Kuuma peruna -podcast: Celian oppikirjatuotanto
Kuuntele
Voit kuunnella Kuuma peruna -podcastia haluamastasi palvelusta:
Lue
[Alkutunnus: Lyhyt musiikki ja linnunlaulua. Naisen ääni sanoo: Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.]
Ville Lamminen:
Tänään meillä on vieras Celiasta. Puhutaan vähän Celian oppikirjatuotannosta. Se on semmoinen aihe, joka tuolla sosiaalisessa mediassa ja milloin missäkin keskustelukanavassa keskusteluttaa. Ja mehän halutaan tietysti keskustella myös. Tämä on Näkövammaisten liiton työelämäpalveluiden tuottama Kuuma peruna -niminen podcast.
Minä olen Ville Lamminen ja toivotan tervetulleeksi Celiasta Rebecca Laaksosen. Hienoa, että pääsit tulemaan. Kerrotko vähän alkuun meille, mitä sä teet Celiassa?
Rebekka Laaksonen:
No mä aloitin marraskuun alussa Celian kolmantena saavutettavuusasiantuntijana. Tarkoitus on keskittyä erityisesti akateemisten julkaisujen saavutettavuuteen.
Lokakuun loppuun saakka työskentelin melkein neljä vuotta suunnittelijana oppimateriaalien parissa, ja mun erityisvastuualuetta oli korkeakoulu kirjojen koordinointi ja tuotannonohjaus.
Ville:
Kun meillä on kaikki paikat täynnä sähköistä oppimateriaalia ja se vaan lisääntyy, osa on saavutettavaa ja osa ei. Millä tavalla tämä näkyy ja vaikuttaa Celian oppikirja tuotannossa?
Rebekka:
No kyllä se vaikuttaa Celian rooliin oppimateriaalien tekijänä. Elikkä kyllä meillä otetaan julkaisu periaatteessa huomioon se, että onko toivottu materiaali saatavana saavutettavassa muodossa jossain muualla. Osa materiaaleista on jo hyvinkin saavutettavaa, mutta siinä on tietysti vielä aika paljon vaihtelua.
Tilanne tulee entisestään muuttumaan sitten, kun esteettömyysdirektiivi tuodaan Suomen lainsäädäntöön kesällä 2025. Sittenhän kustantajilta jo edellytetään uusien e kirjojen osalta saavutettavuutta.
Entisessä työssäni teimme paljon yhteistyötä korkeakoulukirjastojen kanssa ja selvitettiin sitä e-kirjojen saavutettavuutta heidän kokoelmissaan.
Varsinkin suosituimmissa kirjapalveluissa alkoi näkyä se, että yhä enemmän kustantajat ja e-kirjapalvelut ottaa huomioon saavutettavuutta, mutta siinä on toki kirjakohtaisia eroja. Korkeakoulukirjojen osalta meillä on tuotanto alkanut painottua sellaisiin kirjoihin, joista on olemassa vaan painettu versio. Usein on vähän vanhempia kirjoja.
Ja saattaa olla klassikkoja tai esimerkiksi opinnäytetyötä varten tarvittavia kirjoja, joista ei ole tuoreempaa materiaalia tarjolla.
Ville:
No opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä hankintaehdotuksia kirjoista tai materiaaleista. Millä tavalla tämä kuvio näiden osalta menee, eli minkälaisia periaatteita tässä noudatetaan kun näitä käsitellään?
Rebekka:
No aika pitkälti tosiaan mennään näiden julkaisuperiaatteiden mukaan jotka Celiassa on nyt vastikään uudistettu ja jotka ovat tulossa Celian verkkosivuille asiakkaiden tarkasteltaviksi ihan tässä varmaan lähiaikoina.
Kun opiskelija tekee hankinta ehdotuksen tai alemmilla kouluasteilla opettaja, niin sen jälkeen tarkistetaan, löytyykö materiaali e-kirjana tai digioppikirjana kustantajan palvelussa ja onko sisältö kuunneltavissa joko materiaalin omalla puhetoiminnolla tai ruudunlukuohjelmalla. Esimerkiksi mobiililaitteissa on tekstistä puheeksi toimintoja, jotka voi esimerkiksi opiskelijalle, jolla on lukivaikeus, olla ihan toimiva ratkaisu. Kun nämä selvitykset on tehty ja jos meidän päässä ei ole varmuutta siitä, että onko kirja saavutettava kyseiselle opiskelijalle, niin sitten opiskelijaa pyydetään testaamaan.
Nyt on tehty paljon myös yhteistyötä korkeakoulukirjastojen kanssa. He testaa näitä kirjoja myöskin, jotta me saadaan sieltä käyttäjäkokemusta. Tässä täytyy tietysti huomioida se, että testaajat ei käytä itse esimerkiksi NVDA:ta päivittäin elikkä eivät välttämättä havaitse sen tyyppisiä saavutettavuusongelmia, jotka liittyy kirjassa navigointiin.
Ville:
Otetaan esimerkki, että meillä on vaikka verkkopalvelu, joka toimii hyvin tietokoneella, mutta ei toimi mobiilisti. Onko se riittävä peruste sille, että siitä tuotetaan Celiassa omaa materiaalia?
Rebekka:
On ollut yksittäisiä tapauksia, joissa on tehty tätä pohdintaa. Jos on ollut kuitenkin mahdollisuus tietokoneella kirjaa lukea, niin siinä tapauksessa ei olla pidetty mobiililaitteen käyttömahdollisuuden puuttumista perusteluna sille, että Celia lähtee sitä tuottamaan.
Se on aina tapauskohtaista ja viime kädessä sitten kokoelmapäällikkö ratkaisee sen, että kuinka toimitaan.
Siinä on aika suuri ero, ainakin mun kokemuksen mukaan, että kuinka toimiva kirja on läppärillä ja kuinka toimiva se on sitten mobiililaitteilla. Usein saavutettavuus on heikompaa mobiililaitteella, mutta koko ajan sitä kehitetään enemmän. Esimerkiksi Ellibs on satsannut paljon tämän uuden mobiilisovelluksensa saavutettavuuteen juurikin sen takia, että ihmiset tykkää käyttää mobiililaitteita.
Ville:
Oppikirjojen tuotanto ei aivan kädenkäänteessä käy. Kerrotko jotain tuotantoajoista?
Rebekka:
Joo siis me luvataan kolmen kuukauden tuotantoaika. Meillehän tulee jatkuvasti toiveita, että kirjan saisi heti tai mahdollisimman pian mielellään parin viikon sisällä.
Mutta me ei voida tällä tavoin nopeuttaa meidän tuotantoa. Jos joku tilaa myöhässä kirjan ja joku toinen on tilannut sen ajoissa, se tarkoittaisi sitä, että joku myöhässätilaaja voi mennä jonon ohi. Me ollaan koettu, että on reilu tilanne kaikille, jos kaikilla on se kolmen kuukauden tuotantoaika.
Siinä järjestyksessä kun hankintaehdotukset saapuu, niin siinä järjestyksessä ne laitetaan tuotantoon. Me ollaan kyllä tietoisia siitä, että joskus opintojaksojen opettajat ilmoittaa kurssikirjan vasta opintojakson alussa tai hyvin myöhäisessä vaiheessa, jolloin saattaa olla, että opintojakso päättyy jo ennen kuin kirja valmistuu. Mutta tämä ongelma pitäisi ratkaista ennemminkin siellä korkeakoulun päässä elikkä opettajien pitäisi ottaa sellainen käytäntö, että kurssikirjoista ilmoitetaan hyvissä ajoin. Opiskelija voi myös kysellä opettajalta ja edellyttää, että hän saa tiedon riittävän ajoissa, jotta voi tilata saavutettavan version. Elikkä tässä olisi nyt semmoinen ryhtiliike siellä korkeakoulupuolella tarpeen.
Celia menee näitä omia omia latujansa tämän tuotantoprosessin kanssa, koska se on aika monivaiheinen ja vaatii monenlaista teknistä tekemistä. Sen takia sen nopeuttaminen ei ole kovin realistista, ainakaan meidän nykyisillä resursseilla.
Ville:
Minkä kokoisella porukalla te teette tätä oppikirja tuotantoa?
Rebekka:
Suunnittelija, jossa tehtävässä siis olin melkein neljä vuotta, vastaa yksinään koordinoinnista ja tuotannonohjauksesta. Meillähän tehdään nämä tuotanto pohjat alihankintana Intiassa. Käytetään samoja alihankkijoita kuin muutkin vastaavat organisaatiot Pohjoismaissa. Sieltä tosiaan tulee se tuotantopohja ja suunnittelija ohjeistaa sen, että miten se koostetaan sinne Intiaan. Ja hän myös arvioi kirjan sisällön perusteella, kuinka paljon lisää toimittamista Celian päässä tarvitaan.
Riippuu tietysti kirjasta, että miten hyvin esimerkiksi kuvat on selostettu leipätekstissä tai tarvitaanko erillisiä kuvaselostuksia tai taulukoiden avaamista vähän paremmin tai jotain vastaavaa rakenteeseen tehtävää toimittamista. Sitten meillä on pari oppimateriaalisuunnittelijaa, jotka tekee tätä toimittamista näihin Intia-pohjiin.
Sen jälkeen laitetaan koneääni, eli valtaosahan meillä tehdään koneäänisiksi näistä korkeakoulusektorin kirjoista.
Ihmisen ääntä, mitä meiltä kovasti toivotaan, ei korkeakoulupuolelle tehdä kustannus- ja resurssisyistä. Usein näillä kirjoilla on vaan yksi lainaaja tai on esimerkiksi kyseessä kirja, jota tarvitaan opinnäytetyötä varten ja jolla ei ole muita lainaajia.
Tällöin on koettu, että koneääni on riittävä. Koneäänen laittamista tekee meillä 1–2 henkilöä. Syksyllä oli pitkään se tilanne, että meillä oli vaan yksi työntekijä, joka teki tätä koneäänen laittoa kirjaan. Se on vähän tämmöistä niukkojen resurssien toimintaa. Meiltä toivotaan välillä myös Luetus-kirjoja varsinkin matemaattisista sisällöistä. Erityisesti korkeakoulukirjat voivat olla isoja tuhannen sivun opuksia ja näidenkin tekeminen on aina siitä kiinni, onko meillä toimitusresursseja. Ollaan pyritty kyllä mahdollisuuksien mukaan tekemään niitä. Nytkin on pari tuotannossa ja viime talvena oli pari niin ikään, mutta Luetus-resurssit on pääsääntöisesti suunnattu alemmille kouluasteelle ja pienemmille koululaisille. Koetaan, että korkeakouluopiskelijoilla on jo semmoisia teknisiä valmiuksia, että he pystyvät joitakin esteitä ohittamaan.
Ville:
Me ollaan puhuttu nyt tähän mennessä vaan sähköisestä oppimateriaalista. Celiahan tuottaa oppimateriaalia tietysti myös pistekirjoituksella. Kerrotko siitä vähän lisää?
Rebekka:
Celia tekee pisteoppikirjoja ensisijaisesti alakouluun. Ensimmäisellä ja toisella luokalla tehdään tiheää harvalla -pisteoppikirjoja ja sitten kolmannelta luokalta on tarkoitus siirtyä tiheää tiheällä -pisteoppikirjoihin, mutta siinä on toki tietysti eroja oppilaiden taitotasossa. Joustoa löytyy kyllä sitten tilanteen mukaan.
Ja aika paljonhan me konsultoidaan Valteri Onervaa näissä asioissa, jos meillä itsellä ei ole riittävästi tietoa tuotantopäätöksen tekemiseen. Myös oppilaan opettajaan ollaan usein yhteydessä.
Neljännellä–kuudennella luokalla aloitetaan Luetuksen harjoittelua, että se tulee oppilaan taitotason mukaisesti mukaan kuvioihin. Kun siirrytään yläkouluun, Luetus on oletuksena ensisijainen kirjatyyppi. Pistekirjoja tehdään myös yläkouluun esimerkiksi vieraskielisistä oppikirjoista, jos tarvitaan foneettisten merkkien takia sekä pisteoppikirja että Luetusta. Matematiikan osalta meillä on nyt tehty semmoinen linjaus, että me ei enää tuoteta näitä kustantajien matematiikan oppikirjoja alaluokille, vaan Celiassa on yhteistyössä Valteri Onervan kanssa kehitetty tämmöinen matikkaa pisteillä -oppimateriaali, jota on ollut Celian puolelta tekemässä kaksi pistematikkaan erikoistunutta oppimateriaali suunnittelijaa sekä suunnittelija, joka on koulutukseltaan matematiikan opettaja.
Pisteoppikirjojen tuotantoaika on kolme kuukautta niin kuin muillakin oppimateriaaleilla.
Lähtökohtahan on, että peruskoulussa koulu tekee sen hankintaehdotuksen ja pisteoppikirja toimitetaan sinne koululle ja Luetus-kirjat tulee sitten niinku oppilaalle itselleen lainattavaksi.
Ville:
No miten sitten valintakokeet? Toisaalta on materiaalia, jota opiskelija lukee valmistautuakseen kokeeseen ja toisaalta on sitten se itse koe.
Miten tässä opiskelijat ja kokeen tuottajat toimivat tai miten heidän tulisi toimia, jotta toimisivat oikein?
Rebekka:
No nämä valintakokeiden saavutettavat ennakkomateriaalit hakijan on itse tilattava Celiasta.
Ja siinä on ihan niin kuin selkeä tiukka määräaika. Jos hakee tässä kevään yhteishaussa, niin yhteishaun viimeisenä päivänä on sitten viimeistään lähetettävä se hankintaehdotuslomake saavutettavasta ennakkomateriaalista meille. Me ei oteta myöhässä tulleita hankintaehdotuksia enää käsittelyyn, koska tuotantoaika näille ennakkomateriaaleille on hyvin lyhyt. Me saadaan ne aika viime tipassa tuolta korkeakoulupuolelta. Muutamassa viikossa täytyy sitten tehdä nää saavutettavat ennakkomateriaalit, niin siinä ei ole mahdollisuutta sitten ottaa enää mitään myöhäisiä hakemuksia, vaan tässä täytyy olla hyvissä ajoin liikkeellä.
No jos sitten puhutaan niinku niistä ihan varsinaisista pääsykokeista, niin se on sitten korkeakoulun vastuulla tilata pääsykoe tai siinä mahdollisesti olevat tehtävät saavutettavassa muodossa. Sitäkin on joskus kysytty, että jos koetilanteessa jaetaan artikkeleita, että voisiko niitä saada äänikirjamuodossa. Tämmöistä me ei tehdä. Nämä ennakkomateriaalit tulee koneäänisinä ja myöskin on tehty Luetusta. Esimerkiksi jos on vaikka psykologian valintakokeen ennakkomateriaaleissa joku tilastomatematiikan osio, niin se on tehty sitten Luetukseksi juurikin sen takia, että koneääni ei oikein tahdo selvitä näistä vaikeimmista matemaattisista kaavoista, vaan jättää jotain merkkejä herkästi lukematta.
Ville:
No jos haluaa olla teihin yhteydessä näistä oppimateriaaliasioista, niin mitäs kanavaa te toivotte käytettävän?
Rebekka:
No kyllä jos kyse on Celian oppikirjoista, niin silloinhan se tulee palveluiden kautta. Tai sitten sillä hankintaehdotuslomakkeella. Mutta tämmöiset hankintaehdotuslomakkeiden ulkopuoliset tiedustelut niin ehdottomasti sitten meidän palvelujen chattiin tai sähköpostiin. Ei suoraan tuotannon ihmisille. He ei niinku tämän tyyppistä asiakasviestintää juurikaan käy.
Joskus on semmoisia tilanteita ollut esimerkiksi, että olen suunnittelijana ottanut yhteyttä opiskelijaan liittyen hänen hankintaehdotukseensa, jos siinä on ollut jotakin epäselvää. On ollut esimerkiksi sellainen tilanne, että hän on toivonut Luetusta ja on ilmennyt, että emme saa kirjaa kolmessa kuukaudessa valmiiksi, niin saatan ottaa yhteyttä ja kysyä, että voiko tuotantoaikaa vähän pidentää, koska emme pysty sitä tekemään ihan tässä ajassa resurssisyystä johtuen. Tämäntyyppisiä yhteydenottoja joskus on meiltä asiakkaaseen päin, mutta me ei toivota että hankintaa tai tuotantoa kuormitettaisiin näillä asiakasyhteydenotoilla. Meidän tehtävähän on saada ne kirjat valmiiksi, ja jos se aika menee viestien lähettelyyn, niin sitten se on pois siitä kirjojen tekemisestä.
Ville:
No näin varmasti on, ja tuo Celian palveluiden sähköpostiosoitehan on se palvelut@celia.fi.
Keskustelu tästä asiasta varmasti jatkuu, mutta tämä keskustelu päättyy. Kiitoksia Rebekka Laaksonen. Tämä oli tärkeää asiaa ja palaamme taas kuuman perunan merkeissä ääneen, kun tarvetta ilmenee.
Rebekka:
Joo kiitos, että sain selventää tätä celian näkökulmaa. Tiedän, että se on ollut semmoinen asia, mikä on meidän asiakkaille joskus vähän epäselvää, että miten me näitä tuotantopäätöksiä tehdään ja mikä meidän tilanne on sitten kirjojen tuottamisen kannalta. Hyvä, jos tästä oli jotakin apua ja lisäinformaatiota.
[Lopputunnus: Lyhyt musiikki ja linnunlaulua. Naisen ääni sanoo: Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän.]