Vesisoikio 2: Ystävyys
Kuuntele
Vesisoikio 2 Soundcloudissa- Ulkoinen linkki
Lue
[Alkutunnus alkaa, porinaa]
[Mies laulaen:] Dum-dum...
[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…
[Mies laulaen:] Dum…
[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.
[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?
[Naiset laulaen:] Dum-dum-dum-dum…
[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.
[Naiset laulaen:] Dum-dum-dum-dum…
[Alkutunnus päättyy.]
T: Tervetuloa kaikki Vesisoikion kuuntelijat. Olemme jälleen Harrin kanssa kokoontuneet yhteisen pöydän ääreen. Ja tän päivän aiheena meille synty semmonen ajatus kun ystävyys. Me käsitellään sitä eri puolilta, monelta kantilta, ja yks semmonen, mikä liittyy tähän vesisoikioon on justiin se, että me Harrin kanssa tutustuttiin näkövammaisten puhelinringeissä ja ryhdyttiin siellä yhteistyöhön ja tehtiin useampia rinkejä ja useampia palavereja ja sitä kautta löydettiin semmosta yhteistä säveltä, yhteistä ajatusta, ja ollaan tehty näitä Vesisoikio-podcasteja sillä mielellä, että juttelemem semmosia asioita, jotka toivomme, että kiinnostavat kuulijoita. Ystävyys on muodostunut sitä kautta, että me harrastellaan samanlaisia asioita, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja se on yks tapa, millä ystävyyksiä syntyy on esimerkiks tommosia harrastuspiirejä, urheilupiirejä on yhteisiä harrastuksia ja siellä ihmiset ajan mittana ystävystyvät ja se on hyvin paljon vapaa-ajan ohjelmista kiinni se ystävystyminen. Tietysti työpaikoilla on myöskin ystävyyttä, on työkavereita ja sieltä kanssa tulee niitä yhteisiä harrastuksia ja sillä tavalla ystävystytään ja se on se yhdessä olo on yks tekijä ystävyydessä, hakeudutaan harrastusten piiriin tai samojen aiheiden ympärille ja vaihdetaan mielipiteitä, niin kun me nyt tehdään Harrin kanssa tässä, me vaihdetaan ajatuksia, mitä ystävyys tuo esille. annan puheenvuoron Harrille, ole hyvä.
H: Kiitos, Tuure. Minusta ensinnäkin on aika kummallista, että aikuiset ihmisetkin voivat ystävystyä ja meidän kesken mä uskaltaisin sanoa, et me ollaan ystäviä ja tää on vain vajaa kolme vuotta. Ja lapsistahan sanotaan, että ne jo 2-vuotiaana vähän valitsevat, tai saattavat valita siellä hiekkalaatikossa ja muualla sellasen tyypin, kenen kans ne tulee toimeen. Se on aika mielenkiintosta, että kun siellähän tietenkin on varmaankin ilmeet ja eleet ja kyllä varmaan jotkut kaksi-vuotiaat jo puhuvatkin sitä ja niil on omia tavaroita, millä leikitään, mut meijän ystävyyshän alkoi puhelimen kautta ja äänen kautta. Me ollaan nähty utasan kaks kertaa tän kolmen vuoden aikana, ja silti mä koen, et me vaan löysimme jotenkin sen kemian, elikä tää aikuisten ystävyys. siis onhan niin, että lapset tekee sen ystävyydenhaun, sit nuoret on, ne on kovin tärkeitä, että sillon vähemmät ei ole mitään, kun on ystäviä, sit tullaan aikuisikään niin kun kerroit nämä harrastusasiat ja muut, että onks sulla ajatusta, Tuure tähän, että miten se noin menee?
T: Joo kyllä mul on semmonen esimerkki, että mulla on semmonen kaveri, jonka mä oon tavannu, nyt 2023, me ollaan tavattu ensimmäisen kerran 1959, ja me oltiin viiden vanhoja molemmat, ja me ollaan tän 70 vuotta oltu enemmän tai vähemmän yhteydessä, välillä vähemmän ja ruuhkavuosina ja harvoin syntymäpäiviä jotain vietetty, mut, että se yhteys on säilyny koko ajan. Ja nyt sitten, kun me ollaan eläkkeellä kumpikin, niin me melkein päivittäin, monta kertaa viikossa puhelimessa jutellaan, muistellaan menneitä, ja haetaan niitä yhteisiä nimittäjiä, jotka on meijät yhdistäny koko ajan, et siel oli paljon semmosia tekemisiä, jossa me oltiin päiväkausia tehtiin yhdessä töitä, siis harrastettiin yhdessä, me oltiin hetken aikaa samassa firmassa töissä, mut me oltiin eri osastoilla. Ja sitten taas tiet erkani. Ja koulussa me ei oltu koskaan samalla luokalla, et koulukavereita me ei sillä tavalla oltu, samaa koulua käytiin kyllä siellä kansakoulussa, mut sitten koulu ei yhdistäny meitä. Se ei ollu se yhdistävä tekijä, vana se oli, me käytiin eri kouluja, ja sitten keskikoulutkin käytiin ihan eri paikkakunnilla vielä ja, mut se on kattanu se ystävyys, se on viis vuotiaana luotu, ja me oltiin naapuruksia sillä tavalla, että siinä oli pellon sarka, jonka yli kun käveli, ni oli siinä naapurin pihassa ja meille pääsi samaa kautta sitten meijän pihaan, ja se luotiin sillon se ystävyys, se on kestäny 70 vuotta. Ja sit on justiin semmosia ystävyyksiä, jotka on kestäny hyvin lyhyen aikaa. Ne on ollu ehkä intensiivisiä, mut ne on kestäny hyvin lyhyt aikaa ja tää Harrin ja minun ystävyys, ni tää on syntyny justiin kolme vuotta sitten, ja tää on vana vahvistunu. Mä en osaa sanoo siihen, et mikä se rakenne on, et se kemia on kai se yks, että on yhteisiä nimittäjiä, et samat asiat kiinnostaa. Me oltiin kerran Harrin kans puhelinringissä, ja siellä joku kerto semmosen, et kun oli kaks naapuria, jotka oli hirveen kräniä toistensa kanssa. Ne ei tullu oikein toimeen, ja aina niillä oli, ne sai riidan aikaan melkein mistä vaan. Sit siihen tuli kolmas mies, joka toi sinne molemmille suklaapalan ja anto niille suklaapalan kummallekin ja sano, että miltä se maistuu, ni molemmat sano, että suklaalta se maistuu, eli niiloli yks paikka, missä ne oli yhtä mieltä se suklaapala maistu molemmille samalla tavalla ja tätä kautta he löysi sen pienimmän yhteisen nimittäjän. Mä en tiedä, mikä Harrin ja mun pienin yhteinen nimittäjä, tai sitten niitä on monta.
H: Saanksmä sanoa?
T: Saat.
H: Elikä mennään nyt meihin sen verran, että meijän olis pitäny syntyy kans Runebergin päivänä 5.2. niin kun Jörn Donner, elikä satusetiähän me ollaan aika pitkälle, elikä me pallottelemme entistä enemmän, mutta mä teen sulle, kun sä oot vanhempi valtiomies, et juurikaan iällisesti, mutta kokemuksellisesti, niin voiko ystävät riidellä?
T: Kyllä, kyllä ystävät voi riidellä, mutta se ystävyys on kai se, joka liimaa sitä niin, että se, siinä on tarkotus, eri mieltä saa olla, ja pitää olla, mutta se tarkotus on kai se, että sitten lopuks kuitenkin sovitaan, et me ei olla Harrin kans koskaan riidelty, mutta sen Matin kans me ollaan joskus riidelty, ja sit on ollu pitkäkin paussi, ollaan nakeltu niskojaan ja luotu semmosia julmia katseita ohitettaessa, mut sieltä se on sitten vaan kerääntyny uudestaan takas joku pieni tilaisuus, tapahtuma, jossa on taas palattu lähelle ja unohdettu menneet, ei jatketa siitä, mikä sattuu, ei puhuta siitä, vana jatketaan sitä, et pitää sanoa suoraan, ni se puhdistaa sitä ilmaa, totta kai sitten hienohelma, ni se loukkaantuu sitten, kun sille sanoo suoraan jonkun asian, mutta kun se on vähän aikaa miettii, ni sit se ystävyys on kuitenkin tärkeempi, kun joku semmonen pikkujuttu, josta loukkaannutaan. siks toiseks se kasvattaa aika pitkälle sitten, kun käy ne itessään läpi, et mitä mä täs kiukuttelen, ni sitä herää toisenlaises tilanteessa seuraavana aamuna. Ole hyvä.
H: Mulla olis, Tuure tässä sulle muutamia väittämiä, että kun te riitelette, niin pitääks se paikkansa, että te voisitte oppia toisistanne enemmän?
T: Pitää paikkansa, nimenomaan se riita nostaa pinnalle ne asiat, joista ei mielellään puhu. Yhtä hyvin siihen liittyy semmosia asioita kans, jota ei halua ottaa puheeks, koska siinä on se erimielisyys, ni riidassa se kynnys laskee, ja sitten puhutaan myöskin ne asiat, josta ei oo aikasemmin puhuttu, ja ne valasee paljon, sielt tulee paljon informaatioo sitten, kun ne käydään läpi.
H: Elikä tavallaan ne puhdistaa sitä ilmaa ja ne tekee ehkä teistä vähän voimakkaampia ihmisiä.
T: Kyllä ja sitten ne auttaa kestämään sitten jostain muualta kolmannelta taholta tulevaa arvostelua tia painetta, kun me ollaan harjoteltu ne keskenään.
H: Voisko siinä olla myöskin sitä, että kun ystävän kanssa riitelee, niin se on tavallaan ollaan turvassa, voidaan sen ystävän kanssa riidellä, koska sitähän ei ehkä kehtaa ulkopuolella tehdä?
T: Niin kun mä sanoin, ni se on hyvää harjotusta ja se on turvallista, et ystävät riitelee, ni se on turvallista, et vaik siinä tultais nenät vastakkain, ni se väkivalta jää siihen, et se jää siihen sanan säilällä pistelyyn ja sitten opetellaan siinä kun pistellään sillä säilällä toista vähän, ni opitaan kestämään niitä hyökkäyksiä sitten, että itteäkin pistää vähän, se on harjotusta. Se on hyvää harjotusta, jos on semmonen ystävä, joka sietää semmosta harjotusta, ni se on molemmille eduksi.
H: Elikä tarkotat sitä, et sit ollaan vahvempia molemmat?
T: Kyllä, kumpikin vahvistuu.
H: Takaaks sun mielestä riitely sen, että tulevaisuudessa on tavallaan helpompi väistää sit se, että kun sä oot riidelly sen ystävän kanssa tarpeeksi, ni sä tiedät sen rajat, joiden yli sä et enää mene, jotta sitä ongelmallista riitaa ei tulis?
T: Aivan samaa mieltä sun kanssa, ihan samaa mieltä, et niin se tavallana toimii, et jos ne piilotetaan ne mahdolliset ongelmat, ja ei koskaan puhuta niistä, ni ne kytee siellä alla, ja sit ne voi tulla hyvin oudossa paikassa sitten esiin, kun jostain suutahtaa, ni liiotellaan jotain semmosta, että rikotaan jotain hyvin arvokasta siinä, kun tavallaan kompastutaan siihen asiaan, mistä ei oo puhuttu.
H: Olsaaks sä sun ystäväs kanssa nyt, kun sulla on tää tosiystävä, niin osaatteks te unohtaa sit oikeesti ne kaunat, osaatte ilmeisesti, koska siitä on 70 vai sanoitko 170 vuotta?
T: 70.
H: Kiitos.
T: Joo ei me palata niihin, meil oli ensimmäinen, me oltiin 15, ei kun me oltiin 14-vanhoja, meil oli ensimmäinen tyttöystäväkin oli yhteinen ja me kävelytettiin siät sitten vuorotellen sillai, että muka kumpikaan ei tienny, että me kuljetettiin siät samaa tyttöö vuoroiltoina, ja siitä ei puhuttu, eikä siitä oo kyl senkään jälkeen puhuttu. se ystävyys kesti senkin.
H: Hauska olis nähdä teidät kolme myöskin, kun kävelytetään, mutta mennään pois tästä, koska meitä saatetaan syyttää taas monenlaisesta asiasta. Koska sinä olet se vanhempi, kokeneempi valtiomies, niin voiko mies olla naiselle ystävä ja päinvastoin, vai onks siellä jotain erilaisia asioita?
T: Kyl mun kokemuksesta on sekä että, muutamia semmosia kokemuksia, että naisen kanssa ei tule ystävystyttyä, mutta tän päivän kokemus, kun mä olen n äin iäkäs, niin mä tiedän kyllä, että nainen on hyvä ystävä sillon kun ystävyyttä tarvitaan ja ystävyyttä on, että on se mahdollista, mutta nuorempana, ni siihen sotkeentu kaikkee semmosta epäluuloa siitä, että mitä toi ystävyys oikein on. Ja varsinkin kun mä olen avioliitossa, ni siihen ei sopinu sitten muita naisia ystäviks, ne joutu kaikki sit semmosen tutkimuksen alle ja syyniin siinä, että mikäs toi juttu on. Ja mä vältin niitä sillon, mutta en enää välttele, mul on hyviä ystäviä naisia ja mul on hyviä ystäviä miehiä, et mä olen siinä onnellisessa asemassa.
H. Tuo on mielenkiintonen asia, koska mun on heti tartuttava siihen, että kun mehän ollaan vesisoikiossa, joka tarkottaa sitä, että me olemme vain maailmankaikkeuden pieni osa, mutta kuitenkin se isomman ympyrän osa. elikä miehen eroottisuus, onko siinä se, että eroottiset asiat sekoittivat, vai oliko sulla se, että sinun puolisosi ei hyväksyny naisystäviä, kerropa lylyesti, tia sitten et kerro, minä kerron?
T: MÄ kerron sen, mikä mua siinä oli se,että se eroottisuus oli se syy, ja sitten mä olin aina, mua epäiltiin siinä, et se mun selitys siitä ystävyydestä ei ollut vilpitön, vaan se oli peitetarina, ja sen taakse todennäköisesti epäiltiin, et siihen liittyy jotain eroottisuutta, ja ehkä siihen liittykin, mut ei mitään konkretiaa, mut kuitenkin sillä tavalla, että mun ystävyyttä jonkun toisen naisen kanssa sitä pidettiin epäilyttävänä, et se oli vilpillistä.
H: Ymmärrän.
T: Ja sitten mä luovuin niistä, koska siellä kotona oli aina semmonen remakka ja meininki kun mä kerroin missä mä oon ollu, jakenen kanssa mä oon ollu, ni siitä yleensä tuli sitä mykkäkoulua ja sitten niitä tikareita lensi siinä kahvipöydässä ja siit tuli enemmän hankaluuksii kun hyötyy, ni mä vaikenin siitä mun kaksoiselämästäni, että mä pidin sen omana tietonani.
H: elikä tässä me mentiin nyt sinne jo mustasukkaisuuden puolelle, mutta nimenomaan toi, jos mä kerron vähän omasta ajattelumallistani, ni kyllä mulla, tai sanotaan niin, että minä oon aina hyväksyny sen, että mies ja nainen on ystävä ja nainen ja mies on ystävä, mutta miehen ajattelumalli mulla on ollut kyllä se mieliala, että se eroottisuus tulee siihen päälle, elikä mielikuvitus, fantasiat ja unelma, mutta silti se ei ole mennyt sinne konkretiaan, koska sekin on todennäkösesti totta, että kun sitten mennään jonkun rajan yli, niin se ystävyys ehkä sitten väljenee ja sen takia vasta tässä kokeneemmalla iällä olen huomannu, että todellakin voi olla naisen kanssa ystävä. nythän me puhumme tavallaan tälläsenä heterosuhdeasiassa näitä asioita, että naisethan yleensä, noin empiirisen tutkimuksen mukaan ja netin syövereistä haettuna, niin ovat sitä mieltä, että he ovat osaavat olla paremminkin miehen kanssa ystäviä, kuin mitenkään eroottisesti ja seksuaalisesti läsnä siitä asiasta. Heidän päähänsähän mä en voi mennä, mut se on minusta mielenkiintosta, että näistä ei puhuta, mutta onneks me vesisoikiossa voidaan näistä asioista puhua.
T: Tää on ihan totta ja sit mul nousee viel yks semmonen, mikä oli, mä olen ollu kaks kertaa avioliitossa ja molemmillakerroilla oli tämmönen episodi, samankaltainen episodi, et niillä puolisoilla, niillä vaimoilla oli hyviä tyttöystäviä ja mä voin väittää, et se ensimmäinen avioliitto kaatu siihen, kun ne naiset rupes sitten keskenään arvostelemaan, että mitä kaikkee vikaa mussa on, ja ensimmäinen vaimo teki sit sen päätöksen, et hän eroo musta, et niin paljon vikaa löyty, elettiin jotain 70-lukua, joka oli ihan toisenlainen kun tän päivän 2000-luku, että kuitenkin ni semmonen siemen kylvettiin siellä niitten ompeluseurassa ja sitten mulle vaan ilmotettiin kotiin tullessa, et se on nyt loppu, ja oli varmaan mussakin syytä, olin kokematon ja tietämätön ja taitamaton, mutta yhdeksi syyksi mä näin sen, että ne naiset piti keskenään yhtä siitä, että ne haki ne kaikki viat musta framille ja löysi ne kaikki ja sit käsitteli.
H: Vielä mennään siihen ystävyyteen sillä tavalla, mitä aikasemminhan meillä oli myöskin se tavallaan nais nainen ystävyys, niin se huomioitiin ihan joskus 1800-luvulla, jopa 1900-luvulla, että naisethan kykeni kulkemaan käsikynkkää ja vastaavaa, mutta sillä tavalla mietin, kun tota nettiä sitten vähän kaivelin, että kun meilläkin esimerkiks rikoslaki on pitänyt lesbouden tuonne 1971 asti rikoslaissa jaseksologit tuli sitten puhumaan homoseksualismista ja muusta, että kun ystävyyshän on sitä, se ei toki kuulu ainakaan meidän sukuun, se ei ole, siis tai tämmönen halailu ja mahdollinen pussailu, ni aivan kauhistus, jos asuisin jossain Ukrainassa nyt, ni en vois ymmärtääkään niitä suuteluita, mutta naiset esimerkiks tätä sitten tekivät, että mikä sun mielestä tekee sen ystävyyden, et onks sun mielestä ihan ok, et halaillaan, vai onks se sulle vaikeeta, sä oot hieman vanhempi kun minä, oliks teillä tapana halailla?
T: Miesporukoissa, ni saatto olla merkkipäivinä semmonen, että otettiin hartioista kiinni ja toivotettiin onnee, mutta ei näissä porukoissa, missä mä olen miesten kanssa ollu, ni se on ollu vähemmän se halailu, mut sit mul on semmonen vaihe elämässä, mä olin puolalaisen naisen kans naimisissa, ja se suku siellä Puolassa, ni aina kun tultiin paikalle, ni kaikki halas ja jopa miehet suuteli ja appiukkokin suuteli mua sullle kun mä tulin käymään Varsovassa ja sitten taas kun lähdettiin, ni hyvästeltiin samalla tavalla. Se tapa liitty siihen aikaan, että kun lähdettiin kotoa esimerkiks aamulla töihin ni ei koskaan tienny, et ketä palaa kotiin ja hyvästeltiin niin kun viimesen kerran, et siitä tuli semmonen kulttuuri, että kun siellä oli aina joku vallottaja oli siellä Itävalta Unkari ja saksalaiset ja kuka kulloinkin sitä valtaa piti siellä myöhemmin Neuvostoliitto, niin siel oli s,e että oli semmonen lämmin se lähteminen ja sitten se taas, sä palasit hengissä, niin se oli semmonen lämmin. Kotimaassa suomalaiseen kulttuuriin ni kyl se käden puristus tai semmonen hartiasta kiinni pitäminen tai olalle taputtaminen ni se oli se läheisin, mitä mä oon kokenu näitten miesystävieni kanssa. Naisia mä mielellään halaan, koska se on aina kivaa, mutta ei sillä tavalla, miehet on vähän torjuvampia, kyl mä sen tunnistan, kuka haluaa lähelle ja kuka haluaa kauemmas.
H: Aivan, siihen ystävyyteen vielä, toi on todella mielenkiintonen aatelma sillä tavalla esimerkiks sieltä ns. itä-Euroopasta, joka nyt ei Itä-Eurooppaa ollu, se oli Etelä-Eurooppaa ja se oli niitä tapoja. mä tossa kävin myöskin vähän sanoja läpi, että ystävä, ja ystävyys, elikä Itämeren suomalaisten keskuudessa, niin siellä puhutaan tälläsesta, virossa se taitaa olla joku söber, söbrus, Liivissä, Marissa sinnepäin Sebra sebred, Slaavikielissä se on brietei, brietei lienee joku terve, se on myöskin siinä ystävä, mutta se, mikä siinä oli mielenkiintosta, niin virolaiset kävivät joskus kauppaa täsäs itämeren kansojen kanssa ja siellä oli semmonen kun sebrakauppa, elikä viroksi ystävä oli vissiin söbr tia vastaava, niin se sebrakauppa tarkotti sitä, et vaihdettiin riistaa ja kalaa keskenään, elikä vähän niinku ystävänkauppaa, elikä ystävänkauppaa, elikä nää etymologiat on mielenkiintosia asioita, ja sitten se ystävyys sinänsä, miten se käynnistyy, mutta kun mä tiedän, Tuure, että sä oot myöskin käsittääkseni, pidätkö sä eläimistä?
T: Kyllä, pidän.
H: Elikä mikä on sitten sen ihmisen suhde eläimeen, elikä ystävyyshän siinä on ja päinvastoin.
T: Kyllä, meil on pihakoira tommonen matalajalkanen ja se huolehtii siitä, että aina kun se on ollu yksin vähän aikaa, ni se tulee tähän mun lähelle ja sit se tökkii mua nokallaan tai nenällään tökkii mun reittä ja haluaa rapsutuksia, ja sitten, jos meil onjoku konflikti tässä näin, että mä oon komentanu sitä jostain, mä en nykyään enää komenna sitä kovalla äänellä, mä puhun sille ihan hiljaa, ni sitten se tulee, kun se konflikti on ohi, tai siinä on ne tunteet vaihdettu, ni se tulee sitten istuu mun eteen, ja sit sitä pitää rapsuttaa merkiks siitä, et me ollaan kuitenkin ystäviä, vaikka mä oon ollu hänelle ankara ja hän myöntää, et hän on vähän tyhmä ja sit, kun mä rapsutan häntä, ni meil palaa se sama ystävyys, joka meil koko ajan on ollu pennusta lähtien.
H: Ystävyyshän tulee kuulemma eläimilläkin sillä tavalla, että niin kun varmasti siellä Youtube-maailmassa nähdään, että erilaiset eläimet, ne on yksilöitä, ne kykenee hoitamaan toisiaan joku koira imettää kissanpentuja, se pitänee paikkansa tai sitten jotkut koirat tai eläimet pitävät toisistaan enemmän kuin jostain muusta, elikä ystävyys on aika hämmentävä asia ja sitten se ystäväasia, että onko sulla siihen jotain, miten sä katsoisit, että mitä ystävän kanssa pitäisi tehdä ja mitä ystävyyden kanssa pitäisi tehdä?
T: Joo musta ne molemmat viittaa siihen yhdessäoloon, et se ystävyys on siät yhdessäoloa. Ollaan samassa tilassa niin kun toinen toisiamme häiritsemättä ja sitten, jos siinä voidaan tehdä toisen avuksi jotain esimerkiks rapsuttamalla tai tarjoamalla ruokaa tai ottamalla toinen muuten vaan huomioon, se on se osallistuminen siinä yhteisessä tilassa sen toisen ihmisen, tai toisen olennon elämään tavalla tai toisella, hyväksyä se läsnäolo, ja olla itse läsnä sille toiselle, se liimaa sitä suhdetta yhteen, kun antaa toiselle huomiota.
H: Toi oli mainio asia, koska tuolla kun etymologioita ja muita seurasin ja katselin ja siellähän mitään varmaa ei ole, niin ystävä- sana tulee esimerkiksi kuulemma yskätä ja vähän yskä, jossa jonkun teorian mukaan se on rinta ja syli ja sitten yskätää voisi olla syleily, sitten viron kielellä tämä söbros, söbrus voisi olla vaikka seura, elikä siellä tulee sitten se yhteisö ja kollektiivinen ajattelutapa, elikä ystävyys yhdessäja ystävyysseurassa ja kollektiivisesti se on mitä parasta sinulle viimeiset sanat ole hyvä.
T: Kiitos. Joo mä olen ihan samaa mieltä sun kanssa siitä, että ystävä on, se on aina ollu mulle merkityksellistä ja aina kun mä olen tavannu uuden ystävän, ni mä oon koittanu aina suojella sitä, koska se on erittäin arvokasta ja tärkeetä ja niin kun mä sanoin, mullaan pitkä kokemus yhdestä ystävyydestä ja mä tiedän, että se on mahdollista kaikessa arjessa ja kaikesta huolimatta ja sen takia, niin ystävyys on semmonen asia, että kunon ystäviä, tai kun on edes yksi ystävä, niin maailmassa pärjää paljon paremmin, ei se tarkota sitä, että pitäis olkapäätä vasten nyyhkyttää, vaan se olkapäätä voi siihenkin tarkottaa, mutta voi iloitakin ystävyydestä ja ainakin sun kanssa, Harri, niin me ollaan nauraa käkätetty monelle asialle semmoselle, joka ei edes muita naurata, ni me ollaan naurettu niille, ystävillä on suuri merkitys mun elämässä. Mä kiitän kaikkia vesisoikion kuuntelijoita. Me tehdään Harrin kans näit lisää, kun joku antaa meille hyviä aiheita. Meil on viel käsittelemättä semmonen aihe kun naiset ja naiset yleensä.
H: Joo no yksi voisi olla vaikka riitely ja riita, se on mielenkiintosta.
T: Se on mielenkiintosta ja me voitais harjotella sitä, sun kans harjotella riitelemistä sekin on tosi.
H: Niin me teemme.
T: Kaikkea hyvää kaikille ja voikaa hyvin. Kiitos, Harri sulle.
H: Kiitos, tämä oli punnittua puhetta, tai sitten punnitsematonta. Kiitos hei.
T: Hei hei.
Mitä on puhelinrinkitoiminta? sinä sitoudut viisi kertaa olemaan mukana keskustelussa. sinun ei tarvitse osata muuta, kuin vastata puhelimeen. Kokoonkutsuja soittaa ja kokoaa ringin, jossa keskustellaan luottamuksellisessa ilmapiirissä. Voidaan jakaa yhteisiä asioita ja elämänkokemuksia.
Osallistu sinäkin puhelinrinkitoimintaan. Lisätietoa saat soittamalla numeroon 050 4059057. Lämpimästi tervetuloa mukaan puhelinrinkitoimintaan.