Kun kohtaat nä­kö­vam­mai­sen

Näkövammaismerkki

Pyöreä sininen näkövammaismerkki kertoo, että merkin käyttäjä on näkövammainen ja saattaa tarvita apuasi. Merkki on yleensä metallinen rintanappi, joka kiinnitetään esimerkiksi takinkaulukseen. Näkövammaismerkki voi olla myös tarra tai kangasmerkki.

Suomessa on noin 60 000 näkövammaista, mutta heistä vain 10 000 on sokeita. Kaikki näkövammaiset ihmiset eivät käytä valkoista keppiä tai opaskoiraa, joten näkövamma ei välttämättä näy ulospäin. Näkövammaismerkkiä voidaan käyttää kertomaan näkövammaisuudesta kanssaihmisille.

Kuvassa olevassa merkissä on reikä, joka auttaa merkin kantajaa kiinnittämään merkin oikeinpäin.

Näin voit auttaa

Kun kohtaat näkövammaisen ihmisen:

• Tervehdi sanoin. Älä nyökkäämällä tai kättä heilauttamalla.
• Puhuttele tuttua näkövammaista ihmistä nimeltä ja kerro myös oma nimesi ("Hei Eeva, Heikki tässä").
• Mikäli olette väkijoukossa, kosketa näkövammaista kevyesti käsivarteen, jotta hän tietää sinun puhuvan juuri hänelle.
• Kerro ennen kuin poistut, jotta näkövammainen seuralaisesi tietää sinun lähteneen.

Jos haluat auttaa:

• Kysy "voinko auttaa" tai "tarvitsetko apua".
• Puhuttele näkövammaista ihmistä, älä avustajaa tai opaskoiraa.

Tarjoa konkreettisia apuja:

• Opastaessasi tarjoa näkövammaiselle ihmiselle olkavartesi ja kulje edellä.
• Käytä neuvoessasi täsmällisiä ilmauksia kuten oikealla, vasemmalla.
• Kerro, mitä edessä on (esimerkiksi tavaroita pöydällä tai ruokaa lautasella). Kellotaulu havainnollistaa suuntia (perunat kello kuudessa, salaatti kello kolmessa).
• Kerro yksityiskohdista, joita ei voi tunnustella.
• Anna esineet näkövammaisen ihmisen käteen. Pelkkä ojentaminen ei välttämättä riitä.
• Kun annat rahaa käteen, anna ensin kolikot ja sitten setelit.
• Maksutapahtuman päätteeksi anna kortti tai rahat näkövammaisen käteen ja kerro, mitä ne ovat.

Ohjeita kuvailuun

Näkövammainen ihminen saa sanallisen kuvailun avulla tietoa ympäristöstä. Kuvailla voi esimerkiksi ihmisiä, maisemaa tai vaikkapa sitä, mitä kaupan hyllystä löytyy.

Ohjeita opastamiseen

Näkövammainen käyttää liikkuessaan usein valkoista keppiä tai opaskoiraa apunaan. Joissakin tilanteissa hän turvautuu näkevään oppaaseen.

Tästä alta löydät tietoa yleisimmistä opastustavoista, joiden avulla näkövammainen voi liikkua näkevän oppaansa kanssa sujuvasti ja turvallisesti. Tarkoitus on, että opas viestii kehon kielellään lähiympäristön muutoksista ilman jatkuvaa sanallista selostusta. Opas kulkee aina edellä huomioiden näkövammaisen kävelyvauhdin.

Opastusote

Opastustilanne voi alkaa, kun opas tarjoaa käsivartensa, johon opastettava tarttuu kiinni kyynärpään yläpuolelta. Peukalo on käsivarren ulkopuolella ja muut sormet sisäpuolella. Oppaan kättä, josta opastettava pitää kiinni, kutsutaan yhteyskädeksi. Näkövammaiselle lapselle tarjotaan sormi tai ranne, josta lapsi ottaa kiinni. Opas pitää yhteyskäden kiinni vartalossaan, jotta opastettava voi tulkita liikkumisen suuntaa.

Yhteyskäden avulla opas voi osoittaa kohteen viemällä kätensä kiinni siihen. Opastettava liu’uttaa vapaan kätensä yhteyskättä pitkin kohteeseen.

Yhteyskäsi

Yhteyskäden avulla oppaan on helppo osoittaa tarkasti pieniäkin kohteita. Hän vie kätensä kiinni kohteeseen ja näkövammainen liu'uttaa vapaan kätensä oppaan käsivartta pitkin haluttuun kohteeseen. Näin turha hapuilu jää pois.

Kapea paikka

Kulkuväylän kapeassa paikassa opas ja opastettava kulkevat peräkkäin. Opas ilmaisee lähestyvän kapean paikan siten, että hän vie yhteyskäden selkänsä taakse. Samalla opastettava siirtyy kulkemaan oppaan taakse. Kun kapea paikka on ohitettu, opas tuo käsivartensa takaisin normaaliin opastusasentoon lähelle vartaloaan.

Puolenvaihto

Joissakin tilanteissa opastettava joutuu siirtymään oppaan toiselle puolelle. Näkövammainen vaihtaa yhteyskättä oppaan selän takana.

Esimerkki

Näkövammainen kävelee oppaan vasemmalla puolella ja pitää oikealla kädellään kiinni yhteyskädestä. Vaihtaessaan puolta näkövammainen tarttuu ensin yhteyskäteen myös vasemmalla kädellään. Tämän jälkeen hän astuu oppaan selän taakse ja irrottaa samalla oikeaan kätensä yhteyskädestä ja tarttuu sillä oppaan oikeaan käteen, josta tulee uusi yhteyskasi. Lopuksi näkövammainen tarttuu oppaan yhteyskäteen vasemmalla kädellään, jolloin oikea kasi vapautuu.

Täyskäännös

Opas ja näkövammainen kääntyvät vastakkain. Näkövammainen vaihtaa otteensa oppaan toiseen käsivarteen, ja opas kääntyy.

Ovissa kulkeminen

Opas ilmoittaa ovesta ja lähestyy sitä kohtisuoraan. Ovesta on joustavinta kulkea, jos näkövammainen on saranan puolella. Opas pysähtyy oven eteen, aukaisee oven vapaalla kädellään ja osoittaa yhteyskädellä ovenkahvan. Näkövammainen hakee yhteyskäden kautta kahvan, kulkee ovesta oppaan takana ja sulkee sen perässään.

Portaissa

Portaita lähestytään kohtisuorasti ja opas kertoo portaiden suunnan - ylös tai alas. Hän mainitsee myös, jos ne ovat epäsäännölliset. Kierreportaissa näkövammainen kulkee ulkoreunan puolella.

Portaat ylös

Opas pysähtyy portaiden ensimmäiselle askelmalle ja osoittaa kaiteen yhteyskädellään. Kun Näkövammainen on valmis, lähdetään liikkeelle rauhallisesti. Opas kulkee yhden rappusen edellä. Tasanteelle noustuaan opas ottaa yhden selkeän askeleen ja pysähtyy.

Portaat alas

Opas pysähtyy portaiden yläpäähän tasanteelle ja osoittaa kaiteen yhteyskädellään. Hän laskeutuu ensimmäiselle askelmalle, pysähtyy ja lähtee rauhallisesti liikkeelle, kun Näkövammainen on valmis.

Opas kulkee yhden rappusen edellä. Tasanteelle tultuaan opas ottaa yhden selkeän askeleen ja pysähtyy.

Tuoliin ohjaaminen

Opas ilmaisee mistä suunnasta tuolia lähestytään. Takaa tultaessa opas vie yhteyskäden tuolin selkänojalle. Edestä lähestyttäessä opas ohjaa näkövammaisen mahdollisimman lähelle tuolin etureunaa. Opas kertoo, onko tuoli jotenkin erityinen, kuten esimerkiksi pyörällinen, jakkara tai sijaitseeko se pöydän ääressä tai esteiden läheisyydessä.

Istuimelle ohjaaminen esimerkiksi teatterissa

Opas lähtee tuolirivin päästä sivuttaisaskelin liikkeelle kylki edellä kohti vapaita istuimia. Kontakti säilytetään tuntumaotteella siten, että oppaan ja näkövammaisen kyynärvarret ja kämmenselät ovat kosketuksissa toisiinsa tai siten, että opas ja näkövammainen pitävä sormilla toisistaan kiinni. Opas kertoo, jos istuimet ovat kääntyviä. Näkövammainen voi liu’uttaa vapaan kätensä sormia tai kämmenselkää edessä olevan penkkirivin selkänojia pitkin varoen kuitenkin koskettamasta edessä istuvia ihmisiä.

Poistuessa opas kulkee jälleen edellä. Näkövammainen voi tuntea käsillään tuolirivin loppumisen ja siirtyä normaaliin opastusotteeseen.

Autoon

Opas kertoo, mihin suuntaan auton etuosa on ja vie yhteyskätensä autonoven kahvalle. Näkövammainen voi itse avata oven. Hän voi myös asettaa vapaan kätensä oviaukon ylälaitaan, jotta ei istuutuessaan löisi päätään. Oppaan on hyvä mainita, jos hän aikoo sulkea oven, jotta mitään ei jää oven väliin.

Autosta pois

Oppaan tulee kertoa, millaiseen paikkaan auto pysähtyi, ennen kuin näkövammainen avaa oven. Jos näkövammaisen joutuu nousemaan ajotien puolelle, kuljettajan tulee opastaa hänet ulos.

Muut kulkuneuvot

Opas nousee kulkuneuvoon edellä ja osoittaa yhteyskädellä tukipisteen, esimerkiksi tangon, josta voi ottaa kiinni. Kulkuneuvossa edetään siten, että opas siirtää yhteyskätensä tangolta toiselle, jolloin näkövammainen löytää tangon helposti vapaalla kädellään ja säilyttää siten otteensa tangosta.

Opas ohjaa näkövammaisen istumaan vapaalle paikalle ja kertoo mihin suuntaan penkki on kulkusuuntaan nähden. Kulkuneuvosta poistuttaessa opas pysähtyy ennen mahdollista tasoeroa ja osoittaa tukipisteen (vrt. portaissa opastaminen).

Hyvä tietää

• Kun opas tuo näkövammaisen johonkin tilaan, ohjaa hän tämän jonkin kiintopisteen luokse. On epämiellyttävää seisoa ”tyhjässä” tilassa tietämättä, mitä lähellä on.
• Kadulla kuljettaessa oppaan tulee muistaa pysähtyä aina ennen tasoerojen muutoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että aina ennen kadunylitykseen lähtöä opas pysähtyy jalkakäytävän reunaan. Samoin hän pysähtyy ylitettyään kadun. Lisäksi opas osoittaa erilaiset tasoerot, kuten kynnykset, juurakot ja muut maastonmuutokset pysähtymällä hetkellisesti.
• Pöydän ääressä olevalle tuolille ohjattaessa, opas ei vedä tuolia esiin, vaan näkövammainen tekee sen itse, jolloin hän voi säädellä etäisyyden sopivaksi ja säilyttää kontaktin pöytään vapaalla kädellään.
• Jos opas seisoo näkövammaista vastapäätä, on muistettava nimetä suunnat peilikuvana tai käytettävä ilmausta ”minusta katsottuna...”.
• Opas huolehtii siitä, että esteet ja kulmat kierretään tarpeeksi kaukaa.
• Opas ja opastettava noudattavat oikeanpuoleista liikennettä aina, kun se on mahdollista.
• Vinojen suuntien määrittelemisessä on kellotaulu hyvä apukeino, sitä käytettäessä on lähtökohta se, että näkövammainen katsoo kello kahtatoista kohti.