Me osataan!: Näkövammaisjääkiekko
Kuuntele
Kuuntele Näkövammaisjääkiekko -tallenne Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki
Lue
[Alkutunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Pieniä tekoja, suuria tunteita. Ne kanssasi
jaan ja niin paljon saan, kun uskallan sanoa sen, minkä tunnen. Keräilen rohkeutta. Voin
vihdoinkin sanoa pystypäin, tämä on, tämä on - Minun näköinen elämä.” Naisääni sanoo:
"Näkövammaisten liitto."]
[Luistelun ääniä jääkiekkokaukalosta]
Harri: Tervetuloa kuuntelemaan tämänkertaista podcastia! Podcastin kustantaa Näkövammaisten liitto, ja Minun näköinen elämä -toimintoahan tämä on. Tämä on Vesisoikio-sarjaa. Ja tällä kertaa meillä on aiheena näkövammaisjääkiekko. Näkövammaisjääkiekkoon itse tutustuin ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuoliskolla. Oltiin katsomassa Matinkylän kuplahallissa, kun Kanadasta oli tullut seura. Sokeat pöllöt taisi olla nimi, ei suomeksi vaan englanniksi. Tämä oli hyväntekeväisyyskiertue, saaneet varmaan rahat siitä, ja kiersivät Eurooppaa. Oltiin sitä siellä katsomassa. Ei meinattu oikein ymmärtää siitä, kun ei oikein sääntöjä eikä muuta ollut. Mutta siitä se jäi mieleen. Ja siksi nyt lähdimme käsittelemään tätä asiaa, kun ilmeisesti aika tuoreena on perustettu Suomen Näkövammaisjääkiekko ry. Vieraaksi olemme tähän Vesisoikion saaneet Suomen Näkövammaisjääkiekko ry:n puheenjohtajan Jukka Pulkkisen. Ja sitten myöskin vaikuttaja Tommi Mannisen, jonka tittelin saat Jukka korjata jossain vaiheessa, kun tuntuu hyvältä. Tervetuloa Jukka!
Jukka: Kiitos! Olen siis Jukka Pulkkinen. Ja korjataan heti se titteli kuntoon, eli yhdistyksen kakkosmies. Kaikkialla muualla Tommi on tietysti ykkösmies, mutta tässä yhdistyksessä kakkosmies ja varapuheenjohtajana toimii.
Harri: Ikää sulla, Jukka?
Jukka: Olen 52-vuotias.
Harri: Entinen titteli, nykyinen titteli?
Jukka: Entinen titteli työelämästä, olin palveluvastaavana. Nykyään olen eläkeläinen, opiskelija ja yrittäjä.
Harri: Miksi nyt valitsit jääkiekon?
Jukka: Näkevänä junnuna olen siis pelannut kiekkoa. Minut saa parhaiten liikkumaan sillä, että siellä on joku peliväline. Oikeastaan muu liikunta ei kiinnosta juuri ollenkaan. Ja sitten tuossa kun näkövamma on hissunkissun edennyt, niin joutunut luopumaan näkevien pallopeleistä. Kävin sitten semmoisessa höntsäporukassa pelaamassa sählyä Iiriksessä, missä oli muutama kaveri, jotka oli kuullut, että näkövammaisjääkiekko oli tulossa Suomeen, ja ensimmäinen leiri oli tammi-helmikuun taitteessa 2020. Ja tietenkin ensimmäinen kommentti oli, että en viitsi sinne lähteä, koska olin kokeillut erilaisia näkövammaisten palloilulajeja ja mikään ei napannut. Mutta siinä kaverit sitten houkutteli muutamaan kertaan ja päätin sitten, että lähden, ja tässä ollaan.
Harri: Kiitoksia! Tommi, ole hyvä.
Tommi: Mannisen Tommi ja 48-vuotias.
Harri: Yleensä kiekossa kysytään myöskin pituus ja paino.
Tommi: Sanotaan, että pituutta saisi olla enemmän ja painoa vähemmän.
Harri: Pelinumero?
Tommi: Jos saan valita, niin kyllä se 17 on. Se tulee Jari Kurrin pelinumerosta. Pikkupoikana suuri fani, idoli oli Jari Kurri ja 17. Jos saan valita, niin kyllä se 17 on.
Harri: Mikä on sinun näkövammaisi tai miten se liittyy sinun elämääsi?
Tommi: Mulla näkövamma on aika monimutkainen keissi. Mulla on näkökenttää jäljellä sellaiset pienet saarekkeet, ja oikeastaan oikea silmä on oikeastaan pois pelistä kokonaan. Olen jatkuvasti hoidossa silmien osalta. Mulla yritetään koko ajan pitää se pieni pala jäljellä, mitä mulla on, niin joudun melkein parin viikon välein. Hoidetaan silmiä ja operoidaan ja niin edespäin. Eli se on näkötilanne, että kyllä se on päivittäin mukana. On paineongelmaa ja niin edespäin. Eli silmät ei pääse unohtumaan meikäläisen maailmassa niin sanotusti. Aamulla aina katselen, että minkäslainen tilanne tänään on ja sitten lähetään sen mukaan arkea ja päivää rakentamaan.
Harri: Titteli tai ammattinimike?
Tommi: Mulla menee tällä hetkellä arki aika pitkälti oman terveyden osalta ylläpitoon, ja siinä on ihan riittävästi töitä tällä hetkellä. Avaamatta sen enempää.
Harri: Kiitoksia! Arvatkaapa mitä sanottiin rekisteröidyistä jääkiekon pelaajista 2013, että kuinka paljon niitä Suomessa oli? Tommi, aloita sinä.
Tommi: Ei mitään käryä. Enkä uskalla edes sanoa. Tämä on se kuuluisa, minkä takia en halua koskaan lähteä tietokilpailuun telkkariin, koska en halua nolata. Niin vastaan tähän sujuvasti, että kuuluu tosi huonosti.
Harri: Joo, tykkään Jukka, että sulla on tämmöinen kakkosmies. Tämähän on vasen käsi ja oikea käsi. Jukka, sun vuoro.
Jukka: Joo, se on molemmat. Lähden tuollaisella haarukoinnilla, niin minä sanon 150 000 ja 200 000 välissä.
Harri: Niin minäkin olisin kuvitellut, mutta ei se ollut. Se on 66 336. Mutta muistakaa, että tämä on rekisteröidyt ja 2013. Siellähän on kaikki höntsäajat käsittääkseni pois. No mites sitten siihen, että kai te tiedätte, että jääkiekko on se suosituin harrastus?
Jukka: Ehdottomasti!
Harri: Mutta mikä on kakkonen ja mikä on kolmonen?
Jukka: Uskoisin, että futis olisi kakkonen ja varmaan pesis kolmonen.
Harri: Ei. Yleisurheilu on kakkonen ja hiihto kolmonen.
Tommi: Ai hiihto kolmas?
Harri: Ajatelkaa, hiihto kolmonen. Tästä pääsemmekin näkövammaisjääkiekkoon. Ja heti haluan kysyä, että miksi perustitte sellaisen yhdistyksen? Jukka, ole hyvä.
Jukka: Ihan siitä syystä, että kyseessä on ihan ehdottomasti huikein laji, mitä paraurheilussa on. Lajia on muutettu perinteisestä lajista hyvin vähän. Se on turvallinen, vauhdikas, mielenkiintoinen peli.
Harri: Onko sinulla Tommi poikkeavaa ajatusta tuohon tai jotain lisättävää?
Tommi: Vuosi sitten itse lähdin vasta mukaan jäälle kokeilemaan, että pysyisikö vielä luistimilla pystyssä. Silloin Jukan kanssa keskusteltiin, saatiin hyviä keskusteluita aikaiseksi. Silloin Jukka puhui siitä, että jääkiekon asema näkövammaisten osalta Suomessa ehkä vaatisi sitä, että joku lähtisi vielä reippaammin ajamaan itse lajia eteenpäin. Ja kova haave tietenkin Jukalla oli jo siinä vaiheessa, kun oli käsittääkseni siinä vaiheessa käynyt jo rapakon takana tutustumassa, että myös maajoukkuetoimintaa on olemassa. Ja se tietenkin oli sellainen, joka mulla sitten herätti itselläni, että perhana, eikö tässä voisi yhtä hyvin olla myös maajoukkuetoimintaan Suomessa. Ja siitä mielestäni ne keskustelut sitten lähti. Ainakin itse koen sen sitä kautta. Ja sitten tämän lajin ympärillä, kun on valtava määrä ihmisiä, jotka haluaa olla auttamassa ja muuta, niin sitten pikkuhiljaa siitä se lähti eteenpäin. Ja sitten tosiaan viime syksynä sitten yhdistys näki päivänvalon rekkarin puolella.
Harri: Olen antanut itselleni ymmärtää, että Suomessa on toimijoita näkövammaiskiekon saralla kolme. Voisi ajatella, että eikö niin, että HUN, eli Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset, toimii jollain tavalla. Sitten siellä toimii vantaalainen Aisti Sport -yhdistys, ry, urheiluseura. Ja sitten te. Niin koetteko, että te olette nyt tarpeellinen? Vai sekoitatteko te tässä nykyisten toimijoiden toimintaa? Jukka, ole hyvä.
Jukka: Toimii hirveän hyvin HUN ja Aisti Sport täällä, mutta toiminta-alue on hyvin pieni. Eli meidän tärkein tehtävä alkuvaiheessa on se, että saataisiin tätä lajia leviämään muualle Suomeen. Se on meidän ykkösjuttu nyt. Eli saada tietoisuutta ympäri Suomea, saada lajikokeiluita sinne. Ja jos sieltä löytyy tarmokkaita ihmisiä, jotka haluavat toimintaa alkaa siellä pyörittää, niin ollaan alussa tukemassa ja järjestämässä ja helpottamassa toiminnan käynnistämistä. Eli tämä kuuluu koko Suomelle tämä laji, eikä vain tänne etelään.
Harri: Tommi, oletko sitä mieltä, että teidän pitää laittaa paukkuja ympäri Suomen oleviin urheiluseuroihin? Ja oletteko te jo avanneet sellaista verkostoa, että sitä kautta tulisi, että määrätyissä urheiluseuroissa olisi näkövammaisjääkiekkoa?
Tommi: Meillä pitää ensin olla pk-seudulla selkeä formaatti ja tapa toimia, että miten näkövammaisjääkiekko. Se on kuitenkin erilainen laji, puhutaan ihan suoraan. Ja tavallaan meillä pitäisi olla sellainen valmis malli, mitä sitten voidaan lähteä niin sanotusti monistamaan. Jo valmiit urheiluseurat tai jääkiekkoseurat, jonka alle se mahdollisesti voitaisiin yrittää istuttaa. Mutta jotta se mielestäni onnistuu, niin meillä pitää olla aika selkeästi tapa toimia. Sanotaan lähtien vaikka valmennuksesta, niin oma näkemys on se, että myös näkövammaisia jääkiekkoilijoita päästään valmentamaan pikkaisen eri tavalla kuin ehkä perinteistä jääkiekkoa ja näin edespäin. Eli siinä täytyy ottaa aika paljon erityispiirteitä huomioon. Mutta ilman muuta tavoite ainakin itselläni olisi se, että kun meillä on valtavan hyviä toimijoita jääkiekon saralla valtakunnallisella tasolla, seuroja, joilla on valtavan pitkät historiat ja perinteet, niin ilman muuta toivotaan, että näkövammaisjääkiekko tavoittaa myös nämä seurat jossain vaiheessa.
[Luistelun ääniä]
Harri: Onko näkövammaisjääkiekko teidän mielestä soveltuva kaikille? Jostain olin lukevinani, että te hoidatte myös tytöt, pojat, miehet, naiset. Jukka.
Jukka: Joo, eli meidän toimintaan saa ihan kaikki tulla. Oli näkövammaa tai ei ollut, oli jotain muuta vammaa, niin kaikki on tervetulleita.
Harri: Tommi, katselin sen verran, että siellä on erilaiset pisteytykset, ja Suomessa pelataan hieman erilaisilla säännöillä kansallisesti kuin... Sitten tietysti nämä maajoukkueasiat on omansa. Tässä kun Jukka sanoi, että sinne on kaikki tervetulleita, niin eikö juuri nämä säännöt varmistaisi sitä, että kentällisellä on määrätty pisteytys, kun pelataan ja se takaa tällaisen asian? Ole hyvä.
Tommi: Joo, tässä kannattaa ehkä mielestäni eriyttää juuri se, niin kuin avasit tuossa, että on kansallinen, eli Suomessa tehtävä toiminta, ja sitten kansainväliset säännöt. Ja silloin kun pelataan kansainvälisiä pelejä, niin silloin täytyy noudattaa kansainvälisiä sääntöjä. Pisteytykset hyvin tarkkaan ja niin edespäin. Ja ehkä meidän näkemys on niin sanotusti Suomen sarjasta ja Suomessa kun pelataan, niin pyritään nimenomaan löytää se, että meillä luokkia olisi pikkasen enemmän. Ja tavallaan sen pitää olla hengeltään myös, kun me puhutaan siitä, että meillä myös vammattomat voi osallistua toimintaan, niin kyllähän siinä täytyy myös jollain tavalla tämän tyyppisessä toiminnassa henkilöllä, joka tulee mukaan, niin olla oikeanlainen asenne tekemistä kohtaan, että se pysyy järkevällä tasolla. Koska kyllähän totuus on se, että jos vammattomana tulet jääkiekkoa pelaamaan ja olet vaikka sitä joskus harrastanut ja sitten vastaan asettuu vaikka B1 tuolla, niin kyllähän se on hurja se ero. Eli nämä pitää pystyä ottamaan huomioon. Mutta meillä nimenomaan se, mistä moni kysyy, että minkä takia ja missä nämä säännöt on ja muuta, niin niitä itse asiassa tehdään tällä hetkellä. Eli varmaan jossain vaiheessa, en tiedä, onko ajatuksena ehkä avata meidän avointa SM-sarjaa, joka mahdollisesti ensi syksynä jo pyörähtäisi liikenteeseen, missä sitten saataisiin uudet säännöt käyttöön. Ne meidän pitää saada tietenkin testattua, että varmasti toimii ja niin edespäin. Mutta on kaksi erityyppistä sääntökokonaisuutta. Ja sillä me tietenkin tavoitellaan sitä, että mahdollisimman moni tulisi meidän kanssa harrastamaan. Ja ennen kaikkea mielestäni näkövammaisjääkiekon pitää olla hauskaa. Tosissaan voidaan tehdä, mutta ei totisena. Siinä on semmoinen hyvä nyrkkisääntö mielestäni, ainakin Suomen toimintaan näin alkutuimaan.
[Luistelun ääniä ja pillin vihellys]
Harri: Mites tämä Jukka. Yhteiskunnallinen tuki, kumppanit ja sponsorit. Kuinka paljon harrastaminen maksaa, kun vaikka kaksi kertaa viikossa haluaa käydä hallitreeneissä?
Jukka: Sehän on toimijasta kiinni sitten, että kenen treeneissä käy. Aisti Sportilla on oma veloitustapansa ja HUNilla oma. Mutta me laskettiin, että jos käy heidän molempien kaikilla vuoroilla, eli kolme kertaa viikossa maksullisilla vuoroilla, niin se olisi noin 350 euroa kausi. Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten vuoroilla alle 18-vuotiaiden osallistuminen on maksutonta. Ja sitten me ollaan onnellisessa asemassa täällä Suomessa ja Etelä-Suomessa, että meillä on vielä Suomen Näkövammaisjääkiekko ry:n vuoro, joka on maksuton kaikille. Espoon kaupunki on yhteistyökumppanina tälle vuorolle, joka mahdollistaa maksuttomuuden.
Harri: Onko muuten eroa, että missä kaupungissa pääkaupunkiseudulla on? Onko Espoossa, Helsingissä vai Vantaalla?
Jukka: Espoolla ja Helsingillä on suhteellisen samantyyppinen toimintatapa. Vantaalla on omanlaisensa, ja sitä en itse asiassa niin hyvin tunnekaan, koska se on Aisti Sportin hallinnoima vuoro. Kaupungit tukevat erittäin hyvin meidän toimintaa näkövammaisjääkiekossa. Helsingissä ollaan Helsingin omassa hallissa Pirkkolassa ja Espoossa ollaan Espoon jääurheilun tuki ry:n hallissa Leppävaarassa. Ja Espoon kaupungilla ja Espoon jääurheilun tuki ry:llä on yhteistyötä.
Harri: Entinen VAU ja nykyinen Paralympiakomitea puhuu seuratoiminnasta ja muusta. Avaa vähän Jukka sitä, että kuulutko johonkin näistä seuroista ja maksatko sinne jotain asiaa. Ainakin niiden ihmisten kanssa, jotka Jääkiekkoliiton alaisuuksissa pelaa, niin lisenssit ja vakuutukset on aikamoisia. Miten teillä?
Jukka: Itse kuulun näihin kaikkeen kolmeen toimijaan. Aisti Sportilla on niin, että kaikki ovat tervetulleita sinne. Ja Aisti Sportin jäsenet saavat 10 prosentin alennuksen maksuista. HUNilla ei ole merkitystä, oletko jäsen vai et, eli olet tervetullut mukaan toimintaan joka tapauksessa.
Harri: Mielestäni on hieman on arveluttavaa, että jos HUNin treeneissä käy joku ja se loukkaantuu, niin onko HUNilla yleisvakuutus siihen vai pitääkö se olla tällä ihmisellä itsellään?
Jukka: Pitää olla ihmisellä itsellään. Ja sama koskee Aisti Sporttia, että hekään eivät ole vakuuttaneet osallistujia. Mutta sitten taas Suomen Näkövammaisjääkiekko on vakuuttanut osallistujat. Eli meidän toimintatapa poikkeaa näistä tällä tavalla.
Harri: Tommi, näiden sääntöjen myötä, niin tuleeko teille niin sanotut jäsenet, kannatusjäsenet ja sitten vaikka jotkut yhteisön jäsenet? Ja mitä maksaisi, jos minä, joka en ehkä laita luistimia jalkaan, niin mitä maksaisi, jos haluaisin maksaa jonkun jäsenmaksun teille?
Tommi: Meillä on tosi paljon jäsenluokkia. Nehän ovat oikeastaan sellainen juttu, että kun toiminta on käynnistetty syksyllä, niin meillä oikeastaan kaikki fokus on tällä hetkellä siinä, että ensi syksynä oltaisiin niin sanotusti valmiina. Meillä on kuudesta kahdeksaan erilaista jäsenluokkaa. Eli otetaan eri tilanteessa olevat niin henkilöt kuin yhteisötkin huomioon. Eli tätä on suunniteltu jo siitä lähtien, kun yhdistys perustettu. Näistä varmaan tullaan enemmän avaamaan syksymmällä, kun päästään kunnolla käyntiin. Mutta varmasti löytyy myös sulle sopiva tapa lähteä mukaan, vaikket ehkä haluaisi luistimia laittaa. Tai sitten meille voi tulla toimintaan mukaan ilman jäsenyyttäkin. Tavallaan se on oikeastaan enemmän kiinni siitä, mikä se oma tilanne on ja miten haluaa siihen toimintaan osallistua.
Harri: Käsittääkseni teillä on erilaisia tapahtumia ja teillä tulee jatkossakin olemaan tapahtuma. Jos Jukka aloitat, ole hyvä.
Jukka: Tosiaan ollaan Lappeenrannassa järjestämässä 7.3. lajikokeilua iltapäivällä. Ja siinä on Etelä-Karjalan Näkövammaiset ja SaiPa mukana mahdollistamassa tätä tapahtumaa. Siitä on mainokset lähtenyt maailmalle ja odotellaan innolla, että puhelin soisi ja ihmiset tulisivat kokeilemaan. Toinen tapahtuma, mitä tässä työstetään, on 26.4. Kiekko kuuluu kaikille -teeman alla näkövammaisjääkiekkoa Tapiolan harjoitusjäähallissa. Sitä ohjelmaa ollaan kovasti työstetty. Paikalle saapuu aamupäivällä jäille asti sometähtiä ja entisiä maajoukkuepelaajia. Iltapäivällä on sitten Suomen Cupin ottelu, joka on kick off tulevalle avoimelle SM-kaudelle. Tämmöisiä työstetään taustalla nyt kovasti.
Harri: Nyt sana on vapaa. Kaikki ne asiat, mitä haluat sanoa tästä asiasta, mikä jäi ehkä käsittelemättä ja mitä ei painotettu.
Tommi: Haluisin nostaa esiin kuuntelijoille sen, että jos itsellänne on tilanne, että olette miettineet, että olisi kiva lähteä kokeilemaan, miltä jää tuntuu luistimien alta ja pysyisinköhän pystyssä, niin kannustaisin kaikkia rohkeasti tulla kokeilemaan. Riippumatta näkötilanteesta, riippumatta taitotasosta, mikä on. On sitten ekaa kertaa luistimilla tai sitten on liigakokemusta, niin meille on tervetullut kokeilemaan. Vuoroja tosiaan tällä hetkellä on neljä kertaa viikossa. Varmaan löytyy joku sopiva rako. Ilmoittaa etukäteen, niin pystytään varmaan varusteitakin järjestelemään sinne. Eli se ei saa olla syy siis, että jättäisi tulematta. Ja sitten kun alkutaipaleella puhuit tuossa, että tässä on niin monta toimijaa ja tekijää, niin ehkä se meidän viesti täältä päästä on se, että meille tämä näyttäytyy yhtenä asiana ja se on näkövammaisjääkiekko. Ja sen alla sitten toimii tavallaan eri toimijoita, mutta meitä kaikkia yhdistää rakkaus näkövammaisjääkiekkoon ja jääkiekkoon ylipäätänsä. Ja siihen, että pyritään mahdollisimman monelle tarjoamaan mahdollisuus pääsemään upean harrastuksen pariin.
Jukka: Ja edelleenkin tehdään töitä, että Aistin ja HUNin toiminta kehittyy ja viedään yhdessä eteenpäin. Tuetaan näitä yhdistyksiä. Meitä voi seurata meidän kotisivuilla www.suomennakovammaisjaakiekko.fi. Sekä Facebookissa, Instagramissa ja YouTube-kanavalla.
[Ääniä jääkiekkokaukalosta]
Harri: Kiitos teille hyvät herrat Jukka Pulkkinen, Tommi Manninen. Ja kiitoksia myös kaikki kuuntelijat. Olkaa onnellisia, kun kuulitte myös tästäkin asiasta. Vesisoikio jatkaa radallaan ja natisuttelee reunojaan.
[Naisääni kertoo: "Mitä on puhelinrinkitoiminta? Sinä sitoudut viisi kertaa olemaan mukana
keskustelussa. Sinun ei tarvitse osata muuta kuin vastata puhelimeen. Kokoonkutsuja
soittaa ja kokoaa ringin, jossa keskustellaan luottamuksellisessa ilmapiirissä. Voidaan
jakaa yhteisiä asioita ja elämänkokemuksia. Osallistu sinäkin puhelinrinkitoimintaan!
Lisätietoa saat soittamalla numeroon 050 405 9057. Lämpimästi tervetuloa mukaan
puhelinrinkitoimintaan!"]
[Lopputunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Tämä on, tämä on - Minun näköinen
elämä.” Naisääni sanoo: "Näkövammaisten liitto."]