Vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille avustusta antavien linja-autoterminaalien nimeäminen
Avustusta antavien linja-autoterminaalien määrä
Näkövammaisten liitto vastustaa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille avustusta antavien linja-autoterminaalien määrän vähentämistä. Avustusta antavien terminaalien määrän vähentäminen nykyisestä kahdeksasta terminaalista yhteen terminaaliin estää tosiasiallisesti linja-autoterminaalien ja kaukoliikenteen linja-autojen itsenäisen ja yhdenvertaisen käytön ja on näin ollen Suomen ratifioiman YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen (27/2016) vastainen toimenpide. Sopimus velvoittaa osapuolia edistämään vammaisten henkilöiden oikeuksia ja niiden toteutumista, kuten henkilökohtaista liikkumista (20 artikla).
Avustusta antavien linja-autoterminaalien määrän vähentämisen sijaan Näkövammaisten liitto katsoo, että avustusta antavien terminaalien määrää tulisi lisätä ja palvelua laajentaa, jotta näkövammaisten sekä kuulonäkövammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus hyödyntää monimuotoisia matkaketjuja toteutuisi.
Perustelumuistiossa esitetyt perustelut nimettyjen terminaalien vähentämisestä ovat riittämättömät. Asiaa ei lähestytä vammaisten henkilöiden, vaan palveluntarjoajien, näkökulmasta. EU:n linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksia koskevan asetuksen tavoitteena on turvata vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuudet terminaalien ja linja-autoliikenteen palveluiden käyttöön, joten nimettävien terminaalien määrää koskeva tarkastelu tulee tehdä kohderyhmien tarpeista käsin.
Lisäksi määrän vähentäminen on ristiriidassa sekä liikenne- ja viestintäministeriön uuden esteettömyysvision että Liikenne 12 -suunnitelman kanssa.
Suunnitelmassa mainitaan toimenpide valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävimpien henkilöliikenteen solmupisteiden matkustajapalveluiden ja matkustajainformaation palvelutason määrittämisestä. Työssä kartoitettiin 46 suurinta henkilöliikenteen solmupistettä ja palvelutason katsottiin olevan pääosin hyvällä tasolla. Nyt suunniteltu avustusta antavien linja-autoterminaalien määrän vähentäminen romuttaisi täysin tämän palvelutason vammaisten henkilöiden osalta, ellei muita korjaavia toimenpiteitä tehdä.
Esteettömyysvision yhtenä keskeisenä tavoitteena on rakentaa esteetöntä liikenneinfrastruktuuria, joka palvelee kaikkia kansalaisia. Avustusta antavien linja-autoterminaalien määrän laskeminen on huomattavassa ristiriidassa tämän vision kanssa.
Vaikutukset näkövammaisiin ja kuulonäkövammaisiin henkilöihin
Näkövammaisten liitto katsoo, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet on jätetty perustelumuistiossa selvittämättä ja kuvaamatta. Näin ollen myöskään esityksen vaikutuksia vammaisten henkilöiden elämään ei ole arvioitu asianmukaisesti.
Liiketoiminnassa ja liiketoimintaympäristössä tapahtuneet muutokset eivät Näkövammaisten liiton näkemyksen mukaan ole päteviä perusteita vähentää nimettyjen terminaalien määrää. Sen sijaan muistiossa kuvattu kehityskulku osoittaa yksiselitteisesti, ettei kehitystyössä ole asianmukaisesti huomioitu erityisryhmien, kuten näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten, tarpeita ja oikeuksia. Valtion tulee omalla toiminnallaan turvata erityisryhmien oikeudet eikä suinkaan hyväksyä linja-autoalan kehitystä ohjaavia syrjiviä toimintamalleja. Valtion tulee sääntelyllään ohjata alan kehitystä kohden parempaa ja antaa alalle selkeä signaali toimintamallien parannustarpeesta.
Avustuspalvelujen tunnettuus
Muistiossa nimettyjen terminaalien vähentämistä perustellaan muun muassa käytön vähäisyydellä, mutta ei yksityiskohtaisesti selvitetä matalan käyttöasteen syitä. Kun syyt eivät ole tiedossa, ei seurauksista, matalasta käyttöasteesta, voi tehdä perusteltuja johtopäätöksiä. Näkövammaisten liitto edellyttää, että linja-autoterminaalien vähäisen käytön todelliset syyt selvitetään huolellisesti.
Näkemyksemme on, että nykytila on seurausta puutteellisista palveluista ja niiden heikosta tiedottamisesta, eikä avustuspalvelujen tarpeen vähäisyydestä. Näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten keskuudessa raideliikenteen avustuspalvelut tunnetaan huomattavasti laajemmin ja palvelua myös käytetään laajasti.
Linja-autoliikenteen ja terminaalien toimintojen kehittyminen on ymmärrettävää, mutta terminaalien, laiturialueiden ja lipunmyynnin muutokset eivät ole peruste avustuspalveluidenlopettamiselle seitsemästä terminaalista. Sen sijaan alan tulee kehittää toimintamallejaan, joilla avustuspalvelujen saatavuus varmistetaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Tarkastelemalla raideliikenteen ratkaisuja, on ilmeistä, että avustuspalvelu voidaan järjestää ulkopuolisten kumppanien kanssa, jotka huolehtivat avustamisesta asiakkaiden etukäteen tekemien ilmoitusten perusteella. Laadukkaan ja kattavan avustuspalvelun järjestäminen ei edellytä Matkahuollon oman henkilökunnan läsnäoloa, eikä palvelun tarjontaa tule sitoa tilojen omistussuhteisiin. Velvoite avustuspalvelun järjestämisestä tulee kohdentaa liikennepalvelua tuottavalle taholle, Matkahuollolle.
Selvitys yhdenvertaisista mahdollisuuksista käyttää joukkoliikennettä
Näkövammaisten liitto esittää, että ennen avustuspalveluita tarjoavien terminaalien määrän supistamista laaditaan kattava selvitys keinoista, joilla vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden yhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää joukkoliikennettä turvataan. Selvityksen tulee kattaa kaikki joukkoliikenteen muodot, myös paikallinen ja seudullinen, sillä ilman niitä matkaketjut eivät tosiasiassa voi toteutua. Yksittäisten liikenne- ja palvelumuotojen mahdolliset muutokset tulee ratkaista siten, että toimet parantavat kokonaisuuden toimivuutta ja vastaavat erityisryhmien tarpeita.
Avustuspalvelujen vähentämisen vaikutukset muiden palvelujen tarpeeseen
Näkövammaisten liitto huomauttaa, että linja-autoterminaalien avustuspalveluiden saatavuuden supistamisella on selkeä vaikutus vammaispalvelulain mukaisten palvelujen, kuten henkilökohtaisen avun, käyttöön. On ilmeistä, että näkövammaiset ja kuulonäkövammaiset tulevat esityksen mukaisen päätöksen myötä tarvitsemaan henkilökohtaisen avustajan koko matkan ajaksi. Tämä lisää muun muassa hyvinvointialueiden kustannuksia ja vaikeuttaa näkövammaisten liikkumista, sillä henkilökohtaisen avun tunnit eivät tule riittämään, jolloin niitä on haettava lisää. Nämä esitetyn muutoksen ilmeiset seuraamukset tulee huomioida vaikutusten arvioinnissa.
Lopuksi
Näkövammaisten liitto toteaa, ettei perustelumuistiossa ole esitetty perusteltua syytä avustusta antavien linja-autoterminaalien määrän vähentämiselle, joten terminaalien määrä tulee säilyttää vähintäänkin nykytasolla sekä käynnistää selvitystyö keinoista, joilla vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus käyttää joukkoliikennettä ja moderneja matkaketjuja turvataan.
Lisätietoja
esteettömyysasiantuntija Juha Sylberg, juha.sylberg@nkl.fi
Sivu päivitetty