Palvelusuunnitelma-podcast
Kuuntele
Kuuntele Palvelusuunnitelma -podcast Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
[Alkutunnus: Lyhyt musiikki ja linnunlaulua.
Naisen ääni sanoo: Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.]
Tapio Tiilikainen: Tervetuloa kuuntelemaan oikeuksien valvonnan podcastia.
Keskustelemme tänään tärkeästä aiheesta, joka koskettaa monia palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelmasta.
Minä olen Tapio Tiilikainen oikeuksienvalvonnan asiantuntija Pohjois-Karjalasta.
Ja kanssani asiasta keskustelemassa kollegani Pohjois-Pohjanmaalta eli Oulusta Ronkaisen Jani, joka auttaa meitä ymmärtämään, mistä tässä kaikessa on kyse ja miten siihen kannattaa valmistautua.
Tervetuloa mukaan.
Jani Ronkainen: Kiitos Tapio. Mukava olla mukana ja kiitos että pyysit keskustelemaan tästä varsin tärkeästä aiheesta.
Tapio Tiilikainen: Ensinnäkin Jani.
Aloitetaan ihan perusteista, mitä se palvelutarpeen arviointi oikein tarkoittaa ja mitä siinä käytännössä tapahtuu ja miksi se on niin tärkeää.
Jani Ronkainen: Palvelutarpeen arviointi on prosessi, jonka tavoitteena on saada hakijalle semmoiset palvelut, että pystyisi elämään mahdollisimman oman näköistä elämää siitäkin huolimatta, että on vammautunut.
Se lähtee käyntiin niin, että lääkärin lausunto on merkittävässä asemassa. Elikkä alkuun tulisi hankkia lääkärinlausunto, jossa mielellään kuvattaisiin se vamma aiheuttama toiminnallinen haitta. Mehän tietenkin puhutaan pääsääntöisesti aina c tai b lausunnosta, niin tässä tapauksessa lähtisi siihen c lausuntoon, joka on kattavampi ja kun lääkärinlausunnon on saanut, niin sen jälkeen tehdään hakemus, jossa kuvaat kirjoitettuna se oma elämäntilanteen ja mielellään sillä tavalla, että kerrot totuuden mukaisesti siitä toiminnallisesta haitasta omassa arjessa huonoimman päivän mukaan.
Suosittelen kirjoittamaa hakemuksen niin sanotusti tyhjälle paperille, jolloinka sitä kirjoitustilaa on käytettävissä paljon ja ei tule semmoista painetta, että hakemus pitää yrittää mahduttaa johonkin ennalta määrättyyn tilaan. Ja en voi olla tähdentämättä sitä, että jo hakemusvaiheessa siinä kirjoitusvaiheessa pitää kertoa sitä toiminnallisesta haitasta mahdollisimman totuuden mukaisesti ja saattaa siinä vaiheessa jo viranomaiselle tieto, että minun silmäsairaus tai silmävamma vaikeuttaa oleellisesti minuun elämää.
Meillä ihmisillä kun tahtoo olla vähän liiankin usein taipumus vähätellä sitä omaa avuntarvetta toteamalla esimerkiksi, että no kyllä minä tarvittaessa pärjään.
Jossakin vaiheessa hakemusta käsittelevä viranhaltija ottaa sinuun yhteyttä ja te sovitte yhteistuumin ajaa, jolloinka tehtäisiin kotikäynti.
Kotikäynti ei sinällään ole pakollinen. Toki sen tapaamisen voi toimistolla järjestää, mutta minusta se niin sanottu kotikenttäetu on paljon miellyttävämpi itselle työskennellä ja kotikäynnin aikana selvitellään sinun yksilöllinen tilanne keskustelemalla sinun tarvitsemistasi sosiaalipalveluista ja mahdollinen erityisen tuen tarve. Se on yhteenveto sinuun tilanteesta se, että miten lääkärinlausunnossa
on kirjoitettu ja miten hakemuksessa oot kirjoittanut.
Edelleen tärkeää on, että siinä keskustelutilanteesta kerrot vamman aiheuttamasta haitasta ja että se kirjataan muistiin.
Palvelutarvearviossa tulee huomioida sinun mielipide ja näkemys vamma aiheuttamasta haitasta arjen toiminta tilanteissa.
Keskusteluyhteydessä sosiaalihuollon ammattilainen arvioi omalta osaltaan sinun tilannetta kyselemällä tarkentavia kysymyksiä.
Arvioinnissa saatetaan käyttää erilaisia toimintakyvyn mittareita, jotta saataisiin mahdollisimman tarkka kuvaa sinun tarpeista, mutta nämä mittarit on vaan osaa sitä palvelutarvearviota ja ihan pelkästään mittareiden varaan ei päätöksiä pitäisi tehdä.
Tapio Tiilikainen: Tuo kuulostaa tosi perusteelliselta.
Jos nyt arvioinnissa käydään läpi näin paljon juttuja, niin miten siihen kannattaa valmistautua, että kaikki menee niin sanotusti putkeen?
Jani Ronkainen: Oikein hyvää kysymys. Ensinnäkin se valmistautuminen on äärimmäisen tärkeä ja sehän alkaa jo hakemusta tehtäessä kun saa ja pitää miettiä omaa elämän jokapäiväistä arkea ja mitä mahdollista haittaa se näkövamma aiheuttaa tavallisilla elämän osa-alueilla verrattuna vammattomaan ihmiseen.
Ei ole aina helppoa, että omaa elämän haasteita joutuu pohtimaan siitä näkökulmasta, että saatan tarvita toisen ihmisen apua, jotta pystyisin tekemään niitä asioita mitä tein ennen vammautumista tai niitä asioita mitä mä haluaisin tehdä vammasta huolimatta.
Se on minun mielestä ehkä niitä prosessin vaikeimpia asioita. Toki hyvinkin yksilöllistä. Ei aina voi sanoa, että se on kaikille vaikeaa, mutta että kyllä siinä joutuu pohtimaan omaa elämäntilannetta läpikotaisin.
Valmistautumista saattaa helpottaa semmoinen pohtiminen, että kuinka saan arjesta sujuvampaa näkövamman kanssa tai siitä huolimatta.
Esimerkiksi voi pohtia kodin askareita: mitä teen? Mitä tekisin kotona? Liikkumista, kulkemista ylipäätänsäkin, asiointimatkat, kaverimatkat, tiedonhallintaa, asiointia, kuinka esimerkiksi hoidan verovirastossa käynnit, pankkipalvelut?
Sosiaaliset suhteet, harrastukset, tuskin se vammautuminen niitä harrastuksia kokonaan tappaa ja jossakin vaiheessa todennäköisesti haluaa harrastaa, tehdä työtä tai opiskella.
Ja sekin on syytä mainita, että jos olet joutunut luopumaan jostakin tärkeästä, niin kannattaa tuoda esille se palaverissa, että miten tässä pystyttäisiin auttamaan asiaa, että voisit tehdä sitä tärkeämmistä, mistä olet joutunut luopumaan.
Sitten pitää muistaa se, että avuntarve on hyvinkin yksilöllistä.
Tapio Tiilikainen: Näinhän se on.
Minäkin monissa palaverissa mukana olleena voin sanoa, että yksi niistä suurimmista ongelmista on juuri tämä, että kuinka kertoa oman arjen hankaluudet.
Niin että ihminen, jolle näkövammaisuus ja sen tuomat ongelmat arjessa ei ole tuttua ymmärtää ne ja vielä kirjaakin ne ymmärrettävästi. Joten Jani, olisiko jotain konkreettisia ohjeita? Miten omaa tilannetta kannattaa kuvata?
Jani Ronkainen: Konkreettinen kuvaus, mutta siihen löytyy sitten tämmöinen, jos tuntuu että tulee lukko, että en minä osaa, niin se sekään ei ole tavatonta, niin kannattaa käydä vilkaisten Näkövammaisten liiton sivulta ohjetta nimeltään ”Näin kuvaat toiminnallista näköä hakemuksissa”. Siinä neuvotaan miten voi kuvata toiminnasta näkökykyä erilaisissa tilanteissa. Kannattaa olla rehellinen eikä kaunistella tilannetta.
Tapio Tiilikainen: Eli sieltä liiton sivuilta löytyy hyviä ohjeita.
Mites muuten palaverin kokoonpano, siihenhän saa toki pyytää itsekin jonkun toisen paikalle?
Jani Ronkainen: Se on täysin mahdollista ja joskus sanoinkin, että kannattaa pyytää, että siellä on joku ensinnäkin kuuntelemassa, että miten keskustelu sujuu ja mitä siellä tapahtuu, niin se saattaa se tukihenkilö auttaa sitten kertomaan sitä kaunistelematonta tilannetta. Me joskus saatamme vähätellä omaa avuntarvetta, niin siinäkin mielessä se kaveri voi olla ihan siellä mukana.
Tapio Tiilikainen: Mitäs sitten palvelutarpeen arvioinnin jälkeen? Mitä tapahtuu?
Jani Ronkainen: Arvioinnin jälkeen laaditaan asiakassuunnitelma ja se asiakassuunnitelma tulisi olla yhteinen näkemys sinun ja viranhaltijan välillä siitä, minkälainen sinun toimintakykysi on ja mitä palveluita tai tukitoimia sinä tarvitset.
Jos nämä näkemykset eroaa ne kannattaa kirjata ja kirjoittaa siihen palvelusuunnitelmaan. Tee vielä erilliselle paperille kirjaus siitä sinun näkemyksestäsi, niin ei tarvitse lähteä taas kerran miettimään, että sinne johonkin sivun reunaan yritä pienillä kirjaimilla raapustaa jotakin, että me on tätä mieltä ja näin tämä oikeasti kävi. Silloin siitä tulee ihan selkeää dokumenttia sinne kirjattavaksi.
Palvelutarpeen arvioinnin jälkeen niin sulla on oikeus tarkistaa suunnitelma ja antaa palautetta siitä ja on tärkeää, että se palvelusuunnitelma on kunnossa.
Se mitä siihen on kirjoitettu ja sinä hyväksyt sen kirjoituksen, niin se ei tarkoita sitä, että saat ne palvelut mitä siellä keskustelussa on käyty, vaan se toimii viranhaltijalle työvälineenä arvioita tehdessä, että mitkä palvelut tukisivat sinun arkeasi ja sinun elämääsi.
Ja pitää toki muistaa, että hyvin tehty palvelusuunnitelma, niin se on viranhaltijalle perusta tehdä oikeaa päätös.
Tapio Tiilikainen: Minäkin edelleen omista kokemuksista voin sanoa, että oman näkemyksen kirjaaminen on tosiaan hyvin tärkeä. Jatkossa siihen voidaan vedota, jos asiat mutkistuvat ja joutuu hakemaan, vaikka oikaisuja päätöksiä. Tässä nyt tuli paljon tärkeää asiaa, jos on ajateltavaksi. Ja jos nyt kuulijat haluavat lisää tietoa niin mistä sitä kannattaa lähteä hakemaan?
Jani Ronkainen: Ehkä matalin kynnys mistä pystyy lähteä hakemaan ja etsimään tietoa, niin suosittelen käymään ja tutustumaan Näkövammaisten liiton verkkosivuihin. Sieltä löytyy vinkkejä palveluiden hakemiseen. Toki alueelliset oikeuksien valvonnan asiantuntijat auttavat sinua.
Alueellisten oikeuksienvalvonnan asiantuntijoiden tiedot löytyy Näkövammaisten liiton verkkosivuilta osoitteesta: https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/sosiaaliturva-ja-neuvonta#header--palvelujen-ja-tukien-hakeminen- Ulkoinen linkki
Lisäksi meillä on näkökulmapuhelin, joka palvelee arkipäivisin 10 -14 ja sinne voi soittaa, jos kaipaa henkilökohtaista neuvontaa tai ohjausta ja jos on jotakin syvälle menevämpää, niin sitten annetaan paikallisen aluetyöntekijän suorat numerot tai pyydetään paikallista työntekijää olemaan yhteydessä.
Tapio Tiilikainen: Kiitos oikein paljon näistä neuvoista. Toivottavasti tämä auttaa kuulijoita, oli ilo jutella ja vielä Näkökulma puhelimesta, se päivystää arkisin 10- 14 ja numero on 0939605050.
Ja ylipäätään näitä yhteystietoja voi kysyä Näkövammaisten liiton puhelinvaihteesta 09 396041.
Jani Ronkainen: Kiitos Tapio. Olkaa rohkeasti yhteydessä meihin alueellisiin työntekijöihin. Me ohjaamme ja neuvomme tilanteen eteen tullessa.
Tapio Tiilikainen: Kiitos kaikille kuulijoille, että olitte mukana.
Toivottavasti tämä jakso antoi selkeyttä palvelutarpeen arviointiin ja asiakassuunnitelmiin liittyen.
[Lopputunnus: Lyhyt musiikki ja linnunlaulua.
Naisen ääni sanoo: Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.]