“Kuljetuspalvelu ja henkilökohtainen avustaja mahdollistavat minulle tämän hyvän elämän.” Ikääntyneet näkövammaiset tarvitsevat vammaispalveluita arkensa tueksi
Tiivistelmä
Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonta toteutti yli 65-vuotiaille näkövammaisille suunnatun kyselyn, jonka tavoitteena oli kartottaa ikääntyneiden näkövammaisten käytössä olevia palveluita ja tulevia palvelutarpeita. Vastauksista saatu tieto on tärkeää sekä palvelutarpeiden todentamiseksi että vaikuttamistyön kannalta.
Kyselyyn vastasi 154 henkilöä, joista 66 prosenttia oli naisia. Suurin osa vastaajista asui yksin ja oli 65–74-vuotiaita. Kyselyssä selvitettiin muun muassa arjen kokemuksia, sosiaalista verkostoa sekä palveluiden ja apuvälineiden käyttöä. 90 prosenttia vastaajista koki arkensa melko tai erittäin hyväksi. Palvelut, kuten kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu, korostuivat elämänlaadun kannalta tärkeinä asioina.
Yksinäisyyttä toisinaan kokevia oli vastaajista 33 prosenttia. Sosiaalista verkostoa kavensivat näkövamman lisäksi myös ystävien ja läheisten ikääntyminen ja kuolema. Yksinäisyyden ehkäisyssä tärkeänä pidettiin omaa aktiivisuutta ja vertaistukea. Useat vastaajat ilmaisivat huolta tulevaisuudesta, erityisesti digitaalisten palvelujen ja itsenäisen liikkumisen haasteista. Sähköisiä asiointikanavia käytti hieman yli puolet vastaajista, mutta 17 prosenttia vastaajista ei käyttänyt niitä lainkaan, mikä viittaa digivälineiden tai -taitojen puutteeseen. Vastaajat arvioivat tarvitsevansa tulevaisuudessa erityisesti henkilökohtaista apua ja kuljetuspalvelua.
Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa, joka voi auttaa suunnittelemaan ja arvioimaan ikääntyneiden näkövammaisten palveluja ja mahdollistamaan heidän yksilöllisiä tarpeitaan.
1. Johdanto
Yli 65-vuotiaille näkövammaisille henkilöille toteutetun kyselyn tavoitteena oli selvittää, mitä palveluita ikääntyneet näkövammaiset käyttävät sujuvan arkensa mahdollistamiseksi, ja mitä ajatuksia palvelutarpeistaan heillä on tulevaisuudessa. Kyselystä saatu tieto on merkityksellistä ikääntyneiden näkövammaisten palvelujen, kuten vammaispalvelujen, tarpeen todentamisessa. Lisäksi tulokset antavat tärkeää tietoa Näkövammaisten liiton hyvinvointialueilla ja valtakunnallisesti tehtävään vaikuttamistyöhön.
Näkövammaisten liiton aiemmissa jäsenkyselyissä on noussut erityisesti esiin, että ikääntyneet näkövammaiset eivät saa riittävästi tietoa sosiaaliturvasta ja vammaispalveluista.
Näkövamma voi aiheuttaa runsasta palvelujen ja tukitoimien tarvetta, mutta näkövamman vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Tutkimusten mukaan näkövamma heikentää hyvinvointia ja elämänlaatua sekä rajoittaa päivittäisiä toimia ja osallisuutta. Lisäksi se vähentää sosiaalisia suhteita, altistaa yksinäisyydelle ja vaikeuttaa tiedonsaantia.
Suomessa on näkövammarekisterin mukaan arviolta 55 000 näkövammaista, joista noin 45 000 on yli 65-vuotiaita. Näköongelmaisia eli heikentyneen näön omaavia on noin 173 000. Väestötasolla määrä on yli 6 prosenttia.
2. Kyselyn toteutus
Kysely toteutettiin sähköisenä Webropolissa ajalla 13.5–31.8.2024. Kysely oli ensimmäinen ikäihmisille sähköisessä muodossa toteutettu kysely. Sitä markkinoitiin Näkövammaisten liiton eri kanavissa valtakunnallisesti ja paikallisesti esimerkiksi alueyhdistysten verkko- ja äänijulkaisuissa. Osa yhdistyksistä mahdollisti myös puhelimitse vastaamisen.
Koska tietoa kyselystä levitettiin pääsääntöisesti Näkövammaisten liiton ja alueyhdistysten eri kanavissa, voidaan olettaa, että suurin osa vastaajista oli linkittynyt näkövammaisyhdistysten toimintaan jollakin tavalla.
Kyselyssä kartotettiin asumismuotoa, asuinaluetta, arjen kokemusta, ystäviä ja yksinäisyyden kokemusta, palveluita ja palveluntarpeita, apuvälineitä, sähköisten asiointikanavien käyttöä sekä tulevaisuuden palvelutarpeita.
Vastauksia saatiin 154. Vastauksia ei voida yleistää kaikkiin ikääntyneisiin näkövammaisiin, vaan tulokset ovat suuntaa antavia. Koska kysely toteutettiin pääosin sähköisesti, vastauksia on todennäköisesti saatu henkilöiltä, joilla on ollut kohtuulliset digitaidot, tarpeelliset apuvälineet ja osaamista niiden käyttämiseen.
Vastauksia on tarkasteltu sisällönanalyysillä, luokittelemalla vastauksia, raportoimalla määriä ja prosenttiosuuksia sekä avovastauksia analysoimalla. Avovastauksia on analysoitu ja ryhmitelty niistä nousseiden teemojen pohjalta. Vastaajien yksittäisiä lainauksia on nostettu teemojen tueksi.
3. Vastaajat
Puolet vastanneista oli iältään 65–74-vuotiaita. Seuraavaksi eniten vastauksia (31 prosenttia) saatiin 75–84-vuotiailta. Vastaajista 66 prosenttia oli naisia.
Eniten vastauksia saatiin Lapista (21 prosenttia), HUSin alueelta (14 prosenttia) ja Pirkanmaalta (12 prosenttia). Lapin näkövammaiset auttoivat kyselyyn vastaamisessa tarjoamalla mahdollisuutta vastata kyselyyn puhelimitse. Lisäksi yhdistys soitti satunnaisotoksella jäsenrekisterissä tutkimusluvan antaneille jäsenille. Myös Pirkanmaalla vastaamisapua tarjottiin yhdistyksestä.
Puolet vastaajista asui yksin. Palvelutalossa asui 7 prosenttia vastaajista. Suurin osa vastaajista, 67 prosenttia, asui kaupungissa.
4. Tulokset
4.1 Arjen kokemus: “Kuljetuspalvelu ja henkilökohtainen avustaja mahdollistavat minulle tämän hyvän elämän”
Suurin osa vastaajista, lähes 90 prosenttia, koki arkensa melko hyväksi tai erittäin hyväksi. Arjen kokemukseen vaikutti avovastausten mukaan positiivisesti se, että vastaaja pystyi toimimaan arjessaan esimerkiksi palvelujen, puolison tai ystävien avulla eli tekemään kotitöitä, liikkumaan ja osallistumaan.
Palvelujen merkitys arjessa korostui avovastauksissa. Merkityksellisinä ja positiivisina asioina arjessa mainittiin vammaispalvelut, kuten kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu, palveluasuminen sekä opaskoira. Myös perheen ja ystävien tuki arjessa olivat tärkeitä.
“Olen saanut minulle tarpeelliset avut kaupungilta, ja jos saan ne jatkossakin pitää, olen todella tyytyväinen elämääni. Kuljetuspalvelu ja henkilökohtainen avustaja mahdollistavat minulle tämän hyvän elämän.”
“Meitä on kaksi vaikeasti näkövammaista, ja olemme todella tyytyväisiä saamastamme kaupungin avusta. Kuljetuspalvelut toimivat hyvin. Samoin henkilökohtainen avustaja -systeemi on meidän arjen pelastus. Kuljetuspalveluna meillä on todella tärkeä oman taksin käyttöoikeus.”
Avovastauksista ilmeni, että ne vastaajat, joilla omien asioiden itsenäinen hoitaminen oli mahdollista, olivat tyytyväisimpiä arkeensa. Kun palvelut olivat “kunnossa” eli vastaaja oli saanut tarvettaan vastaavaa, vähäistäkin, mutta oman arkensa sujumisen kannalta merkityksellistä palvelua, se vaikutti arjen kokemukseen positiivisesti.
“Nykyisin pystyn liikkumaan matkapalvelukeskuksen kyytien avulla lähes miten vain haluan.”
“Kotona pärjää, kun on tutut paikat. Kodin ulkopuoliset asioinnit ovat hankalampia. Vammaispalveluiden kuljetuspalvelu ja henkilökohtainen avustaja apuna. Samoin omaiset ja ystävät. Positiivisella asenteella selviää.”
Avovastauksissa (57 vastausta) arjen kokemuksen haastavuutta lisäsivät näkövamman vaikutukset arkeen ja itsenäisyyteen, sosiaalisen verkoston kaventuminen, toimimattomat palvelut sekä yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyvät haasteet. Myös omaan terveydentilaan liittyvät muutokset huolettivat. “Sokeus haittaa montaa asiaa.”
“Henkinen ja fyysinen kuntoni ovat hyvät. 85 prosentin heikkonäköisyysaste aiheuttaa haasteita.”
Sosiaalisen verkoston kaventuminen näkövamman ja ystävien ikääntymisen tai kuoleman vuoksi vaikutti myös arjen kokemuksiin heikentävästi.
“Näkövamma rajoittaa kontakteja jonkun verran.”
“Liian suppea sosiaalinen verkosto. Ystäviä täytyisi olla enemmän, samoin menoja, joihin osallistua.”
Toimimattomiin palveluihin, hyvinvointialueiden linjauksiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyvistä asioista mainittiin muun muassa kuljetuspalveluiden muuttuneet käytänteet.
“Taksipalvelut ovat todella huonontuneet. Taksi pitää tilata 1,5 tuntia aiemmin. Vakitaksia, jota aiemmin käytin, ei voi käyttää, vaikka kuljettaja ajaa edelleen vammaiskuljetuksia.”
Myös harrastuksiin osallistumisessa oli haasteita.
“Moni hieno harrastus on näön hiipumisen vuoksi jäänyt. Norminäköisten ryhmissä olo on vaikeutunut.”
4.2 Ystävät ja yksinäisyys: “Paljon olen yksin mutten yksinäinen”
Yli puolet vastaajista, 58 prosenttia, ei kokenut itseään yksinäiseksi. Yksinäisyyttä koki 9 prosenttia ja toisinaan yksinäiseksi itsensä koki 33 prosenttia vastaajista.
Avovastausten (44 vastausta) mukaan yksinäisyyden kokemusta lisäsivät heikkenevä näkö, itsenäisen liikkumisen rajoittuminen näkövamman vuoksi ja harrastusten jääminen. Vastauksissa olivat havaittavissa yksinäisyyden subjektiiviset kokemukset.
“Hiljalleen heikkenevä näkö pudottaa pois ihmissuhteita.”
“Sokeana on kummajainen.”
“Näkövammaisuus rajoittaa.”
Yksinäisyyden ehkäisyssä mainittiin oma aktiivisuus yhteydenpidossa, harrastuksiin ja toimintaan osallistuminen, puoliso, perhe ja ystävät sekä vertaistuki.
“Ympärilläni on paljon ihania ihmisiä ja kumppanina opaskoira.”
“Olen puhelimitse ystävieni kanssa yhteydessä. Tapaamisia voisi olla enemmän.”
Näkövammautumisen jälkeen osa vastaajista oli saanut myös uusia ystäviä.
“Ystävät ovat osaksi muuttuneet näkövamman takia. Piiri on pienentynyt mutta sitten toisella lailla laajentunut. Nyt on löytynyt uusia ystäviä.”
Yksinäisyyden kokemus on kuitenkin aina subjektiivinen tunne, ja se voi vaihdella.
“Kuvitellessani joutuvani olemaan yksin havaitsen, että olisin todella yksinäinen.”
“Iltaisin tulee yksinäisyyden tunne.”
4.3 Käytössä olevat apuvälineet
Yleisimmät käytössä olevat apuvälineet olivat suurennuslasi tai suurennuslaite (68 prosenttia), valkoinen keppi (62 prosenttia) sekä muut apuvälineet (52 prosenttia), kuten äänilehtien ja kirjojen kuuntelulaite ja opaskoira. Tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijaa käytti 48 prosenttia vastaajista. Rollaattori oli käytössä 23 prosentilla vastaajista.
5. Palvelut ja palvelutarpeet
5.1 Käytössä olevat palvelut
Käytössä olevista palveluista merkittävimmiksi nousivat vammaispalvelut, kuten kuljetuspalvelut (68 prosenttia), henkilökohtainen apu (45 prosenttia), asunnonmuutostyöt (26 prosenttia) ja siivouspalvelu (21 prosenttia). Vastaajista 8 prosentilla ei ollut mitään palveluita käytössä.
5.2 Palvelutarpeet
Vastaajista 66 prosenttia ei koe tarvitsevansa vastaushetkellä lisää palveluita. Vastaajat, jotka kokivat tarvitsevansa lisää palveluita, mainitsivat avovastauksissa erityisesti seuraavat: henkilökohtainen apu (30 prosenttia), kuljetuspalvelut (21 prosenttia) ja siivousapu (17 prosenttia). Muita mainittuja palvelutarpeita (yhteensä 32 prosenttia) olivat apu tietokoneen käytössä, valaistuksen muutostyöt, kuntoliikunta sekä asiointi, pihatyöt ja ulkoiluapu.
6. Sähköisten asiointikanavien käyttö
Sähköisiä asiointikanavia, kuten OmaKantaa, pankin ja Kelan palveluita, käytti itsenäisesti apuvälineitä hyödyntäen 55 prosenttia vastaajista. Vastaajista 17 prosenttia ei käyttänyt sähköisiä asiointikanavia lainkaan, ja 29 prosenttia tarvitsi asioinnin sujumiseen toista henkilöä tuekseen.
7. Tulevaisuus palveluiden suhteen: ”Tulevaisuus on aina arvoitus, nykyisellään kaikki hyvin”
Vajaa puolet vastaajista, 45 prosenttia, luotti siihen, että palveluita saa nyt ja tulevaisuudessa:
“Olen saanut palvelut, jotka olen tarvinnut. En koe tulevaisuutta kauheana. Uskon, että saan jatkossa tarvitsemiani palveluita.”
“Nykyisessä terveystilanteessa pärjäilen ihan hyvin. Tulevaisuus mennään aina tilanteen mukaan.”
Loput 55 prosenttia vastaajista koki tulevaisuuden epävarmana. Tulevaisuuden näkymistä digitalisaatio, erilaiset digipalvelut, itsepalvelun, automatisaation ja ylipäätään tietotekniikan lisääntyminen yhteiskunnassamme koettiin epävarmuustekijöiksi. Myös kuljetuspalveluiden saatavuus ja kuljetusten sujuminen sekä oma terveys huolestuttivat.
“Pelottaa, että pysynkö mukana digipalvelujen maailmassa.”
"Ollaan menossa huonompaan suuntaan. Itsenäinen liikkuminen ja matkustaminen hankaloituvat, koska ihmisiä ei ole juuri asiakaspalvelussa. Kulkuneuvojen vaihtoajat lyhenevät matkojen nopeuttamiseksi. Liikennevälineet ovat ruuhkaisempia, koska tyhjä tila maksaa. Muukin itsenäinen asiointi vaikeutuu automaation myötä.”
Myös hyvinvointialueiden tilanne sekä hallituksen toimet mietityttivät vastaajia.
“Säästöt hirvittävät. Mahtaako hoivakoteja olla enää olemassakaan, jos joskus tarvitsen paikkaa. Yritän pitää itseni toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään.”
“Jos sokeudun ja kuuroudun kokonaan, käy aika toivottomaksi. Kuinka kommunikoin, kuinka saan palveluja, miten ymmärrän ja tulen ymmärretyksi? En halua holhousta, vaan itsenäistä toimintaa.”
8. Lopuksi
Näkövammaisten liitto on seurannut ja ottanut kantaa tiiviisti vammaispalvelulain uudistukseen. Lain eri vaiheissa ikääntyneenä vammautuneet ovat olleet rajauksien, määritelmien ja määrittelyjen kohteena.
Näkövammaisten ikäihmisten kyselyn raportti antaa tärkeää tietoa ikääntyneiden näkövammaisten palveluista, palvelutarpeista ja elämänlaadusta. Tulokset osoittavat, että vammaispalvelut, kuten kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu ovat ratkaisevassa roolissa heidän arkensa, hyvinvointinsa ja elämänlaadun ylläpitämisessä. Yksinäisyyden kokemus on suhteellisen alhainen, mutta usealla vastaajalla on huolia tulevaisuudesta. Huolet liittyvät erityisesti palveluiden saamiseen, digitaalisten palvelujen käyttöön ja itsenäisen liikkumisen onnistumisen.
Kyselyn tulosten mukaan suurin osa vastaajista kokee saavansa tarvitsemansa palvelut, mutta yksilölliset tarpeet palvelun järjestämistavassa eivät aina toteudu. Digitaalisten asiointikanavien käyttöön liittyvät haasteet korostavat digiopastuksen tarvetta sähköisissä palveluissa asioimisessa.
Tulokset antavat suuntaviivoja ikääntyneiden näkövammaisten palveluiden arviointiin, suunnitteluun ja palvelutarpeen kartottamiseen. Näiden avulla voidaan ylläpitää ja parantaa ikääntyneiden näkövammaisten elämänlaatua ja toimintakykyä sekä huomioida heidän palvelutarpeensa paremmin. On tärkeää, että ikääntyneet näkövammaiset saavat oikea-aikaisesti tarvitsemansa palvelut, jotka mahdollistavat itsenäisen ja oman näköisen elämän. Palvelujen on vastattava henkilön yksilöllisiä tarpeita ja etuja sekä oltava riittäviä.
Kyselyt ovat tehokkaita keinoja saada tarkkaa tietoa ilmiöistä ja ihmisten kokemuksista. Kyselyistä saatava tieto on järjestöille merkityksellistä paitsi asioiden todentamiseksi, myös palveluiden kehittämisen vuoksi. Saatuja tuloksia hyödynnämme vaikuttamistyössä maakunnissa, hyvinvointialueilla ja valtakunnallisesti. Jokainen vastaus on ollut tärkeä! Suurkiitos kaikille kyselyyn osallistuneille!
9. Lähteet
Tolkkinen, Laura. Näkövammarekisterin vuosikirja 2022. Näkövammarekisterin vuosikirja 2022 (nakovammaistenliitto.fi, pdf)- Ulkoinen linkki
Vanhusasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2023. Vanhusasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2024 (vanhusasia.fi, pdf)