallitsi keisari puettuna kruunuun ja purppuraan.' Toinen,

Messias, syntyi tallissa. Kauan oli äiti harhaillut talosta taloon, ovelta ovelle. Ovet suljettiin, ei kukaan ottanut häntä luoksensa. Heille ei ollut edes majatalossa huonetta. Täytyikö hänen synnyttää lapsensa paljaalla maalla, kylmässä tuulessa talven pimeydessä? Vaivaisessa vajassa sai hän paikan härän ja aasin keralla. Hän kasvoi ja vaelsi ympäri. Ketulla oli luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmispojalla ei ollut paikkaa, kuhun päänsä kallistaisi. Kuin halveksittu pahantekijä, kuin halpa orja sai hän viimeisen henkäyksensä hengähtää ristillä kahden ryövärin keskellä. Golgatalla sai hän valtaistuimensa ja kruununsa. Risti oli hänen valtaistuimensa ja orjantappurakruunu hänen kruununsa.- Ensimäisenä jouluyönä ei Rooman valtakunta paljoa tietänyt vastasyntyneestä kuninkaasta. Mutta kerran kohtasivat toisensa roomalainen keisarivalta ja Kristus. Se tapahtui Pilatuksen, maaherran palatsissa. Pilatus, se oli roomalaisvalta, maailmanvalta kaikessa loistossaan: Valtaa, kultaa, ylellisyyttä, arvokkaisuutta, väkivaltaa, viisautta, saaliita, valtauksia. Hänen edessään seisoi Jeesus, puusepän poika, sidotuin käsin ja jaloin, häväistynä: "Myöskin minä olen kuningas. Mutta minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta."

Roomalaisvalta sortui sirpaleiksi. Tuskin on siitä tänään kiveä kiven päälle jäänyt. Mutta Kristuksen valtakunta pysyy. Se etenee vastustamattomasti päivä päivältä. Ja tänä päivänä on ainakin kolmas osa maailman viidestätoistasadastamiljoonasta enemmän tai vähemmän tietoisena taivuttanut päänsä Kristuksen valtikan alle.' Roomalaisvaltio on aikaa raunioina. Mutta sen valtion henki elää yhä. Roomalaishenki elää kaikkialla missä itsekkyyden ja omahyväisyyden vallat hallitsevat mieliä, kaikkialla missä halu päästä valtaan toisten kustannuksella kiihoittaa tekoihin, siellä vallitsee yhä Augustushenki, roomalaishenki.' Missä olet sitten sinä seimen lapsi, Golgatan kuningas? Missä on se valtakunta, joka ei ole tästä maailmasta? Onko se taidetta ja tiedettä ja sivistystä? Sellaista löytyi täysin määrin Rooman valtakunnassakin. Onko se hyviä tapoja ja järjestystä? Sitä kaikkea onnistui Augustuksenkin ennen kuulumattomassa määrässä saada aikaan valtakuntansa rajojen sisällä. Onko se sopua, onnea ja hyvinvointia? Myöskin Augustusta ylistetään vanhoissa asiakirjoissa maailman vapahtajaksi ja rauhanruhtinaaksi. Onko se hyvä moraali ja nuhteeton elämä? Monta moraalin opettajaa ja velvollisuuden kuuluttajaa kuului keisarin lähimpään ympäristöön ja valoi loistoa hoviin. Mutta missä on sitten valtakunta, joka ei ole tästä maailmasta? Se on valta sielujen sisimmässä, se on sielujen maailma. Se on valta, se on voima, joka elää ja vaikuttaa sielujen syvyydessä. Ja se valta, se voima on nimeltään rauha, rauha Jumalan kanssa, rauha oman itsensä kanssa, rauha maailmassa kaikkine tuskineen ja suruineen, rauha elämässä, rauha kuolemassa, rauha maan päällä, rauha taivaassa.' Miten usein onkaan asetettu kysymys: Mitä on olla kristitty? Mikä eroittaa kristityn ihmisen toisista, jotka eivät ole taipuneet Kristuksen valtikan alle? On viitattu parempaan maailmankatsomukseen, parempaan uskoon, parempaan oppiin, parempaan moraaliin. Ei mikään muu vastaus ole pätevä kuin tämä ainoa: Rauha. "Maassa rauha", niin kaikui enkelten sanoma hänen syntyessään. "Rauhani jätän minä teille, minun rauhani annan minä teille", sanoi Jeesus opetuslapsillensa. Ja toisen kerran: "Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistusta; mutta olkaa hyvässä turvassa, minä olen voittanut maailman.' Mikä sointu onkaan sanalla "rauha" rauhattomalle ihmiselle. Tuska meitä ahdistaa, levottomuus elämästä, levottomuus kuolemasta, huoli toimeentulosta, tympeä tuskan-täysi kyllästyminen itseemme ja kaikkeen. Riennämme kaikille elämän lohtua antaville lähteille löytääksemme jotain, joka antaisi lepoa ja rauhaa. Me etsimme sitä työstä ja toiminnasta tai seurustelusta toisten kanssa, puhumisesta ja miettimisestä, leikistä ja huvista. Mutta rauha, syvä, voimakas rauha, missä on se? Eikö se pakene meitä nopeammin kuin onni pyörällään? Niin, eikö ole tämä sydämen rauha paljen harvinaisempi kuin ollaan taipuvaiset uskomaan? Kuinka usein asuukaan rauhallisen ja levollisen pinnan alla kalvavin tuska, polttavin levottomuus.

Tämä on ikuinen totuus, tuhanten ja miljoonien uudelleen ja yhä uudelleen vakuuttama, maailmassa on meillä ahdistus ja hätä, Kristuksessa, orjantappuroin kruunatussa kuninkaassa on meillä rauha. Se on ihme ylitse kaikkien ihmeitten. Rauhan valtakunta sielujen sisimmässä, se on valtakunta, joka ei ole tästä maailmasta.

Ja sen valtakunnan perusta laskettiin tuona yönä pian kaksi tuhatta vuotta sitten, jolloin lapsi syntyi Betlehemissä. Siksi vietämme tänään juhlaa sekä ne meistä, jotka jo ovat tulleet sen valtakunnan kansalaisiksi, että kaikki, jotka ovat määrätyt olemaan kansalaisia siinä valtakunnassa ja ikävöivät sinne.'

Ja jos joku minulta kysyisi mistä kulkee tie siihen valtakuntaan, joka ei ole tästä maailmasta, Kristuksen valtakuntaan, rauhan valtakuntaan, vastaisin: Se on Marian tie, paimenten tie, enkelten tie.' Marian tie on tutkistelun. "Hänen äitinsä kätki kaiken tämän sydämeensä". Jos et kaikkea nyt ymmärrä, niin kätke se sydämeesi ja tutkistele. Hanki itsellesi kesken joulukiireiden joku yksinäinen hetki pyhää tutkistelua varten. Hanki itsellesi hiljaisia hetkiä juhlien jumalanpalvelusten aikana tai käyskennellessäsi tähtitaivaan alla tai kotona huoneessasi, jos sinulla sellainen on itseäsi varten. Paimenten tie on palvominen. Jos et usko vielä, niin palvo. Palvo, vaikka sen tekisitkin tuntemattoman Jumalan alttarin edessä. Kumarru nöyränä pyhyyden edessä. Ja rukoile: Rauhanruhtinas, jos sinulla on antaa rauhan lahja, niin anna se minulle. Enkelten tie on ylistyslaulu. Se tie ei oikeastaan enää ole tie, se on pikemmin päämäärän saavuttaminen. Kun kerran voit ylistyslaulun virittää, silloin olet perillä. "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa", niin lauloivat enkelit taivaassa. Me voimme saada laulaa siten täällä maan päällä kesken kaiken murheen ja kaikkien huolien. Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, joka lopuksi antoi minulle rauhan ja lahjoitti levottomalle sydämelleni levon. Niin, kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa. Joh. Lindblom.

--------

Ilmoituksia.

Sokeain yhdistyksiä ja muitakin järjestöjä kehoitetaan ilmoittamaan paikkakuntansa yleisölle, että Suomen Yleisradio Helsingissä ottaa vastaan lahjoja ja lahjoituksia sokeiden ilmaisia radionkuuntelulupia ja aparaatteja varten. Ilmainen radionkuuntelulupa sokeille astuu voimaan tammikuussa 1928.

,,,,,,,

Tilatkaa ajoissa Sokeain Airut osoitteella rouva E. Makkonen, sokeainkoulu Ensimäinen linja yksi, Helsinki, ja jättäkää samalla varma oma osoitteenne. Tilausmaksu 10 markkaa, lasketaan samalla liiton vuosimaksuksi, joten jäsenille siten tulee lehti ilmaiseksi. Kirjoituksia lehteen vastaanottaa toimitussihteeri, neiti Anna Friman, Toinen linja 17, Helsinki.

--------

Hyvää ja hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivoo lehti lukijoilleen.

Sivu päivitetty29.04.2020

Sivun alkuun

Sokeain Airut. N:o 1. tammikuu. 1927.

Etusivu

Tilinpäätös.

Katsaus vuoden viimeisiin päiviin

Uusi tarkastajamme.

Kouluneuvos Kyösti Sipilä.

Sokeittemme asema.

Sokeittemme asema.

Uusia työmahdollisuuksia avattava.

Sielun ankkuri.

Pako Betlehemistä,

Ilmoitus.

Sokeain Airut. N:O 2. helmikuu. 1927.

Etusivu

Juhla kouluneuvos Sipilälle.

Suomen Sokeain Liitto.

Osa-työ ja sokeat käsityöläiset. (Jatk)

Kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Taulukko 1.

Taulukko 2

Taulukko 3.

Taulukko 4.

Taulukko 5.

Taulukko 6.

Taulukko 7.

Taulukko 8.

Taulukko 9.

Taulukko 10.

Taulukko 11.

Taulukko 12.

Musiikkilehtiä sokeille pistekirjoituksella.

Sokeain Airut N:o 3. maaliskuu. 1927.

Etusivu

Tunne etsikkoaikasi!

Ensimäinen suruni.

Jatkoa V. Illmanin matkakertomukseen.

Selonteko maaliskuun 12 p:nä pidetystä kokouksesta.

Eräitä huomautuksia

Kouluneuvos Sipilän kirjoituksen

Viisimiehisen sääntövaliokunnan herra puheenjohtaja.

Esperanto.

Sokeain Airut N:o 4 ja 5. huhtikuu ja toukokuu. 1927.

Etusivu

Sananen virkistys- ja parannuspaikoista sokeille.

Matkakirje.

Muistatko?

Kun sydän löytää sydämen.

(Erään morsiusparin vihkiäisiin).

Sananen lahjakkaista sokeista.

Otettu Sokeitten Sanomista.

Sokeitten Sanomat.

Tasavallan herra presidentti.

Ilmoitus.

Esperanto (Jatk.)

Sokeain Airut. N: 5.1927.

Etusivu

Valtioneuvoston päätös.

Johtokunnan ilmoituksia.

Sokeain Airut. N:o 6. syyskuu. 1927.

Etusivu

Pöytäkirja,

Pöytäkirja,

Gratulo de doktoro Bano el Hungario.

Karaj gefratoj!

Unkarilaisen t:ri Banon onnittelu

Sananen sokeain esperantistien

Liite johtokunnan ilmoitukseen.

Ilmoitus.

Sokeain Airut. N:o 7. lokakuu. 1927.

Etusivu

Suomen Sokeain Liiton vuosikokous

Maaseutulais tovereille.

Ilmoitus.

Säätiö "Sokeain Keskus".

Ilmoitus.

Sokeain Airut. N:o 8. marraskuu. 1927.

Etusivu

Suomen Sokeain Liiton vuosikertomus

"Suomen Sokeain Liitto" kaksikymmentä vuotta.