Toimiva ja esteetön leikkipuisto
Esteettömässä leikkipuistossa myös näkövammaiset lapset voivat leikkiä turvallisesti muiden lasten joukossa ja valita itse heitä kiinnostavat leikkitelineet ja -välineet.
Turvallisuus
Turvallisuudesta huolehtiminen on ykkösasia. Esimerkiksi keinujen alue aidataan ja merkitään ohjaavaa pintamateriaalia käyttäen, jotta lapsi erottaa sen muusta ympäristöstä näön, jalkojen tuntoaistin ja valkoisen kepin avulla.
Varoittavat opasteet kertovat, että keinujen ja muiden telineiden kohdalla pitää liikkua varovaisesti. Ne ovat hyödyksi myös näkövammaisille vanhemmille, jotka tulevat puistoon lapsien kanssa.
Itsenäisyys
Leikkipuisto on hyvä ja innostava paikka harjoitella itsenäistä liikkumista.
Reittejä ja alueita voi merkitä erivärisin pintamateriaalein, jotka erottuvat jalkapohjan, kepin ja heikonkin näön avulla. Kirkkaat ja muusta ympäristöstä erottuvat värit helpottavat heikkonäköisen lapsen kulkemista puistossa.
Ohjaavat materiaalit rakentavat polun telineeltä toiselle. Polulle voidaan rakentaa selkeitä käännöksiä ja suoria kulmia, joissa lapsi voi opetella kulkemaan annettujen ohjeiden mukaan pieniä reittejä.
Kun näkövammainen lapsi liikkuu puistossa, on tärkeää, että hän tietää, missä hän milloinkin on. Leikkitelineet toimivat maamerkkeinä, joiden avulla lapsi voi alkaa harjoitella muistikarttojen tekemistä.
Alla olevassa kuvassa on muun muassa hyvin erottuvia reittejä. joilla voi harjoitella itsenäistä liikkumista.
Aistit ja ympäristön hahmotus
Monissa puistoissa on monitoimitelineitä, joissa on liukumäki, kiipeilyverkko ja riippusilta. Ne ovat motoriikan, rohkeuden ja itseluottamuksen kehittymisen kannalta mainioita, mutta toisaalta myös vaikeita kokonaisuuksia hahmottaa. Niiden läheisyydessä lapsen pitää tietää suunnat ja osata varoa toisia.
Monitoimitelineetkin voivat olla näkövammaiselle lapselle mukavia leikkipaikkoja, jos esteettömyys on huomioitu. Eri värit ja erituntuiset materiaalit telineen eri kohdissa helpottavat kokonaisuuden hahmottamista. Ohjaavat elementit johdattavat esimerkiksi liukumäen alaosasta takaisin rappusille.
Tilan hahmottamista ja itsenäistä liikkumista helpottaa, jos leikkikenttä on jaettu toiminta-alueisiin, joista kullakin on oma tunnusvärinsä ja pintamateriaalinsa. Pysyvät äänet auttavat sijainnin paikantamisessa ja kohteiden välisten etäisyyksien arvioimisessa. Äänimajakkana voi olla esimerkiksi tuulikello tai suihkulähde.
Leikkipuistossa on hyvä olla kosketeltavia elementtejä, kuten kalteva kiipeilyseinä tarttumanystyineen tai koloilla varustettu seinä, josta löytyy jännittävää tunnusteltavaa. Erilaiset pintamateriaalit, värikkäät ja hyvin erottuvat leikkitelineet sekä esimerkiksi puiset eläimet ja mekaaninen vesipumppu ovat hyviä esimerkkejä moniaistisista leikkivälineistä.
Puistojen kasvit ja istutukset eivät saa olla piikikkäitä, myrkyllisiä tai muutoin vahingollisia, jos niihin törmää tai kompastuu. Ne voivat kyllä olla tuoksuvia ja värikäslehtisiä.
Opastus
Opastus tulee suunnitella yhtenä kokonaisuutena muun suunnittelun yhteydessä.
Leikkipaikan opasteiden tulee olla havainnollisia ja helppotajuisia. Opasteita ovat esimerkiksi kartat ja kohokartat, pienoismallit, kuvasymbolit, nimikilvet, kaaviot, valo- ja äänimerkinantolaitteet ja kuulutukset. Kukin kartta tulee esittää siitä suunnasta nähtynä, josta leikkipaikalle saavutaan.
Opasviittojen suositeltava sijoituskorkeus on 1 200–1 400 mm. Esimerkiksi kaiteisiin sijoitetut pistemerkinnät tai kohokuvat kertovat näkövammaiselle lapselle, minkä leikkivälineen kohdalla hän on.
Leikkipaikan sijoittaminen hiljaiselle alueelle auttaa heikkonäköistä ja huonokuuloista. Tilaa voidaan suojata hälyltä rajaamalla sitä kasvillisuudella pienemmiksi leikkialueiksi.
Alla olevassa kuvassa on kohokartta näkövammaisia leikkipuiston käyttäjiä varten sekä tekstiosa, jossa selostetaan pistemerkinnät ja kuvasymbolit normaalitekstillä. Kartan toteutus Helsinki kaikille -projekti- Ulkoinen linkki, Sito-konsultit, Ulla-Kirsti Junttila.
