Siirry pääsisältöön

Vuo­si­ker­ta 1924

Tällä sivulla

Sokeain Airut. N:o 1. Tammikuu. 1924

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 1. tammikuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Ajan lyhyydestä.

Niin, aika, kuinka se rientää pois aivankuin olisi sillä siivet. Vastikään olemme alottaneet uuden vuoden. Vanha vuosi koettelemuksineen ja taisteluineen kuuluu menneisyyteen. Kuinka paljon tuon vuoden kuluessa olemmekaan rikkoneet velvollisuuden, uskon ja rakkauden vaatimuksia vastaan. Kuinka paljon itsekkyyttä onkaan ilmennyt jokapäiväisessä elämässämme ja niin vähän auttavaisuutta ja rakkautta.' Eräs vanha elämänohje kuuluu: "kaikki mitä teet, tee niin hyvin kuin voit". Aina on ylläsi silmä, joka näkee miten suoritat tehtäväsi, ja se silmä tahtoo nähdä sinut uskollisena kaikessa.' Moni meidän aikamme yhteiskunnassa asetetaan usein pienten, halvalta näyttävien velvollisuuksien eteen, mutta niiden tunnontarkasta suorittamisesta voi riippua paljon. Kuinka yksitoikkoiselta ja sieluttomalta mahtaakaan tuntua esim. työntekijästä tehtaassa, missä hän päivästä päivään seisoo samassa paikassa ja sorvaa ruuveja yhden toisensa jälkeen, kaikki samanlaisia. Eiköhän hän hyvin usein ole kiusattu hutiloimaan? Hän ei milloinkaan näe niitä, jotka käyttävät hänen ruuvejaan. Ja kuitenkin saattaa jopa käyttäjän elämäkin riippua siitä, että hän on tehnyt työnsä tunnollisesti ja tarkasti joka yksityiskohtaa myöten.' Samoin on meidän kaikkien laita. Suorittaessamme tehtäviämme, tuntukootpa ne miten vähäpätöisiltä ja yksitoikkoisilta tahansa, on meidän aina tunnollisesti täytettävä velvollisuutemme ja palveltava kuin seisoisimme joka hetki Jumalan silmien edessä. Ja itse asiassa ovat nämä tehtävien suoritukset tilaisuuksia, jolloin saamme, ihmisen rajoitetuin voimin, kantaa nöyrän kiitoksen Jumalalle hänen meille osoittamastaan rakkaudesta.' Työskennellessämme ja täyttäessämme velvollisuuksamme vierivät päivämme tasaisen, vuolaan virran lailla, kuukausi liittyy kuukauteen, vuosi vuoteen. Maallinen elämämme, joka eteenpäin katsoessamme näyttää meistä niin pitkältä, on vain lyhyt, haihtuva unelma, kun katsomme taaksepäin. M. G.

Suomen sokeain liiton ylimääräinen kokous

pidettiin Helsingin sokeainkoululla tammik. 12 p:nä.' Kokouksessa oli sääntöjen mukaisesti lopullisesti ratkaistava kysymys siitä, lakkautetaanko liitto vai jatketaanko sen toimintaa edelleen. Mainittu kysymys oli herätetty viime vuosikokouksessa johtokunnan taholta, ja oli vuosikokous päättänyt liiton lakkautettavaksi.'

Kokouksen avasi johtokunnan puheenjohtaja hra A. Matsson. Sen jälkeen valittiin kokouksen puheenjohtajaksi kouluneuvos V. Forsius, varapuheenjohtajaksi opettaja V. Illman ja sihteeriksi johtaja K. Sipilä. Kun kokous oli tunnustettu lailliseksi, ryhdyttiin käsittelemään kokouksen ratkaistavana olevaa asiaa.'

Jotakin harvaa poikkeusta lukuunottamatta puheenvuoroa käyttäneet olivat sitä mieltä, että liittoa ei olisi lakkautettava. Huomautettiin liiton merkityksestä varsinkin maaseudulla asuville sokeille. Toimitetussa äänestyksessä kokous päätti 115 äänellä 73 vastaan jatkaa liiton toimintaa edelleenkin.' Kun viime elokuussa pidetty vuosikokous, sen johdosta, että oli päätetty tehdä ehdotus toiminnan lakkauttamisesta, ei ollut käsitellyt vuosikokouksessa sääntöjen mukaan päätettäviä asioita, olivat nekin nyt ratkaistavat. Niinpä luettiin tilit ja tilintarkastajain kertomus ja myönnettiin rahastonhoitajalle ja johtokunnalle tilivapaus. Erovuorossa johtokunnasta ilmoitettiin olevan vakinaisista jäsenistä herrat A. Mustonen, J. L. Strömberg ja V. Sjöholm sekä varajäsen A. Franstman. Lisäksi pyysivät vapautusta johtokunnan jäsenyydestä vakinaisista herrat J. Törmä ja R. Bergh sekä varajäsenistä opettajatar M. Ganszauge ja nti H. Oksanen, jotapaitsi hra A. Matsson ilmoitti, että jos kokous tahtoo hänet edelleen tekemään työtä johtokunnan jäsenenä, niin hän tekee. Vaalin perusteella tulivat johtokuntaan valituiksi vuoteen 1926 hra O. Jokinen, t-ri Schwela ja nti L. Nieminen vakinaisina jäseninä ja nti A. Kynberg varajäsenenä, vuoteen 1925 hra A. Matsson ja nti E. Hyvönen vakinaisina ja hra H. Lehtinen varajäsenenä, sekä vuoteen 1924 (vuosikokoukseen asti) rouva T. Tallberg vakinaisena ja hra R. Majander varajäsenenä. Ennestään kuuluvat johtokuntaan vakinaisina jäseninä kouluneuvos V. Forsius vuoteen 1925, ja nti A. V. Collan ja hra V. Illman ensi vuosikokoukseen. Tilintarkastajiksi valittiin reviisori A. Kivialho ja maisteri A. Sipilä sekä varalle rouva E. Makkonen ja nti L. Federley. Vuosikokouksen pöytäkirjan tarkastajiksi tulivat nti A. Mikonsaari ja hra A. Sipilä.' Kokous, jossa yleensä vallitsi sovinnollinen ja toisiaan ymmärtämään pyrkivä henki, kesti klo 10 aamulla noin klo 7 illalla, välillä kahviloma.' Myöhemmin on johtokunta pitämässään kokouksessa valinnut puheenjohtajaksi hra V. Illmanin. Varapuheenjohtajaksi valittiin uudelleen kouluneuvos V. Forsius, joka ei katsonut voivansa ottaa puheenjohtajan tointa, rahastonhoitajaksi t-ri Schwela ja sihteeriksi rouva Tallberg.

Helsingin sokeainyhdistyksen talon vihkimisjuhla.

Helsingin sokeainyhdistys vietti sunnuntaina marraskuun 18 p:nä 1923 talonsa vihkimisjuhlaa Vladimirink. 27. Talo, jonka yhdistys osti viime kesänä, käsittää kaksi puurakennusta, joista toinen on jo ollut useiden sokeiden ja heidän perheittensä asuntona. Toinen taas, jossa on suurempi sali sekä useita pieniä huoneita, käytetään yhdistyksen kokoushuoneustona.' Juhlaa varten olivat salin seinät aistikkaasti koristetut köynnöksillä ja öljymaalauksilla, sekä pöydät että piano kukilla. Noin kello yhden tienoissa alkoi vihkimisjuhlan ensimmäinen osa, n. s. propaganda- eli kannattajajuhla, johon useita eijäseniä, m. m. tasavallan presidentti, Helsingin kaupunginvaltuusto y. m. vaikutusvaltaisia henkilöitä oli kutsuttu. Useat kutsutuista, m. m. presidentti ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja olivat estetyt.' Ohjelma alotettiin laulamalla virsi "Jumala ompi linnamme", jota säesti yhdistyksen äskenperustama torvisoittokunta. Sen jälkeen pidettiin tervehdyspuheita, suomeksi puhui hra Grönholm, ruotsiksi hra Rob. Bergh. Puhujat esittivät, että Helsingin sokeainyhdistyksen talo oli monivuotisen unelman toteutuminen sekä pitempiaikaisen innokkaan työn hedelmä, ja lausuivat sen toivomuksen, että se tulisi jalojen pyrintöjen tyyssijaksi sokeittemme ja synnyinmaan parhaaksi. Laulettiin "Maamme", jonka jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja hra Matsson suomeksi ja hra Bergh ruotsiksi antoivat selostuksen sokeainasiasta, eritoten sokeainyhdistyselämästä maassamme sekä huomauttivat, mikä merkitys yhdistyksillä oli sokeittemme keskuudessa. Nti H. Oksanen lausui suomenkielisen runon, joka oli maisteri Aug. Heliän kirjoittama. Sitä seurasi nti Hyvösen ja nti Oksasen yksinlaulu ja nti L. Niemisen esittämä pianonsoitto. Tämä mieltäylentävä juhla päättyi kolmekymmenvuotisen sodan marssilla, minkä torvisoittokunta voimakkaasti hra V. Sjöholmin johtamana esitti. Juhlan kestäessä saapui useita onnittelusähkösanomia, m. m. presidentiltä, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Leo Ernrothilta, Aug. Heliältä y. m.. Yhdistyksen jäsenille järjestettiin iltama klo 6 0. p. p. ja sali oli täpötäynnä sokeita ja sokeain ystäviä. Ohjelma oli melkein sama kuin aamupäivällä, ja mieliala kohosi korkealle. Saattoi selvästi huomata, että tämä päivä, marraskuun 18 päivä, todella oli ilopäivä Helsingin sokeille.

Helsingin sokeainyhdistyksen talon vihkiäisissä 18 p. marraskuuta 1923. Taitettu taival.

Niin raskaasti astuu matkamies. Hän taittaapi taivalta pitkää. Taas kohden uutta nyt majaa muuttaa sokeenasyntynyt. Kukaties kohtaapi väet tylyt, mitkä yönlapsen yön saa synkemmäks.

Vaan ajan ollen se ikä karttuu. On käyjy pitäjän"ruotu" kerran.-- Mut uusi aika ikäänkuin taika kohtaloon sokeenkin tarttuu, sen muuttaapi toisen verran.-- Saa aamunkoitto selvemmäks.

Se sokeenasyntynyt kouluun käy. On alkanut uusi huomen. Ja koulutalo tuo tiedon valoo. Ei elämä enää synkältä näy tällekään lapselle Suomen.-- On päästynä päivään puoleen.

Mut koulukin päättyy vihdoin, ja alkaapi taistelu elon. Siin' kilpailu on ylen tavaton.-- "Mitäs sille mä sokea mahdoin! Kunpa voisin ma poistaa pelon, että päivä ei päättyisi huoleen"!

"Vaan nyt, juuri nyt minä huomaan sen aattehen, uuden ja oivan, ett' yhteisvoimin pitäisi toimiin käydä käsiksi taloa luomaan, mi meillekin takaapi hoivan."-- Jo päivä taas kirkkaana paistaa.

Innostumahan sitten myös se sokee näkevätkin saa. Ja nyt on oma koti, niin soma sokeillakin täällä.-- "Sun yös nyt alkavi olla jo valoisaa. Saat auringon lämpöä maistaa".

Ja yksi ja sama on mieli nyt meillä kaikilla, jotk' oomme koolla: kiitos luojalle, kaikkivallalle! On sokeitten toivo jo täyttynyt. Vihkijuhla on heidän talolla.-- Kunpa päivä ei päättyis milloinkaan! (Aug. Heliä.)

<to3<

Sokeain esperantistien kolmas kansainvälinen

Sokeain esperantistien kolmas kansainvälinenkongressi. (jatk.)

Edelleen pidettiin joukko enemmän tai vähemmän opettavaisia esitelmiä sokeainasian kehityksestä eri maissa. Tiedot Tanskassa tehdyistä siunausrikkaista uudistuksista otettiin vastaan vilkkain suosionosoituksin. Eräs esitelmän pitäjä teki yksityiskohtaisesti selkoa opaskoirasta, sen harjoittamisesta ja käyttämisestä sokeain taluttajana. Eräässä lausunnossa ilmoitti muuan böömiläinen, että hänen kotimaassaan oli sodan aikana ruvettu käyttämään --ja käytetään edelleenkin-- kuuruharjojen valmistamiseen koivun juuria riisijuurien asemesta. Juuret kuoritaan erikoisella koneella. Näistä aineksista tehdyt harjat sopivat parhaiten kivilattian puhdistamiseen, mikä näytteenä olevan mallin kautta kävi selville.'

Ehdotusta esperantonkielisen sokeainyliopiston perustamisesta kongressi ei voinut puoltaa, mutta kiinnitti huomionsa työhön tieteellisen kirjallisuuden hankkimiseksi esperanton kielellä.'

Eräs tunnettu itävaltalainen, herra I. Krieger, pyysi kongressia vaikuttamaan siihen, että korvalääkäreitä asetettaisiin kaikkiin sokeainkouluihin, jotta senkautta korva- ja nenätaudit ajoissa voitaisiin parantaa, koska sellaisista pikku vammoista helposti voi olla seurauksena kuulon huonontuminen, mikä sokeille on erittäin vakava asia.' Kansainvälisen kirjeenvaihdon helpoittamiseksi sokeain kesken päätti kongressi kannattaa vihkon julkaisemista, joka tulee sisältämään Euroopan kielien erilaiset pistekirjoitusaakkoset sekä vastaavat näkevien kirjaimet kohopainoksella.' Ajatellessa niitä vaikeuksia, jotka huolimatta saksalaisten tunnetusta järjestyskyvystä ehkäisivät Nyrnbergin kongressin järjestämistä, päätettiin saksalaisesta alotteesta nimittää n. k. pysyvä kongressikomitea, jonka tulee parhaan kykynsä mukaan johtaa valmistuksia seuraavaa kongressia varten, joka pidetään Wienissä.' Kun puheenjohtaja oli lausunut toivomuksen, että suoritettu työ tulisi hyödyksi ja siunaukseksi sokeainasialle, ja kun muutamat kongressin osanottajat olivat esiintuoneet vilpittömän kiitoksensa toimeenpanijoille heidän tuloksellisista ponnistuksistaan, päätettiin kongressi laulamalla esperantohymni, jonka jälkeen erottiin toivoen onnellista jälleennäkemistä. (Verner Ljunggren)

Paitsi ylläolevaa otetta Ruotsin sokeain viikkolehdestä, jossa herra V. Ljunggren kiitettävän selväpiirteisesti on kuvannut sokeain kolmatta kansainvälistä kongressia, mainittakoon lyhyesti seuraavaa.' Vapaahetkinä ja juhlissa oli runsaasti tilaisuuksia tuttavuuksien ja ystävyyssiteiden solmimiseen eri kansojen sokeain välillä, josta taas voi syntyä uusia ajatuksia ja suunnitelmia jopa tärkeitä toimenpiteitäkin sokeain asian edistystyössä.-- Pienemmissä tai suuremmissa ryhmissä oltiin kävelyretkillä, vierailtiin ystävien luona, teaattereissa ja konserteissa, tai tutustuttiin seudun nähtävyyksiin. Näistä mainittakoon erittäin: sokeiden taiteilijain konsertti, soitannollisen taidon ja taitavuuden mestariesitys, jota harvinaisen suurella innolla kuunneltiin. Baierin sokeat pitivät meille soitannollisen ja hauskan juhlan, ja me vuorostamme kutsuimme heidät lopettajaisjuhlaamme, jossa m. m. esitettiin Varma Järvenpään kirjoittama näytelmä "Onnellisin", joka sai suurta suosiota osakseen. Ihanasta huvimatkasta Rothenburgiin kerrotaan vilkkain, valoisin värein esperanto-sanomalehdistössä. Mutta meille, sokeille työläisille, on ehkä tärkein tuo mieltäkiinnittävä käyntimme metallitehtaalla, jossa sotilas- ja siviilisokeat työskentelivät koneillaan näkevien toveriensa rinnalla, ollen heidän kanssaan samanarvoiset, niin työoikeuksiin kuin velvollisuuksiinkin nähden. Airuemme on jo aikaisemmin kertonut tästä satumaisesta saavutuksesta, ja me voimme nyt todeta, että satu on tosi. (Anna Friman.)

Lukijoille.

Kun kysymys Suomen sokeain liiton jatkuvasta toiminnasta tuli ratkaistuksi ylimääräisessä kokouksessa Helsingissä 12 p. tammikuuta ja mainitussa kokouksessa valittu johtokunta ensimmäisessä istunnossaan t. k. 16 p:nä päätti, kuten pöytäkirjasta käy ilmi, niistä toimenpiteistä, joihin olisi ryhdyttävä liiton pyrkimysten toteuttamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi etenkin sen sokeain jäsenten kesken, saa allekirjoittanut liiton puheenjohtajana lyhyesti esittää seuraavaa.

Pääehtona paremman yhteistyön ja ymmärtämyksen saavuttamiseen työn parantamisessa ja sokeiden yhteiskunnallisen aseman kohottamisessa, mitkä pyrkimykset liittokin on ottanut pääohjelmakseen, on, että näistä kysymyksistä tehdään selkoa ja pohditaan niitä sokeain omassa lehdessä. Sillä kuten ylimääräisessä kokouksessa tuotiin esille, ovat maaseudulla asuvat sokeat näihin asti valitettavasti hyvin vähän saaneet tietoja liiton toiminnasta. Jotta tämä tulisi korjatuksi, päätti johtokunta, että liiton sanomalehti tästälähin lähetetään jokaiselle sokealle liiton jäsenelle ilmaiseksi; on maksettava ainoastaan vuotuinen jäsenmaksu, joka on 5 mk.. Niinmuodoin on jokaisella, joka harrastaa yhteisiä pyrintöjä, tilaisuus seurata liiton toimintaa, sillä otteita johtokunnan pöytäkirjoista, ainakin tärkeimpiä päätöksiä koskevat, tullaan julkaisemaan lehdessä. Suotavaa olisi myös, että lehden lukijat itse kirjoituksien kautta ottaisivat osaa keskusteluihin yleisistä sokeainasiaa koskevista kysymyksistä. Siis kehoitetaan jokaista lukijaa, joka ei vielä ole liiton jäsen, ensi tilaisuudessa siihen liittymään, jotta yhdistynein voimin, luottamuksessa ja yhteisymmärryksessä voisimme aloittaa työmme.

Väinö Illman.

Pöytäkirja

Pidetty "Suomen sokeain liiton" johtokunnan kokouksessa Helsingin sokeainkoululla 16 p. tammik. 1924 klo 6 i. p.. Läsnä olivat kouluneuvos V. Forsius, neidit A. V. Collan, L. Nieminen ja E. Hyvönen, hra O. Jokinen, hra A. Matsson, lääket. kand. H. Schwela, hra V. Illman sekä allekirjoittanut.

1 Puheenjohtajaksi valittiin hra V. Illman, varapuheenjohtajaksi hra V. Forsius, rahastonhoitajaksi hra H. Schwela ja sihteeriksi rouva Tyra Tallberg.

2 Kouluneuvos Forsius esitti muutamia suuntaviivoja, joita liiton tulisi noudattaa, nimittäin että mikäli mahdollista olisi vältettävä suoranaisia raha-avustuksia, että aikaisemmin myönnetyt lainat olisi sanottava irti ja sen sijaan käytettävä liiton varoja lehtien "Sokeain Airut" ja "Tidning för Finlands Blinda" levittämiseen sekä muihin liiton toimintaa edistäviin tarkoituksiin. Tämän esityksen johdosta päätti johtokunta, että lehdet lähetettäisiin ilmaiseksi kaikille sokeille jäsenille. Tammikuun numero lähetetään kaikille lukutaitoisille sokeille. Tätä tarkoitusta varten on painettava riittävä määrä lehtiä kumpaisellakin kielellä.

3 Päätettiin, että lehti tulee ilmestymään kerran kuussa, myöskin kesäkuukausina.

4 Päätettiin sanoa irti kaikki aikaisemmin myönnetyt lainat ja ilmoittaa siitä sekä lainanottajille että takaajille.

5 Hra Matsson esitti erään 70-vuotiaan sokean miehen puolesta raha-avustus-anomuksen liitolle, mutta aikaisemman päätöksen perusteella päätti johtokunta hylätä tämän ehdotuksen.

6 Hra Matsson ehdotti sääntöjen uudestaan tarkastamista ennenkuin aikaisemmin päätetyt sääntöjen muutokset jätetään vahvistettaviksi; tämä asia jätettiin seuraavaan kokoukseen.

vakuudeksi

Tyra Tallberg

Ilmoitus.

Kaikkia, jotka haluavat tulla liiton jäseniksi, kehoitetaan ennen helmikuun loppua siitä ilmoittamaan ja samalla lähettämään vuoden 1924 jäsenmaksun 5 mk. liiton puheenjohtajalle herra V. Illmanille, sokeainkoulu, Helsinki.' Niille, jotka jo ovat lähettäneet "Airuen" tilausmaksun vuodelta 1924, huomautetaan, että näitä tilausmaksuja ei lähetetä takaisin, vaan pidetään ne suoritettuina jäsenmaksuina tältä vuodelta.

Voimistelu (jatk.)

Sanotaan että kunkin ihmisen pohjalla piilee lapsi; tämä lapsi pääsee täysiin oikeuksiinsa voimistelussa, sillä se saa leikkiä ja laulaa, ponnistaa ja pyrkiä. Päämäärä on ei ainoastaan terve ruumis ja terve sielu-- vaan terve ihminen. Tällaisesta ihmisestä hermostuneisuus haihtuu, elämän pikku kiusa hälvenee ja rauha ja sopusointu täyttää mielen. Perustakaa voimisteluseuroja!

 

Sokeain Airut. N:o 2. helmikuu 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 2. helmikuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Katsaus sanomalehtemme toimintaan.

Jokainen haara inhimillisestä sivistyksestä tarvitsee välineen jatkuvaa kehitystä varten. Samoin myöskin sokeainasia. Suurimmissa kulttuurimaissa on jo kauan ollut olemassa sellaisia, nimittäin sanomalehtiä, painettuina sekä sokeain- että näkeväinkirjoituksella, joiden tarkoituksena on ollut ja on edelleenkin levittää tuntemusta kaikesta, joka jollakin tavalla koskee sokeainasiaa. Useimmissa tapauksissa on yksi maa antanut toiselle esimerkkiä siinä suhteessa, mutta Suomen sokeiden keskuudessa on sanomalehtiaate levinnyt aivan omintakeisesti ilman vähintäkään vaikutusta ulkoapäin.' Se oli Helsingin sokeainkoulussa keväällä 1892. Keskustelun kuluessa iloisessa toveripiirissä sanoi eräs oppilaista vastaukseksi toisen valitteluun, ettei meillä ollut koulukonventteja, kuten näkevillä oli tapana: "aloittakaamme siis ensi syksynä laulukuorolla ja omalla sanomalehdellä." Ja toimelias kun oli, otti hän tehtäväkseen vaivalloisen "painamisen", jolloin ensimainitulle uskottiin lehden toimitus. Johtajatar antoi ilolla suostumuksensa ja niin julkaistiin ensimmäinen sanomalehtemme "Tomten", Fredrik von Zansenin toimittamana; painamisesta, s. o. käsinkirjoittamisesta, huolehti Aina Johanson. Vähän jokainen oli luvannut tukea lehteä sepittämillään kirjoituksilla. Sen vuoksi vallitsi liikuttavan juhlallinen jännitys sinä hetkenä, jolloin Hilja Saksanen, ensimäisessä konventissamme 18 p. syysk. 1892, miellyttävällä tavallaan luki sittemmin aina tervetulleen sanomalehden. "Tomten" oli ruotsinkielinen, mutta jo seuraavana keväänä sai se suomenkielisen toverin: "Peikko", jota toimitti eräs ensimäisen suomalaisen luokan oppilaista, Jenny Selroos. Se sisälsi samantapaista, vaikkakaan ei samaa kirjallisuutta kuin sen vanhempi veli.' Sanomalehtiaatetta emme jättäneet koulusta lähdettyämmekään. Vahinko vaan, että mahdollisuudet sen toteuttamiseen olivat niin vähäiset. Ainoa, joka ylläpiti tätä aatetta, oli syvä kaipaus hajaantuneihin ystäviin kouluajalta sekä halu olla heille oksikin hyödyksi. Tämä kaipaus ja halu myöskin vähitellen johti ensimäisen toveriyhdistyksemme "Käsitysten" (Hand i hand) muodostamiseen uudenvuoden aikaan 1900.'

Kuukausikokouksissa luettiin sekä suomen- että ruotsinkielinen sanomalehti, joka samoin kuin entinen pieni koululehtemme oli käsinkirjoitettu. Mutta tällä kertaa "painettiin" jokaista numeroa kolme kappaletta, joista yksi jätettiin Sokeainkotiin (yhdistyksen silloinen koti) ja toiset lähetettiin kiertämään maaseudulle. Suomalainen lehti "Aamunkoitossa", jonka toimittajana oli herra Jalmar Grönsten (Törmä), vastaanotti vapaasti kirjoitelmia, mieluummin kaunokirjallisuutta tunnetuilta suomalaisilta ja myöskin ulkomaalaisilta kirjailijoilta. Tämä oli erittäin suuresta merkityksestä silloin tuskin vielä kymmenvuotiselle suomenkieliselle sokeainkehitykselle Helsingissä. Allekirjoittanut huolehti taas ruotsalaisesta "i Morgongryningen", joka pääasiallisesti sisälsi sokeain kaunokirjallisia tuotteita, ilmoituksia yhdistyksen toiminnasta ja sokeainmaailmasta yleensä. Tärkeätä oli, että sanomalehdet henkivät valoisaa elämänkatsomusta, sillä olihan niiden tehtävänä olla hyödyksi, lohdutukseksi ja iloksi niille, joiden luo ne tulivat.-- (jatk.)

Seikkailurikkaat lentoyritykseni.

Jos oikein muistan, oli se vuonna 1909 kun ranskalainen Bleriot teki ensimäisen maailmankuulun lentoretkensä Englannin kanaalin poikki. Samoinkuin koko muussa maailmassa, herätti tämä uusi keksintö minussakin mitä vilkkainta mielenkiintoa. Minä toivoin näkeväni kuten muut ihmiset, jotta voisin lentää yli maitten ja merien. Öisin uneksin, että minun tarvitsi vain heilutella käsivarsiani voidakseni kohottaa tomumajani ylös ilmaan ja lentää kotiseutuni yli. No niin, minun piti myöskin todellisuudessa tehdä pari turhaa yritystä. Nyt o asian laita niin, että minun näköni on syntymästä asti ollut hyvin heikko, ja vuosien kuluessa on se huonontunut niin että nykyään olen melkein sokea. Varsinaisen toimeni ohella olen ollut 15 ja puoli vuotta postinkantajana maaseudulla 11 km. pituisella linjalla. Kaikenlaisilla ilmoilla ja keleillä olen taivaltanut usein hyvinkin raskas postilaukku selässä yhteensä noin 3000 metri peninkulmaa, ja lukemattomat ovat ne seikkailut, joihin näillä retkilläni olen joutunut. Pimeinä syys- ja talviaamuina kuljin monasti yksin koko matkan näkemättä laisinkaan, vaan ponnistaen eteenpäin kuulon ja tuntoaistin avulla. Kun keli talvisaikaan oli märkä, oli minulla tapana panna 12-15 kg. painava postilaukku potkukelkkaan, ja usein laskin mäet alas, vaikken voinut nähdä mitään. Tavallisesti se kävi hyvin, mutta toisinaan ajoin maantien ojaan, saamatta kuitenkaan luunmurtoja tai muita vammoja. Kaksi kertaa kävi kuitenkin aivan hullusti; niistä aion nyt kertoa.

Se oli siis vuonna 1909 kun eräänä talviaamuna hämärissä läksin tavanmukaiselle kirjeenkantomatkalleni postilaukku potkurissa. Keli oli mainio suojan jälkeen, ja tultuani naapuritalon mäelle en voinut vastustaa kiusausta asettua kelkan jalaksille ja antaa mennä. Mutta minä en nähnyt tien vieressä olevaa sahapukkia, ja potkurini hipaisi siihen sillä seurauksella, että minä lensin ilmaan kuin näkymättömän käden heittämänä ja putosin parin metrin päähän potkurista jääden selälleni makaamaan pää potkuriin päin ja jalat suoraan ulospäin. Vahingoittumattomana olin kuitenkin samassa silmänräpäyksessä jaloillani jälleen. Jälestäpäin sanoin eräälle tuttavalleni, että olin nyt tehnyt ensimäisen lentoyritykseni, minkä johdosta hän nauraen minua onnitteli.' Vähemmän onnellisesti kävi kymmenen vuotta myöhemmin, kun palasin kotiin eräältä tällaiselta retkeltäni. Oli kevät ja kirkas auringonpaiste. Hanki kantoi, ja lumi oli kokoontunut niittymaille niin että ainoastaan aidan seipäät olivat näkyvissä. 12-vuotias poikani kulki potkurineen edellä muutaman askeleen päässä minusta, jotta minä voisin nähdä hänet ja seurata hänen jäljissään. Minä pyysin seuralaistani sanomaan minulle aina milloin lähestymme aitaa, sillä meillä oli hyvä vauhti, voin sanoa. No niin, poika sanoikin ajoissa pari kertaa, mutta kolmannella kerralla hän sanoi niin myöhtän, että potkurini kovalla vauhdilla töytäsi aidan seipääseen ja minä taas lensin pitkän matkan päähän siitä. Tällä kertaa sain pahemman kolauksen, ja löin sitäpaitsi pääni kiveen niin että siitä alkoi vuotaa verta. En sentään niin vaarallisesti loukkaantunut, etten olisi voinut jatkaa matkaa kotiin. Sen jälkeen olen pitänyt viisainpana kulkea potkukelkkoineni vain käyden, sillä olin saanut kyllikseni vähän kunniaatuottavista lentoyrityksistäni.

H. S. Lakitieteen kandidaatti Ernst Pettersson suoritti äskettäin mainitun tutkinnon Tukholman korkeakoulussa.' Ollen lapsesta asti sokea, sai hän nuoruudessaan tavallisen sokeainkasvatuksen, mutta jo täysikasvuisena päätti hän uhmata kovaa kohtaloaan. Hän alkoi opiskella, ja keväällä 1919 hän suoritti lähes 30 vuoden ikäisenä ylioppilastutkinnon loistavin arvolausein. Ja nyt on hän vähän enemmässä kuin neljässä vuodessa suorittanut lakitieteen kandidaatintutkinnon.

Talvi-iltana.

Käy valitellen talvi-illan tuuli,# kuin kuolon konsertti sen sävel soi.# Ah, vielä kevät saapua ei voi!# --Vaikk' sydämein sen saapuvan jo luuli.--

Viel' kantaa kruunuansa talven mahti,# jääkylmin katsein, hyisin valtikoin;# sen alla väristen ma vaikeroin,# ja rinnassa lyö surusoiton tahti.

Tuoll' avaruuden ulapoilla tähdet# katsovat ankeuteen talviyön.# Sa milloinkahan ikävöivä syön# sun suuren keväimesi valoon lähdet?

Hannes Mikkola

Ilmoitus.

Koska liiton johtokunta, kuten käy ilmi pöytäkirjasta tammikuun numerossa, on päättänyt, että jokainen sokea jäsen saa lehden ilmaiseksi, kehoitetaan jokaista, joka ilman keskeytystä haluaa saada lehtensä, ensi tilaisuudessa lähettämään vuoden 1924 jäsenmaksun puheenjohtajalle.

Osoite: V. Illman, Helsinki, sokeainkoulu.

Huom. postimaksu tavallisista sokeainkirjeistä Suomen rajojen sisäpuolella on ainoastaan 15 penniä.

 

Sokeain Airut. N:o 3. maaliskuu. 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 3. Maaliskuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Katsaus sanomalehtemme toimintaan. (jatk.)

Mutta mitä kauemmin "Käsitysten" ponnisteli sokeain olosuhteiden parantamiseksi, sitä tarpeellisemmaksi kävi työsuunnitelman laajentaminen. Tämä voitiin aikaansaada ainoastaan uuden, sokeain laitoksista riippumattoman yhdistyksen perustamisella. Niin käytännöllinen kuin tämä ajatus olikin, tuotti sen toteuttaminen kuitenkin monta vaikeutta, niin traditsioniin kuin talouteenkin nähden. Sokeainkoulu avasi kuitenkin ystävällisesti ovensa uuden aatevirtauksen etujoukolle, siitä kiitos johtajalle, hänen ennakkoluuloista vapaan asianymmärtämyksensä johdosta. Ensimäiset vaikeudet olivat siten poistetut ja Suomen sokeat kutsuttiin yleiseen kokoukseen kesäk. 11-13 p. v. 1907 Helsingin sokeainkoululle. Kutsua noudatettiin runsaslukuisesti ja innostuksella päätettiin perustaa "Suomen sokeain liitto".'

Yllämainitun tapauksen jälkeen muuttui "Käsitysten" yhdistys vähitellen miltei puhtaasti kristilliseen suuntaan. Se julkaisee nyttemmin pisteillä painetun suomen- ja ruotsinkielisen "Joulutervehdyksen", joka rauhanenkelin tavoin tuo jouluviestin kaikille Suomen sokeille, riippumatta siitä mihin yhdistykseen he kuuluvat.' "Suomen sokeain liitto" alkoi julkaista lehtiä "Sokeain Airut" ja "Tidning för Finlands Blinda" maaliskuussa v. 1912 saatuaan hyväntahtoisen luvan maksutta käyttää sokeainkoulun painokonetta. Toimitus on myöskin tähän asti työskennellyt vapaaehtoisesti ja palkatta. Aluksi valittiin siihen ainoastaan neljä henkeä, nimittäin: johtaja pastori K. Sipilä päätoimittajaksi, herra Jalmari Törmä "Airuen" sihteeriksi, sekä opettajatar neiti Märtha Ganszauge ja herra L. Strömberg, joka kuitenkin jonkun ajan kuluttua erosi. Noin vuotta myöhemmin valittiin neiti Ganszaugen ehdotuksesta lisäksi toimitukseen: herra R. Bergh sekä neidit Anna Friman ja Ada Pynttö. Herra Törmä on sitä paitsi suorittanut stereotyperauksen, painamisen, nitomisen ja lähettämisen. Viimeksimainituista tehtävistä on kuitenkin pieni korvaus myönnetty. Herra Törmän erottua tammikuussa 1923 on neiti Laina Nieminen stereotyperannut molemmat lehtemme, ja neiti Mandi Hyvärinen on ne painanut, mutta toimituksessa jäi herra T.:n paikka täyttämättä. Lehteä on myös varojen mukaan jaettu ajoittain joko maksutta tai pientä korvausta vastaan.' Ylläolevat ja muut samanlaiset tilastolliset tiedot julkaistiin lehdessämme sen kymmenvuotisen toiminnan jälkeen; puhun nyt vain vähän lehden sisällyksestä. Kuten tunnettua, sisältää sekä "Sokeain Airut" että "Tidning för Finlands Blinda" uutisia sokeainmaailmasta koti- ja ulkomailta, ilmoituksia, kaunokirjallisuutta, sokeainasiaa koskevia artikkeleja ja uskonnollisia mietelmiä. Runot ja kertomukset ovat enimmäkseen sokeain kirjoittamia, ja tässä suhteessa on lehtemme tyydyttävästi täyttänyt tehtävänsä. Se on iloksemme saanut kiitostakin skandinavialaisilta lukijoiltaan, jopa sellaisiltakin asiantuntijoilta kuin sikäläisten lehtien toimittajat: herrat Imsdahl, Rosenqvist ja Thilander y. m.. Kaunokirjallisuutta emme aina ole kääntäneet, runoja ei koskaan. Mutta kaikki sokeainasiaa koskevat kirjoitukset on omantunnontarkasti käännetty suomesta ruotsiin ja päinvastoin, esperantosta molemmille kielille ja joskus norjastakin. Tämä moninkertainen kääntämistyö vaatii paljon aikaa ja voimia, mutta alttiisti ovat sekä toimikunnan jäsenet että heidän ystävälliset auttajansa sen suorittaneet. Voittaakseen tilaa mahdollisimman monipuoliselle sisällykselle kymmensivuisessa lehdessämme, ehdotti herra Törmä, että liitto julkaisisi joka vuosi ylimääräisen vihkon, joka sisältäisi vuosikertomuksen, otteita vuosikokouksen ja johtokunnan pöytäkirjoista sekä muita samantapaisia tiedonantoja. Tämän toimenpiteen kautta, arveli hän, saisivat jäsenet selvän käsityksen kaikista liittoa koskevista asioista. Ehdotus hyväksyttiin, mutta on jäänyt monesta syystä toteuttamatta. Jotta lehti paremmin voisi edistää sokeainasian harrastusta eri aloilla, ehdotettiin, että kukin sokeainyhdistys maassamme valitsisi puolestaan kirjeenvaihtajan lehteä varten; mutta vaikka tämä ehdotus sai kannatusta monella taholla, ei sitä toistaiseksi ole noudatettu. Kehoitusta "avustakaa lehteämme kirjoituksilla" ovat muutamat auliisti seuranneet, josta sydämellinen kiitos.'-- Mutta paljon vielä puuttuu! Sen tiedämme me, jotka olemme tukeneet lehden kehitystä sen ensi vaiheista lähtien. Sen tietävät kaikki päämäärästään tietoiset sokeat, joiden tiheistä riveistä kuuluu tuo oikeutettu vaatimus: "antakaa meille todella hyödyllinen lehti!". Työ sokeainasian puolesta edistyy nykyään jättiläisaskelin koko maailmassa eikä vähimmin Suomessa, a;ettaen suuria vaatimuksia toimihenkilöilleen. Se tarvitsee siis myöskin sanomalehden, joka todella täyttää tehtävänsä tämän edistystyön palveluksessa. Niinmuodoin pitäisi lehtemme, paitsi tähänastista sisällystä, myös voida antaa neuvoja, jopa oppikursseja sokeain ammateissa ja muissa, vastaisuudessa mahdollisesti ilmenevissä oppiaineissa, toimeenpanna kirjoituskilpailuja palkintoineen, niin, vieläpä antaa tietoja päivän tärkeimmistä tapahtumista. Mutta silloin pitäisi lehden olla suuri ja ilmestyä ainakin kerran viikossa. Sitä paitsi pitäisi sen johdossa olla palkattu toimikunta, jolle voitaisiin asettaa vaatimuksia.-- Kunnia vapaaehtoiselle työlle, sillä se on yksi rakkauden kauniista hedelmistä maan päällä.-- Mutta määrättyjä vaatimuksia ei sille koskaan voida asettaa. Jotta lehdestämme olisi jotain käytännöllistä hyötyä, täytyy sen myöskin toimia säännöllisesti; ei riitä yksin se, että sisältö on rikkaanlainen. Mutta sellaista paljonvaativaa työtä on ajan pitkään, ainakin varattomien sokeiden, mahdoton suorittaa ilman palkkaa.

Anna Friman.

Onko jouduttu ojasta allikkoon?

Toivorikkain mielin palasivat varmaankin useat maaseutulaiset "Suomen sokeain liiton" ylimääräisestä kokouksesta, sillä olihan liitto nyt pelastettu sitä uhanneesta perikadosta ja sen toiminnan jatkuminen jälleen taattu. Mutta lukiessa selostusta liiton uusitun johtokunnan ensimäisestä kokouksesta, nousee monenlaisia mietteitä mieleen, mietteitä, jotka eivät ole valoisinta laatua. Johtokunta päätti muun muassa, että varsinaisia raha-avustuksia mikäli mahdollista olisi vältettävä. Tämän päätöksen perusteena voi löytyä paljon oikeutettuakin, mutta nykyaika on siksi ahdas ja tukala, että moisen päätöksen noudattaminen käytännössä lienee vaikeaa, vieläpä mahdotontakin, jos liitto tahtoo pysyä uskollisena omille ihanteilleen. Edelleen päätti johtokunta irtisanoa kaikki aikaisemmin myönnetyt lainat ja sen sijaan käyttää liiton varoja lehtien "Sokeain Airut" ja "Tidning för Finlands Blinda" levittämiseen sekä muihin liiton toimintaa edistäviin tarkoituksiin. Mitkä nämät "muut tarkoitukset" ovat, siitä ei tehdä lähempää selkoa, mutta sen osoittanee tulevaisuus. Mutta lieneekö johtokunta täysin selvillä siitä edesvastuusta, jonka se on ottanut harteilleen päättäessään irtisanoa kaikki liiton aikaisemmin myöntämät lainat. Tämä toimenpide tulee kenties raskaana iskuna kohtaamaan monta sokeaa, iskuna, joka tuntuu monin verroin raskaammalta senvuoksi, että iskijä on Suomen sokeain liitto. Selostuksessa kerrotaan edelleen, että kokoukselle esitettiin muuan raha-avustus-anomus erään 70-vuotiaan sokean miehen puolesta, mutta että anomus hylättiin edellisten päätösten perusteella. Että vanhusta millään muullakaan tavalla olisi päätetty avustaa ei ainakaan käy selville Airuessa julkaistusta pöytäkirjasta. Tällaisia tiedonantoja lukiessa ei voi muuta kuin tuntea syvää huolestumista, ja sydämestä kohoaa huokaus: olemmeko joutuneet ojasta allikkoon.

Fredrik von Zansen

Ylläoleva herra von Zansenin kirjoitus antaa aihetta allekirjoittaneelle lyhyesti tuoda esille sen yleisen mielipiteen, joka keskustelussa kävi ilmi. Johtokunta päätti, että suoranaisia raha-avustuksia mikäli mahdollista olisi vältettävä, koska liiton rajoitetut varat eivät myönnä sellaista apua kaikille, jotka olisivat sen tarpeessa, ja koska pienistä raha-avustuksista luultavasti ei olisi todellista hyötyä. Olisi senvuoksi parempi käyttää liiton varoja sellaisiin tarkoituksiin, jotka tulevat yleiseksi hyödyksi liiton jäsenille. Ajateltiin myös, että työteliäät itsestään huolehtivat sokeat voisivat tarpeen tullen saada avustusta asianomaisilta kunnilta. Kun kysymyksessäolevaa vanhusta koskeva avustusanomus hylättiin, tarjoutui eräs johtokunnan jäsenistä auttamaan häntä avustuksen hankkimisessa kunnalta. Kysymyksessäolevia liiton irtisanomia lainoja on kuusi, yksi niistä annettiin jo vuonna 1915, useimmat muut joitakin vuosia sitten. Päätöksen ei senvuoksi pitäisi olla mikään yllätys, varsinkin kun edellinen johtokunta lokakuussa 1922 päätti irtisanoa nämä lainat. Johtokunta katsoi senvuoksi ovevan syytä tehdä tämä päätös, sillä sen tehtävähän on valvoa liiton etuja; ja lainanottajat ovat jo kauan nauttineet liiton antamaa apua. Lopuksi mainittakoon, että kolme näistä lainoista on jo maksettu takaisin.

Väinö Illman.

<to3<

Sokeain musiikkerien maailmanyhdistys ("Mobomo").

Ilolla voimme ilmoittaa, että kolmannessa sokeain kansainvälisessä kongressissa Nyrnbergissä perustettiin "Sokeain musiikkerien maailmanyhdistys", lähemmin yhdistämään sokeita musiikkereja ja musiikinharrastajia.' Yhdistyksen tarkoitus on edistää kaikkia harrastuksia musiikin alalla sokeain keskuudessa: se perustaa kirjaston pistenuotteja varten, julkaisee koko maailmaa käsittävän luettelon pistenuoteilla painetuista musiikkikappaleista sekä aikakauslehden, joka sisältää erikoisesti tietoja musiikin alalta; se auttaa lahjakkaita sokeita opinnoissa, esittäviä taiteilijoita konserttien järjestämisessä, säveltäjiä heidän teostensa julkaisemisessa.

Säännöt hyväksyttiin ja johtokunta valittiin yllämainitussa kongressissa Nyrnbergissä 8 p. elokuuta 1923.' Työn helpoittamista varten pyydetään, että kukin maa puolestaan valitsisi edustajan, joka yhdessä johtokunnan kanssa tulee johtamaan yhdistyksen toimintaa.' Mutta ensin on liittymisaikomukset sääntöjen mukaan ilmoitettava puheenjohtajalle, joka edelleen antaa ohjeita edustajan valitsemista, sekä myöhemmin jäsenmaksujen määräämistä varten. Sillä vasta sitten kun meillä on varoja, voimme ajatella päämääriemme toteuttamista.' Virallinen kieli on tietysti esperanto.

Bela Holley, puheenjohtaja, Budapest 7, Arena-ut 42, Unkari.

B. Zapater, sihteeri, Köln, Moltkestr. 101, Saksa.

J. Salentinig, varasihteeri, Steinfeld, Oberkärnten, Itävalta.

Laina Nieminen, rahastonhoitaja, Helsinki, sokeainkoulu, Suomi.

Mitä on sivistys.

Puhutaan usein sivistyneistä ja sivistymättömistä ihmisistä -- ja syystä kyllä -- mutta tavallisesti se on erilainen tietomäärä, jota silloin pidetään mittapuuna. Mutta tiedot yksistään --kuinka arvokkaita ne lienevätkin-- eivät tee ketään sivistyneeksi ihmiseksi, sillä tiedot eivät aina estä olemasta raaka. Sivistyksessä piilee kyky tuntea ja ajatella hienosti; se on jonkinlaista sielunaateluutta--. (jatk.)

Ilmoitus.

Kotimaisia pajuvarpuja ja keppiä on myytävänä allekirjoittaneella. Hinnat ovat seuraavat: pajut vähittäin 5 mk. ja 4 mk. 50 penniä kilo, suuremmissa summissa 4 mk. kilo; kepit maksavat 20 mk. sata kappaletta. Joukossa on noin kolmas osa jalkakeppejä. Rahdin maksavat ostajat. Topias Paakkari, Mäntyharjun asema, osuuskauppa.

 

Sokeain Airut. N:o 4. huhtikuu. 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 4. Huhtikuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Virsi.

Ken luottaa Luojaan taivahassa# hän turvassa on ainiaan,# jos kunne kulkee maailmassa# hänt' Herra auttaa armossaan,# hän suojaa, siunaa, holhoaa# ja taivaan tiellä kuljettaa.

Ei hylkää Herra omiansa,# vaan auttaa alta ahdingon,# hän kantaa käsivarsillansa# ja johtaa voittoon, valohon;# ken täällä turvaa hänehen# häll' onni, autuus ijäinen.

Ain' kolkollakin korpitiellä# hän kaitsee, hoivaa omiaan,# oi miksikä siis murhemiellä# me täällä valitammekaan,# kun silmä Isän taivaisen# ain' valvoo meitä seuraten.

Oi laula, soita, Herran kansa!# Kulkeissas kautta korpimaan,# ylistäin hänen armoansa,# mi ain' on valmis auttamaan;# jos heikko laulu lieneekin,# se kerran kaikuu kirkkaammin.

Fredrik von Zansen.

Maurice de la Sizeranne.

Pitkä aika ei ole vielä kulunut siitä, kun sanoma sir Artur Pearsonin kuolemasta saapui meille. Nyt on taas etevä sokea ja samoin sokeainystävä siirtynyt ajallisuuden rajan toiselle puolelle -- Maurice de la Sizeranne.' Hän syntyi v. 1857 Tain nimisessä pikkukaupungissa Kaakkoisranskassa. 9-vuotiaana meni häneltä näkö tapaturmassa, joka kohtasi häntä hänen leikkiessään. Hän kävi Pariisin sokeainopistoa sekä opiskeli huilun, fortepianon ja urkujen soittoa, vaikka nämä taidot eivät tulleetkaan arkielämässä käytäntöön. Koko elämänsä omisti Sizeranne sokeain olojen parantamiselle isänmaassaan. Tätä tarkoitusta varten perusti hän "Association Valentin Hay" nimisen yhdistyksen, jonka ensimäisessä suuressa kokouksessa presidentti Carnot'in puoliso oli läsnä. Lainakirjasto sokeille Pariisissa "Biblioteque Braille" on saanut syntynsä hänen alotteestaan ja toiminnastaan. Kotimaansa ulkopuolella on hän enimmäkseen tunnettu "Sokeat" nimisen kirjansa kautta, josta hän on saanut Ranskan akatemian palkinnon, ja joka on käännetty useille kielille. Teos on omistettu näkeville, ja siinä tehdään selkoa sokeiden oloista ammoisista ajoista nykyaikaan asti. Myöskin painostaa kirjan tekijä, etteivät sokeat moraalisesti ole näkeviä huonommat eivätkä henkisten lahjojen suhteen ole heitä alemmalla tasolla. Viimeksi esittää kirjailija, että sokeaa autetaan parhaiten hankkimalla hänelle työtä ja mikäli mahdollista hänen taipumustensa mukaan, sekä auttamalla häntä saamaan työnsä tuotteille menekkiä; silloin hänen ei tarvitse tuntea itseään almujen saajaksi.' Kärsittyään viisi vuotta parantumatonta halvausta kuoli hän syntymäkaupungissaan tammik. 12 p:nä tätä vuotta. Sokeat, sekä maamiehet että muukalaiset, tulevat aina säilyttämään hänen persoonansa ja hänen vieraanvaraisen kotinsa rakkaassa muistossa. (Ada Pynttö.)

Kirje Airueellemme.

Tervetultuasi taas, sinä kaivattu lehtemme! On hauska lukea niitä uutisia, joita sinä minulle ja kaikille lukijoillesi tuot. Ikävällä aina odotan sinun tuloasi. Olen tiedonjanoinen lukija, ja sen vuoksi ovat uutisesi minulle suuresta arvosta.'-- Kevät, tuo kaikkien toivoma ihana aika on taas tullut. Ihmiset, samoin kuin koko luontokin, iloitsevat sen tulosta, sillä heillä on ainainen kevään kaipuu. Luonnon kevättä odottaessamme muistakaamme myös sitä ikuista kevättä, joka kerran on tuleva. Sen kevään kukat eivät koskaan kuihdu, eivätkä myrskyt rauhaa häiritse. Antakoon Jumala meille kaipuun sen oikean kevään saavuttamiseen, että Jesus, tuo taivaallinen aurinko saisi elämämme valaista. Jumala lehtemme toimitusta, liittomme johtokuntaa ja kaikkia lehden lukijoita siunatkoon.

Airuen ystävä, Katri Mustonen.

Varat hyödyllisiin tarkoituksiin.

Koska on otettu käsittelyn alaiseksi liiton varojen käyttö, niin rohkenen minäkin puuttua asiaan lausuakseni mielipiteeni. Asiassa olen täydellisesti samalla kannalla kuin liiton johtokuntakin. Pienet lahja-avustukset eivät ole taattuja turvaamaan puutteenalaisten sokeain kohtaloa, vaan olisi meidän ryhdyttävä paljon suurempiin ja tehoisampiin toimenpiteisiin sokeain käsityöläisten auttamiseksi. Vaikuttavimpia tekijöitä tässä minun mielestäni olisi sokeain käsityökaupan perustaminen, ensin Helsinkiin, ja kun olosuhteet myöntävät sitten Viipuriin. Mutta mistä varat? Aluksi keräämällä jäsenmaksuina, ja uskallanpa toivoa, että käännyttyämme hallituksen puoleen esittäen nöyrimmän pyyntömme varojen saamista mainittuun tarkoitukseen, sekin avustaisi kenties vuotuisella määrärahalla. Näin pitkälle päästyä voitaisiin saada aikaan viikottain ilmestyvä lehti, jossa olisi päivänuutisiakin. Sillä jäseniltä, jotka ovat aineellisesti turvattuja, voidaan vasta vaatia henkisen kehityksen kypsymistä. (M. Hanhineva.)

Tietoja liiton johtokunnan kokouksista

Tietoja liiton johtokunnan kokouksista 9 p. helmikuuta ja 21 p. maaliskuuta.

Johtaja K. Sipilä ilmoitti kirjelmässä liiton johtokunnalle, että lehtien "Sokeain Airut" ja Tidning för Finlands Blinda" toimituksesta olivat eronneet hra R. Bergh ja nti A. Friman. Johtokunta päätti lausua johtaja Sipilälle kiitollisuutensa siitä, että hän edelleen tahtoi ottaa osaa lehden toimitukseen. Johtaja S. ehdotti, että nti L. Nieminen ja hra V. Illman työskentelisivät yhdessä toimikunnan kanssa, jos lisää voimia tarvitaan; sen johdosta myönnettiin toimitukselle vapaus tarvittaessa täydentää itseään.

Sokeain esperantoyhdistyksen pyyntöön suostuen päätti johtokunta maksaa "Esperanta Ligilon" toimitukselle 100 Ruotsin kruunua, minkä summan liiton johtokunta jo v. 1919 oli myöntänyt mainitun lehden painatuskustannuksiin. Samoin myönnettiin esperantoyhdistykselle Smk. 500 esperanto-suom. sanakirjojen ja kielioppien painattamista varten, mutta hylättiin saman yhdistyksen anomus 300 mk. vuotuisesta kannatuksesta "Ligiloa" varten. Johtokunta hyväksyi sekä päätti jättää kauppa- ja teollisuusministeriölle seuraavan ylitarkastaja L. Kuoppamäen laatiman anomuksen:

Kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Jo yleisessä aistiviallisten asioita pohtivassa kokouksessa v. 1906 tehtiin silloiselle senaatille esitys neuvojan toimen asettamisesta sokeitten ammatinharjoittajain elinkeinollisen toimeentulon helpoittamiseksi. Senaatti harkitsi asian lähinnä kuuluvan teollisuushallituksen toimialaan, ja siihen kehoitettuna teollisuushallitus asettikin asiaa valmistamaan komitean kotiteollisuuden ylitarkastajan puheenjohdolla. Siten syntyneessä asiallisessa mietinnössä 21 pv:ltä maaliskuuta 1912, joka tämän oheen liitetään, ehdotetaan sokeain ammattityön neuvojan asettamista lähinnä teollisuushallituksen kotiteollisuustoimiston alaisena.' Kun asiassa useampaan vuoteen ei kuulunut ratkaisua, anoi Suomen sokeain liiton johtokunta kirjelmässään 10 pv:ltä lokakuuta 1917, että tässä kautta maan yleistä tunnustusta saaneessa mietinnössä tehdyt ehdotukset saatettaisiin asteettain käytäntöön. Tämän anomuksen johdosta kauppa- ja teollisuushallitus kehoitti kotiteollisuuden ylitarkastajaa hankkimaan tilastollisen selvityksen sokeain ammatillisesta asemasta sodan jälkeen, ja liitetään tämän oheen lyhennetty yhteenveto ylitarkastaja Kuoppamäen keräämästä laajasta tilastoaineistosta. Kun mainittu tilastoselvittely mitä voimakkaimmin osoittaa, että maassa elävät sadat sokeat ammatinharjoittajat sodan luomissa uusissa olosuhteissa elävät mitä raskaimmassa asemassa, työ-aineksia puuttuessa ja myyntikilpailun käytyä entistä raskaammaksi, anoo Suomen sokeain liitto täten kunnioittavimmin, että aluksi samaan tapaan kuin Ruotsissa tällä alalla aloitettiin toimia, lähetettäisiin pari sokeainkoulun ammatin opettajaa kesäaikana toimimaan tällaisina neuvojina kauppa- ja teollisuushallituksen koti teollisuustoimiston lähempien ohjeitten ja valvonnan alaisina. Tällaisiksi neuvojiksi ovat ensi kesän aikana suostuneet ammattiopettajat Väinö Illman ja Juhani Makkonen Helsingin sokeainkoulusta, ollen nämä henkilöt suostuvaisia sikäli suorittamaan tämän asianharrastuksesta, että tyytyvät 75 markan päivärahaan ja palkkioon sekä muuten matkustussäännön kolmannen luokan mukaiseen matkakulujen korvaukseen. Toinen näistä neuvojista ottaisi kiertääkseen Päijänteen länsipuolella maata, toinen itäpuolella, ja nousivat kulut tästä toiminnasta, kuten oheen liitetyt kustannussuunnitelmat osoittavat 15350 markkaan. Tämmöisen alustavan neuvonta- ja tiedustelutyön kautta epäilemättä saataisiin arvokas, täydentävä lisä jo kerättyyn selvitykseen ammatillisten sokeain nykyisistä olosuhteista maassa, jotta sen perusteella voitaisiin jatkuvia toimenpiteitä harkita. Varmasti jo tämäkin neuvontatyö tulisi melkoisesti helpoittamaan kipeimmässä puutteessa olevien sokeiden asemaa.' Kunnioittaen senvuoksi anomme mainitun 15350 markan myöntämistä kauppa- ja teollisuushallituksen kotiteollisuustoimiston käytettäväksi.edellä mainitun tutkimus- ja neuvontatyön järjestämiseksi sokeain ammattityön harjoittajain keskuudessa tulevan kesän aikana.

Helsingissä,

9 p. helmikuuta 1924.

Suomen sokeain liiton johtokunta.

Mitä on sivistys. (jatk.)

Sivistyneellä ihmisellä on uskomattoman paljon tuntohermoja, jotka sanovat hänelle milloin hänen on vaiettava ja milloin hänen tulee puhua menetelläkseen viisaasti ja mitä hänen on tehtävä eri tilanteissa. Tosi-sivistys tekee hänet lempeämmäksi ja hienotunteisemmaksi lähimmäistään kohtaan. Sivistys tekee elämän rikkaammaksi, sillä se avartaa näköaloja, luo uusia harrastuksia, avaa kauneusmaailmoita, jotka ilman sen taika-avainta pysyisivät suljettuina.'-- Haltija vie viepi sinut menneitten aikojen muistosaleihin; siellä saat sinä kuunnella niitä ääniä, jotka kerran ovat hallinneet maailmaa.

 

Sokeain Airut. N:o 5. toukokuu. 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 5. Toukokuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Tiedonanto liiton johtokunnan kokouksesta2 p.

Tiedonanto liiton johtokunnan kokouksesta2 p. huhtikuuta.

Edellisessä kokouksessa pantiin pöydälle kysymys sairaskassasta, ja sen johdosta esitti puheenjohtaja, koska sairaskassa on vailla jäseniä ja senvuoksi ei ole voitu maksaa sairasapua, että johtokunta esittäisi vuosikokoukselle: että sisäänkirjoitus- ja vuosimaksu vuodesta 1924 nykyisen raha-arvon suhteen korotettaisiin yhteensä 20 markaksi; että sairasapua maksettaisiin korkeintaan 15 mk. vuorokaudelta ja että hautausapua maksettaisiin korkeintaan 300 mk. Johtokunta päätti jättää tämän sairasapukassan ohjesääntöjä koskevan muutosehdotuksen vuosikokouksen ratkaistavaksi.

Luettiin kauppa- ja teollisuusministeriön kirje 19 p:ltä maaliskuuta 1924, jossa ministeriö ilmoittaa myöntävänsä Smk. 7000 Suomen sokeain liitolle tutkimus- ja neuvontatyön järjestämiseksi sokeain ammatinharjoittajain keskuudessa tulevan kesän aikana, ja että hra V. Illman on määrätty suorittamaan tämä työ tehdyn ehdotuksen mukaan. Johtokunta jätti ylitarkastaja L. Kuoppamäen tehtäväksi lopullisesti hyväksyä kysymyksessä oleva matkasuunnitelma sekä valtuutti rahastonhoitajan Suomen valtion konttorista nostamaan yllämainitun summan ja laskua vastaan jättämään rahat asianomaiselle.

E. Kuitunen Helsingistä oli anonut 500 markan suuruista avustusta työaineksien ostamista varten, koska hänen miehensä A. Kuitunen, myöskin sokea, on ollut sairaana jo usean kuukauden ja edelleenkin on sairaalassa. Tämän johdosta ja myös, koska heillä on kaksi pientä lasta, päätti johtokunta myöntää aluksi 300 mk., mutta valtuutti puheenjohtajan ja rahastonhoitajan myöhemmin myöntämään 200 mk. lisäksi, jos he katsovat sen välttämättömäksi.

Yrjö Lähdemaa Salosta on pyytänyt 1000 mk. suuruista lainaa voidakseen edullisesti ostaa hihkamatavaraa, jota hän myy omien töittensä ohella. Päätettiin myöntää laina korkeintaan kahdeksi vuodeksi 9 prosentin korolla varmaa takausta vastaan sekä ehdolla, että laina maksetaan takaisin suorittamalla siitä sata mk. joka toinen kuukausi.

Vuosikokous päätettiin pitää 30 p. elok. klo 12 päivällä Helsingin sokeainkoululla.

Johtokunnasta ovat tänä vuonna erovuorossa nti A. von Collan, rouva T. Tallberg ja hra V. Illman sekä varajäsen hra R. Majander.

Viitaten johtokunnan tiedonantoihin tässä ja edellisessä numerossa ilmoitetaan täten, että allekirjoittanut ensi kesänä tulee käymään etupäässä niiden luona, jotka ovat vastanneet ylitarkastaja Kuoppamäen viimeiseen kiertokirjeeseen sekä ilmoittaneet kuinka pitkä matka heillä on lähimmälle rautatieasemalle, ja jotka asuvat Länsisuomessa, mahdollisesti myöskin muitten lähiseuduilla asuvien luona. Asianomaisille ilmoitetaan lähemmin kirjeessä milloin käynti tapahtuu

Väinö Illman.

Liiton sairaskassa.

Kuten selostus johtokunnan kokouksesta osoittaa, on liiton sairaskassa monivuotisen laiminlyönnin takia joutunut sellaiseen tilaan, että, vaikkakin kassassa jo nykyään on 10000 markkaa, ja niinmuodoin voitaisiin kassan ohjesääntöjen mukaan siitä maksaa sairasapua, ei sitä kuitenkaan voida tehdä senvuoksi, että kassassa moneen vuoteen ei ole ollut jäseniä. On valitettavaa, että kassa on joutunut tällaiseen tilaan, sillä aivan varmasti löytyy tapauksia, jolloin sairasapu olisi välttämätön. Olisi senvuoksi toivottavaa, että jokainen liiton jäsen liittyisi myöskin sairaskassaan; siten olisi kassan jatkuminen ja toiminta mahdollinen sen ohjesääntöjen mukaisesti.

Johtokunnan ehdottamaa vuosimaksun korotusta ei myöskään voitane pitää liian suurena, sillä sehän on oikeastaan sama kuin tähänasti voimassa ollut, jos otetaan huomioon nykyinen rahanarvo ja myöskin se seikka, että sairasapu korotetaan samassa suhteessa, eli korkeintaan 15 mk. päivää kohti; niinikään maksettaisiin hautausapua korkeintaan 300 mk.

Eräällä taholla on lausuttu toivomus, että myöskin liiton ulkopuolella olevat saisivat olla jäseniä sairaskassassa, mutta koska tässä tapauksessa on kysymys yhteisestä toinen toisensa tukemisesta, täytyy toivoa, että yleinen mielipide osoittautuisi olevan: että liiton jäsenten tulisi vaikuttaa siihen suuntaan että vuosikokous päättäisi johtokunnan ehdotuksen mukaan korottaa sairaskassan vuosimaksun vuodelta 1924 20 markaksi, ja myöskin, että sairaskassaan liittyminen tulisi yleiseksi. Sillä tavoin myötävaikutettaisiin tämän päämäärän toteuttamiseen, joka alusta lähtien on kuulunut liiton pyrkimyksiin. On niinmuodoin otettava osaa yhteisiin uhrauksiin jos mieli saada ja nauttia yhteisiä etuja. Huomatkoon siis jokainen, että ne edut, joita sairaskassa nyt monivuotisen säästön jälkeen voi tarjota, ovat huomioonottamisen arvoisia sekä velvoittavat jatkuvaan toimintaan yhteiseksi hyväksi.

V. Illman.

Suomen sokeain liiton

Suomen sokeain liiton sairas- ja hautausapukassan ohjesäännöt.

1. S. s. l:n sairas- ja hautausapukassan tarkoituksena on avustaa rahaston osakkaita sairaustapauksissa sekä antamalla hautausapua.

2. Rahaston asioita hoitaa liiton johtokunta.

3. Sairas- ja hautausapurahaston osakkaaksi pääsee jokainen liiton jäsen, joka suorittaa yhden markan pääsymaksuna ja 2 mk. vuosimaksuna ja jonka johtokunta hyväksyy.

4. Sairas- ja hautausapurahaston tuloina ovat 1: osakasmaksut; 2: yksi neljännes liiton jäsenien jäsenmaksuista, kunnes rahaston pääoma nousee 10000 markkaan, jolloin tämä tuloerä lakkaa; 3: lahjat ja testamentit sekä muut satunnaiset tulot.

5. Sitten kun sairas- ja hautausapukassan varat nousevat 10000 markkaan, annetaan sille karttuvista koroista ja kertyvistä jäsenmaksuista sairasapua, kuitenkin ainoastaan sokealle jäsenelle ja seuraavien määräysten mukaan: 1) sairasapuanomukseen, joka kirjallisesti on jätettävä johtokunnalle, on liitettävä lääkärin ja asiamiehen tai muun luotettavan henkilön todistus hakijan tilasta ja avun tarpeesta; 2) sairasapua annetaan kassan varojen ja muiden asianhaarojen mukaan korkeintaan 1 mk. 50 p. päivässä ja saa sairas nauttia hänelle myönnettyä apurahaa, kunnes tulee työhön kykeneväksi, ei kuitenkaan pitempää aikaa kuin 8 viikkoa; 3) jos sairasapua vielä senkin jälkeen tarvittaisiin, voi johtokunta harkintansa mukaan hellittävässä tapauksessa myöntää sitä niin pitkäksi ajaksi kuin se kohtuulliseksi katsoo ja varat myöntävät; 4) sairasapua lainan tai avun muodossa annettakoon ainoastaan jsenelle, joka on suorittanut maksunsa kassaan, ellei häntä ole siitä vapautettu ja ellei ole olemassa asianhaaroja, jotka johtokunta katsoo esteeksi avun saamiselle.

6. Sokean jäsenen hautausapua annetaan erityisestä anomuksesta, ja määrää sen suuruuden johtokunta harkintansa mukaan. 100 markkaa suurempaa määrää älköön yleensä annettako.

7. Sokean näkevä aviopuoliso olkoon myös oikeutettu saamaan sekä sairas- että hautausapua, jos hän on kassan jäsen.

8. Vapautuksen vuosimaksun suorittamisesta voi johtokunta myöntää kirjallisen anomuksen perusteella. Vapautus, jos se myönnetään, koskee ainoastaan kulumassa olevaa vuotta.

Sokeain huolto Ruotsissa.

Kunnallista avustusta jokaiselle sokealle.

N. k. sokeudenkorvausta kotikunnilta jokaiselle sokealle Ruotsissa, joiden lukumäärä nousee noin neljään tuhanteen, ehdottavat sokeainhuoltoasiaan perehtyneet henkilöt mietelmässään. Sokeudenkorvaus tulisi tasoittamaan eroituksen kilpailumahdollisuudessa sokean ja näkevän välillä, ja se olisi annettava jokaiselle sokealle, joka huomattavassa määrässä työllään ottaa osaa elatuksensa hankkimiseen. Tulojen noustessa vähennettäisiin korvaus puoleen, tai lakkautettaisiin kokonaan. Puolet kustannuksista korvataan kunnille valtion varoista.'

Parempien työtilaisuuksien ja myyntimahdollisuuksien hankkimiseksi ehdottavat asiantuntijat edelleen, että kaikki maakuntakäräjät asettavat lautakunnan sokeainhuoltoa varten. Tällä lautakunnalla täytyy olla mahdollisuus tukea yksityisiä sokeita, panna kuntoon verstaita ja työkoteja sekä vilkastuttaa niiden töiden myyntiä, joita sokeat valmistavat näissä verstaissa tai kotipaikoillaan, m. m. tekemällä hankintasopimuksia läänin omien laitosten kanssa. Valtio ottaa osaa niihin kustannuksiin, joita lautakunnan toiminta tuottaa kunnille. Tämä järjestelmä on monessa suhteessa rakennettu englantilaisen mallin mukaan. Edelleen ehdotetaan erikoista vanhuudenkotia sokeille.

Esperanta Ligilo ilta ja lukukilpailu.

23 p. maaliskuuta toimeenpani "Steleto", sokeain esperantistien yhdistys Suomessa, n. k. "Esperanta Ligilo illan" saadakseen sen kautta varoja sokeain esperantistien sanomalehteä varten. Huomattavin ohjelmanumero tässä tilaisuudessa oli maisteri V. Setälän pitämä esperantoa koskeva esitelmä. Hauskaa ja valaisevaa esitystä siitä, kuinka puheenparsilla ja sanantavoilla, niin tieteellisillä kuin kansanomaisillakin, on vastineensa kansainvälisessä kielessä, kuuntelivat lukuisina saapuneet sokeat esperantistit mitä vilkkaimmalla mielenkiinnolla. Myöskin muita hyviä ohjelmanumeroita suoritettiin. Varma Järvenpään kirjoittama, viime kesänä Nyrnbergissä esitetty pieni näytelmäkappale: "la Plej felia" (Onnellisin), jota tätä iltaa varten oli harjoitettu, jäi useista syistä silloin esittämättä. Sen johdosta, ja myöskin vähäisten tulojen lisäämiseksi, mutta ennen kaikkea esperanto-toimintamme johtamiseksi varsinaiseen uomaansa, päätettiin vielä samana keväänä panna toimeen uusi samantapainen iltama. Esperanto-lukukilpailuun, jossa kansainvälisen kielen ääntämiseen pantaisiin pääpaino, valmistuttiin innolla ja jännityksellä. Pieni piirimme jakaantui kahteen ryhmään: "vasta-alkavat, s. t. s. ne, jotka ovat opiskelleet esperantoa vuoden tai vähemmän, sekä "tottuneet esperantistit". Palkintorahat kerättiin, sillä yhdistyksen varsinainen kassa on tyhjä, ja eteviä esperantisteja, jopa suuruuksia tällä alalla, pyydettiin palkintotuomareiksi. Kukin kilpailija valitsi itse luettavansa, ja palkintotuomareille hankittiin samat kappaleet näkevien kirjoituksella. Iltamaliput myytiin etupäässä esperantistien kesken. Ja niin lähestyi määrätty hetki: klo 6 26 päivänä huhtikuuta.' Helsingin sokeainyhdistyksen puheenjohtaja, herra Axsel Matsson, oli koristanut viheriällä lipulla yhdistyksensä huoneuston, jossa "Steletolla" nyt oli "Esperanta Ligilo iltansa", ja toimi muuten isäntänä meidän pienessä iltamassamme, jossa, suureksi osaksi hänen ansiostaan, vallitsi niin kodikas tunnelma. Esperantohymni ja allekirjoittaneen, Steleton nykyisen puheenjohtajan, lausumat tervehdyssanat aloittivat juhlan. Muun muassa painostettiin sitä, että sokeat esperantistit, jotka ottavat osaa kilpailuun, eivät suinkaan ole taiteilijoita kaunoluvussa: ainoastaan pari heistä on jonkun aikaa saanut lausunto-opetusta.-- Ensin esiintyivät "vasta-alkavat" aakkoisjärjestyksessä, neidit: Ellen Back, lukien Nikanderin runon "Vespero" (Ilta), Elmina Pekkala: "Tri palmoj" (Kolme palmua) ja Katri Salmela: "Pinoj" (Hongat) (Esperanta Ligilosta), jonka jälkeen palkintotuomarit, maisteri V. Setälä, tohtori Nino Runeberg, maisteri K. Huuskonen ja herra R. Bergh, siirtyivät sivuhuoneeseen keskustelemaan esityksistä, jolloin yleisö salissa iloisesti puheli samasta aiheesta.-- Tuli sitten "tottuneiden esperantistien" vuoro. Jännityksen yhä kohotessa esiintyivät nyt neidit: Signe Borg, lukien "VenŒo de elefanto" (Elefantin kosto), Anna Friman: "Kiel mi volus vivi kaj kiel morti" (Kuinka minä tahtoisin elää ja kuinka kuolla), Ester Hyvönen: viimeisen luvun Zamenhofin teoksesta: "Gentoj kaj lingvo internacia" (Heimot ja kansainvälinen kieli), Varma Järvenpää: "Infano de l' limo" (Rajan lapsi) ja Hilja Oksanen: "Ahasverus". Jälleen seurasi paussi palkintotuomareitten keskustelua varten, jonka aikana tarjottiin kahvia. Samalla väliajalla myytiin arpoja, sillä Helsingin sokeainyhdistyksen arpajaiset olivat parhaillaan käynnissä. Kaikki tämä tapahtui mitä vilkkaimman mielenjännityksen vallitessa. Väliajan jälkeen lauloi neiti Hyvönen neiti Niemisen säestämänä, joka myöskin soitti muutamia pianokappaleita. Sillä välin valmistauduttiin näytelmän "la Plej felia" esittämiseen, joka tällä kertaa pääsi täyteen kunniaansa. On ehkä mielenkiintoista mainita esiintyjien nimet, jotka todellakin ansaitsevat tulla mainituiksi. Ne olivat neidit: Ester Hyvönen, joka esitti Tähdettären osaa, Lempi Malberg oli Sinipiika, Katri Salmela Vedenneito, Elmina Pekkala Huvitar, näytelmän kirjoittaja itse esitti uskon osaa Hilja Oksanen ihmisen. Kaikki lau lausuivat ja lauloivat sointuvasti esperantoa ja olivat yleensä tehtävänsä tasalla.-- Esityksen loputtua olivat suosion osoitukset niin vilkkaat, että sellaista vain harvoin näkee meidän juhlallisuuksissamme.-- Tähän menestykseen vaikutti paljon myöskin opettajatar neiti Märta Ganszauge, joka ystävällisellä, huolellisella tavallaan ohjasi liikkeitä harjoituksissa, auttoi pukujen valinnassa, koristelussa y. m.. Ystävällisen ajatuksen tahdomme omistaa myös kahdelle innokkaimmista esperantisteistamme, jotka terveydellisistä syistä olivat pakoitetut olemaan poissa: neiti Ada Pynttö ja rouva Alma Sjöholm. Edellinen oli estetty tilapäisen, mutta vaikean kaulakivun vuoksi, jälkimmäinen todennäköisesti kamppailee kuoleman kanssa tuberkuloosikuumeessa. Olisimme niin mielellämme suoneet heidän olevan mukana.-- Sitten viimeksi seurasi tuo jännityksellä, pelolla ja toivolla odotettu --tuomio.-- Maisteri V. Setälä puhui -- hänen sanansa ilmaisivat ymmärtämystä, myötätuntoa ja voitonriemua. Se antoi sointua ja lennokkuutta hänen puheelleen, joka teki meidät onnellisiksi, iloisiksi, ylpeiksi. "Me tiesimme", lausui hän, "että me tänään saisimme kuulla jotakin erittäin kaunista ja nähdä edistymistä esperantossa, mutta todellisuus on mennyt paljon yli sen, mitä saatoimme odottaa. Menestys on loistava. Vasta-alkavat ääntävät kansainvälistä kieltä erinomaisesti, ja vanhempien esperantistien joukossa löysimme oikeita taiteen helmiä. Palkintotuomarin tehtävä on aina vaikea, mutta tällä kertaa se oli vaikeampi kuin milloinkaan. Kaikki olimme samaa mieltä siitä, että jokainen kilpailija oli palkinnon arvoinen, oli melkein mahdotonta ratkaista, kuka saisi palkinnon ja kuka ei, ja missä järjestyksessä ne pitäisi antaa. Mutta koska ratkaisu oli tehtävä, pyydämme lämpimästi, etteivät ne, jotka tänään jäivät ilman hyvin ansaittua palkintoansa, menettäisi rohkeuttaan, sillä ensi kerralla voivat viimeiset tulla ensimäisiksi.-- "Vasta-alkavista" saa neiti Katri Salmela ensimäisen palkinnon, 35 markkaa, hyvästä esperanton ääntämisestä, ja Elmina Pekkala toisen, 20 markkaa. "Vanhemmista esperantisteista saa neiti Hilja Oksanen, joka kauniisti lausui Linnankosken "Ahasveruksen", ensimäisen palkinnon, 50 mk., toisen palkinnon, 35 mk. saa neiti Varma Järvenpää, jolle olemme kiitollisuudenvelassa myöskin tänään kuulemastamme hyvin kirjoitetusta kappaleesta: "la Plej felia", joka on uusi todistus siitä, että esperanto myöskin kirjallisuuteen nähden on täysin sopiva maailmankieleksi. Kolmas palkinto, 20 mk., tulee neiti Ester Hyvöselle taiteellisesti lausutusta kappaleesta mestarimme Zamenhofin teoksesta." Allekirjoittanut kiitti palkintotuomareita heidän ystävällisyydestään ja siitä, että he olivat kunnioittaneet meidän pyrkimyksiämme niin suurella huomaavaisuudella ja lausui m. m.: jokainen meistä sokeista, jolle sokeainasian edistys on kallis, ymmärtää antaa täyden arvon kansainväliselle kielelle. Se on silta kaikkien aatesuuntien välillä maailmassa, mutta meille sokeille se on silta enemmän kuin kellekään muille,-- siksi että meidän elämän- ja toiminnanmahdollisuutemme ovat niin kovin rajoitetut, ja me haluamme niin hartaasti niitä laajentaa; senvuoksi tartumme me innolla ja lämmöllä kaikkeen, mikä vie meitä eteenpäin. Kas tässä syy sokeain esperanton rakkauteen."' Vielä kerran laulettiin esperantohymni liikutetuin mielin. Molemmin puolin lausutuista kiitos- ja jäähyväissanoista tahtoisin esiintuoda seuraavat tohtori Runebergin lausumat sanat: "olen kauan ollut sairaloinen ja senvuoksi pysytellyt kotona. Nytkin olin ajatellut, etten tulisi tänne, mutta kuinka iloinen olen, että kuitenkin tulin! Täällä on täydellä todella tehty työtä esperanton hyväksi, ja tulokset? Ei ainoastaan menestys, mutta voitti."-- Jotkut läsnä olleista näkevistä esperantisteista kutsuivat Steletoa ottamaan osaa propaganda-retkeen, jonka heidän yhdistyksensä aikoivat tehdä automobileillä 1 p. toukokuuta ja senjälkeen heidän toimeenpanemaansa vappujuhlaan. Kymmenkunta sokeaa oli mukana retkellä ja vietti herttaisen illan yhdessä näkevien aateystäviensä kanssa.

Anna Friman.

Sokeain museo.

Kenties vain harvat niistä monista muukalaisista, jotka vuosittain vierailevat Pariisissa, ovat tulleet käyneeksi siinä pienessä, porvarillisessa yksinkertaisuudessaan melkein upeassa rakennuksessa avenue de Breteuilin varrella, joka jo 20 vuoden ajan on vaatimattomasti täyttänyt tehtävänsä sokeain museona. Tämä "Valentin Hay"-museo saa olemassaolostaan kiittää sokeaa historianprofessoria, Guilbeauta. Tämä mies, joka on julkaissut useita nidoksia runoja, kävi kerran erään ystävänsä kanssa näyttelyssä Amsterdamissa. Matkatoverinsa tarkkojen kuvausten kautta näytteellä olevista esineistä sai sokea opettaja suurten vaikeuksien jälkeen oikean käsityksen kaikkien näyttelyesineiden muodosta ja tarkoituksesta. Seurauksena tästä menestyksestä oli, että hänessä heräsi kohta ajatus perustaa sokeain museo, johon koottaisiin nähtäväksi sokeiden taidekäsityöläisten ja taiteilijain tuotteita. Monien vaikeuksien jälkeen toteutui suunnitelma. Guilbeaun pienistä yksityisistä kokoelmista tuli myöhemmin kokonainen museo, joka 20 vuoden aikana on täyttänyt tehtävänsä, valaisten niitä mahdollisuuksia, joita lahjakkaille ja taitaville sokeille saattaa avautua. Paitsi laajaa kokoelmaa sokeain opetuksessa käytettäviä opetusvälineitä, on täällä nähtävänä sokeain taideharrastuksen tuotteita: kauniita puuleikkauksia, pikareja, maljakoita y. m.. Kauniit vahaesineet kerrassaan hämmästyttävät näkevää katsojaa, mutta vielä enemmän ne ihastuttavat savityöt, joita Wienin sokeainkoulu tai nuoret sokeat kuvanveistäjät Bostonista ovat tänne lähettäneet. Ensi näkemällä tuntuu melkein uskomattomalta, että henkilöt, jotka eivät koskaan elämässään ole voineet silmällä käsittää muotoja, saattavat pelkän tuntoaistin avulla muovailla tällaisia töitä, jotka osoittavat niin hämmästyttävää muotojen hallitsemista. Ja mieleen muistuu sokea taiteilija Kleinhaus, joka oli tunnettu viime vuosisadan keskivaiheilla, ja joka on jättänyt jälkeensä joukon huomattavan kauniita puuveistoksia. V. 1846 valmisti hän Xavier Marmierin kuvalla varustetun mitalin, joka aikoinaan oli kaikkien Pontarlierissä kävijöitten ihailun esineenä.

Lainat ja avustukset

Lainojen ja avustusten antamista Suomen sokeain liiton varoista koskevien johtokunnan päätösten johdosta on toimitukselle edelleen saapunut kirjoituksia, myöskin johtokunnan taholta. Mutta kun asia jo on eripuolilta valaistu ja selville on käynyt, ettei johtokunnan tarkoitus ole se, ettei lainoja ja avustuksia missään tapauksessa enää annettaisi, vaan että niitä voidaan, milloin johtokunta harkitsee erityisten syiden niitä puoltavan, edelleenkin antaa, ei näytä enää tarpeelliselta käyttää lehden rajoitettua tilaa tämän asian pohtimiseen,-- mainittakoon kuitenkin vielä selvitykseksi tässä yhteydessä, että äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa ei ole sillä, joka nauttii vakituista kunnan apua, joten tilapäisen kunnallisavun saaja ei äänioikeuttaan menetä. (Toimitus).

Tämä numero ilmestyy laajennettuna kahta numeroa vastaavaksi. Tarkoitus on, jos mahdollista, laajentaa joitakin seuraavia tai jotakin seuraavaa numeroa niin, että tänä vuonna ilmestyvät 9 numeroa tulevat vastaamaan 12 numeroa. Seuraava n:o ilmestyy syyspuolella, viimeistään syyskuussa. Tämän lehden mukana lähetetään kuitti niille, jotka ovat maksaneet jäsenm. v. 1924.

 

Sokeain Airut. N:o 6. syyskuu. 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 6. Syyskuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Suomen sokeain liiton toiminta.

Suomen sokeain liiton johtokunnan kokouksessa syyskuun 12 p:nä valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi uudelleen opettaja Väinö Illman ja varapuheenjohtajaksi kouluneuvos Valter Forsius. Sihteeriksi otettiin ylioppilas E. Hausen.' Puheenjohtaja esitti kysymyksen "sokeain päivän" järjestämisestä, joka käsittäisi koko maan, ja ehdotti, että johtokunta kääntyisi kirjelmillä kaikkien niiden yhdistysten puoleen, jotka työskentelevät sokeain asian hyväksi niiden saamiseksi yhteistyöhön asian järjestämiseksi. Johtokunta hyväksyi ehdotuksen, ja on kirjelmä luettavana toisessa paikassa lehteä. Liiton edustaj`ksi neuvottelemaan asiasta muiden yhdistysten edustajain kanssa valittiin kouluneuvos V. Forsius ja hra V. Illman sekä varalle rouva E. Makkonen.' Herra Volmar Sjöholmille myönnettiin 300 mk:n suuruinen avustus h utausapuna hänen vaimonsa ku*leman johdosta. Sitä vastoin ei eräs toinen sairasavun anomus aiheuttanut toimenpidettä.

Kokouksessa heinäkuun 21 p:nä päätettiin kääntyä valtioneuvoston puoleen anomuksella saada 12000 mk:n avustus sokeain ammatillisen aseman tilastollisen tutkimustyön jatkamista varten ja sekä työainevälitystoiminnan että sokeain päivän avustamista ja järjestämistä varten.' Sokeain päivän aikaansaamisen helpottamiseksi päätettiin käyttää 5000 mk. työaineitten ostamiseksi ja jätettiin työaineiden hankkiminen puheenjohtajan ja rahastonhoitajan tehtäväksi maksusitoumuksia vastaan.' Samassa kokouksessa päätettiin myös ostaa 1000 kiloa paperia lehtien Sokeain Airut ja Tidning för Finlands Blinda painattamista varten.

Vuosikokous pidettiin elok. 30 p:nä ja toimi puheenjohtajana hra V. Illman ja sihteerinä t:ri H. Schvela. Vuosikertomuksesta, joka käsitti ajan viime vuosikokouksesta vuoden 1923 loppuun, mainittakoon, että sanottuna aikana oli myönnetty avustuksia yksityisille sokeille yhteensä 900 mk. ynnä lisäksi jaettu jouluavustuksia 1300 mk. Kun tilit olivat esitetyt viime tammikuussa pidetylle ylimääräiselle kokoukselle ja tilintarkastajat kuluvalle vuodelle silloin valitut, ei tilejä nyt ollut tarvis esittää eikä tilintarkastajia valita. Nähtävänä oli kuitenkin taulu tilien asemasta viime elok. 30 p:nä. Herra A. Matsson, vaikka on itse johtokunnan jäsen, teki kysymyksen johtokunnan toiminnasta kuluvana vuonna. Sen johdosta puheenjohtaja huomautti, että johtokunta on toiminut vasta niin lyhyen ajan, ettei mitään suuria tuloksia vielä luonnollisesti ole näytettävänä. Kuitenkin on johtokunta jo ryhtynyt toteuttamaan vanhaa toivomusta panemalla alkuun työn sokeain ammattilaisten työ- ja asuntosuhteiden sekä töiden myyntimahdollisuuksien tutkimiseksi. Puhuja teki selkoa mainitusta toiminnasta. Myös esitettiin valtioneuvostolle jätetty kirjelmä tutkimustyön jatkamiseksi ja sokeain päivän järjestämiseksi. Myös luettiin Tampereen sokeainyhdistyksen kirje, joka oli liitetty sanottuun kirjelmään valtioneuvostolle.' Hra Matsson painosti sitä, ettei liitto yksin olisi toteuttamassa ajatusta sokeain päivästä, vaan koettaisi saada aikaan yhteistoimintaa muiden yhdistysten kanssa tällä alalla ja ehdotti ryhdyttäväksi toimenpiteisiin edustajakokouksen kokoonkutsumiseksi. Kokous päätti lausua tämän toivomuksen johtokunnalle.' Johtokunta oli esittänyt vuosikokoukselle, että liiton sairas- ja hautausapukassan, jonka varat nyttemmin olivat nousseet yli 1000 mk:n, sisäänkirjoitus- ja vuosimaksut korotettaisiin, ottamalla huomioon nykyisen rahan arvon, sisäänkirjoitusmaksu 10 mk:aan ja jäsenmaksu 20 mk:aan, kuitenkin niin, että maksu vuodelta 1924 olisi yhteensä 20 mk., että sairasapua myönnettäisiin korkeintaan 15 mk. päivässä, ja että hautausapua älköön jaettako 300 markkaa suurempaa summaa.' Hra Matsson ehdotti, että sairaskassa erotettaisiin liitosta ja muodostettaisiin koko maata käsittävä sairaskassa. Sen johdosta huomautti hra Schvela, että johtokunta toivoi juuri sitä, että sokeat yli koko maan tulisivat sairaskassan jäseniksi. Oli aivan samantekevää, kuka kassaa hoitaa ja mikä nimi sillä on, kunhan se vain voi olla hyödyksi ja tueksi niin monelle kuin mahdollista.'

Vuosikokous hyväksyi johtokunnan edellämainitun ehdotuksen.' Johtokunnasta olivat erovuorossa vakinaiset jäsenet neiti A. on Collan, rouva T. Tallberg, hra V. Illman ja varajäsen hra R. Majander. Valituiksi tulivat neiti A. von Collan, rouva E. Makkonen ja hra V. Illman vakinaisiksi ja hra V. Sjöholm varajäseneksi.' Hra A. Franstman esitti keskusteltavaksi kysymyksen: millä tavalla voidaan sokeain ammattilaisten ammattitaitoa korottaa? Ja lausui kokous, sittenkun joitakin puheenvuoroja oli käytetty, toivomuksen, että johtokunta ryhtyisi toimenpiteisiin kysymyksen pikaiseksi ratkaisemiseksi.

Muistosanoja.

Kesän kauneimmillaan ollessa levisi Suomen sokeain piirissä surusanoma, joka kertoi että yksi heidän ystävänsä oli kuoleman kautta temmattu pois. 22 p. kesäkuuta kuoli nimittäin lyhyen ja vaikean sairauden jälkeen Helsingin sokeainkoulun asuntolan johtajatar neiti Aina Johansson.' Neiti J. syntyi Helsingissä 24 p. joulukuuta 1877 ja oli arkkipiispa Gustaf Johanssonin ja hänen puolisonsa omaa sukua Björkmanin tytär. Suoritettuaan opettajatartutkinnon 1904 toimi neiti J. jonkun aikaa opettajattarena Turun suomalaisessa valmistavassa koulussa. Innostuneena työhön sokeain hyväksi kuunteli hän vuosina 1908--1909 Helsingin sokeainkoululla, missä hän myöi suoritti teoreettiset ja käytännölliset kokeet. Sittemmin oli hän jälleen opettajattarena ylläm initussa valmistavassa koulussa sekä käsityönapuopettajattarena Turun kuuromykkäkoulussa. Vuonna 1914 nimitettiin neiti Aina Johansson Kuopion sokeainkoulun asuntolan johtajattareksi ja myöhemmin, 1918, sai hän samanlaisen toimen Helsingin sokeainaeulussa. Tässä toimessa oli neiti J. viime lukuvuoden loppuun asti. Vasta kesäk. 12 p:nä --olleiiaan kotimatkalla Turkuun-- yllätti hänet vaikea sairaus, jota hän, pitempiaikaisen sairaloisuuden heikontamana ei voinut kestää. Hiljaa tuli kuolema ja irroitti kahleet-- se oli rauhallinen poislähtö, vapautuminen kaikesta, mikä täällä maailmassa saattaa tuntua raskaalta ja vaikealta.' Persoonallisuutena oli neiti J. yksi kaikkein hiljaisimpia, vaatimattomimpia ja tunnollisimpia luonteita mitä saattaa tavata. Monet tämän lehden lukijoista tunsivat hänet hyvin ja tietävät, miten hiljaisena hän kulki tietään elämässä. Koko hänen olentonsa leimasi harras uskonnollisuus, ja se oli varmaankin juuri se, mikä auttoi häntä niin tyynenä ja alistuvana kantamaan ne koettelemukset, jotka pitkäaikaisen väsymyksen ja sairauden kautta tulivat hänen osakseen. Yksinkertaisella ja vaatimattomalla olennollaan neiti J. voitti monta ystävää, jotka nyt surevat hänen aikaista poislähtöään. Kymmenen vuoden ajan on hän tinkimättömällä tunnollisuudella ja vaivojaan säästämättä työskennellyt sokeain hyväksi --niin pienten kuin suurtenkin-- koulussa ja sen ulkopuolella.' Lämmin ja kaipaava kiitos seuraa varmasti neiti Johanssonia kaikilta tahoilta. Ja me toivomme, että "jokainen pieninkin siemen, jonka hän rakkaudella kylvi lastensydämiin uskossa ja rukouksessa, on versova siksi suureksi päiväksi, jolloin uskollinen työ saa armopalkkansa".

28 p. kesäkuuta-- hiljaisena pyhäaattona vihittiin neiti Aina Johanssonin maalliset jäännökset haudan lepoon. Hetken tunnelmaa rikastutti eräs naiskuoro kauniilla sävelillään. Vainajan lanko, rovasti Hannus Taipalsaarelta toimitti ruumiin siunauksen. Lämpimästi ja kauniisti hän puhui siitä jalosta elämäntehtävästä-- siitä itsensäuhraavasta työstä, jonka vainaja oli suorittanut. Kaikki --sekä sanat että ne monet ihanat kukkaset, joita laskettiin hautakummulle-- osoittivat kuinka arvossapidetty ja rakastettu vainaja oli ollut.' Juhlallinen ja mieltäylentävä oli läsnäolleille hetki tämän sokeain ystävän haudalla. He tunsivat olevansa rikkaampia sieltä lähtiessään kuin sinne tullessaan. (A. Kbg.)

Alma Sjöholm.

24 p:nä elokuuta kuoli Helsingissä Kivelän sairaalassa rouva Alma Sjöholm (syntynyt Oikarinen). Alma S. syntyi Kivijärvellä 6 p:nä lokakuuta 1894. Jo varhaisessa lapsuudessaan menetti hän näkönsä tapaturman kautta. Kahdeksanvuotiaana hän tuli oppilaaksi Helsingin sokeainkouluun, jonka oppikurssin hän suoritti. Koulussa oli Alma S. hiljainen ja tottelevainen oppilas, joka ei pitänyt suurta melua itsestään. Paitsi varsinaisia oppiaineita opiskeli hän myös esperantoa, ottaen osaa niihin esperantokursseihin, joita silloin järjestettiin asiaan innostuneille ja oli myöhemminkin, kuolemaansa asti, erittäin innokas esperantisti. Koulusta päästyään kävi Alma S. läpi maisteri M. Harteen hieromaopiston. Hänen voimansa osottautuivat kuitenkin liian heikoiksi antautuakseen tähän työhön, ja kun hän syyskuussa 1917 meni naimisiin entisen koulutoverinsa, herra V. Sjöholmin kanssa, omisti hän koko työkykynsä kodilleen. Innolla otti Alma S. osaa myöskin yhdistystoimintaan --sekä H:n sokeainyhdistyksessä että pienessä esperantoyhdistyksessämme-- niin paljon kuin aika ja voimat antoivat myöten.' Viime talvena hän sitten sairastui keuhkotautiin, joka pian teki lopun hänen voimistaan hänet vietiin sairaalaan, missä hän, huolimatta kaikesta huolenpidosta niin sairaalan kuin miehensäkin puolelta, kuitenkin vähitellen riutui ja kuoli, jättäen kotinsa ja pienen poikansa, joka niin hyvin olisi tarvinnut äidin hellää hoitoa.' Alma Sjöholm haudattiin Malmin hautausmaalle 31 p:nä elokuuta. Suuri joukko ystäviä ja tovereita oli häntä saattamassa tällä viimeisellä matkalla.-- "Nyt hän ylhäältä tähdistä katselee meitä tänne alas", kuten hänen pikku poikansa sanoi. Jumala suokoon hänelle suloisen levon, kunnes me kaikki kerran jälleen tapaamme. S. J.

Opettaja V. Illmanin selonteko

Opettaja V. Illmanin selonteko S. s. liiton johtokunnalle tutustumismatkoistaan sokeain ammattitoimintaan ja heidän asunto-oloihinsa.

Minulle annetun tehtävän johdosta tänä kesänä Länsi-Suomessa valmistavasti tutustua sokeitten ammattitoimintaan ja heidän asunto-oloihinsa, saan täten lyhyesti ilmoittaa seuraavaa:'

Matkoillani, jotka aloitin viime kesäkuun 12 p:nä, olen käynyt 79 sokean luona, jotka ovat asuneet eri rautatieratojen varsilla Päijänteen länsipuolella ja Seinäjoen eteläpuolella, ja tulen vielä käymään muutamien luona, jotka asuvat rautatieratojen Seinäjoki--Oulu, Seinäjoki--Vaasa ja Seinäjoki--Kristiina varrella.'

Suurin osa niistä sokeista, joiden luona olen käynyt, työskentelevät varsin vaikeissa olosuhteissa, niinpä ei kenelläkään ole erikoista työhuonetta, vaan tekevät he tavallisesti työnsä pienessä, usein perheen ainoassa asuinhuoneessa. Monessa tapauksessa ovat asuinhuoneet sangen huonossa kunnossa ja kaipaavat välttämättä korjausta kestääkseen talven kylmyyttä.' Useimmilla on hyvin vaikeata itse myydä töitänsä, ja on heidän usein jalkaisin, jonkun näkevän saattajan avulla, tehtävä pitkiä matkoja, ja vieläpä on sitten pakko myydä töitänsä polkuhintaan. Useimmiten valitetaan olevan vaikea saada tarpeellisia työaineita sellaisiin hintoihin, että kilpailu näkevien ammatinharjoittajien kanssa olisi mahdollista.' Sitäpaitsi kärsivät useimmat työnpuutetta, osaksi sen vuoksi, etteivät onnistu saamaan riittävän suurta menekkiä, osaksi syystä että tarpeellisten työaineitten vaikea saanti usein vaikeuttaa säännöllistä työntekoa, vieläpä sitten siitäkin systä, että ostaja tavallisesti ei halua odottaa tilauksensa valmistumista siksi kun tarvittavia työaineita olisi hankittu.' Useassa tapauksessa on niillä sangen pienillä tuloilla, mitä he työstänsä saavat, uusien työtarpeitten hankkiminen vaikeata.' Yllämainittujen epäsuhteitten johdosta saa allekirjoittanut mielipiteenänsä huomauttaa, että kiireelliset ja tehokkaat toimenpiteet ovat välttämättömät riittävän ja säännöllisen työn hankkimiseksi kaikille niille sokeille, jotka voivat tehdä työtä, sillä nykyisten olosuhteitten vallitessa kärsivät monet sangen vaikeata työnpuutetta eivätkä täydellisesti voi itseänsä elättää.' Vielä olisivat kiireelliset toimenpiteet välttämättömät sokeitten töiden myynnin helpottamiseksi: ensimäinen toimenpide tähän suuntaan olisi tilapäisten myyntien toimeenpaneminen eri paikoilla maaseudulla.' Matkani lopetettuani tulen myöhemmin esittämään ehdotukseni tarpeellisiksi toimenpiteiksi kysymyksessä olevalla toiminta-alalla.

Tampereella, elok. 5 p. 1924.

Väinö Illman.

S. s. liiton johtokunnan kirje

S. s. liiton johtokunnan kirje muille sokeainasiaa ajaville yhdistyksille sokeain päivän järjestämisen johdosta.

Suomen sokeain liiton viime kesänä sokeain ammatinharjoittajain keskuudessa harjoittaman neuvonta- ja tarkastustoiminnan seurauksena syntyi johtokunnan kokouksessa kuluvan vuoden heinäk. 21 p:nä ajatus järjestää Ruotsista saadun esimerkin mukaan n. s. "sokeain päivät", jonka tarkoituksena olisi sokeain töiden myyminen ja sokeainasian tunnetuksitekeminen. Tämän ajatuksen toteuttamiseksi on liiton johtokunta päättänyt kääntyä maan kaikkien sokeainasiaa ajavien yhdistysten puoleen varmasti vakuutettuna niiden myötävaikutuksesta. Liitto katsoo nimittäin tällaisen yhteistoiminnan muodon suuressa määrässä hyödyttävän yhteisiä pyrkimyksiämme.' Tässä tarkoituksessa päätti johtokunta viimeisessä kokouksessaan t. k. 12 p:nä ehdottaa muille yhdistyksille, että "sokeain päivän" järjestämiseksi asetettaisiin komitea, johon kukin osaaottava yhdistys valitsisi esim. kaksi päätänt?vallalla varustettua edustajaa ynnä tarpeelliset varamiehet ja johon sitä paitsi kutsuttaisiin kaikkien sokeainkoulujen johtajat. Lyhyeen aikaan nähden -- olemme näet ajatelleet "sokeain päivän" pidettäväksi marraskuun lopulla-- pyytää johtokunta kunnioittaen, että yhdistyksenne tahtoisi valita puheenalaiset edustajat tiistaina t. k. 23 p:nä klo 7 illalla Helsingin sokeainkoululla pidettävään komitean ensi kokoukseen.' Siitä, millaiseksi olemme ajatelleet "sokeain päivän" ohjelman, pyydämme mainita seuraavaa:' "Sokeain päivän" tarkoituksena olisi järjestämällä sokeain töiden myyntitilaisuuksia sekä Helsingissä että muissa kaupungeissa tukea sokeain taloudellista asemaa ja tehdä heidän asiansa yleisölle enemmän tunnetuksi. Myyntitilaisuuksien yhteyteen järjestettäisiin myös ohjelmallisia kokouksia ja "sokeain kukan" myynti. Päästäkseen kosketukseen suuremman yleisön kanssa Helsingissä on johtokunta ajatellut järjestää kokoustilaisuuden johonkin kirkkoon, missä esitettäisiin paikan arvoon sopivaa soittoa ja laulua sekä sokeain asiaa valaisevia esityksiä suomeksi ja ruotsiksi. "Sokeain päivän" ohjelman järjestämiseksi muodostettaisiin asianomaisilla paikkakunnilla komiteoja asiaa harrastavista henkilöistä. Lisäksi koetettaisiin sanomalehtien välityksellä kiinnittää yleisön huomiota asiaan.' Olemme vakuutetut siitä, että hyväksytte tämän suunnitelman, ja toivomme teidän ryhtyvän yhteistoimintaan asian hyväksi. Helsingissä, syysk. 16 p. 1924. Suomen sokeain liiton johtokunta.

Väinö Illman, puheenjohtaja.

Valter Forsius, varapuheenjohtaja

Huomiotaherättävä keksintö.

Kone lukee sokealle ihmisäänellä.

Eikö tämä mene yli kaiken sen, mitä ihmisnero tähän saakka on kyennyt aikaansaamaan? Keksijä on saksalainen teknikko, herra Schutkowski (Adalbertstrasse 79, Berlin s. o. 26), joka jo on tehnyt joukon ihmeellisiä keksintöjä teknikan alalla: kaikenlaisia automaatteja, "puhekirjoituskoneen" j. n. e.' Paljoa emme vielä tiedä mainitusta "lukukoneesta" sokeille. Keksijä, joka on esperantisti, on kyllä mitä auliimmin vastannut hänelle tehtyihin kysymyksiin, mutta keksintö on ja täytyykin olla niin monimutkainen,ettei sen yksityiskohdista voi päästä selville ilman piirustuksia tai erittäin seikkaperäisiä selostuksia. Se perustuu samaan ideaan kuin "optofooni" --jo muutamia vuosia sitten kauppaan laskettu englantilainen keksintö, joka muuttaa painetun tai koneella kirjoitetun tekstin sointusarjoiksi, joita jokainen, ei aivan epämusikaalinen sokea pitkäaikaisella harjoituksella voi oppia tulkitsemaan. Mutta herra Schutkowskin aparaatti ei edellytä minkäänlaista harjoitusta äänen tulkinnassa, sillä se, kuten jo sanotu, lukee tekstin ihmisäänellä. Kuinka se on mahdollista? Kuinka se käy päinsä? Niin, sanokoon ken voi! Eräs "Esperanta Ligilolle" lähetetty artikkeli antaa siitä joitakin viitteitä: luettava teksti asetetaan läpinäkyvälle kirjaimistolevylle, jonka lävitse kirjainten kuvat vaikuttavat seleenilevyyn, jossa on kutakin kirjaimistolevyn kirjainta vastaava pieni tila. Seleenin sähköjohtokyky vaihtelee valoasteen mukaan, ja valaistus taasen vaihtelee riippuen kirjaimistolevylle asetettujen kirjainten muodosta. Jos esim. kirjain "a" asetetaan levylle, tulee vastaava kirjainmuoto kirjaimistolevyllä täydelleen influoiduksi, samalla kun muut "tilat" eivät ensinkään tai ainoastaan hyvin vähässä määrässä influoituvat. Siten syntyy siis voimakas sähkövirta a-kirjainta vastaavassa kohdassa seleenilevyllä, ja tämä sähkövirta johdetaan seleeniaparaatin yhteydessä olevaan puhekoneeseen, joka muuttaa sähkövirran ääneksi. Tämä puhekone näyttää olevan keksinnön ydinkohta, mutta miten se on rakennettu on vielä toistaiseksi hämärän peitossa. Hra Schutkowski on kuitenkin hyväntahtoisesti luvannut edelleen antaa tietoja sitä haluaville. Hänen hartain toivonsa on, että asia tulisi tunnetuksi, jotta hän voisi jatkaa kokeitaan ja saada keksintönsä täydelliseksi. Mitä ennen kaikkea tarvitaan, on pääoma. Jos sitä saadaan, voi aparaatti kolmen neljännesvuoden kuluttua olla lopullisesti valmis.' Saksan sanomalehdistö kiinnittää suurta huomiota keksintöön ja näyttää varmasti uskovan sen sovelluttamismahdollisuuteeen käytännössä. Lienee kuitenkin parasta, ettemme kiinnitä liian suuria toiveita tähän ihmelaitokseen. Parhaassa tapauksessa tulee aparaatti siksi kalliiksi, että ainoastaan ani harvat meistä voivat sen itselleen hankkia. Optofooni, joka on samantapainen mutta paljon epätäydellisempi keksintö, maksaa noin 1700 kruunua.

(De Blindas Veckoblad.)

Ilmoituksia.

Pyydän ilmoittaa, että liitolla on varastossa ja myytävänä seuraavia työaineita: erittäin hyviä amerikkalaisia pajuja 120, 150, 180 ja 200 sentin pituisia, sopivia tuolityöhön, hinta on 7 mk. kg. ta myydään niitä ainoastaan niputtain. On myöskin prima kuorittua rottinkia 3 millim. paksuiset 35 mk., 4 mm. 33 mk. 5 mm. 31 mk., 10, 12, ja 15 mm. 29 mk. 50 penniä kg.; kuorittua rottinkinauhaa 5 mm. 35 mk.; prima mattopiiskarottinkia 5, 7 mm. 21 mk.; kuoretonta pestyä rottinkia, hyvää lajia 9, 12 mm. 11 mk. kg.; sitäpaitsi on meriruohonarua tuolityötä varten, 4 mm. paksuista 15 mk. sekä siihen tarvittavaa kuoretonta rottinkia 3, 6 mm. 13 mk. kg.. Aineet myydään käteisellä ja jälkivaatimusta vastaan, johon tulee lisäksi pieni asemallekuljetusmaksu. Tilaukset voi lähettää osoitteella: V. Illman, sokeainkoulu, Helsinki. Samalla osoitteella voitte myöskin ilmoittaa jos haluatte lähettää koreja ja tuoleja myytäväksi sokeain päivänä, joka luultavasti pidetään marraskuun lopulla.

Lehti on myöhästynyt viipyneen paperitilauksen vuoksi.

 

Sokeain Airut. N:o 7. lokakuu. 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 7. Lokakuu. 1924.

Julkaisija Suomen sokeain liitto.

Eri yhdistysten kesken ryhdytty

Eri yhdistysten kesken ryhdytty toimintaan n. s. sokeain päiväin viettämiseksi.

Suomen sokeain liiton alotteesta oli Helsingin sokeainkoululle viime syyskuun 23 p:ksi kutsuttu sokeainkoulujen johtajat sekä sokeain hyväksi toimivien yhdistysten edustajia neuvottelemaan n. s. sokeain päiväin järjestämise;tä yli koko maan varsinkin sokeainasian tutuksitekemistä varten. Oli katsottu, että tällainen yhteistoiminta suuresti hyödyttäisi yhdistysten yhteisiä pyrkimyksiä. Kutsua olivat noudattaneet: H:gin sok.-koulu, H:gin sok. miesten työkoulu, Sokeain ystävät, Sokeain ystäväin Kuopion haaraosasto, H:gin sok.-yhdistys, yhdistys Käsitysten ja yhdistys Kirjoja sokeille. Luonnollisesti oli myös S. s. liitto edustettuna. Edustajakokouksen puheenjohtajaksi valittiin johtaja K. Sipilä ja sihteeriksi opettajatar N. Vesterstrågle. Keskusteltuaan asiasta kokous katsoi sokeain päivän järjestämisen suotavaksi, mutta lopullista päätöstä ei kuitenkaan voitu tehdä, kun kaikilla edustajilla ei vielä ollut valtuutusta siihen. Sentähden lykättiin asian ratkaisua uuteen kokoukseen, joka oli pidettävä lokak. 7 p:nä.' Viimemainittu kokous, jossa oli läsnä myös Kuopion sok.- koulun johtaja, pääsi lopulliseen tulokseen. Kun edellinen kokous jo oli pitänyt yleisen sokeain päivän viettämisen suotavana, katsoi tämä kokous tehtäväkseen yleisten suuntaviivojen määräämisen, mutta että käytännöllisiä järjestelyjä varten oli sittemmin asetettava toimeenpaneva komitea tai useampia sellaisia.' Kun käytiin keskustelemaan eri toimintamuodoista, joina oli mainittu: 1. jonkun yhteisen merkin myynti yli koko maan, 2. sokeain töiden myynti eri kaupungeissa ja 3. julkisten tilaisuuksien toimeenpaneminen, tultiin seuraaviin tuloksiin:' Syystä että "sokeain kukka" on jo ennestään ainakin Helsingin yleisölle tuttu, päätti kokous, että kukka yhä edelleen olisi sokeain päivän yhteisenä merkkinä. Kun H:gin sok.-yhdistys on jo aikaisemmin myynyt kukkaa käyttäen kertyneet varat sokeain kesäkodin kannattamiseksi, piti kokouksen enemmistö kohtuullisena,että mainitulle yhdistykselle myönnettäisiin jotain etuoikeutta niihin varoihin nähden, mitkä karttuisivat kukan myynnistä Helsingissä. Asiassa päätettiin seuraavaa: siinä tapauksessa että Helsingin sok.-yhdistys luovuttaa kukkavarastonsa yhteisen asian hyväksi, annetaan sille korvaukseksi 6000 mk., jos kukanmyynnin tuottama puhdas tulo on 12000 mk tahi enemmän, mutta 50 prosenttia puhtaasta tulosta, jos tulo on pienempi kuin 12000 mk.' Kukanmyynnin ja julkisten tilaisuuksien tuottamista puhtaista tuloista päätettiin muodostaa yhteinen rahasto, jota hoitaa väliaikaisesti tämä eri yhdistysten edustajista kokoonpantu edustajakomitea, jonka tulee sittemmin jättää varat yhdistysten järjestölle sittenkun se on muodostunut. Tässä kokouksessa jätettiin määräämättä sen tarkemmin rahaston tarkoitus kuin että se käytetään sokeainasian hyväksi. Rahaston yleisenä tarkoituksena voisi kuitenkin mainita työn hankkimisen sokeille.' Mitä myyntiin tulee, päätettiin sokeainpäivillä myydä vain sokeain töitä ja sokeain hyväksi toimivien yhdistysten ja yhtymien valmisteita, jotka viimemainitut voisivat olla näkevienkin henkilöiden valmistamia.

Edellämainittuihin neuvotteluihin ja päätöksiin ovat myös Helsingin sokeainyhdistyksen edustajat olleet ottamassa osaa, mutta on yhdistyksen taholta sittemmin ilmoitettu, ettei se tulekaan olemaan mukana suunniteltujen yhteisten sokeain päiväin järjestämisessä.' Viipurin sok.-yhdistys on ilmoittanut, ettei se ole voinut lähettää edustajia yhteiseen komiteaan, mutta on halukas järjestämään sokeain päivät. Turun yhdistyksen taholta on ilmoitettu, ettei asia ole aiheuttanut mitään toimenpidettä heidän puoleltaan.

Suomen sokeain liiton toiminta.

Johtokunnan kokouksessa lokak. 1 p:nä myönnettiin käyttövaroiksi työaineiden ostoa varten aikaisemmin myönnettyjen 10000 mk:n lisäksi 20000 mk. Myös keskusteltiin viime vuosikokouksessa esitetyn toivomuksen johdosta, joka koskee sokeain ammattiopetuksen järjestämistä toisin kuin nykyään; mitään lopullista päätöstä ei vielä voitu tehdä. Samoin keskusteltiin puheenjohtajan esittämän kysymyksen johdosta, joka koskee hieromaopetuksen järjestämistä, mutta mihinkään päätökseen ei siinäkään asiassa tultu.' Johtokunnan kokouksessa lokak. 10 p:nä valittiin liiton edustajiksi sokeain päivän toimeenpanevaan komiteaan vakinaisiksi jäseniksi rva E. Staudinger ja hra V. Illman sekä varajäseniksi rouvat E. Aschan ja M. Nordlund. Luettiin kauppa- ja teollisuusministeriön kirjelmä, jossa ilmoitettiin liitolle myönnetyn sen konsulentti- ja tarkastustoimintaa varten 7000 mk., mutta että anomus vapaapiletin myöntämisestä oli hylätty.

Juhani Makkonen.

Helsingin sokeainkoulun käsitöiden ja käsiammattien opettaja täytti viime heinäkuun 2 p:nä 50 vuotta, siten sivuuttaen sen ikärajan, jonka jo melkein kaikki muut mainitun koulun opettajista ovat taaksensa jättäneet. Mainittua ikää tavataan sanoa miehuusiän puolipäiväksi, jolloin saavutettu elämänkokemus yhtyneenä hankittuun alan tietopuoliseen ja käytännölliseen tuntemiseen takaa parhaat edellytykset alan täyteiseen hallitsemiseen ja hedelmälliseen toimintaan. Tämä pitää paikkansa opettaja Makkoseenkin nähden, pirteänä ja täysivoimaisena hoitaa hän tehtäviään edelleen, niinkuin on tehnyt jo neljännesvuosisadan. Opettajatoimensa ohella on hän vuosikymmenen yhtämittaa ottanut laitoksella asuen osaa kasvatukseen ja ohjaukseen asuntolassa, jo sitä ennenkin vuorotellen viimemainitussa toimessa vuosittain käsityinopettaja V. Illmanin kanssa.' Käytyään kansakoulun ja Lappeenrannan käsiteollisuuskoulun on opettaja Makkonen suorittanut oppimäärän opettajien valmistamista varten Suomen yleisen käsiteollisuusyhdistyksen ammattikoulussa Helsingissä sen ohessa nauttien myös opetusta käsivara- ja rakennuspiirustuksessa, tyyliopissa ja kaksinkertaisessa kirjanpidossa taideteollisuuskoulussa Helsingissä. Hän on myös suorittanut kansakoulujen veistonopettajien kasvatusopillisen veistokurssin. Sittemmin valmistautui hän sokeainkoulun opettajaksi seuraamalla opetusta Helsingin ja Kuopion sokeainkouluissa ja opiskelemalla korityöammattia V. von Wrightin tehtaassa Helsingissä ja harjatyöammattia V. Koistisen tehtaassa Viipurissa. Ennenkuin hän tuli sokeainkoulun käsityönopettajaksi, mikä tapahtui syysk. 1 p:nä 1901, oli op. M. ollut opettajana kirjanpidossa ja piirustuksessa Lappeenrannan käsityöläiskoulussa ja apulaisopettajana Suomen yleisen käsiteollisuusyhdistyksen käsiteollisuusoppilaitoksessa Helsingissä. 1911 teki op. M. opintomatkan Saksaan tutustuakseen sok.-koulujen ja sok. työlaitosten käsityön- ja ammattiopetuksen järjestelyyn siellä.' Toivotamme op. Makkoselle voimia ja siunausta jatkuvaan toimintaan tärkeässä ja vastuunalaisessa tehtävässään.

Matkalla kotiin.

Mä ijäistä kotia kohti nyt kuljen; tääll' kyynelin hetkisen matkata saan, mut iloa sielussan' kuitenkin tunnen, kun taivasta kohti mä katsahdan vaan.

Kun matkallan Herrahan uskallan aina hän auttaa ja lohduttaa murheissani; ei köyhyys, ei puutteet mun mieltäni paina kun Herrani kulkee mun rinnallani.

Jos eksyn, hän tielle mun jällehen kantaa, ei kuolemaan koskaan mun vaipua suo; taas rauhansa suloisen rintaani antaa, niin kuivuvi katkera kyynelten vuo.

Kun matkani maallinen loppuvi kerran ja taakse jää ijäksi tuskien tie, niin satamaan rauhaisaan kantaa mun Herran' ja kuoleman varjosta kotihin vie.--

Lyydi Vainio.

Sokeain päivät.

Päättämällä ensi marraskuun lopulla järjestää koko maata käsittävät n. s. sokeain päivät tahtoo liiton johtokunta toteuttaa kauvan vallinneen ajatuksen yhteistoiminnasta ei ainoastaan kaikkien sokeain kesken maassamme vaan, jos mahdollista, myös kaikkien sokeain aseman parantamiseksi työskentelevien yhdistysten kesken. Aikaisemmin on, kuten tunnettua, parilla paikkakunnalla järjestetty sokeain päivä, mutta koska ne ovat olleet paikallista laatua, on johtokunta pitänyt toivottavana mainittujen päivien ulottamisen yli koko maan, siten mahdollisimman laajalti tehdäkseen tunnetuksi sokeain harrastuksia ja erittäinkin heidän pyrkimystään itsensä elättämiseen omalla työllä. Johtokunnan viime kesänä länsiosissa maata alkama neuvonta- ja tutustumistoiminta sokeain ammatinharjoittajain keskuudessa on lähinnä antanut johtokunnalle aihetta ryhtyä tähän ja muihin toimenpiteisiin, jotka voivat edistää sokeain puheenaolevia pyrkimyksiä.' Kun nyt tämä on ensimäinen kerta, jolloin näin yleisesti esiinnytään myymällä sokeiden töitä, on tärkeätä, että tarjolla olevat työt ovat hyvin tehdyt, jotta ne niin edullisesti kuin mahdollista puhuisivat sokeain työkyvyn puolesta.'

Niiden, jotka haluavat lähettää töitä puheenaoleviin myyntitilaisuuksiin, on viipymättä ilmoitettava allekirjoittaneelle mitä he haluavat myydä, niin että täältäkäsin ajoissa voidaan määrätä mihin työt ovat lähetettävät. Tämä siis ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisen työkyky on tunnettu. Valitettavasti ei harjatöitä tällä kertaa voida ottaa myytäväksi Helsingissä. Sillä myyntimahdollisuudet ovat rajoitetut ja harjoja tarjotaan myytäväksi täällä useammalta taholta.

Väinö Illman.

Ilmoitus.

Pyydän ilmoittaa että liitolla on varastossa ja myytävänä seuraavia työaineita: erittäin hyviä amerikkalaisia pajuja 120, 150, 180 ja 200 sentin pituisia, sopivia tuolityö:ön, hinta on 7 mk kg ja myydään niitä ainoastaan niputtain; sitä paitsi on prima kuorittua rottinkia 3 millim. paks. 35 mk, 4 mm 33 mk, 5 mm 31 mk, 10, 12 ja 15 mm 29 mk 50 penniä kg; kuorittua rottinkinauhaa 5 mm 35 mk; prima mattopiiskarottinkia 5 j 7 mm 21 mk; kuorimatonta pestyä rottinkia hyvää lajia 9 ja 12 mm 11 mk; on vielä meriruohonarua tuolityötä varten 4 mm paksuista 15 mk sekä siihen tarvittavaa kuorimatonta rottinkia 3 ja 6 mm 13 mk kg. Aineet myydään käteisellä ja jälkivaatimusta vastaan, johon tulee lisäksi pieni asemallekuljetusmaksu. Tilaukset voidaan lähettää osoitteella: V. Illman, Helsinki, sokeainkoulu. Lyhyt selonteko "Sokeain musiikkerien maailmanliiton" ensimäisestä istunnosta, joka pidettiin 4:nnen kansainvälisen sokeainkongressin aikana Wienissä.

Osanottajia oli kokouksessa lukuisasti. Sihteeri hra Zapater ja rahastonhoitaja nti Nieminen eivät valitettavasti olleet voineet saapua.' Useimpien virallisten tietojen nojalla voimme todeta, että yhdistys on suurista vaikeuksista huomattavasti kasvanut. Siihen on liittynyt jäseniä Meksikosta Japaniin ja Suomesta Bulgariaan saakka.' Tärkeä, sokeain nuottikirjoitusjärjestelmää koskeva probleemi ratkaistiin väliaikaisesti: tähän asti olemme saaneet kolme varsinaista ehdotusta, joista englantilainen ja saksalainen ovat tärkeimmät. Todella yhteisesti hyväksytyn nuottikirjoituksen aikaansaamiseksi päätettiin asia tehdä tunnetuksi kaikissa maissa, jotta asiantuntijat yhdessä voisivat luoda toivotun yhteisen nuottijärjestelmän. Työ on pitkäaikainen ja vaikea, mutta me toivomme parasta.' Nti Rackova esitti tärkeän ehdotuksen, joka koskee papiston suhtautumista sokeihin urkureihin. Hän mainitsi m. m., että papit usein antavat urkurintoimen kykenemättömälle näkevälle, syrjäyttäen sokean, joka on hyvin valmistautunut tällaiseen toimeen. Tämän epäkohdan korjaamiseksi päätettiin, että kaikkien sokeitten urkurien olisi hankittava seurakuntansa papeilta suosituksia, latinankielisiä jos mahdollista, ja lähetettävä ne ennen tämän vuoden loppua puheenjohtajalle, hra Holleylle. Näiden suosituksien kautta koetetaan katoolisten esperantistien ja korkeitten hengellisten virkamiesten avulla vaikuttaa Rooman paaviin niin että hän asettuisi puoltamaan tätä meille niin tärkeätä asiaa.' (jatk.)

Kirjoituspaperia, samaa jolle Airut nykyään painetaan, myydään (ei pienemmissä erissä kuin 1 kilo), hinta 4 mk. kg. sekä lähetysmaksu. V. Illman, sokeainkoulu, Helsinki.

 

Sokeain Airut N:o 8 ja 9. marraskuu ja joulukuu. 1924.

Etusivu

Sokeain Airut.

Suomen sokeain äänenkannattaja.

N:o 8 ja 9. Marraskuu ja joulukuu. 1924.

Joulukellot.

Taaskin kajahtelevat joulukellot. Niillä on yhä edelleen oma tuttu kaikunsa. Vaikka kirkonkellot kumajavat pitkin vuotta uudelleen ja uudelleen, niin toinen on äänessä sävy jouluna. Sillä joulu on kesän juhla keskellä talvea. Niin kuin tyyni kesäilta huokuu suurta rauhaa luonnossa, niin on joulu rauhan tuoja rauhattomille ihmissydämille.' Mitä odottaakaan myrskyn kohottamien ärjyaaltojen heittelemä ja niitä vastaan kamppaileva meren kulkija hartaammin kuin tyyntä satamaa, jossa käydyn taistelun väsyttämä saa ikävöimäänsä lepoa. Samoin kaipaa ihmiselämän ristiriitaisten myrskyjen raatelema sydän rauhaa.' Kuinka kohoavatkaan sisimmässämme usein myrskylaineet korkealle, laineet, jotka ovat tyytymättömyyden, kateuden, pahansuomuksen, monenlaisten pahojen halujen aiheuttamia tai aikaansaamattomuuden, velttouden, laiminlyömisten y. m. sieluelämän pinnalle kohonneiden ja puhjenneiden raskaitten, mustien kuplien synnyttämiä. Ken luetelleekaan kaikki ne syyt, jotka särkevät sisällisen sopusoinnun.' Tunnetko sisällisen rauhattomuutesi onnettomuudeksi itsellesi? Oletko todella väsynyt ja kaipaat lepoa? Kuule silloin mitä joulukellot julistavat enkellaulua säestäen: rauha maassa. Muta rauha ei tule, ellet todella tahdo sydämesi pahojen halujen ja pahojen liikkeitten myrskyjen tyyntyvän ja inhoittavien poreitten lakkaavan nousemasta pinnalle. Se tapahtuu vasta sitten, sitä mukaa ja siinä määrässä kuin tosi rauhan tuoja, seimen lapsi, pääsee sisimpäsi haltijaksi.' Mutta kun se tapahtuu, silloinpa soivat joulukellot toistakin säveltä. Tunnet ennen tuntemattoman ilon täyttävän itsesi. Sitä et tuntenut, kun tosi rauhasta et tiennyt. Mutta niin pian kuin seimen lapsen käsitit ja omistit rauhan ruhtinaaksi ja vapauttajaksi, joka sen, mitä takanasi on ja mitä et tekemättömäksi saa, mutta niin halusta tekemättömäksi tahtoisit, anteeksiantaen unhotuksen mereen upottaa ja uudeksi luoden, uuden tahdon antaen sinulle uuden elämänsuunnan viitoittaa. Silloin samalla myös opit tuntemaan tosi ilon.' Rauhaa ja iloa kumajavat joulukellot, sitä rauhaa ja iloa, minkä voi antaa vain seimen lapsi, Jesus Kristus.

Ma sokeata kerran talutin.

"Sokeain Airuelle" kirj. Larin Kyösti.

Ma sokeata kerran talutin, tie ohi kallion ja kuilun johti, hän nojas minuun käsin lämpöisin, silmä kuin suunnattuna päivää kohti.

Ma eteen katsoin, ettei langettais, hän haastoi sisäisistä näyistänsä, ja tuntui kuin hän niistä rauhan sais, kuin ois ne kirkastaneet elämänsä.

Ma eloss' astun sieluin soaistuin, vaikk' oli suuri mulla silmämäärä, kun taivaan tähtiä ma turhaan luin, tie hällä oikea ja mulla väärä.

Miks surra, mietin, sain sen varmuuden, on mulla katse nähdä avaruudet, maan puut ja keväät, ilot ihmisten ja vuodet vaihtuvat ja aina uudet.

Ei teillä, sokeat, oo pimeys vaan näkymätön, kirkas korkee kaipuu, joit ei oo meillä, teillä on näkemys, mi nostaa, yöhön maan kun varjot vaipuu.

Niin mietin taluttaissan sokeaa, tien päähän päästiin, enkä itse tiennyt, kuin ihme meidät joskus kirkastaa: tuntui kuin hän ois minut kotiin vienyt.

Oulunkylässä 15-11 1924

Opettajatar Nanny Vesterstrågle,

uuttera ja harras sokeain ystävä, täytti kuluvan marraskuun 7 päivänä 60 vuotta. Enemmän kuin puolet sanotusta iästä on kulunut työssä sokeain asian hyväksi. Sillä valmistuttuaan opettajattareksi ja hoidettuaan erinäisiä opettajatoimia Vaasassa vuosina 1885-1889 hän tuli opettajattareksi Helsinkiin ja joutui kohta kosketuksiin sokeainkoulun kanssa. Hänet määrättiin näet lokakuun puolivälistä lähtien olemaan lukuvuoden 1889-1890 tuntiopettajana Helsingin sokeainkoulussa, joka sittemmin tulikin hänen elämänsä varsinaiseksi työkentäksi. Hän on näet sittemmin yhtämittaa lukuvuoden 1892-1893 alusta ollut sanotussa koulussa opettajattarena. Monet ovat jo ne oppilaspolvet, joilla on ollut onni nauttia op. W:n perinpohjaista opetusta.' Mutta ei rajoitu hänen työnsä vain koulun ahtaaseen piiriin. Työllä sokeain hyväksi on hänessä lämmin kannattaja. Voimiaan hän ei säästä, milloin on kyseessä asia, jonka hän katsoo edistävän sokeain tosi etua. Hän on toiminut sihteerinä yhdistyksessä "Käsitysten" v. 1908-1920, yhdistyksessä "Sokeain ystävät" v. 1916-1919 ja yhdistyksessä "Kirjoja sokeille" v:sta 1908, hoitaen viimemaiittua suuritöistä, vaikeata ja tärkeää tointa edelleen. "Kirjoja sokeille", kuten kaikki lukijamme tietävät, käsinkirjoituttaa kirjallisuuden aarteita sokeain luettaviksi. Huolenpito tästä työstä, sen johto, järjestely ja kirjoitettujen kirjojen tarkastus, joihin tehtäviin sihteeri tehokkaalla tavalla on osallisena, vaatii häneltä paljon aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä. Mutta se on työtä, joka tuottaa virkistystä ja monia valoisia hetkiä kirjastoa käyttäville sokeille ympäri maan. Tietoisuus siitä kannustaa työhön, ja ken tietää, kuinka monen kiitollisen lukijan siunauksen toivotukset kannattavat sitä.' Ja kuinka monet ovatkaan ne sokeat, jotka tarvitessaan ovat saaneet neuvoja, rohkaisua ja apua op. W:lta. Hän tekee työtä hiljaisuudessa, etsimättä kunniaa ja kiitosta. Mutta uskollinen ja tunnollinen työ ei koskaan ole hyviä jälkiä jättämättä.' Kiitollisina suoritetusta työstä toivotamme 60 vuotiaalle siunausta ja voimia jatkuvaan hedelmälliseen työhön sokeainkoulun ja sokeainasian hyväksi.

Sokeain päiviä

vietettiin Helsingissä aikaisemmin tehdyn suunnitelman mukaisesti marrask. 22-24 p:nä. Päivien järjestelystä huolehti, paitsi yleistä komiteaa, jonka puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Lauri Kuoppamäki, viisi alakomiteaa, nim. kukkakomitea, puheenjohtaja rva G. Leinberg, näyttelykomitea, puheenjohtaja op. V. Illman, komitea julkisten tilaisuuksien järjestämistä varten, puheenjohtaja protokollasihteerin rva E. Malin, tarjoilukomitea, puheenjohtaja professorin rva Grotenfelt, ja propagandakomitea, jonka tuli huolehtia sanomalehtikirjoituksista y. m., puheenjohtaja tri V. Hytönen.' Kuten ennen on mainittu, oli töiden näyttelyä ja myyntiä varten ilmaiseksi luovutettu Suomen messujen huoneusto Ratakadulla. Edustettuina olivat näyttelyssä ja myyjäisissä Suomen sokeain liitto, sokeain ystäväin yhdistys, yhdistys Käsitysten, Tampereen sokeainyhdistys ja sokeain esikoulun aikaansaamiseksi työskentelevä ompeluseura.' Päiväin avajaiset olivat lauvantaina, 22 p:nä Messutalolla. Alkusoiton jälkeen piti avajaispuheen, yleisen komitean puheenjohtajan, ylitark. Kuoppamäen ollessa sairauden tähden estettynä, varapuheenjohtaja rva Leinberg, joka samalla myös luki ylitark. Kuoppamäen laatiman selostuksen tähänastisista suunnitelmista sokeain ammatillisen toimeentulon turvaamiseksi, m. m. hänen puheenjohdollaan aikanaan toimineen komitean ehdotuksista mainitussa suhteessa. Lauvantai-iltana oli kirkkokonsertti Vanhassa kirkossa, jossa ruotsiksi puhui rovasti Valter Lampen ja suomeksi johtaja Kyösti Sipilä. Urkujen soittoa esitti urkuri J. Sundberg, laulua neiti Ester Hyvönen, viulunsoittoa viulutaiteilija Anna Suolahti sekä kuorolaulua osa "Suomen laulusta". Konserttitilaisuus, johon oli saapunut yleisöä runsaasti, oli arvokas ja onnistunut.' Töiden näyttely oli avoinna lauvantaina ja maanantaina klo 10-6, jolloin myös näytteillä olevia töitä myytiin ja tilauksia otettiin vastaan, sekä sunnuntaina klo 12-6, jolloin myyntiä ei ollut. Viimemainittuna päivänä esittivät sokeat soitto- ja laulutaiteilijat Laina Nieminen sekä Ester Hyvönen ja Hilja Oksanen, ensinmainittu pianonsoittoa ja viimemainitut yksinlaulua, näyttelyssä käyvälle yleisölle. Sunnuntaina myös eräät Helsingin sokeainkoulun oppilaat näyttivät käytännössä, miten sokeain pistekirjoituksen lukeminen ja kirjoittaminen tapahtuu. Lauvantaina ja maanantainakin oli soittoa ja lauluakin. Kaikkina päivinä oli kahvitarjoilu näyttelyhuoneustossa, jossa myytiin myös sokeain kukkaa. Kukkaa myytiin kaikkina päivinä myös kaduilla hyvällä menestyksellä. Näyttelyssä kävi yleisöä joka päivä runsaasti ja töiden myyntikin oli sangen tyydyttävä, jopa hyväkin.' Toivoa sopii, että päivät osaltaan lisäsivät sokeainasian ja heidän töittensä suosijain lukua ja ehkä avasivat ainakin joittenkin silmät katsomaan sokeainasiaa muiltakin kuin vain hyväntekeväisyyden näkökulmalta sekä saivat heidät ymmärtämään sokeain pyrkimyksiä työskennellä hyödyllisinä, toimeliaina kansalaisina näkevien rinnalla. Yleisvaikutus päivistä Helsingissä oli edullinen.' Sokeain päiviä vietettiin muissakin kaupungeissa. Kukan myynnin ohella oli julkisia tilaisuuksia järjestetty ainakin Kuopiossa, Tampereella ja Turussa. Tampereella on ollut vesper- eli iltajumalanpalvelus, jossa on kannettu kolehti sokeainasian hyväksi, ja Turussa kirkkokonsertti, jossa tilaisuudessa rovasti K. F. Ahlman on puhunut.' Varsin huomattavaksi muodostui päivien vietto Kuopiossa, jossa pidettiin kansalaisiltama kaupungintalolla ja kaikkina yllämainittuina päivinä myytiin sokeain kukkaa, joka meni kaupaksi siinä määrässä, ettei hankitusta kukkavarastosta jäänyt juuri mitään jäljelle. Kansalaisiltamassa, johon yleisöä oli saapunut täysi huone, oli arvokas ohjelma. Puheita pitivät kaupunginvaltuuston puheenjohtaja leht. E. Vaarama ja maaherra G. Ignatius sekä esitelmän sokeainkoulun johtaja G. A. Vuorela. Iltamassa lausuttiin myös opettajatar rva L. Lyytikäisen kirjoittama runo. Eräs sokeainkoulun oppilas esitti viulunsoittoa, pianonsoittoa opettaja Aatu Itkonen, yksinlaulua kanttori J. Pukkila sekä kuorolaulua N. N. K. Y:n laulukuoro. Iltama, jossa myös rykmentin soittokunta esitti torvisoittoa ja jossa väliaikana tarjottiin lottien ja marttojen toimesta kahvia, lopetettiin yhteisellä virrenveisuulla. Päivien edellisenä sunnuntaina muistettiin myös sokeainasiaa. Silloin kannettiin kolehti päiväjumalanpalveluksen yhteydessä ent. tuomiokirkossa, jossa Oulun piispa J. R. Koskimies ollessaan silloin Kuopiossa käymässä saarnasi, puhuen samalla sokeainasian johdosta.

Tiedemiehen tunnustus.

Tanskalainen filosofi Heegåård entinen vapaa-ajattelija, kirjoittaa nyt kasvatusoppinsa alkulauseessa: "Kärsimykset ja syvät surut ovat järkyttäneet sieluni sisintä ja kaataneet kokonaan sen perustuksen, jolle ennen rakensin. Luottaen täysin rehellisesti tieteen ihanuuteen olin varma siitä, että löytäisin siinä varman turvan kaikissa elämänkohtaloissa. Tuo luulo on kokonaan murskautunut. Kun tuli myrsky, katkesivat tieteen köydet kuin olisivat ne olleet poltettuja rihmoja. Silloin tartuin siihen apuun, jonka turviin niin moni enen minua on paennut-- minä etsin ja löysin rauhan kristinuskossa. En ole senvuoksi hylännyt tiedettä, minä vain asetan sen nyt toiselle sijalle. Mutta sen todistuksen voin antaa, että kun silmiä alkaa hämärtää ja kaikki toivo näyttää menneen, silloin on vain yksi ankkuripaikka: yksinkertainen kristityn usko. Onnellinen se, joka ei anna asiain kehittyä äärimmilleen, vaan ajoissa heittää ankkurinsa."

Sidelmien jaottelukone.

Seuraava "Sokeain Viikkolehdessä" ollut selostus sidelmien jaottelukoneen rakenteesta ja työtavasta huvittaa kenties lukijoitamme, varsinkin harjansitojia.

Kone, jota paljon kuulutaan käyttävän sokeain keskuudessa Saksassa, on monteerattu pöydälle, jonka leveys on noin 50 ja pituus noin 80 sentimetriä, ja jolle myöskin harjasakset voidaan sijoittaa. Pöydän alla on poljin kuten ompelukoneessa. Polkimen takaosa on kiinnitetty vetotankoon, jonka yläpää on yhteydessä "tarttujan" kanssa. Ainekset pannaan siirtoseinillä varustettuun laatikkoon -- seinien välin voi asettaa ainesten pituuden mukaan 6-18 sentim.. Erikoisen laitteen avulla voidaan vaikeuksitta nostaa laatikosta joka ainoa säie sinne pannuista aineksista. Tarttuja on varustettu ruuvilla, joka eri tavoin asetettuna määrää sidelmien paksuuden, mikä saattaa vaihdella 1 ja 16 millim. välillä.' Työ käy seuraavasti: kun polkimen taempi osa painetaan alas, menee tarttuja alas aineslaatikkoon, ja kun senjälkeen painetaan alas polkimen etuosa, nousee tarttuja nostaen samalla laatikosta sidelmän, joka siten on valmis sisään vedettäväksi. Kone voi jakaa kaikkia aineslajeja: jouhia, harjaksia, fiberiä, basinia y. m.. Se ei milloinkaan mene epäkuntoon, vakuuttaa herra Mnker, käsityökoulun opettaja Wernigerodessa. Tämän koneen käytännöllinen hyöty herra M:n mielipiteen mukaan on se, että sen avulla voidaan lisätä työnopeutta yhdellä kolmasosalla ja että kaikki ainekset tulevat tarkoin käytetyiksi.' Sidelmien jaottelukonetta valmistetaan Gottlieb Schahl'in liikkeessä Stuttgartissa ja maksavat ne 95 kultamarkkaa. Mainitulla hinnalla myydään kuitenkin ainoastaan niille sokeille, jotka vetoavat erääseen "die Blindenwelt" nimisessä lehdessä olleeseen artikkeliin, josta yläolevat tiedot ovat otetut.

Suomen sokeain liiton

Suomen sokeain liiton sairas- ja hautausapukassan vuosimaksu on vuosikokouksen päätöksen mukaan 20 mk. Mitään pääsymaksua ei kuluvana vuonna kassan osakkaaksi liittyvän tarvitse suorittaa. Mutta ensi vuodesta lähtien on osakkaaksi rupeavan vuosimaksun lisäksi suoritettava pääsymaksua 5 mk. Kassan jäseniksi pääsevät liiton jäsenet. Liiton jäseneksi pääsee suorittamalla vuosimaksun 5 mk. Kehoitetaan liittymään liiton samoinkuin sen sairas- ja hautausapukassan jäseniksi. Suomen sokeain liiton jäsenmaksunsa suorittaneet jäsenet saavat ilmaiseksi joko Sokeain Airuen tai lehden Tidning för Finlands Blinda. Ken siis heti lähettää vuosimaksunsa ensi vuodelta saa lehden tarvitsematta sitä erikseen tilata. Kehoitetaan kaikkia viimeistään tammikuun alkupuolella lähettämään vuosimaksunsa 5 mk, että painoksen suuruus voidaan määrätä.