Nä­kö­vam­mai­sen lapsen käyt­täy­ty­mi­nen

Vaikeasti heikkonäköisellä tai sokealla lapsella saattaa olla maneereja eli usein toistuvia turhia toimintatapoja. Näistä voidaan käyttää myös sanoja stereotyyppinen käyttäytyminen tai blindismi.

Maneereja ovat esimerkiksi silmien painaminen, valojen tuijottelu, pään pyöritys, heijaaminen, käsien viputus silmien edessä tai vartalon vieressä, hyppiminen ja pyöriminen. Myös tiettyihin toimintoihin juuttuminen ja sanojen toistaminen ovat maneereja. Maneerien aikana lapsi näyttää vetäytyvän pois vuorovaikutuksesta, omaan maailmaansa.

Maneereja ilmenee yleisimmin silloin kun näkövammainen lapsi on yli- tai alivirittyneessä tilassa.

Ylivirittyneisyyttä aiheuttavat voimakkaat tunnetilat kuten jännitys, pelko, uusi outo tilanne tai se, että lapselta vaaditaan liikaa. Myös innostus ja ilahtuminen ovat tilanteita, joissa lapsi voi käyttää maneereita.

Alivirittyneessä tilassa lapsi voi käyttää maneereita nostaakseen vireystasoaan ollessaan väsynyt tai ilman mielekästä tekemistä. Usein näkee sokean lapsen painavan silmiään, kun hän keskittyy kuuntelemaan.

Maneereja voidaan pyrkiä vähentämään monella eri tavalla: suojalaseja käyttämällä, antamalla voimakkaita näköaistimuksia, tarjoamalla toimintaa käsille ja keholeikkejä sekä liikuntaa koko keholle, käyttämällä kosketusviestejä ja merkkisanoja lapsen ikätasoisesti.