Näin voitamme kaamosväsymyksen
Kuuntele
Lue
[Alkutunnus alkaa, porinaa]
[Mies laulaen:] Dum-dum...
[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…
[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.
[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?
[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.
[Alkutunnus päättyy.]
Jutta: Terve! Tässä on Jutta Saanila ja Minun näköinen mieli -hanke. Nyt on sillai, että me tarvitsemme kaikki keinot käyttöön, mitä tulee kaamoksen selättämiseen. Joulu on tulossa, mutta niin on kaikki uudet pöpötkin maailmalta sekä kosolti huolia tulevaisuuden suhteen. Miten me eri ihmiset Näkövammaisten liitossa ja sen liepeillä pystymme voittamaan kaamoksen haasteen tänä vuonna? Kyselen kaikilta eteen tulevilta, näin Teamsin välityksellä tietenkin turvallisesti, miten kukin löytää keinot tämän pimeän ajanjakson läpi. Aloitamme Jukka Tahvanaisesta Näkövammaisten liiton toimitusjohtajasta. Mitä keinoja sinulla Jukka on käytössäsi, kun päivät koko ajan vain pimenevät ja väsymys painaa silmäluomia?
Jukka: No, hei Jutta ja hei kaikki Minun näköinen mieli -podcastin kuuntelijat. Kysymys on hyvä ja haasteellinenkin, mutta ehkä kaikilla on se oma tarinansa ja selviytymiskeino näihin asioihin. Ehkä jo itseäni ajattelen, niin minua ei se kaamos henkilökohtaisesti hirveästi haittaa. Et mä olen jotenkin siinä suhteessa sopeutuvainen. Mutta sen mä huomaan, että ehkä se on sama kuin karhujen talviuni, että pimeän aikaan mä nukun enemmän kuin valoisan ja kesän aikaan. Mä huomaan sen näin itse. Et ehkä siinä on se, että sitä väsymystä on enemmän kuin muuten. Mutta ehkä näitä keinoja on niitä mitä muutenkin, että sopivasti ulkoilee, virkistyy. Virkistyminen voi olla muutakin kuin sitä ulkoilua, vaikkapa teatteria. Ja kyllä sitten on ne valot ja valaistus ja samoin sitten ne kausivalot tai jouluvalot. Kyllä ne mieltä piristää. Ne on sitten yhdet keinot tässä palapelissä. Ja sitten tietyllä tavalla on varmaan se sopeutumiskeino. Voi ajatella, että tää on nyt sitä kaamoksen aikaa, mutta joulukuun jälkeen alkaa pikkuhiljaa se päivä taas pitenemään. Ja sieltä tulee sitten sitä valoa ihan eri tavoin. Että voi lähteä vaikka hangille hiihtämään jos hankia on. Että tämmöstä jaksottamista voi siinä ajattelussa ja mielessä tehdä. Ja kuten sanoin, keinot on erilaiset ja varmaan näkevillä ja näkövammaisilla on erilaiset keinot, riippuen vähän siitä, mikä se näkövamman laatu on. Ehkä semmoinen positiivinen mieli kannattais yleisestikin pitää yllä, jos pystyy. Eihän se mieli aina siellä positiivisessa pysy, eikä tarvi olla mitään keinopositiivista, mutta näillä keinoilla menen.
Jutta: Mulla alkoi häntä heilua ja tuli ihan mukava mieli tästä. Tosi kiva. Kiitos Jukka.
Jutta: Sari Kokko, toimit järjestöjohtajana Näkövammaisten liitossa. Onko sinulta kysytty kaamosväsymyksestä aiemmin? Siis ajatuksena on selvittää niitä keinoja, joita kullakin on käytössään.
Sari: Kiitos Jutta, en muista, että olisi näin suoraan kysytty. On toki kaveripiirissä ja työpaikalla asiasta puhuttu, kun alkavat marraskuun pimeät lähestyä.
Jutta: Niin nythän on jo joulukuu ja pimeätä piisaa. Mitä sä sanoisit, millaisia keinoja sä käytät tällä hetkellä?
Sari: No, tota ulkoilu ja lenkkeily on isossa roolissa ja samaten sitten muu liikunta. Ja jotenkin nimenomaan mä koen, että jos se on suinkin mahdollista, niin mä yritän käydä lenkillä päivänvalolla. Ettei se ole vasta joskus illalla, kun on ihan pimeetä. Ja toinen on se, että vaikka onkin paljon etätöissä, niin mulla on työhuoneella ollut vuoskaudet kirkasvalolamppu, jonka mä itse asiassa aika varhaisessa vaiheessa syksyllä alan aamuisin napsauttaa päälle, kun mä sen koneen ääreen sen kahvimukini kanssa istahdan. Mä pidän sitä semmoisen puolesta tunnista tuntiin päällä. Se on semmoinen jatkuva rutiini, kun meen toimistolle pimeään aikaan.
Jutta: Hyvä, kiitos Sari! Kiva kun tulit haastateltavaksi
Sari: Kiitos!
Jutta: Olet kokoonkutsuja puhelinringeissä Antti, ja olisi kiva kuulla, miten selviät näistä pimeistä ajoista ja kaamosväsymyksestä.
Antti: Jaa-a, kyllä ensimmäinen asia on, että yritän välttää pohjoisia leveysasteita siinä vaiheessa kun tänne marraskuu ja joulukuu hiipii. Eli voisin sanoa, että poistun paikkakunnalta. Toisena voisin sanoa, että jos sitten kuitenkin kaikesta huolimatta jään näille seuduille, niin mä olen havainnut, että tietynlaista äärikäyttäytymistä tulee mukaan. Saatan lähteä soutelemaan mökille, jossa on aika huonot ja epäinhimilliset olosuhteet ja sinne siirryn pimeässä, vesisateessa ja tuulessa, jota ei nyt ihan normaalisti voi ajatella. Ja sitten kun tulee jäät, niin lähden mökille, jota ei ihan lämpimäksi saa kesälläkään. Esimerkiksi ihan ensi viikolla on tarkoitus mennä, vaikka on luvattu 15 astetta pakkasta. No en mä siellä menehdy tai vammaudu, kun mulla on hyvät välineet nukkua. Mutta voi sanoa, että herääminen on joskus pikkusen hankalaa, kun hiukset on jäässä. Ja tuota, sillä lailla. Kaikesta selviää, kun ei tarvi miettiä marraskuuta.
Jutta: Eli pimeä saa sinut tekemään ihmeellisiä asioita ja matkustamaan?
Antti: No joo, niin kuin sanottu aina oon pyrkinyt välttämään näitä seutuja. Mutta korona-juttujen kautta tässä on jo toinen talvi menossa ja tällaisia asioita ilmenee sitten. Ja tuota… Ei oikeestaan, siinähän niitä…
Jutta: Ville Ukkola, sinä olet työelämän asiantuntija. Sinullekin tämä kysymys että: Miten päihität mahdollisen kaamosväsymyksen?
Ville: Yleensäkin pitämällä huolta hyvästä vuorokausirytmistä, menemällä aikasin nukkumaan, heräämällä aikasin, liikkumalla ulkoilmassa mahdollisimman paljon, syömällä terveellisesti, varmistamaan se, että ainakin vähän aikaa pystyisi olemaan ulkona silloin, kun aurinko paistaa. Silloin kun aurinko on ainakin horisontin yläpuolella jossain muodossa. Ja yleisesti ottaen pitäen kiinni sellaisista terveellisestä elämäntavasta, ettei sorru sellaiseen liialliseen syöpöttelyyn, tai liialliseen sisällä makoiluun tai liialliseen television katseluun. Pyrkii nauttimaan raittiista ulkoilmasta, syömään hyvin ja säännöllisesti ja liikkumaan.
Jutta: Hyvä, lyhyestä virsi kaunis. Kiitos Ville.
Ville: Kiitos.
Jutta: Hei Minna Ågren, sinä olet oikeuksienvalvonnan asiantuntija. Kysäisisin sinulta, että miten sinä voitat kaamosväsymyksen?
Minna: No kaamosväsymys on sellainen, mikä varmaan jokaisella on ja itse aattelen, että paras keino voittaa se on liikunta. Mua auttaa ryhmäliikunnat ja spinningit ja tän tyyppiset. Ne on niinku mulle ne tärkeimmät, mitkä auttaa sen kaamoksen yli mut sit myöskin kirkasvalo. Et tossa lokakuussa alan käyttää tossa ruokapöydän yhteydessä sellaista kirkasvalolamppua. Et vähän sen koen, että se jollain tavalla auttaa, myöskin siihen väsymykseen. Ne on varmaan ne tärkeimmät.
Jutta: Onko sulla tapana huomata, että niitä keinoja ilmaantuu lisää, kun joulu lähestyy?
Minna: No, mun mielestä joulu on jo itsestään (nauraa) sellainen, joka auttaa siihen kaamosmasennuksen voittamisessa, että se valo kun lisääntyy, siis tarkoitan nyt kun laittaa kaikkia jouluvaloja ja kynttilöitä ja muuta. Ja jotenkin se joulun valmistelu ja muut jo helpottaa siinä ja ajatukset kääntyy jo aika äkkiä sinne tammi-helmikuulle. Itse asiassa tässä on aika vähän aikaa enää tätä pimeätä, että kohta se valo voittaa.
Jutta: Hyvä, kiitos Minna tosi paljon!
Minna: Kiitos!
Jutta: Lopuksi kerron vielä, että haastattelin lisää patakettuja eli puhelinrinkien kokoonkutsujia aiheesta ja kiteytin tähän osan heidän viisaista ajatuksistaan. Heidän joukossaanhan on näkövammaisten ihmisten koko kirjo, heikkonäköisistä syntymäsokeisiin ja näköongelmaisiin. Umpisokkoa ei kaamos kuulemma välttämättä haittaa, mutta retiniitikkoa sitten voi vaivata sitäkin enemmän. Ja todettiinpa sekin, että pimeässä hahmotetaan hyvin eri tavoin maailmaa, oli sitten näkökykyä tai ei. Mutta mikä sitten auttaa? Hyvä ruoka, ystävien kanssa nautittuna. Mielenkiintoinen kirja takkatulen äärellä. Jotakin ekstraa, kuten lasillinen hyvää viiniä, kasvohoito tai hieronta. Jo ulkoilman haistelu pakkasella auttaa. Ja jos tulee sadetta taivaalta eikä haluta kävellä, niin voi seisoskella katoksen alla. Jokin muutos sisustuksessa piristää aina tai jonkun nurkan siivous. Mutta tarpeeksi pieni urakka, ettei tule stressiä. Leipominen. Jos ei saa leivottua mitään ihan uuden reseptin mukaan, niin siihen tuttuunkin voi lisätä jonkun uuden mausteen tai vivahteen. Siitä sitten maistiaisia ystävälle. Kunhan harmaaseen ja tasaisuuteen tulee vaihtelua. Erään pataketun mielestä syksy on mukavaa aikaa ja joulukin piristää ja antaa uutta puhtia.
Tämä oli Minun näköinen mieli -hankkeen podcast tällä kertaa. Pidäthän itsestäsi hyvää huolta. Muista, että voit ilmoittautua puhelinrinkeihin milloin vain. Niissä löydät ihanaa myötäelämistä ja tukea luottamuksellisessa ilmapiirissä. Soita tai meilaa Jutalle: 050 5339491 tai Jutta.saanila@nkl.fi.
[Lopputunnus alkaa, porinaa]
[Mies laulaen:] Dum-dum...
[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…
[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.
[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?
[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.
[Lopputunnus päättyy.]