Liikenne
Asemat
Esteettömällä asemalla on myös näkövammaisen käyttäjän helppo liikkua.
Opasteet
- Tärkeät kulkureitit ovat esteettömiä. Ne on merkitty esimerkiksi tuntoon perustuvilla lattiamerkinnöillä (opastelistoilla ja huomiomerkinnöillä), ääniopasteilla ja pistekirjoituskartoilla.
- Kaikki opasteet ovat luettavissa tuntoaistin avulla. Kartan merkinnät ja tekstit ovat koholla, ja ne on ilmaistu myös pistekirjoituksella.
- Opasteiden paikat on harkittu tarkoin, jotta reitti on helppo hahmottaa.
- Opasteet on sijoitettu katseen korkeudelle, jolloin niitä voi lukea myös hyvin läheltä. Tämä koskee esimerkiksi aikataulunäyttöjä, kohomerkintöjä ja -karttoja sekä pistekirjoitusta.
- Opasteet erottuvat väreiltään selkeästi ympäristöstään.
- Läpinäkyvät esteet, kuten lasiovet, on merkitty, jotta ne on helppo havaita ajoissa.
- Portaiden käsijohteissa on pistemerkinnät, jotka kertovat esimerkiksi reitin asemalle ja taksille sekä raiteen numeron.
- Hisseissä on ääniopastus.
- Muutoksista reiteillä on ilmoitettu ajoissa. Esimerkiksi ennen portaita on varoittavat huomiomerkinnät.
- Wc:n hälytyksenteko-ohje ja rahastuslaitteen käyttöohje on luettavissa myös pisteillä. Liukuportaiden pielessä on piste- ja kohonumero-opasteet.
- Lipunmyynnissä pääsee opastelistaa seuraamalla vuoronumeroautomaatille, jossa voi nappia painamalla pyytää asiointiapua.
Sisäänkäynnit ja kulkureitit
- Asemilla on esteetön reitti, joka yhdistää liityntäliikenteen pysähdyspaikat, autojen pysäköintialueet, esteettömät sisään- ja uloskäynnit, neuvonta- ja lipunmyyntipisteet, odotusalueet, matkatavaroiden säilytyspisteet, wc:t ja laiturit. Esteetön reitti on jatkuva ja katvekohdaton, ja se jatkuu myös ulkona pysäkeille tai liityntäterminaaliin.
- Esteettömien reittien pituus on lyhin käytännöllinen etäisyys.
- Tärkeimmillä kulkureiteillä on liukuportaiden lisäksi hissi, johon on helppo mennä opaskoiran kanssa.
- Valaistus tukee reitin hahmottamista pimeällä ja tekee esimerkiksi tunnelissa liikkumisesta turvallista.
Avustaminen
- Juna-asemilla toimii VR:n tarjoama avustamispalvelu- Ulkoinen linkki, joka tilataan 48 tuntia etukäteen.
Tiedonkulku matkan aikana
Matkustajien tulee saada tietoa muun muassa aikatauluista, terminaalien esteettömyydestä ja vaihtoyhteyksien sijainnista sekä ennen matkaa sekä matkan aikana.
Tiedon tulee olla saavutettavaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palveluntarjoajan verkkosivujen tulee olla saavutettavat, pysäkkien ja terminaalien aikataulunäyttöjen tulee palvella kaikkia ja liikennevälineissä tarvitaan pysäkkinäyttöjen ohella pysäkkikuulutukset.
Suojatiet
Suojatien alkaminen
Suojatien ylittämisessä on tärkeää, että ajorataa ylittävä henkilö pystyy tunnistamaan suojatien alkamiskohdan ja tietää, missä on turvallista odottaa. Näkövammaiselle ihmiselle suojatien alkamiskohdasta kertovat liikennevalojen äänimerkki, varoitusalue ennen suojatietä ja suojatien reunakivi (reunatuki). Suojatien tunnistamista helpottaa myös suojatien välittömään läheisyyteen sijoitettu liikennemerkkitolppa.
Kontrasti
Suojatiemerkinnöissä tulee olla riittävä kontrasti, jotta ne erottuvat. Tummuuskontrastin tulee olla vähintään keskiharmaan ja valkoisen tai keskiharmaan ja mustan eroa vastaava. Luonnonkivestä, betonikivestä tai massauksella tehdyt suojatiemerkinnät erottuvat hyvin kontrastina kulkuväylän pintamateriaalista ja säilyttävät kontrastieron maalauksia pidempään. Suojatien läheisyydessä ei saa olla muita voimakkaasti kuvioituja alueita väärinkäsitysten välttämiseksi.
Keskisaareke
Suojatien keskisaarekkeiden tulee olla aina korotettuja. Korottamaton keskisaareke aiheuttaa vaaratilanteen erityisesti näkövammaiselle henkilölle, jonka täytyy tietää, missä kohdassa on turvallista odottaa kadun ylitystä.
Reunatuet ja muut merkinnät
Erityisen tärkeä on reunatuki, joka on poikittain kulkusuuntaan nähden. Sen avulla näkövammainen henkilö päättelee tien ylityssuunnan. Jos reunatuen käyttö ei ole mahdollista, tulee suojatien ylityssuunta osoittaa muilla tavoin. Näkövammainen ihminen ohjataan esimerkiksi aluetta rajaavilla sivujen reunakiveyksillä turvallisimpaan mahdolliseen ylityskohtaan, jossa ei ole turhia mutkia.
Reunatuen tulee olla toimiva sekä pyörätuolinkäyttäjän että näkövammaisen kulkijan kannalta. Pyörätuolinkäyttäjien kannalta reunatuet voivat olla hankalia, jopa esteitä. Täysin madallettu reunatuki ei kuitenkaan toimi näkövammaisen henkilön kannalta, sillä alle 30 mm tasoeroa ei tunnista valkoisen kepin avulla, ja tällöin on vaarana ajoradalle joutuminen. Ratkaisuna on suojatie, jossa on sekä pystysuora osa että luiskareunatuki (luiskattu reunatukiosuus), jossa on viiste. Luiskareunatuessa olevan selkeän kulman ansiosta myös monet näkövammaiset pystyvät tunnistamaan sen.
Pyöräilijät toivovat täysin korotonta asfaltoitua ylitystä, ja tämä on mahdollista toteuttaa turvallisesti myös näkövammaisen kulkijan kannalta, kun jalankulun ja pyöräilyn kadun ylityskohdat ohjataan selkeästi erilleen myös valkoisella kepillä tunnistettavilla noppakiveyksillä.
Kolmen noppakiven poikkiraita johdattaa suojatien kohdalla jalankulkualueen poikki. Sen voi havaita valkoisen kepin avulla kivien pinnan ja saumauksen muodostaman riittävän epätasaisuuden vuoksi. Sileämmät materiaalit, kuten valkoinen betonikiveys, eivät erotu kuin heikkonäköisille. Poikkiraita sijoitetaan suojatien siihen reunaan, jossa on liikennevalojen kutsupainike ja 4 cm:n pystyreunatuki.
Suomessa talvi asettaa haasteen löytää kestäviä näkövammaisten varoitus- ja ohjausmateriaaleja kaduille. Kestävä vaihtoehto on esimerkiksi graniitista hakattu luiskattu reunatuki yhdistetyissä suojateissä. Pyöräily- ja jalankulkureitit erottaa toisistaan graniittinen nupukivi tai noppakivi.
Äänimerkki
Tärkein turvallista kadunylitystä helpottava tekijä on liikennevalojen äänimerkki, josta näkövammainen ihminen voi havaita suojatien ja suunnistautua kadun yli ääntä kohti. Painonapin tulee sijaita korkeintaan 0,3 metrin päässä suojatiestä ja napin tulee olla 0,9–1,1 metrin korkeudella maasta.
Jalankulun ja pyöräilyn erottaminen
Jalankulun ja pyöräilyn selkeä erottaminen materiaalein on kaikkien kulkijoiden kannalta tärkeää. Kahden kiven noppakiviraita on kaupunkikuvaan sopiva ja usein myös kustannustehokas ratkaisu, jonka voi tunnistaa valkoisella kepillä.
Tyypillinen valkoinen massaraita palvelee vain heikkonäköisiä. Sitä ei pysty tunnistamaan valkoisella kepillä. Selkeä erottelu pitää pyöräilijät omalla kaistallaan, eivätkä jalankulkijat eksy pyöräilijöiden kaistalle. Turvallisin ratkaisu on täysin erillinen pyöräilyväylä.
Haasteet julkisessa liikenteessä
Näkövammaisilla ihmisillä voi olla julkisen liikenteen käytössä paljon ongelmia. Seuraavassa on esimerkkinä paikallisbussiliikenne.
Aikataulut
Heikkonäköisen ihmisen voi olla vaikeaa lukea pysäkin aikatauluja ja reittejä. Aikataulut ovat katoksellisen pysäkin takaseinässä kiiltävän lasin takana ja vailla kohdevalaistusta. Näyttötaulu taas on korkealla, eikä sitä siis pääse tarkastelemaan läheltä. Niissä on usein myös niin heikko kontrasti, ettei kiikaristakaan ole apua.
Jotkut heikosti näkevät pystyvät häikäisemättömissä valaistusolosuhteissa lukemaan valaistuja näyttölaitteita, joista saa tiedon bussin saapumisajasta pysäkille.
Joissakin busseissa on pysäkkinäyttö näkövammaisen ihmisen paikan yläpuolella. Jos näköä riittää tai käytössä on sopivat kiikarit, pystyy pysähdyspaikkoja seuraamaan näytöltä.
Paras ratkaisu näkövammaisille ihmisille on automaattiset pysäkkikuulutukset.
Pysäkillä
Muun liikenteen äänet vaikeuttavat bussin tunnistamista ajoissa kuulon avulla.
Heikkonäköiset ihmiset voivat käyttää kiikaria, jonka avulla he tähystelevät oikeaa bussia. Tämä kuitenkin vaati melko paljon harjoitusta, jotta oikean bussin ehtii tunnistaa riittävän aikaisin.
Päivällä häikäistyminen voi vaikeuttaa bussin näkemistä, ja pimeinä vuoden- tai vuorokaudenaikoina kiikarin valovoima ei riitä bussien tunnistamiseen. Tällöin on pyydettävä apua mahdollisilta muilta pysäkillä olijoilta tai käytettävä pysäytyskylttiä, jossa on sen bussin numero, jonka haluaa pysäyttää. Pimeään aikaan ja valaisemattomalla pysäkillä kuljettajan voi kuitenkin olla vaikeaa havaita pysäytyskylttiä.
Bussissa
Edessä, kuljettajan hytin takana on näkövammaiselle ihmiselle ja opaskoiralle tarkoitettu paikka.
Normaalinäköinen voi ehkä samaistua heikkonäköisen tilanteeseen katsellessaan likaisesta bussin ikkunasta oikeaa poisjäämispaikkaa synkkänä sateisena päivänä.