Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta
Veikkaus Oy:n rahapelitoiminnan tuotto tuloutetaan 1.1.2024 alkaen yleiskatteellisena valtion tulotilille, mistä se siirtyy osaksi yleiskatteellista kehysrahoitusta. Uudessa rahoitusmallissa katkaistaan yhteys arpajaislaissa säädettyjen yksilöityjen käyttötarkoitusten väliltä. Arpajaislakiin (1047/2001) on sisältynyt sosiaali- ja terveysministeriön myöntämiin valtionavustuksiin ja viranomaistoimintaan liittyvää sääntelyä sekä asetuksenantovaltuuksia, mitkä kumoutuvat rahoitusmalliuudistuksen myötä. Jatkossa nykyiset STEA-avustukset rahoitetaan budjettivaroin.
Avustuslajit
Pykälän sisältö on sama kuin nykyisen avustusasetuksen (1552/2016) ensimmäinen momentti. Nykyisen asetuksen toinen momentti jätettäisiin pois. Tämä tarkoittaa, että kohdennetun toiminta-avustuksen sijaan jatkossa käytettäisiin termiä kohdennettu yleisavustus. Näkövammaisten liitto kannattaa esitystä.
Pykälän perustelut eivät ole selkeät. Niitä voi tulkita useammalla tavalla. Niistä on esimerkiksi ymmärettävissä, että avustuksia olisi tarkoitus myöntää sekä yleisesti toimintaan myönnettävinä avustuksina (yleisavustuksina) että tiettyyn osaan toiminnasta myönnettävinä avustuksina (kohdennettuina yleisavustuksina) niin, että suurin osa avustuksista myönnettäisiin kohdennettuina. Toisaalta pykälän perusteluista on luettavissa, että lähtökohtaisesti yleisavustus kohdentuisi jakamattomana kaikkeen avustuksen saajan sääntömääräiseen toimintaan ja kohdennettuja yleisavustuksia käytettäisiin vain, kun se on tarpeen avustuksen käytön rajaamiseksi kaikkea sääntömääräistä toimintaa suppeammaksi.
Avustettava toiminta
Järjestöt toimivat julkisten palvelujen kumppaneina. On välttämätöntä, että järjestöjen ja julkisen vallan roolit pidetään selkeinä. On myös välttämätöntä, että järjestöjen merkitys tunnetaan ja tunnustetaan. Järjestöavustusten tavoitteena tulee olla yleishyödyllisen järjestötoiminnan jatkuvuuden ja vakauden turvaaminen.
Avustuksen myöntämisen yleiset edellytykset
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa arvioidaan suunnitelmallisuutta sekä edellytyksiä rahoittaa omavastuuosuus ja käyttökulut investointiavustuksissa. Tämä kohta ei ole selkeä. Epäselväksi jää, onko tavoitteena nykyisen käytännön muuttaminen vai pitäminen ennallaan. Jos tavoitteena on nykyisen käytännön muuttaminen, asetuksella ei tule lisätä velvoitteita avustuksen hakijoille ilman, että ensin tehdään kustannus-hyöty-analyysi, joka esitetään säännöksen perusteluissa.
Avustuksen määrä
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan uutta säännöstä avustuksen hakijan varallisuuden arvioimisesta ja siihen kytkeytyvästä omavastuuosuudesta. Näkövammaisten liiton mielestä tämä säännös on poistettava.
On totta, että säännös vastaa suunnilleen nykyistä käytäntöä. Asetukseen ei kuitenkaan tule kirjata suurpiirteistä säännöstä, sillä asetuksen on oltava selkeä, yksiselitteinen ja tarkkarajainen. Esitetty momentti ei täytä näitä vaatimuksia.
Tällä hetkellä noudatetaan STEAn laatimia varallisuuskriteerejä STEAn laatimia varallisuuskriteerejä. Varallisuuskriteerien mukaan pääsääntöisesti järjestöllä katsotaan olevan merkittävää varallisuutta silloin, kun järjestön nettovarallisuus viimeisimmässä tilinpäätöksessä on suurempi kuin järjestön kuuden kuukauden kuluja vastaava summa. Pääsääntöä ei kuitenkaan sovelleta sellaisenaan kaikkiin tapauksiin, vaan varallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon lukuisia em. asiakirjassa mainittuja poikkeuksia ja erikoistilanteita.
Jos tämä pääsääntö kirjataan asetukseen, myös nämä poikkeukset ja erikoistilanteet tulee kirjata asetukseen. Tämä on välttämätöntä, jotta nämä poikkeustilanteet voidaan ottaa huomioon asetusta sovellettaessa. On huomattava, että valtioneuvoston asetus ei ole oikea eikä tarkoituksenmukainen väline sellaiseen yksityiskohtaiseen sääntelyyn, jota tämä edellyttää. Tämän vuoksi asiassa on pysyttäydyttävä viranomaisen linjauksen tasolla.
Järjestön varallisuusasemaa ei myöskään pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella. Yksittäiseen tilinpäätökseen voi kohdistua satunnaisia eriä.
Pykälään ehdotetuilla uusilla momenteilla 2, 3, 4, ja 5 siirrettäisiin asetustasolle eräiden avustusten prosentuaalisia ylärajoja, joista nyt on linjattu STEAn avustusoppaassa. Perustelumuistion mukaan ”Avustusprosentit ehdotetaan säilytettävän samoina kuin tällä hetkellä on avustuskäytännön myötä vakiintunut. Perustelumuistion ja avustusoppaan prosenttiluvut eroavat toisistaan. On epäselvää, onko perustelumuistiossa virhe vai onko avustuskäytäntö vakiintunut muuksi kuin avustusoppaassa on kirjattu. On myös aiheellista harkita, onko näiden prosenttiosuuksien kirjaaminen asetukseen välttämätöntä, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa pysyttäytyä viranomaislinjauksessa.
Valtionavustuksen hakeminen
Pykälän 3 momentin perusteluissa erityisen painavalla syyllä tarkoitetaan force majeure -tyyppisiä tilanteita (ylivoimainen este), eli tilanteita, joissa ilmenee osapuolista riippumaton, odottamaton ja poikkeuksellinen tapahtuma, kuten laajamittainen häiriö valtionavustusten hallinnointijärjestelmässä.”
Näkövammaisten liitto esittää sanan laajamittainen poistamista. Häiriön ei tarvitse olla suuri, jos se kohdistuu sellaiseen järjestelmän osaan, että hakemuksen jättäminen tosiasiallisesti estyy. Avustuksen hakijoiden vastuulle ei voida jättää seurauksia siitä, jos järjestelmä ei toimi.
Avustuksen maksaminen
Pykälään esitetään muutosta, jonka mukaan tarkennetun toimintasuunnitelman tai talousarvion toimittaminen tilanteissa, joissa myönnetty kohdennettu yleisavustus, investointi- tai hankeavustus poikkeaa määrältään olennaisesti haetusta avustuksesta, muuttuisi pakollisesta tarveharkintaiseksi. Näkövammaisten liitto kannattaa esitystä.
Avustuksen käyttö
Pykälän toisesta momentista on poistettu maininta, joka on sallinut avustuksen saajan myös vuokrata tilat, jos toiminta on käyttötarkoituksen mukaista. Näkövammaisten liitto vastustaa tätä poistoa.
Järjestöjen toiminnassa ja toimintaympäristöissä tapahtuu muutoksia, joista läheskään kaikkia ei ole mitenkään mahdollista ennakoida. Muutoksia voi tapahtua esimerkiksi toimitilatarpeissa. Asetuksella ei tule estää yleishyödyllisten organisaatioiden välistä vuokraus- tai toimitilakustannusten jakotoimintaa, jossa samoissa, yhdelle järjestölle investointiavustuksella rahoitetuissa tiloissa, toimii useampi yleishyödyllinen järjestö. Mikäli tämänkaltainen yleishyödyllisten toimijoiden keskinäinen yhteistyö tosiasiallisesti estyisi asetuskirjauksella, se johtaisi järjestöjen omistamien tilojen merkittävään alikäyttöön ja olisi ristiriidassa tilojen tehokasta käyttöä koskevien tavoitteiden kanssa. Asetusluonnoksen muotoilua tulee korjata niin, että se sallii tilan vuokraamisen toiselle yhdistys- tai säätiömuotoiselle yleishyödyllisen toiminnan harjoittajalle.
Hyväksyttävät kustannukset
Tilanne on ristiriitainen. Järjestöjen odotetaan kehittävän omaa varainhankintaa, mutta siihen ei myönnetä lainkaan resursseja. Varainhankinta ei toteudu ilman resursseja.
Näkövammaisten liitto esittää, että asetusluonnoksen 9 §:ään lisätään seuraava säännös:
”Järjestö voi käyttää saamastaan valtionavustuksesta kymmenen prosenttia (10 %) avustettuun toimintaan välittömästi liittyvään varainhankintaan, kuitenkin vähintään 3000 ja korkeintaan 60000 euroa kunakin kalenterivuonna.”
Yleisavustus
Pykälän 3 momentissa on mainittu koulutustoiminta. Näkövammaisten liitto esittää sanan koulutustoiminta poistamista. Koulutustoimintaa harjoitetaan sääntöjen tarkoituspykälän perusteella. Tällainen koulutustoiminta ei ole rinnastettavissa tarvikkeiden ja julkaisujen myyntiin tai tilojen vuokraukseen. Yhdistyksen tai säätiön tarkoitukseen välittömästi liittyvästä koulutus- ja tapahtumatoiminnan järjestämisestä aiheutuneet kulut tulee voida lukea täysimääräisesti valtionapukelpoiseksi kuluksi ilman, että niistä vähennetään toiminnan tuottoja.
Osarahoitusosuuteen myönnettävä avustus
Näkövammaisten liitto pitää hyvänä säännöstä, joka mahdollistaa osarahoitusosuuden.
Asiakkaiden valinta
Asiakkaiden valintaa koskevat asiakirjat sisältävät osin tai jopa kokonaan arkaluonteista, henkilöön liittyvää ja salassa pidettävää tietoa. Vaatimus näiden asiakirjojen säilyttämisestä 10 vuotta ei ole kohtuullinen. Se on kyseenalaista myös tietosuojaan liittyvän sääntelyn perusteella.
Vaikka 10 vuoden aika voi olla perusteltavissa siten, että se vastaa valtionavustuslaissa säädettyä avustuksen takaisinperinnän määräaikaa, on asiakkaiden näkökulmasta lyhyempi säilytysaika asianmukaisempi. On myös aiheellista selvittää, minkä asiakirjojen säilytys 10 vuotta on välttämätöntä avustuksen käytön asianmukaisen ja riittävän valvonnan kannalta.
Kirjanpito
Pykälään esitettävän uuden 2 momentin mukaan kirjanpidon materiaali sekä avustuksen käyttöön liittyvät tositteet olisi säilytettävä kymmenen vuoden ajan avustuksen käyttöajan päättymisestä. Kirjanpitolain 2 luvun 10 §:n 2 momentti kuuluu: ”Jollei muualla laissa ole säädetty pitempää määräaikaa säilyttämiselle, tilikauden tositteet, liiketapahtumia koskeva kirjeenvaihto sekä muu kuin 1 momentissa mainittu kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt siten, että 6, 7 ja 9 §:n vaatimukset täyttyvät.” Asetuksella ei Näkövammaisten liiton mielestä voida säätää pidempää määräaikaa kuin kirjanpitolaissa on säädetty.
Selvitys avustuksen käytöstä
Pykälän 1 momentista on poistettu lista asiakirjoista, jotka on liitettävä vuosiselvitykseen ja korvattu se sanoilla ”oikeat ja riittävät tiedot" Lista on siirretty perusteluihin. Muutoksen tarkoitus jää epäselväksi.
Näkövammaisten liitto kannattaa esitystä, jonka mukaan raja, jonka ylittyessä vaaditaan tilintarkastajan avustusta koskevan raportin (nk. AUP) toimittamista, nostetaan 300 000 euroon.
Maksujärjestely takaisinperittävässä avustuksessa
Esitettävä pykälä on uusi. Siinä takaisinmaksulle esitetään asetettavaksi ehdoton kahden vuoden takaraja, joka lasketaan lainvoimaisesta päätöksestä. Tätä määräaikaa on perusteltu ainoastaan toteamalla, että ”Kahden vuoden määräaika lainvoimaisesta päätöksestä on katsottu olevan sellainen aika, minkä kuluessa takaisinperittävä avustus ja sille laskettava korko pitää maksaa”.
Avustuksen takaisinperintä tulee tehdä suunnitelmallisesti, mutta kiinteä ehdoton määräaika ei ole tarpeen. Mahdollisuus joustavuuteen tulee säilyttää.
Tähän voitte kirjoittaa mahdollisia muita huomioita ja kommentteja
Suomi on ratifioinut YK:N vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sopimus on tullut voimaan 10.6.2016. Kyse on velvoittavasta sopimuksesta, joka on voimassa laintasoisena.
YK:n vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohta asettaa osallistamisvelvoitteen. Kyseinen kohta on seuraava:
”3. Laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkoja, joilla tätä yleissopimusta pannaan täytäntöön, sekä muissa vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa sopimuspuolten tulee neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta.”
Jotta vammaisjärjestöt ja Suomen valtio voivat noudattaa YK:n vammaissopimusta, vammaisjärjestöjen resurssit on turvattava. YK:n vammaissopimus asettaa vammaisjärjestöt asemaan, jossa niiden tulee voida toimia, ja jossa niillä tulee olla riittävät toimintaedellytykset.
Olemme tuoneet pitkään esiin nykyiseen avustuskäytäntöön liittyviä ongelmakohtia ja tehneet niitä koskevia ratkaisuehdotuksia. Pyrkimyksenä on ollut saada aikaan muutoksia, joilla avustusprosesseihin liittyvää hallintoa kevennetään ja siihen liittyviä kustannuksia vähennetään niin, että järjestöt voivat toimia mahdollisimman kustannustehokkaasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Asetukseen esitetään siirrettäväksi sääntelyä asioista, joista on nyt linjattu viranomaistasolla STEAn avustusoppaassa. Tämä ei ole yleisen sääntelyn keventämistavoitteen mukaista. Joiltakin osin puutteellisesti toteutettuna siirrolla voi olla ratkaiseva, negatiivinen vaikutus järjestöjen varallisuuden arviointiin.
Lisätietoja
toimitusjohtaja Jukka Tahvanainen, jukka.tahvanainen@nkl.fi