Buddhalaisuus
Kuuntele
Kuuntele Buddhalaisuus -tallenne Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
[Alkutunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Pieniä tekoja, suuria tunteita. Ne kanssasi jaan ja niin paljon saan, kun uskallan sanoa sen, minkä tunnen. Keräilen rohkeutta. Voin vihdoinkin sanoa pystypäin, tämä on, tämä on - Minun näköinen elämä.” Naisääni sanoo: "Näkövammaisten liitto."]
Harri: Tervetuloa kuuntelijat kuuntelemaan Vesisoikiota! Vesisoikion tämän päivän istunto käsittelee buddhalaisuutta. Se käsittelee sitä uskontona tai filosofiana tai henkisenä harmoniana. Se käsittelee lähinnä yleisesti, mistä se on tullut ja miten syntynyt, mutta tarkemmin menemme Thaimaahan, jossa ajatellaan myöskin näkövammaisen elämää ja olemista Thaimaassa. Meillä on suomalainen henkilö, Antti, joka siellä on viettänyt aikaansa ja on myöskin tutustunut buddhalaiseen temppeliin. Terve, Antti!
Antti: Morjesta, morjesta!
H: Onko niin, että et näkevänä koskaan matkustanut Thaimaahan, vaan olet matkustanut aina näkövammaisena?
A: Kyllä näin on. En ole Kanariansaaria kauempana käynyt näkevänä, mutta näkövammaisena sitten lähdin Thaimaahan.
H: Oletko ollut Thaimaassa kuinka monena vuonna?
A: 14 vuotta olen kaiken kaikkiaan, mutta siitä joutuu yhden koronatalven ottamaan pois. Eli voisin sanoa, että 12 talvea, ja neljästä kuukaudesta kahdeksaan kuukauteen. Jos sitä rupeisi laskemaan, niin voisi jopa viisi vuotta tulla yhteisajaksi elämää Thaimaassa.
H: Olet Heinolasta, Heinolassa asut tällä hetkellä ja vaikutat osittain. Ja mikä hienointa, olet Tampereella syntynyt – vaikka aika lentävää kansaa sinäkin taidat olla. Mutta sitä voi mennä lukemaan Näkövammaisten liiton "Minun näköinen elämä" -podcasteihin, jossa Antti kertoo siitä, missä hän oli melkein synnyttyään. Buddhalaisuus nettien syövereitten mukaan syntyi 500-luvulla ennen ajanlaskua. Henkilö nimeltä Siddhartha Gautama, joka eli nykyisessä Nepalissa, eli Intiassa, on ollut prinssi, joka ei koskaan nähnyt mitään kurjuutta. Tämä henkilö Gautama on historiallinen henkilö. Eli hän on ollut olemassa, mutta tarinathan on tarinoita. Hän näki elämässään kolme tapausta. Hän näki vanhenevan miehen. Hän näki kuolevan ihmisen. Ja hän näki, että on olemassa kurjuutta, jota hän ei ollut koskaan nähnyt. Ja hän kiinnostui tästä asiasta niin paljon, että lähti mietiskelemään näitä asioita muiden askeettien kanssa. Buddhalaisiahan on maailmassa 490 miljoonaa. Ja tähän, minkä vähän jo mainitsimme, on theravada. Se on vanhinta buddhalaisuutta. Theravada tarkoittaa vanhempien seuraamista, vanhempien oppia. "Buddha" käsittääkseni tarkoittaa herännyttä tai valaistunutta. Ja vihdoin viimein tämä Siddhartha Gautamakin niin sanotusti valaistui, ja siitä lähtien tämä filosofia, kutsuisin sitä siksi, lähti eteenpäin. Theravada-buddhalaisia on 100 miljoonaa. Ja kun mennään Thaimaahan, niin 95 prosenttia thaimaalaisista on buddhan uskossa ja theravadalaisuudessa. Se on todellakin niitä vanhimpia filosofioita. Esimerkiksi Suomessa on noin 10 000 seuraajaa, jotka myöskin ovat tässä vanhemmassa theravadalaisuudessa. Thaimaassa on 41 000 temppeliä. Nämä ovat hieman vanhoja tietoja, uudempia en löytänyt. Ja yli 250 000 munkkia. Thaimaalaisille tämä on elämäntapa siinä kuin uskonto ja filosofia. Siksi Thaimaassa tapahtuu juuri sitä, mistä Antin kanssa kohta tulemme keskustelemaan. Minähän olen tässä vähän noviisi. Antti on munkki. Hän tulee varmaan kertomaan senkin asian. Ja se, miksi halusin tämän asian podcastiimme, on se, että Antti on kokenut ja tehnyt ne näkövammaisena. Antti, kuulostiko tämä yhtään rehelliseltä puheelta, vai oliko tämä kirjanoppinutta?
A: Olihan siinä kirjaakin tietysti jonkun verran, mutta mitä kerroit, niin kyllä se on löydettävissä. Vanhempien kunnioittaminen tulee erittäin voimakkaasti esiin thaimaalaisessa kulttuurissa. Ja kun heitit sen 500-luvun, niin minulla on helppo muistisääntö, että thaimaalaisten vuosiluku on 543 vuotta meitä edellä. En puhu todellakaan uskonnosta, vaan se on elämäntapa. Filosofinen tapa elää. Se on hyvin voimakkaasti esillä siellä monessa käänteessä. Ja varmasti temppelien lukumäärä, mitä sanoit, yli 40 000, pitää paikkansa, koska siellä on temppeli joka kylässä. Ja kaupungissa on monia, sekä jokaisessa korttelissa oma pikku temppelinsä. Se on sellainen alttari. Se on ihan ehdoton. Kukaan ei rakenna mitään hotellia tai omakotitaloa, jos ei siellä ole temppeliä tai alttaria löydettävissä. Vanhempien kunnioitus on kuin kirjoitettu perustuslakiin; siellä vanhemmista pidetään huolta. Ja esimerkiksi lapset hankkivat siinä vaiheessa, kun heillä on rahaa, niin he lähettävät äidille ja isälle. He huolehtivat heistä, koska varsinaista sosiaaliturvaa siellä ei ole samalla lailla tunnistettavissa, mitä meillä täällä Pohjoismaissa. Temppelijärjestelmä on mielenkiintoinen. Kun se aikoinaan luotiin, se täytyi tehdä hyvin askeettiseksi, koska porukkaa oli tulossa niin paljon, että paikat ei riittäneet ja järjestelmä oli kaatua. Sen jälkeen, kun sitä ruvettiin laittamaan askeettisemmaksi ja sääntöjä lisättiin. Munkeilla on yli 200 sääntöä. En rupea niitä tässä luettelemaan, mutta niitä riittää. Siellä on semmoisia sääntöjä, jotka eivät ole kovin miellyttäviä. Esimerkiksi kahdentoista jälkeen päivällä ei enää voida käyttää hampaita, eli silloin voidaan vain juoda nesteitä.
H: Tässä puhutaan nyt munkeista, siellä on yli 250 000 munkkia. Mutta puhutaan myös nunnista, niin mikä on nunnien asema esimerkiksi näissä temppeleissä?
A: Se on aika vaatimaton. Nunna ei saa olla millään tavalla esimerkiksi munkkien kanssa samalla tasolla edes fyysisesti. Heidän täytyy olla ikään kuin alapuolella. Nunna ei voi nousta munkkien yläpuolelle. He ovat palveluorganisaatiota enemmän, kun taas munkit on hengellistä puolta. Jos lyhyesti vastaa, niin huono asema.
H: Mutta heillä on kuitenkin filosofinen status siellä. Vai sanotko suoraan, että toimivat siivoojatasolla?
A: Lähemmäksi siivoojatasoa lähden. Nyt täytyy muistaa, että temppeleitä on yli 40 000:tta, ja minulla ei ole kokemusta kuin ehkä kuudesta tai kahdeksasta temppelistä, niin niiden pohjalta olen määritellyt näitä näkemyksiä. Aivan hyvin on täysin mahdollista, että myös nunnilla on enemmän temppelisysteemiä ja hengellisyyttä löydettävissä jostain muista temppeleistä. Mutta niissä, missä minä olen käynyt, niissä ei nunnilla kovin ihmeellistä asemaa ole ollut.
H: Kun tämä järjestelmä on sellainen kuin se on siellä, niin olen ymmärtänyt keskusteluistamme, että bahtit tuovat niin sanotusti kansalaiset, eli lahjoituksia tehdään. Kertoisitko lahjoituksista ja siitä, miten se temppeli elää ja olee?
A: Ei todellakaan ole mitään kirkollisveroa eikä mitään. Temppelijärjestelmä Thaimaassa on niin vankka lahjoitusten ja rahankeruun kautta, että valtio on välillä lainannut temppelijärjestelmältä rahaa valtion kirstuun. Kun munkki liikkuu, se liikkuu auringonnousun aikaan. Se kulkee niin, että se on 7–8 aikaan temppelissä takaisin. Sen aamun aikana heillä on kerjuukulho, joka on ehkä näkyvin tapa kerätä rahaa järjestelmälle. Mutta heti varoituksen sanana sanon, että jos näet munkin kerjäämässä iltapäivällä tai illansuussa, niin se on niin sanottu valemunkki. Se on joku, joka kerää itselleen sitä rahaa. Olen nähnyt tilanteita, jossa munkki on saanut todella kyytiä, kun on tullut väärään aikaan. Silloin jokainen siellä tietää, että se on väärennetty munkki. Tosiaankin siellä on valtavia rahakasoja tavallaan, koska Thaimaassahan pienin seteliraha on meidän 50 senttiä. Mitä köyhemmässä asemassa, niin sitä enemmän antavat rahaa järjestelmälle. Se on aika kova homma. Ja erilaiset palvelut munkeilta, hautajaisiin tai pahojen henkien ajamiseen pois, niin siinä on aina olemassa niin sanotusti vapaaehtoinen maksu, mutta kyllä kun niitä kirjekuoria katselee, niin kyllä ne aika paksuja on. Eikä siellä välttämättä viisikymmensenttisiä, 20 bahtia ole, vaan muunlaisia rahoja. Thaimaan suurin raha on 25 tai 26 euroa, riippuen kurssista, siellä ei kovin isoja rahoja kaiken kaikkiaan ole. Henkilöt ovat sen verran köyhistä lähtökohdista, että jotkut sanovat, että köyhin kansa ei ole koskettanut tuhannen bahtin rahaan missään vaiheessa elämäänsä, vaan he pelaavat niillä 20 bahtisilla.
H: Puhuit munkin liikkumisesta ja mihin aikaa niin sanotusti oikea munkki liikkuu, niin sehän varmaan sisältyy juuri tähän Thaimaassa elettävään kalenteriin, joka perustuu Auringon ja Kuun liikkeisiin. Ne on varmaan tekemisissä toisiinsa.
A: Elämänfilosofia, buddhalaisuus, sehän perustuu kuun kiertoon. Eli jokainen täydenkuun hetki on buddhalaisuuden suuri hetki. Sitten on vielä neljä niin sanottua superpäivää, eli neljä kuukautta... Tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta munkit, jotka on hyvin paljon temppelissä, niin niinä neljänä päivänä temppelin alueelle tulee orkestereita ja thainyrkkeilykehiä rakennetaan. Tämä on jotain sellaista, joka meidän on aika vaikea käsittää. Olen ollut temppeleissä yhtenä viikonloppuna, jolloin oli ihan hulvatonta se meno. Koska munkit eivät saa kulkea ulos, niin paheet tulevat vähän kuin sisäpuolelle.
H: Thainyrkkeily näyttäisi olevan kovin tärkeä siellä Thaimaassa, näemmä se menee myös filosofian puolelle ja ylittää tavallaan kaiken. Mutta kun sanoit, että munkki ei saa poistua sieltä, eli siellä ei ole munkkeja, jotka kulkevat maanteitä pitkin, vaan ne ovat aina temppelissä.
A: Tietysti munkitkin kokoontuu joskus ikään kuin juhlapäiviksi, mutta temppeli on heidän kotinsa. Ja heidän täytyy mietiskellä ja pohtia elämää, niin elämä enimmäkseen on siellä temppelin puolella. Eihän niitä illalla missään kaupungilla näe ja niin edelleen. Joissain temppeleissä on äärimmäinen kuri ja äärimmäinen systeemi. Siellä on jaksoja, joissa he kulkevat seuraavalle tasolle buddhalaisuudessa. Esimerkki voisi olla niin, että kolmen viikon Buddha-jaksolla ensimmäisellä viikolla saa nukkua muutaman tunnin, seuraavalla viikolla vähän vähemmän ja viimeisellä viikolla ei enää oikeastaan yhtään. Eli sen valaistumisen hakeminen on yksi tekijä. Haetaan Nirvanaa tällaisten tilanteiden kautta. Silloin se on hyvin pitkälle mennyttä askeettisuutta. Mutta kuten sanottu, niin temppelit, missä olen ollut, niin siellä on ollut hiukan vapaampaa näiden asioiden osalta. Siellä on muutamia tunteja enemmänkin saanut nukkua.
H: Se lähti tavallaan siitä, että Siddhartha Gautama tuli siihen tulokseen, että elämä on kärsimystä. Minusta oli muuten mielenkiintoinen lukea se, että kun Buddha tarkoittaa valaistumista ja heräämistä, niin kärsimys on Dukkha, jos ymmärsin oikein. Eli kärsimys ei ole välttämättä kuitenkaan mitään negatiivista, vaan sillä ajetaan buddhalaisuudessa sitä ajattelumallia, että elämä on sellaista kuin se on, se tulee ja menee, mutta sitten kun halutaan mennä elämässä eteenpäin, niin ei pelkällä onnella ja muulla ratsasteta. Siinä mielessä tosi tasavertainen ajattelumalli näissä asioissa. Sen takia oli mielenkiintoista kuulla, kun sanoit, että eri temppeleissä on erilainen kuri. Onko temppelissä päämunkki, tai millä nimellä hän kulkeekaan, joka antaa temppelin tavat ja oikeudet?
A: Perustuu juuri tuohon. Eli nähdäkseni joka temppelissä on henkilö, joka vastaa hengellisyydestä tai temppelin ilmapiiristä. Olen tavannut pomojen pomon. Kun olin vähän kovemmalla viidakkoleirillä kymmenen vuorokautta, niin siellä oli päämunkki, tai Buddhaksi jopa sanottu. Hän piti yllä koko leiriä lähes koko ajan. Väitän, että hän ei montaa tuntia yössä nukkunut. Hän loi sen viidakkoleirin hengen. Ja kuvaavaa oli, kun viimeisenä päivänä sain hänen kanssaan yhteyden, olin viidakkoleirin ainoa ulkomaalainen, niin hän halusi saada omaan kalenteriinsa tai minne halusi saadakaan, niin valokuvan, että ulkomaalainen oli mukana. Menin jonoon ja konttasimme hänen luokseen. Täytyy sanoa, että minä olin ainoa, jolle hän loi mahdollisuuden nousta korokkeelle. Se koroke ei hirveän korkea ollut, viisi senttimetriä, mutta kun pääsin siihen korokkeelle, niin siinä kohdassa hän kosketti kylkeäni. Myös kuvaa otettaessa. Jos valaistuneesta henkilöstä voidaan puhua jotain, niin tämä oli hyvin lähellä. Mielestäni se ilmapiiri ja hetki oli hyvin syvällinen. Ja kun siitä mainitsin hänelle, että hän oli luonut hienon hetken ja hienon leirin, niin hän oli niin voimansa antanut, että hän alkoi itkemään ilon ja kiitoksen kyyneliä. Se oli minullekin herkkä hetki.
H: Miltä munkit näyttävät ja ovatko ne vanhoja, nuoria, minkälaisia? Kun puhuit tästä pomojen pomosta, niin saatoin ymmärtää tuosta, että hän teki sinuun aika säväyksen.
A: Kyllä teki. Ja minun on hyvin vaikea arvioida heidän ikäänsä. Sen nyt sanon, ettei kovin nuoria, eikä kovinkaan vanhoja. Mutta heillä ei ole hiuksia, heillä ei ole kulmakarvoja, eli he ovat sillä lailla karvattomia. Se rituaali, jossa se tehdään, on hautajaisissa. Kun meillä on rippileiri, niin heillä on oma juttu, jonne munkin alut menevät 15–16-vuotiaana temppeliin pariksi viikkoa. Siinä vaiheessa ajetaan hiukset pois. Buddhalaisuudesta voin sanoa näin, että esimerkiksi poika, jonka äiti kuolee, niin hän aloittaa muutaman päivän munkkielämän, jossa hän ajaa hiuksensa pois ja tekee näitä tiettyjä asioita ja vetää munkin kaavun päälle ja polttaa, hautaa äitinsä. Olen ollut tällaisessakin tilanteessa mukana. Eli hänkin oli munkki, mutta hän oli vain muutaman päivän, ja sen jälkeen sitten taas elämä jatkui.
H: Missä menehtyneet ja ruumiit poltetaan? Millä tavalla se tehdään?
A: Siellä temppelin alueella, nurkassa. Tänä päivänä se perustuu kaasun käyttöön. Siellä on sellaiset pienet hautapaasit. Joka suvulla on oma, johon tuhkat ripotellaan temppelin aidan viereen. Hautaaminen on äärimmäisen kallista. Monet ottavat hautausvakuutuksen, jota he maksavat elämänsä kymmenen vuotta tai näin. Sitten kerätään koko suku paikalle ja niitä juhlitaan todella kovalla intensiivisyydellä. Siinä tulee tämä munkkijärjestelmä, että niiden munkkien ylläpitäminen maksaa. Mitä enemmän munkkeja, sitä enemmän on maksuakin. Ne, joilla on ollut varaa viimeisinä vuosina kerätä hautausvakuutusta, he haudataan sitten menoilla.
H: Sinullahan on Thaimaassa syntynyt vaimo, eikö niin?
A: Kyllä.
H: Ja varmaankin hän on myös antanut sinulle erilaista tietoa buddhalaisuudesta. Mutta mikä sai sinut lähtemään temppeliin?
A: Lähdin jo ennen kuin tapasin tulevan vaimoni. Se oli mielenkiinto ikään kuin sukeltaa siihen kulttuuriin syvemmälle. Minulla on terveet elämäntavat, se oli yksi tekijä, joka mahdollisti sen. Yleensäkin, että olin kiinnostunut siitä, mitä tarkoitti se elämä. Olen aina tykännyt tietyllä lailla askeettisesta elämästä. Siinä vaiheessa, kun olin lähdössä Thaimaahan, niin olin luopunut jo tavaroista hyvinkin pitkälle. Minulla oli elämä muutamassa matkalaukussa. Siitä oli helppo siirtyä temppeliin, jossa ei enää tarvinnut paljoa mitään, ja elämä oli hyvin yksinkertaista siellä. Minkä takia, niin mielenkiinnosta elämään, sanotaan näin.
H: Voisiko ajatella, että sinä halusit aloittaa uuden elämän? Sinulla oli varmaan vanha elämäkin olemassa.
A: On hyvin löydettävissä ajatus siitä, että sai syvyyttä ja ajatusta elämään. Ja niiden tilanteiden kautta olen kokenut, että olen saanut aika paljon, kun olen siellä ollut.
H: Eli olet uskaltautunut lähtemään. Kun puhuit siitä, että myit kaiken, mitä sinulla oli, ja kahdella kapsäkillä lähdit liikkeelle, niin oliko heti muutto temppeliin vai mentiinkö hotellin kautta esimerkiksi?
A: Me puhutaan condoista. Ne ovat hotellin ja kerrostalon sekoituksia. Hotelleissa en ole asunut, mutta condoissa olen asunut Thaimaassa. Siitä se lähti, ettei heti ensimmäisessä vaiheessa.
H: Sitten kun päästään temppeliasiaan, pääsit tavallaan sinuiksi, niin olivatko nämä vierailuja, vai olitko siellä myös niin sanotusti työntekijänä tai vastaavana?
A: Olen useita viikkoja asunut temppeleissä. Sellaisia viikon, varmaan kolmen viikonkin jaksojakin. Eli olin mukana temppeliorganisaatiossa, ja elin siellä mukana päivärytmissä. Organisaation voi jakaa hyvinkin selkeästi. Oli naiset ja miehet erikseen. Olin niin sanottu noviisi, mulla oli tuhkan valkoinen puku, uudestisyntynyt. Se oli uniformuni, jos sanotaan näin. Munkeilla oli oranssiset kaavut uniformuna. Sitten oli vielä nunnaporukka, joilla oli sama noviisipuku kuin minullakin. Päivärytmit oli melko selkeät. Neljältä aamulla ylös. Sitten siinä oli pieni yhteisöolohetki, jossa käytiin muutamia asioita läpi, mitä buddhalaisuuteen kuuluu. En ymmärtänyt mitään, mutta olin mukana. Sitten oli aamupalan laitto pikaisesti, jotta jaksoi tehdä ruoan. Ruoat oli ihan hyvät, mutta ne oli vain kerran vuorokaudessa. Eli yhdeltätoista aloimme syömään ja kahdeltatoista sitten loppui ruokailu. Sen jälkeen hampaitaan ei saanut enää käyttää, eli nesteitä vaan. Päiväruokailun jälkeen oli iltapäivä, joka oli thaimaalaisille oppia, mutta kuten sanottu, siellä ei kukaan englantia puhunut, niin minä olin vapautettu niistä, ja kävin sitten kävelemässä ja liikkumassa temppelin välittömässä läheisyydessä. Sitten iltapäivällä joskus oli siivouspalvelua. Siivottiin, harjattiin, pestiin, kontattiin, puunattiin. Siellä oli joskus paloautosta lähtien, niin pestiin koko temppelin piha-alueet. Se oli ihan mukavaa touhua. Päivärytmi on hyvin selkeä. Illalla aikaisin nukkumaan, koska aamulla oli niin aikainen herätys. Nukkumisjärjestelyt oli niin, että oli 200–250 henkilön makuusaleja. Miehet ja naiset eri saleissa tietystikin. Sitten minä noviisina sieltä etsin nukkumapaikkaa, ja löysin sitten hyvän paikan mielestäni, jossa oli tilaa. Yöllä katselin sitten isoa rottaa silmästä silmään ja rotta kysyi, että mitä sinä minun polullani teet, ja minä siirsin päätä 20 senttiä seinästä, jonka jälkeen rotta pääsi kulkemaan sitten omaa polkuaan. Kaislamatolla, kun nukuttiin, niin silmät olivat samalla tasolla rotan kanssa. Mutta ne ihmiset, jotka eli siellä, saattoivat olla yhden päivän tai sitten useita vuosia siinä järjestelmässä. Eli se on jollain tavalla köyhien avustusjärjestelmä, sosiaalihuolto. Esimerkiksi siinä temppelissä, jossa asustelin viikkoja, niin siellä oli elefantteja, lehmiä, kalalammikoita, kissoja, koiria. Eläimet kuului erittäin voimakkaasti siihen systeemiin.
H: Eli theravada-uskonto ja Thaimaassa oleva buddhismi perustuu, niin kuin puhuit aiemmin, että kun siellä puhutaan pahojen henkien pois lähettämisestä, niin siellä on animismi, eli luonnonuskonnot, jotka on tavallaan liitetty siihen elämään. Ja itse ajattelen sillä tavalla, että eläinten kunnioittaminen kuuluu siihen aika pitkälti. Voisi ajatella, että on jopa Intiasta lähtöisin hinduismi. Mutta buddhalaisuudessa on se, että se on erilainen kuin hinduismi - siellä nähdään, että jos seuraava elämä tulee, niin se tulee ihmiseen. Hindismissä ilmeisesti voi tulla vaikka siihen sinun hauskan näköiseen rottaan, joka katseli sinua ja päätti jättää sinut omaan elämäänsä. Kun sanoit, että nukuitte kaislamatolla, tiedän, että olet liikunnallinen ihminen ja tottunut Dukkhaan, kärsimykseen, kun poljet pyörää sata kilometriä ja teet vaikka mitä, niin kaislamatolla nukkuminen tarkoittaa varmaankin sitä, että suhteellisen kova ja tyynyä ei liene.
A: Joissain temppeleissä sai sellaisen, sitä meidän järjestelmässä ei tyynyksi sanota, mutta se on niskatuki. Temppeleissä ei ole normaalisti seiniä ollenkaan. Niissä on katot, ainakin niissä nukkumatiloissa. Siitä linnut lensivät yli ja sillä lailla.
H: Mites, huomasivatko ihmiset, että olet näkövammainen? Tai kerroitko?
A: Temppeleissä ei ollut paljonkaan ihmisiä, jotka osaisi englantia. Yritin olla siinä mukana. Ja koska ei ymmärtänyt kieltä, ei ymmärtänyt tapoja, niin näkövammakin meni siinä sivussa ikään kuin, että mitähän tuokin tuolla oikein kulkee. Siitä ei ollut sinänsä puhetta. Ja kun päivällä oli yleensäkin tapahtumat, niin näen kuitenkin jotain päivänvalossa, iltatoiminta oli sitten vähäisempää.
H: Koitko koskaan sellaista, ettet osaa siellä olla tai ettet osaa tehdä tai jotain muuta? Oliko sellaista, joka esimerkiksi vaikka näkövammaisuudessa hävetti sinua?
A: Kun työsuoritteita tehtiin, niin siinä pystyi valitsemaan sen tehtävän. Otin sellaisen tehtävän, joka mahdollisti näkövammaisenakin tekemään. Eli iso harja tai harava tai joka ei ole pikkutarkkaa työtä. Välillä, kun ruokaa tehtiin, niin siinä oli pikkuisen ongelmia, mutta siihen sai apua, että ei sitä noin tehdä, vaan näin. Ja kun hakeutui valoon tekemään niitä, ne pystyi tekemään paremmin.
H: Mikä oli se ruoka, mitä siellä yleensä syötiin?
A: Se ei ollut missään tapauksessa yksittäinen ruoka, se oli oikeastaan ruokalajeja. Tarjotinkin oli sellainen, että siinä oli varmaan neljä tai viisi syvennystä, johon laitettiin erilaista ruokaa. Minulla on onni elämässä ollut, että kaikki menee alas, ja siinä mielessä minulla ei ollut mitään hätää niiden ruokien kanssa. Riisi kuuluu thaimaalaiseen systeemiin aina, ja siinä oli hyvin monipuolisesti omasta mielestäni sitä tehty.
H: Onko buddhismissa mitään siihen, että voiko erilaista lihaa syödä?
A: Syön kaikkea, ja mun mielestä siinä oli kaikenlaista. Siellä oli koiriakin pihassa kyllä, ettei tarkoittanut sitä, että ihan kaikki oli padassa.
H: Sitten mennään sinun yhteen tilanteeseen, kun menit viidakkoon telttasi kanssa, niin nyt saat kertoa.
A: Thaimaassa on sellainen kaupunki kuin Hua Hin. Hua Hinista lähdetään sisälle päin. Eli kun on merenranta, niin siitä 8–9 kilometriä, niin siinä on temppeli, josta oli muutama kilometri matkaa viidakkoalueelle. Se oli erittäin mielenkiintoinen kymmenen päivää. Laitoin oman teltan viidakon sydämeen, ja yöllä heräsin siihen, että rapinaa on, mutta oli myös pissahätä. Ajattelin, että menenkö teltan ulkopuolelle ja en koskaan palaa, koska siellä oli vastassa käärmeitä tai karvamatoja. Mieluummin olisi toivonut, että käärme puraisee, koska se antaa sentään puoli tuntia elinaikaa, kun karvamato ei anna kuin 15 minuuttia, näin minulle kerrottiin. Kukapa ei haluaisi elinajanodotetta tuplata. No, päätin olla menemättä ulos, ja otin varapullon mukaan. Harvoin tulee pissattua keskellä viidakkoa, niin se ei oikein onnistunut siinä yön pimeydessä. Kunnes sitten kävin makuulle ja totesin, että onpas lämmin alusta. Siinä kun makasin keskellä viidakkoa, niin tuli mieleen, että Antti, mihin olet itsesi taas vienyt. Mutta siitä se lähti. Ja viidakossa heräämiset on kolmelta, koska se on vielä enemmän aamuvoittoinen, kun yritetään käyttää aamun valot. Ja neljältä alkoi sitten tapahtuma, josta minulle selvisi nopeasti, että jalkapohjia ei saa näyttää munkeille, Buddhalle tai kenellekään, vaan aina on täysin mahdollista kääntää selkä. Näin ollen menin sitten sellaisen ison alueen reunalle, josta katselin sitten kymmenenä aamuna, kun aurinko nousee meren takaa. Se oli minulle hieno hetki. Selän takana oli satoja ihmisiä, joilla oli omat rituaalinsa. Näissä tilaisuuksissa, mitä aamuisin oli ja joissain tilanteissa läpi yön, on tietynlainen rukous tai mantra, jota hoetaan 108 kertaa. Joissain tilaisuuksissa se sitten toistetaan todellakin niin, että se on koko yön kestävä tilaisuus temppeleissä. Se soitetaan melko kovaa, joten olen joissain temppelikäynneissä ottanut jopa korvatulpat mukaan, jotta korvat säilyy. Se on aika tiukka soundi, jos sanotaan näin.
(Temppelimusiikkia alkaa soimaan)
H: Mistä tiesit aina kääntää selkäsi, etkä jalkapohjaa, kun olit ympäri sitä leiriä?
A: Minulla on tietoisuus siitä, että kaikkein synkin teko on thaimaalaisille näyttää jalkapohjia. Eli nämä kulttuurit on tämmöisiä. Aamumessun jälkeen oli pikainen aamupalan laitto, jotta jaksettiin tehdä se ruoka siellä, joka alkoi yhdeltätoista. Sitten puolen päivän jälkeen oli vapaata, koska thaimaalaisilla oli oppitunnit, ja käytiin Buddhan opetuksia läpi. Ja koska en ymmärtänyt thaita, niin minulla ei ollut mitään asiaa sinne. Ystävystyin kuitenkin niiden munkkien kanssa, ja pääsin sitten leirin parhaille paikoille. Ne sattuivat olemaan kuitenkin vessan takana, mutta siinä oli vähän varjoa. Siinä sitten vaihdettiin muutamia englanninkielisiä sanoja. Täytyy sanoa, että munkkien kielitaito on hyvin vaatimatonta. Vessajärjestelmästä: vessa ja suihku oli samassa, ja siihen sai ämpärillisen vettä letkun päästä. Ja vaatteethan pestiin joka päivä. Pukuja piti olla aina kaksi, yhdellä ei pärjännyt. Illalla kävi pesulla ja pesi pukunsa, ja aamulla se oli taas sitten laittaa päälle. Illat loppui aikaisessa vaiheessa, kun aurinkohan laskee Thaimaassa vähän joka vuodenaikaan joskus kuuden aikaan, seitsemältä rupeaa olemaan pimeää. Jos aggregaatti saatiin toimimaan, niin oli leirissä vähän aikaa sähköä, mutta ei se aina toiminut. Ja näin ollen mentiin nukkumaan ja aamulla sitten aikaisin ylös. Leirissä sinänsä oli satoja ihmisiä, mutta jälleen oltiin tilanteessa, ettei yhtään muita ulkomaalaisia. Ja siellä saattoi olla ihan pullonkerääjästä lääkäriin. Itse asiassa yhden lääkärin kanssa keskustelin. Hän kysyi, että mistä olet, ja kerroin olevani Suomesta. Kysyi vielä, että oletko kristitty vai buddhalainen, johon vastasin, että olen kristitty ja olen tullut vain seuraamaan mielenkiinnosta tätä tilannetta. Eli tällaisia henkilöitä siellä oli, ja tällainen tapahtuma se oli. Eipä siitä sen ihmeempää.
H: Kiitos, Antti!
A: Voisin kertoa siitä, kun palasin suomalaiseen yhteisöön ja joku kysyi, missä olet ollut, sanoin olevani viidakkotemppelissä, niin sain lisänimen "Munkki". Meillä oli puurojuhla siinä sitten, ja kuinka ollakaan, puuro ja sokerikulho oli samanlaisissa astioissa. No, minä näkövammaisena otin sitten sen sokerikulhon, enkä sitä puuroannosta siinä hämärässä. Menin pöytään ja totesin, että tämä onkin sokeria. Silloin sain lisänimen "Sokerimunkki".
H: On hieno asia, että olet munkki ja sokerimunkki. Kerro vielä loppuun ajatuksiasi reissuista, mitä olet tehnyt.
A: Voisin kertoa vielä, kun kerran olin yhden viikon vuohipaimenen apulaisena ja meillä oli tehtävänä hakea oksia ja risuja pusikoista ja metsistä. Aina vähän ennen kuin lähdettiin reissuun vuohenpaimenen kanssa, niin hän aloitti ihmeellisen hyppelyn ja pomppimisen. Minä ihmettelin, että mitä hän yrittää minulle kertoa. Ja viimeisenä päivänä, kun me niitä risuja viidakosta pusikosta haettiin ja siellä sandaalien kanssa kuljin, niin yhtäkkiä yksi vähän paksumpi risu lähti sitten karkuun, jolloin totesin, että kumisaappaat olisi voinut olla paikallaan, koska tuo oli käärme, eikä risu, jota yritin tavoitella. Sillä kerralla Buddha minua sitten säästeli.
H: Hän hyppeli sen takia, että lähtekää käärmeet pois.
A: Ei, vaan hän yritti kysyä, että missä minun kumisaappaat on. Eihän nyt sandaalien kanssa mennä metsään.
H: Kiitoksia Antti! Ja kiitoksia Vesisoikion kuuntelijat! Tässä oli podcast buddhalaisuudesta, jossa näkövammaisena liikkui Antti ja kertoi, mitä on olla länsimaalaisena buddhalaistemppelissä. Kiitos!
[Naisääni kertoo: "Mitä on puhelinrinkitoiminta? Sinä sitoudut viisi kertaa olemaan mukana keskustelussa. Sinun ei tarvitse osata muuta kuin vastata puhelimeen. Kokoonkutsuja soittaa ja kokoaa ringin, jossa keskustellaan luottamuksellisessa ilmapiirissä. Voidaan jakaa yhteisiä asioita ja elämänkokemuksia. Osallistu sinäkin puhelinrinkitoimintaan! Lisätietoa saat soittamalla numeroon 050 405 9057. Lämpimästi tervetuloa mukaan puhelinrinkitoimintaan!"]
[Lopputunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Tämä on, tämä on - Minun näköinen elämä.” Naisääni sanoo: "Näkövammaisten liitto."]