Näkövammaisten liiton historiaa
Alkuvaiheet
Suomen ensimmäinen näkövammaisten hyväksi toimiva yhdistys perustettiin Helsingissä 29.1.1887. Se oli nimeltään Sokeain Ystävät, ja jäsenet olivat hyväntekeväisyydestä kiinnostuneita ruotsinkielisiä rouvia sekä sokeainkoulujen opettajia. Ensimmäinen näkövammaisten itsensä muodostama yhdistys syntyi Helsingissä vuonna 1907 ja oli nimeltään Suomen Sokeain Liitto.
Sokeain Keskusliitto perustettiin 17 yhdistyksen yhteistyökokouksessa niiden kattojärjestöksi Säätytalolla Helsingissä 28.–29.1.1928, ja tammikuun 28. päivää pidetäänkin liittomme syntymäpäivänä. Yhdistysrekisteriin keskusliitto merkittiin 15.10.1928. Ensimmäinen johtokunta valitsi puheenjohtajakseen viipurilaisen Einar Juvosen. Muut ensimmäisen johtokunnan jäsenet olivat käsityöntekijä Lauri Koskinen, kauppias U. A. Mattsson, sokeainkoulun johtaja Juho Mustakallio ja varatuomari Einar Rotkirch.
Nimensä liitto muutti Näkövammaisten Keskusliitoksi 27.5.1980.
Vuoden 2016 alusta alkaen liiton nimi on ollut Näkövammaisten liitto ry.
Sosiaaliturvaa kehittämässä
Liitto on ollut monella tavalla kehittämässä suomalaista yhteiskuntaa näkövammaisten tarpeet huomioon ottavaksi. Ensimmäisen vuosikymmenen keskeisiä tehtäviä oli saada aikaan sokeuskorvaus, jota valtio maksaisi työtä tekeville ja itsensä elättäville sokeille. Asian edistämiseksi toimeenpantiin kartoituksia näkövammaisten lukumääristä ja elinoloista. Pitkään kestäneen edunvalvontatyön tuloksena valtioneuvosto antoi päätöksen sokeiden avustamisesta 9.5.1935, ja se tuli voimaan 1.7.1935.
Sotasokeiden sosiaaliturvan rakentaminen antoi mallin myös muiden invalidien huollolle. Erityisen tärkeä oli vuonna 1947 voimaan tullut invalidihuoltolaki.
Kuntoutustoiminnan kehitys
Liitto sai testamentilla haltuunsa 1950-luvun lopulla Tyyskylän kartanon Siuntiosta. Sinne perustettiin 1960-luvun alussa kuntoutuskurssikeskus, metallikurssipaja, suojatyöpaja ja vanhainkoti. Pysyviksi Tyyskylän toiminnoista jäivät juuri kuntoutuskurssit, jotka siirtyivät syksyllä 1980 liiton monitoimitaloon Mäkelänkadulle Helsinkiin.
Samanaikaisesti luotiin huoltosihteeriverkosto, jonka tavoitteena oli saada jokaiseen silloiseen lääniin työntekijä, joka etsisi käsiinsä näkövammaisia, antaisi heille neuvoja sosiaaliturvakysymyksissä ja ohjaisi heidät tarvittaessa kuntoutuskursseille opettelemaan näkövammaiselle hyödyllisiä erityistaitoja, kuten pistekirjoitusta. Huoltosihteereitä on sittemmin kutsuttu kuntoutussihteereiksi, ja nykyisin he ovat aluesihteereitä.
Liiton puheenjohtajat
Liiton puheenjohtajina ovat olleet:
- Einar Juvonen 1928–1948 ja 1952–1961
- Oskari Lehtivaara 1949
- Vilho Ahre 1950–1952
- Eero Häkkinen 1961–1976
- Pekka Mäkelä 1976–1983
- Urpo Kuotola 1983–1985
- Arvo Rintaluoma 1985–1995
- Pentti Kivelä 1995–2004
- Esko Jantunen 2004–2016
- Sari Loijas 2016–2020
- Kari Vähänen 2020–.
Yleinen kehityslinja
Aluksi liitto oli selvästi käsityöntekijöiden ja hierojien etujärjestö. Vuosikymmenien vieriessä painopiste on siirtynyt pois näistä erityisryhmistä. Tilalle ovat tulleet asiantuntijatehtävät ja palvelujen tuottaminen kaikille näkövammaisille.
Toiminnan rahoitus on hoidettu valtion tuella, joka on kehityksen myötä kanavoitunut yhä selkeämmin Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn (ent. Raha-automaattiyhdistys) voitonjaon kautta tapahtuvaksi. Lisäksi keskussairaalat, kunnat ja Kansaneläkelaitos antavat merkittävää rahoitusta ostamalla palveluja. Osaa toiminnasta on koko ajan rahoitettu keräyksillä, liiton saamilla testamenteilla ja muilla lahjoituksilla.