Näkövammaisbarometri
Näkövammaisbarometri on ensimmäistä kertaa vuonna 2025 toteuttu tutkimus siitä, millaiseksi Suomen näkövammaisten ihmiset itse kokevat arkensa. Sen tekemisen taustalla on tarve saada nimenomaan kvantitatiivista (määrällistä) tietoa aiheesta, jotta niiden muutosta on mahdollista seurata.
Barometrin tarve ja toteutus
Monet edeltäneet näkövammaisten hyvinvointia koskevat tutkimukset ovat laadullisia, joten ne kertovat ilmiöiden luonteesta mutta eivät yleisyydestä. Näkövammarekisterinkin kattavat määrälliset tilastot keskittyvät näkövammadiagnooseihin ja näkövammaisten sosioekonomiseen asemaan. Nämä kertovat, millaisia näkösairauksia näkövammaisilla on ja mitkä ovat näkövammaisten keskitulot, mutta ne eivät kerro, millaisia saavutettavuus- ja esteettömyyshaasteita näkövammaiset arjessaan kokevat ja kokevatko he tulonsa riittäviksi.
Näkövammaisbarometrin vastauksia kerättiin sekä julkisella verkkolomakkeella että puhelinhaastatteluin, koska kaikki näkövammaiset eivät voi vastata digitaalisiin verkkokyselyihin. Puhelinhaastattelumuoto myös pakotti rajaamaan barometrin kysymysten määrää tiukasti. Puhelinhaastattelut soitettiin 200 liiton jäsen- ja asiakasrekisteristä löytyvälle henkilölle, jolla ei ollut sähköpostiosoitetta, koska tätä pidettiin luotettavimpana merkkinä siitä, että henkilö ei ole digitaalisten palveluiden piirissä eikä pystyisi vastaamaan verkkolomakkeeseen.
Kysymysten valinnassa hyödynnettiin etenkin VANEn Helsingin yliopistolla teettämää selvitystä ihmisoikeuksien toteutumisesta vammaisten arjessa (2023) ja Näkövammaisten liiton jäsenkyselyä (2016–2017). Jäsenkyselyyn verrattuna Näkövammaisbarometrilla pyrittiin kuitenkin keräämään tietoa kaikista näkövammaisista, ei vain liiton jäsenistä kuten aiemmin.
Kyselyn toteutti Suomen Kyselytutkimys Oy.
Tutkimuksen luotettavuus ja tulosten käyttäminen
Näkövammaisbarometrin 2025 aineisto koostuu yhteensä 805 näkövammaisen vastauksista. Vastaajista 604 (75 %) tavoitettiin verkkolomakkeella ja 201 (25 %) puhelinhaastatteluilla.
Kaikkia vastaajia koskeviin keskiarvoihin kannattaa suhtautua varauksella: kukaan ei tiedä, kuinka moni näkövammainen on oikeasti digipalvelujen ulkopuolella, ja tässäkin tapauksessa puhelinhaastateltujen osuus (25 %) kaikista vastaajista riippui yksin siitä, kuinka moni muu vastasi verkkolomakkeeseen. Puhelinhaastatellut olivat myös selvästi verkkolomakevastaajia ikääntyneempiä (yli 85-vuotiaita oli verkkolomakevastaajista 8 % oli puhelinhaastatelluista 40 %), harvemmin sokeita (sokeita oli verkkolomakevastaajista 22 % ja puhelinhaastatelluista 9 %) ja käyttivät huomattavasti harvemmin pistekirjoitusta (pistekirjoitusta säännöllisesti tai harvoin käytti verkkolomakevastaajista 24 % ja puhelinhaastatelluista 4 %). Samalla kuitenkin Näkövammarekisterin tilastoista (Näkövammarekisterin vuosikirja 2022) tiedetään, että kaikista näkövammaisista 39 % on yli 85-vuotiaita.
Tuloksia kannattaakin ilmoittaa osaryhmäkohtaisesti. Mikäli haluaa ilmoittaa kaikkia vastaajia koskevan luvun, voi kertoa esimerkiksi, että "pistekirjoitusta käyttää 4-24 % näkövammaisista".
Mikäli olet opiskelijana tai tutkijana kiinnostunut tekemään lisätutkimusta Näkövammaisbarometrin aineistosta, otathan yhteyttä Näkövammaisten liiton järjestöjohtajaan Sari Kokkoon, sari.kokko@nakovammaistenliitto.fi.
Keskeisimmät tulokset
1. Näkövammaisten elämänlaatu
- Kahdella kolmasosalla näkövammaisista tulot riittävät tavanomaisiin menoihin kuukausittain. Joka kolmannella on rahojen riittävyydessä haastetta – 4–13 %:lla jopa vähintäänkin "suuria vaikeuksia" tai arvio, että tulot eivät riitä menoihin.
- 94–98 % näkövammaisista saa muilta ihmisiltä apua arjesta selviytymiseen. Noin joka kolmas näkövammainen kokee kuitenkin yksinäisyyttä vähintään kuukausittain, noin joka kymmenes päivittäin.
- Iso osa näkövammaisista (31–41 %) pitää nykyistä elämänlaatuaan ainoastaan neutraalina tai jopa huonona.
- Jopa 42–53 % näkövammaisista uskoo arkensa kehittyvän seuraavien kolmen vuoden kuluessa huonompaan suuntaan. Vain 5–20 % näkövammaisista uskoo arkensa kehittyvän lähivuovina parempaan suuntaan.
2. Vammaispalvelut
- 80–89 % näkövammaisista on käyttänyt (saanut) vammaispalveluja viim. 3 v aikana. Yleisimpiä käytetyistä vammaispalveluista olivat kuljetuspalvelut (64–80 %), henkilökohtainen apu (30–48 %) sekä palvelu- tai kuntoutusohjaus (20–32 %). Verkkolomakevastaajat käyttivät vammaispalveluja puhelinhaastateltuja monipuolisemmin.
- Kaikkia vammaispalveluja pidettiin hyödyllisinä, etenkin henkilökohtaista apua, kuljetuspalveluja, asunnon muutostöitä ja liikkumistaidon ohjausta. Valtaosin vammaispalveluja pidettiin myös riittävinä (82–94 % vastaajista vastauskanavasta ja vammaispalvelusta riippuen). Liikkumistaidon ohjausta (91–94 %) ja henkilökohtaista apua (88–90 %) pidettiin useammin riittävänä.
- Rajoitetun kysymysmäärän vuoksi barometrissa ei voitu kysyä käytettyjen vammaispalvelujen laadusta, esim. asiantuntevuudesta, odotusajoista tai tilausprosessien joustavuudesta. Myöhemmin kuitenkin turvattomuudesta kysyttäessä useampi vastaaja toi esille kuljetuspalveluiden epäluotettavuuden yhtenä oman turvattomuuden kokemuksensa aiheuttajana.
- Vastaajista 79–88 %piti saamiaan apuvälineitä riittävinä. Mikäli saatuja apuvälineitä ei pidetty riittävinä, kohdistuivat syyt useimmiten apuvälineiden vanhentuneisuuteen ja hankinnan vaikeuteen (esim. tiedon puute saatavilla olevista apuvälineistä sekä hakuprosessin vaikeus, ”ruinauskulttuuri”)
3. Tiedonsaanti
- Käytettyjen tiedonsaannin ja viestinnän kanavien osalta verkkolomakevastaajien ja puhelinhaastateltujen välillä oli merkittäviä eroja. Verkkolomakevastaajien yleisimmät tiedonsaannin ja viestinnän kanavat olivat sanoma- ja aikakauslehdet (76 %), televisio (75 %), sähköposti (70 %) sekä läheiset ja tuttavat (68 %). Puhelinhaastatelluilla tärkeimmät olivat televisio (86 %), läheiset ja tuttavat (85 %) sekä radio (82 %), ja sanoma- ja aikakauslehtiä luki puhelinhaastatelluista viikoittain vain 44 %.
- Erilaisia saavutettavuusongelmia edellisen 12 kk:n aikana oli kokenut verkkolomakevastaajista 75 % ja puhelinhaastatelluista 41 %.
- Niillä, jotka olivat saavutettavuusongelmia kohdanneet, ongelmat kohdistuivat useimmiten kauppojen maksupäätteisiin (48–59 %), joukkoliikenteen ja liikkumisen palveluihin (46–56 %), viranomaisten verkko-palveluihin (50 %) mutta myös verkkokauppoihin ja verkkopankkeihin.
4. Osallistuminen
- Peräti 61–72 % näkövammaisista arvioi, että näkövamma vaikuttaa osallistumisen laatuun ja määrään.
- Näkövamma vaikeutti osallistumista mm. siksi, että osallistumiseen tarvittiin saattajaa ja liikkuminen vieraissa paikoissa oli ylipäätänsä haastavaa, mutta myös siksi, että näkövamma aiheutti ulkopuolisuuden tunnetta.
- 65–89 % on käyttänyt kulttuuripalveluja viimeisen vuoden aikana. Yleisimpiä olivat kirjastopalvelut, musiikkikonsertit ja -festivaalit sekä teatteri- tanssi ja muu esittävä taide.
- Sekä verkkolomakevastaajista että puhelinhaastatelluista 57 % arvioi käyttävänsä enemmän kulttuuripalveluja, jos liikkuminen kodin ulkopuolella olisi helpompaa. Puhelinhaastatelluista kielteisesti vastasi jopa kolmannes, kun verkkolomakevastaajista kielteisesti vastasi vain 14 %.
5. Syrjintä ja turvattomuuden tunne
- Verkkolomakevastaajista 45 % ja puhelinhaastatelluista 88 % EI ollut kokenut näkövammasta johtuvaa syrjintää viimeisten 12 kk:n aikana. Mikäli syrjintää oli koettu, sitä koettiin tyypillisesti harvoin.
- Syrjintä ilmeni useimmin kuluttajapalveluissa kuten pankki-, posti- ja kauppapalveluissa (38–68 %), viranomaisten taholta (11–33 %), vapaa-ajan harrastuksissa (21–33 %) sekä joukkoliikenteessä ja muussa matkustamisessa (5–32 %). Puhelinhaastatellut kokivat syrjintää useimmin nimenomaan kuluttajapalveluissa (68 %), vaikka muuten verkkolomakevastaajat kertoivat kohtaavansa syrjintää puhelinhaastateltuja useammin ja useammilta eri tahoilta.
- Verkkolomakevastaajat (54 %) tunsivat näkövammansa vuoksi turvattomuutta tai pelkoa useammin kuin puhelinhaastatellut (26 %).
- Vastaajien kokema turvattomuuden tunne kohdistui useimmiten mm. yksin liikkumiseen, eksymisen pelkoon, haavoittuvuuden tunteeseen (valkoinen keppi merkkinä helposta kohteesta), liikenteen vaaroihin sekä huonoon valaistukseen ja pimeyteen. Useampi verkkolomakevastaaja mainitsi myös kuljetuspalveluiden epäluotettavuuden.