Sote-jär­jes­tö­jen avus­tus­toi­min­nan lin­jauk­sis­ta ja ke­hit­tä­mis­tar­peis­ta

1. Raportissa ehdotetaan avustustoiminnan uudistamista kahdella vaihtoehtoisella mallilla.

A - Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa (raportin kappale 4.1.)

B - Muutokseen sopeuttaminen (raportin kappale 4.2)

Kumpi malleista soveltuu mielestänne paremmin uudistuksen lähtökohdaksi?

Ei kumpikaan yllä mainituista

Perustelu: 

Selvityshenkilön raportissa vaihtoehdot A ja B on käsitelty hyvin eri tavoin. Vaihtoehtoa A on käsitelty seikkaperäisesti, kun taas vaihtoehtoa B on käsitelty muutaman rivin verran. Käsittely ei ole millään tavalla tasapainossa eikä anna kuvaa siitä, mitä vaihtoehdot lopulta tarkoittavat. 

Näkövammaisten liiton mielestä vaihtoehdot eivät turvaa vammaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä ja vammaisten ihmisten asemaa eivätkä siten noudata Suomea lakina sitovaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Tarkemmin YK:n vammaissopimuksesta on kysymyksen 5 kohdalla. 

Selvityshenkilön ehdotus A muuttaisi sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustoimintaa entistä kauemmas muiden järjestösektoreiden valtionavustusmalleista, vaikka viime vuosina pyrkimyksenä on ollut toimintatapojen yhdenmukaistaminen. Ehdotuksessa korostuu vaikuttavuuden osoittaminen, jota muilla sektoreilla ei edellytetä nykytilanteessakaan yhtä paljon kuin sosiaali- ja terveysjärjestöiltä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat jo nyt huomattavan yksityiskohtaista tuloksellisuustietoa valtionapuviranomaiselle, jolla on tätä kautta runsaasti tietoa avustusvalmistelun tueksi avustuksensaajien toiminnan tarpeellisuudesta ja tuloksellisuudesta. 

Vaihtoehto A vaikuttaisi kielteisesti järjestöjen autonomiaan ja järjestöjen toimintamahdollisuuksiin, sillä se näyttäisi muuttavan järjestöjen toiminnan valtionhallinnon jatkeeksi. Teemojen tiheä vaihtuvuus ja kytkeminen hallitusohjelmaan ei ole onnistunut ratkaisu. Järjestöjen perustoiminnan tulee lähteä järjestöjen omista lähtökohdista ja jäsenistön sekä järjestön oman kohderyhmän tarpeista. Järjestöjen tarkoituksena ei ole vahvistaa kunkin vallassa olevan Suomen hallituksen linjauksia. 

Sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunta tekee lausunnossaan ehdotuksen vaihtoehdosta C, johon sisältyy elementtejä molemmista vaihtoehdoista. Näkövammaisten liitto pitää ehdotettua vaihtoehtoa hyvänä lähtökohtana keskusteluille järjestöjen kanssa. 

2. Selvityshenkilön raportissa esitetyssä Tasapainoinen tulevaisuus- avustusmallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle, jotka liittyvät yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, joihin liittyvään toimintaan tulisi jatkossa kohdentaa STEA-avustuksia. Teemat liittyvät suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, kuten ikärakenteen muutokseen ja kansansairauksiin. Kappaleessa 4.1 esitetyt teemat ovat: 

-lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen

-ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen

-mielenterveyden edistäminen

-yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen

-väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy.

Ovatko esitetyt teemat edustamasi organisaation näkökulmasta perusteltuja?

Näkövammaisten liitto ei kannata vaihtoehtoa A, johon nämä teemat liittyvät. 

Esitettävät teemat eivät ole millään tavalla perusteltuja. teemoista puuttuu täysin perus- ja ihmisoikeusnäkökulma, vaikutukset vammaisten ihmisten arkeen, terveyteen, hyvinvointiin, työ- ja toimintakykyyn sekä näiden edistämiseen. Niissä ei myöskään ole millään tavalla otettu huomioon vammaisjärjestöjen toimintaa. Teemoissa ennaltaehkäisevän työn osuus on ylikorostunut esimerkiksi vammaisten ihmisten ja muiden ongelmia jo kohdanneiden kustannuksella. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tulee listattujen teemojen kautta ymmärretyksi ongelmallisen kapeasti. Lisäksi etenkin osallisuuden käsite on rajattu perusteettomasti viittaamaan vain sosiaalisiin suhteisiin jättäen ison osan yhteiskunnallisen osallisuuden toteutumisesta ja sen vaikutuksista, esimerkiksi vammaisten ihmisten elämään, vaille huomiota. Vaihtoehto A ei mahdollista tuloksellista ja vaikuttavaa toimintaa.

3. Selvityshenkilön raportissa on esitetty kappaleessa 4.1.3., että järjestöjen toiminnan alueellisia hyödyntämismahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja hallinnollista taakkaa keventää siirtämällä hyvinvointialueiden järjestöavustukset STEAn hallinnoitavaksi. Kannatatteko ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA-avustuksiksi? 

Ei

Perustelu:

Näkövammaisten liitto suhtautuu esitykseen varauksella. Selvityshenkilön tekemä ehdotus on epäselvä eikä siitä saa tarkkaa kuvaa, mistä on käytännössä kyse. On mahdollista, että esimerkiksi paikalliset järjestöt ovat jäämässä ulkopuolelle. Kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtävä paikallinen ja alueellinen järjestötyö tavoittaa ihmisiä ja tarjoaa vertaistukea ja toimintaa lähellä.

Hyvinvointialueilla on paras tieto omien alueidensa tilanteesta ja tarpeista. Lisäksi hyvinvointialueilla on lakisääteinen tehtävä tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Jos hyvinvointialueiden järjestöavustukset siirretään STEAlle, riskinä on, että raha ei koskaan päädy alueille, vaan se katoaa valtion budjetin yleiskatteeseen. 

STEAn avustusten haku- ja raportointiprosessit järjestöille sisältävät kompromisseja hakijoiden ja avustustyyppien määrän ja monimuotoisuuden vuoksi. Mikäli STEAn tehtäviä laajennetaan mutta järjestelmää ei samalla tietoisesti kehitetä, on riskinä, että järjestöjen asiantuntemuksen ja tarpeiden kuuleminen heikkenee.”

4. Kappaleessa 4.1.1.6 selvityshenkilö on esittänyt tapoja, joilla teemoja olisi mahdollista työstää edelleen siten, että STEAlla on alkuvaiheessa merkittävä rooli. Miten mielestänne mahdolliset muut teemat tulisi määritellä?

Mikäli joihinkin teemoihin päädytään, teemojen edelleen työstäminen ja kehittäminen tulee tapahtua järjestöjen yhteistyöprosessina, jossa STEAlla on koordinoiva rooli. Teemojen toteutuksen tulee olla riittävän pitkäaikaista, jotta toiminnalla voidaan saada aikaan tuloksia ja vaikutuksia. Lisäksi teemojen osuus kokonaisuudessa tulee olla vähäinen, jotta järjestöjen autonomia ja toimintaedellytykset toteutuvat. 

5. Muita huomioitanne raportista

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Sopimus on Suomessa voimassa lakina, joten sitä on noudatettava.

Vammaisjärjestöjen toiminnan turvaaminen riittävällä rahoituksella on keskeinen edellytys vammaisten henkilöiden osallisuuden turvaamiseksi ja vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen edistämiseksi eri elämänalueilla. Selvityshenkilön raportissa on sivuutettu täysin YK:n vammaissopimuksen velvoittavuus sekä vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen eri elämänalueilla yhdenvertaisesti vammattomien henkilöiden kanssa. Raportti pyyhkii pois vammaisjärjestöjen toiminnan ja YK:n vammaissopimuksen velvoittavuuden.

YK:n vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa sopimuspuolten tulee neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta.

YK:n vammaissopimuksen toimeenpanon kannalta vammaisjärjestöillä on tärkeä rooli. Sopimuksen kansallista täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevan artiklan 33 kohdan 3 mukaisesti kansalaisyhteiskunta, erityisesti vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt, on osallistettava seurantamenettelyyn täysimääräisesti. 

Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentti numero 7 käsittelee YK:n vammaissopimuksen velvoitetta osallistaa vammaiset henkilöt heitä koskevaan päätöksentekoon ja yleissopimuksen kansallisen toimenpanon seurantamenettelyyn. Yleiskommentissa korostetaan, että sopimuspuolten tulisi lisätä julkisia resursseja vammaisuuden moninaisuutta edustavien järjestöjen perustamiseen ja vahvistamiseen. Niiden tulisi myös varmistaa, että järjestöillä on mahdollisuus saada kansallista rahoitusta muun muassa verovapauksien ja perintöverovapautusten kautta sekä kansallisen arpajaistoiminnan kautta.

Yleiskommentissa on suosituksia vammaisjärjestöjen toimintaedellytysten takaamiseksi. Sopimuspuolten tulisi varmistaa, että vammaisjärjestöt voivat hakea ja saada rahoitusta ja resursseja yksityisiltä ja julkisilta, kansallisilta ja kansainvälisiltä lahjoittajilta. Komitea suosittelee, että sopimuspuolet ottavat käyttöön kriteerejä kohdentaakseen varoja muun muassa jakamalla rahoitusta tasapuolisesti eri vammaisjärjestöille, tarjoamalla rahoitusta suoraan vammaisjärjestöille välttämällä kolmansien osapuolten väliintuloa, jakamalla pysyvää institutionaalista perusrahoitusta ja varmistamalla vammaisjärjestöjen itsemääräämisoikeus niiden tehdessä omaan ohjelmaansa liittyviä päätöksiä saadusta rahoituksesta riippumatta.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja perusoikeuksien toteutuminen sivuutettu

Laissa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta säädetään: 

”Valtionavustusta voidaan myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja perusoikeuksien toteutumista.” 

Selvityshenkilön raportissa korostetaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn peruslähtökohtina. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustamista koskevan lain mukaan avustettavan toiminnan tulee myös osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista. 

Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaisen perus- ja ihmisoikeudet. Keskeistä on, miten ihmisoikeuksia sekä yhdenvertaisuuskysymyksiä käsitellään osana kansalaisjärjestötoimintaa.

Selvityshenkilön raportti sivuuttaa perus- ja ihmisoikeusnäkökulman sekä yhdenvertaisuuden täysin. Samalla se sivuuttaa YK:n vammaissopimuksen velvoitteet ja sen, että sopimusta on noudatettava. 

Näkövamma ei ole kansansairaus, ei itse aiheutettu, eikä se parane. Näkövammassa kyse on pysyvästä vammasta, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa. Raportista on tulkittavissa, että esimerkiksi aistivammajärjestöt, kuten näkövammaisten järjestöt, ovat jäämässä avustusjärjestelmän ulkopuolelle, mikä on YK:n vammaissopimuksen vastaista. Raportti sivuuttaa täysin tosiasian, että vammaisjärjestöillä on keskeinen rooli vammaisten ihmisten osallisuuden, vaikuttamismahdollisuuksien ja hyvinvoinnin tukemisessa sekä oikeuksien toteutumisessa. 

Järjestöjen autonomia uhattuna

Selvityshenkilön raportissa järjestörahoituksesta puhutaan pelkkänä valtion budjettiin kuluvana menoeränä. Järjestöjen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ollaan kaventamassa merkittävästi, mikäli toiminnan painopisteet määritellään valtionhallinnon, ei järjestöjen itsensä, toimesta. Samalla sivuutettaisiin tosiasia, että järjestöt toimivat omien sääntöjensä toiminnan tarkoitus -pykälän mukaisesti. Tämä tarkoittaisi, että valtionhallinto ja poliitikot määrittelevät, mitä ihmiset tarvitsevat, ja mitä järjestöt tekevät. Näkövammaisten ihmisten kannalta tämä tarkoittaa yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja elämänlaadun heikkenemistä, koska näkövamma-alan asiantuntijuuden ulkopuolinen taho määrittelisi, mitä näkövammaiset ihmiset tarvitsevat. 

Järjestöjen tekemästä vaikuttamistoiminnasta selvityshenkilön raportissa kirjoitetaan sävyllä, joka antaa vaikutelman, että erilaiset sidosryhmät, verkostoyhteistyö ja aktiivinen yhteiskunnallisten päättäjien kontaktointi olisivat asioita, joita järjestön ei kuulu tehdä. Näkövammaisten liiton kokemusten mukaan verkostot helpottavat sekä epäkohtien että hyvien käytäntöjen tuomista päättäjien ja muiden tahojen tietoon. Lisäksi on muistettava, että keskusteluyhteys on monesti kaksisuuntainen. 

Selvityshenkilön raportti on rakennettu vaihtoehto A:n varaan ja muut vaihtoehdot ovat lähinnä näennäisiä. Ilmiöpohjaisen avustusmallin riskinä on, että ilmiöiksi katsotaan vain yleisesti ja poliittisesti kiinnostavat teemat. Ei myöskään ole vaikuttavaa eikä tuloksellista teemoittaa ja vaihdella toiminnan painopisteitä hallituskausittain tai muutoin lyhyissä sykleissä.

Rahoituksen osuuksien merkittävä säännöllinen vaihtelu voi myös vaarantaa järjestöjen edellytykset ylläpitää rakenteita sekä asiantuntemusta ja osaamista, joiden kautta järjestöt toteuttavat perustehtäväänsä ja toimivat yhteiskunnassa. Rahoituksen painopisteiden jatkuva vaihtuminen kasvattanee järjestöjen hallinnollisen työn määrää.”

Raportin tuoma näkemys on ristiriidassa kesäkuussa 2024 valtioneuvoston periaatepäätöksenä julkaistun kansalaisyhteiskuntastrategian peruslähtökohtien kanssa. Kansalaisjärjestöstrategiassa muistutettiin muun muassa Komission suosituksesta: 

"Kansalaisyhteiskunnalla on itseisarvo toimivassa demokraattisessa oikeusvaltiossa. Julkisen hallinnon on vältettävä kansalaisyhteiskunnan ohjaamista ja kunnioitettava yhdistymis- ja kokoontumisvapautta”. 

Oikeudellinen neuvonta ja työllisyyden edistäminen 

Selvityshenkilön raportin mukaan ns. harmaalla alueella ovat muun muassa oikeudellinen neuvonta ja työllisyyden edistäminen. Raportissa ei millään tavalla perustella, miksi juuri nämä toiminnot ovat ns. harmaalla alueella, eivätkä selvityshenkilön mielestä kuulu avustuslainsäädännön piiriin. On huomattava, että järjestöjen rooli on myös toimia vallan vahtikoirana ja varmistaa, että yhdenvertaisuus, tasa-arvo sekä perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Kyse on myös perustuslain sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden noudattamisesta. 

Syyskuun 2024 alussa STEA listasi toimintoja, joihin kohdennetaan leikkauksia vuonna 2025. Yksi näistä oli järjestöjen tarjoama oikeudellinen neuvonta. Näkövammaisten liitto huomauttaa, että näkövammaisten tarvitsemiin palveluihin ja tukitoimiin liittyvä ohjaus, neuvonta, apu ja tuki ovat olennainen osa järjestön toimintaa ja perustehtävää. Ohjaus ja neuvonta on syntynyt tarpeesta eikä sitä tee mikään muu taho. Näkövammaisilla ihmisillä on erittäin harvoin taloudellisia mahdollisuuksia hankkia juridista neuvontaa yksityisiltä palveluntarjoajilta. Suomessa ei myöskään ole sellaisia palveluntarjoajia, joilla on vahva oikeudellinen osaaminen vammaisten ihmisten oikeuksista, palvelujärjestelmistä, laeista ja niiden soveltamisesta sekä samalla vahva osaaminen näkövammaisuudesta ja näkövamman vaikutuksesta elämään.

Näkövamma vaikuttaa merkittävästi muun muassa tiedonsaantiin ja siihen, miten ihminen saa tietoa tai pystyy hakemaan tarvitsemiaan palveluja ja tukitoimia. Ilman Näkövammaisten liiton antamaa ohjausta ja neuvontaa huomattava osa näkövammaisista jäisi ilman tarvitsemiaan palveluja ja tukitoimia, jolloin osallisuus, yhdenvertaisuus ja esimerkiksi perhe-elämä, työssäkäynti, opiskelu ja vapaa-ajan vietto eivät toteutuisi. Käytännössä näkövammaiset jäisivät syrjään yhteiskunnasta ja syrjäytymisen riski olisi ilmeinen. 

Julkisten neuvontapalvelujensaatavuus ja asiantuntemus on asiakaskokemusten kautta saadun tiedon valossa vaihtelevaa, riittämätöntä ja osin jopa huonoa. Koska julkiset neuvontapalvelut ovat osa julkista organisaatiota, niiden antama neuvonta voi olla puutteellista esimerkiksi silloin, kun vammaispalveluista pyritään säästämään. Näkövammaiset eivät saa tarvitsemaansa ohjausta, koska heille ei kerrota tai he eivät muutoin saa tietoa eri palveluista ja tukitoimista eikä hakemusten tekemisessä auteta. 

Näkövammaisten liitto katsoo, että oikeudellinen neuvonta kuuluu lainsäädännön tarkoittamaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumiseen. On kestämätöntä, että tällaista leikkausta ehdotetaan vammaisjärjestöjen avustuksiin juuri nyt, kun avun tarve on suurempi kuin koskaan. 

Näkövammaisten liitto toteaa, että vammaisjärjestöjen työssä keskeistä työllisyyden edistämisessä on erityisesti työ- ja toimintakyvyn edistäminen. Näiden näkeminen osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edellytysten vahvistamista on tärkeää. Työn ja opiskelun kohtuullisten mukautusten toteutuminen on osa työ- ja toimintakyvyn säilyttämistä, parantamista ja edistämistä. Kohtuullisten mukautusten tekemättä jättäminen on yksi tunnustetuista syrjinnän muodoista ja käytännössä johtaa työkyvyttömyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Digitaalisen saavutettavuuden eteen tehtävä työ on olennainen osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja näin myös työllisyyden edistämistä.  Näiden edellä mainittujen toteutumisen erikoisosaaminen ja neuvonta sekä seuranta on olennainen osa vammaisjärjestöjen työtä, jota mikään muu taho ei tee. 

Työllisyyden edistämisen osana voidaan nähdä vertaistuen ja kokemustoimijuuden hyödyntäminen. Näiden koordinoiminen järjestöjen työssä on keskeistä. Myöskään tätä työtä ei tee mikään muu taho. Kun Suomen hallitus tavoittelee työllisyysasteen nostamista, on kestämätöntä, jos se samalla heikentää vammaisten ihmisten työllisyyttä entisestään. Näkövammaisten ihmisten työllisyysaste on 41 %, joka on kaukana koko väestön työllisyysasteesta. Tässä luvussa ovat mukana kokoaikaisesti ja osa-aikaisesti työtä tekevät sekä yrittäjät. 

Yleisavustukset ja kohdennetut yleisavustukset

Avustusjärjestelmän uudistamisessa tulee vahvistaa yleisavustusten painoarvoa, sillä se antaa väljyyttä järjestön toiminnan suuntaamiseen ja suunnitteluun. Tämän on lausunnossaan nostanut esiin muun muassa Soste. 

Selvityshenkilön raportin kirjaus, että saajan tulee kyetä osoittamaan yleisavustuksen käytön merkitys kohdennetulla avustuksella toteutettavan toiminnan mahdollistamisessa ei ole selkeä. Näyttää siltä, että se voi jopa lisätä entisestään järjestöjen hallinnollista työtä. 

Yleisavustuksen sitominen laskennallisesti kohdennettuihin avustuksiin on väärä suunta. Esityksestä tulee vaikutelma, että järjestön varsinainen toiminta tulee tehdä tiukasti kohdennetuilla avustuksilla ja yleisavustuksella rahoitetaan laskennallisesti muuta toimintaa. Linjaus on myös ristiriidassa Suomen hallituksen tahtotilan kanssa, josta se linjasi kevään 2024 kehysriihessä. Kehysriihessä päätettiin, että tavoitteena on painottaa avustustoiminnassa yleisavustuksia hankeavustusten sijaan. 

Yleisavustus tulee nähdä järjestön ydinrahoituksena, johon voi kiinnittyä muuta STEA-rahoitteista toimintaa, muilla valtionavustuksilla sekä kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituksella tapahtuvaa toimintaa, EU-rahoitteista toimintaa sekä järjestön omilla varainhankinnan tuotoilla rahoitettavaa toimintaa. Ehdotus, että yleisavustus voisi olla korkeintaan 25 prosenttia avustuksensaajan kohdennettujen yleisavustusten (AK-avustus) yhteissummasta ei tue rahoituspohjan monipuolistamista. Tällaista prosenttirajaa ei ole tarkoituksenmukaista asettaa. Näkövammaisten liiton näkemyksen mukaan ehdotus prosenttirajasta tulee hylätä.

Selvityshenkilön esittämät rajaukset yleisavustusten myöntämisestä eri toimijoille eivät ole perusteltuja. Yleisavustus tulisi myöntää kaikille niille avustuksensaajille, jotka saavat pitkäjänteistä rahoitusta STEAlta, eivätkä saa perusrahoitustaan muualta. Tätä on esittänyt myös sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunta jo aiemmin ja myös selvityshenkilön raportista jättämässään lausunnossa.

Selvityshenkilö esittää, ettei kohdennetulla yleisavustuksella (AK-avustus) voitaisi enää kattaa muita kuin käyttötarkoituksen mukaisia kuluja, jos avustuksensaaja saa myös yleisavustusta. Linjaus  ei voi toteutua esitetyllä tavalla, ellei samalla lisätä yleisavustuspainotusta avustuskokonaisuudessa. On kannatettavaa, että kohdennetut yleisavustukset (AK-avustukset) muodostaisivat jatkossa isompia toiminnallisia kokonaisuuksia kapeasti sirpaloitujen avustusten sijaan. Ehdotus korkeintaan viidestä kohdennetusta yleisavustuksesta (AK-avustuksesta) järjestöä kohden on epäselvä, eikä raportissa ole nähtävissä perusteluja kyseiselle lukumäärälle. 

Hankeavustukset

Näkövammaisten liitto ei kannata ehdotusta, että hankeavustukset (C-avustukset) suunnattaisiin hallitusohjelman toimeenpanoon. Joitain kytköksiä hallitusohjelmaan voi olla, mutta niihin kohdennettavan euromäärän tulee olla huomattavasti selvityshenkilön raportissa ehdotettua pienempi. 

Leikkausten valmistelu ja vaikutusten arviointi

Valtionavustusleikkausten valmistelun lähtökohtana tulisi olla hallittu sopeutuminen, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän vaurioita järjestöjen perustoimintaan. Erilaisten leikkausvaihtoehtojen vaikutukset on arvioitava huolellisesti ja laajapohjaisesti. Vaikutusarvioinnissa on arvioitava myös vammaisvaikutukset sekä vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin.

Leikkauksia koskeva valmistelu on tehtävä avoimesti ja vuorovaikutuksessa järjestöjen kanssa. Järjestöllä on oltava mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten leikkaukset kohdentuvat omassa avustuskokonaisuudessa. Yksipuolisesti tehdyt ratkaisut leikkauksista ja niiden tuominen järjestöjen tietoon ilmoitusasiana ei ole hyväksyttävää. 

Näkövammaisten liitto pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusten leikkausten tasoa arvioidaan vielä uudelleen. Tämän nostaa esiin myös sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunta omassa lausunnossaan selvityshenkilön raportista. 

Julkisen sektorin vastuulle kuuluvat tehtävät

Näkövammaisten liiton osalta julkisen sektorin vastuulle kuuluvaksi tehtäväksi on selvityshenkilön raportissa kirjattu näkövammaisposti. Kyseinen tehtävä siirtyi Raha-automaattiyhdistykselle ja sen kautta Näkövammaisten liitolle 1990-luvulla. Toiminnalle tulee taata korvaava rahoitus ja vastuu sen toteutumisesta jatkossa tulee taata. 

Raportissa myös hyviä ehdotuksia

Näkövammaisten liitto pitää hyvänä ehdotusta, että yleisavustus (AY-avustus) ja kohdennettu yleisavustus (AK-avustus) myönnettäisiin jatkossa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tämä tuo jatkuvuutta, mutta ehdotuksen reunaehto ei takaa jatkuvuutta eikä järjestön toiminnan vakautta. Kun avustusten taso on riippuvainen valtion talousarviokäsittelystä, jatkuvuus on vähintään epävarmaa. Toiminnan ennustettavuuden näkökulmasta lähtökohta tulisi olla, ettei ohjeellisesta avustussuunnitelmasta poiketa tänä aikana ilman erityisen painavaa syytä. 

Myös ehdotus, että tuloksellisuus- ja vuosiselvitykset tehtäisiin nykyistä harvemmin on kannatettava. se keventää järjestöjen hallinnollista taakkaa. Lisäksi erillisen tilintarkastusraportoinnin (AUP-raportti) alarajan nostaminen 500 000 euroon on kannatettavaa.

Ehdotus avustuksen saajan itsenäisyydestä tehdä muutoksia myönnetyn avustuksen sisällä toiminnan tavoitteen, käyttötarkoituksen ja talousarvion puitteissa on kannatettava. 

Selvityshenkilön raportissa ehdotetaan lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Tämä on välttämätöntä, sillä muutoin järjestöt ovat epäyhdenvertaisessa asemassa. 

Varainhankinnan kehittäminen 

Selvityshenkilön raportissa esitetään, että varainhankinnan tuotot otettaisiin huomioon vuoden viiveellä avustuksen hakijan varallisuutta arvioitaessa. Selvityksen mukaan tämä antaisi avustuksen hakijalle kohtuullisen ajan määritellä tavoitteet ja niiden saavuttamiseen perustuva toiminta, johon varainhankinnan tuotto on tarkoitus käyttää (avustuksen saajan on otettava varainhankinnan tuottojen käyttämisen osalta huomioon valtionavustusten toissijaisuus). 

Varainhankinnalla muun muassa kehitetään ja toteutetaan järjestön toimintaa. Jokainen järjestö määrittelee itse varainhankinnan tuottojen käyttötarkoituksen ja toteuttaa varainhankintaa keräysluvan mukaisesti. Lisäksi on huomattava, että varainhankinnan tuotot ovat erilaisia eri vuosina.

Toissijaisuusvaade johtaa siihen, ettei varsinaista kannustinta ulkopuolisen rahan hankkimiseen ole. Varainhankinnan ja muiden tulojen hankintaan tulee kannustaa – ei rangaista. Kannustamisen tulee olla lähtökohta. Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa, että tiettyyn toimintaan voidaan hankkia ja saada ulkopuolista rahoitusta ilman, että ne automaattisesti vähennetään järjestölle myönnetystä avustuksesta.

Varallisuuden huomioiminen 

Selvityshenkilö ehdottaa, että STEA ottaa käyttöön kolmiportaisen varallisuuskriteeristön, jota se soveltaa tasapuolisesti kaikkiin avustuksen saajiin. On epäselvää, esitetäänkö tässä muutosta nykyiseen tapaan arvioida varallisuuden määrää. Varallisuuskriteereitä ja niitä koskevia ehdotuksia on tarpeen analysoida tarkemmin, jos niihin esitetään muutosta. Varallisuuskriteerit on asetettava siten, etteivät ne tosiasiassa nouse esteeksi järjestöjen tarkoituksenmukaiselle ja vaikuttavalle toiminnalle. Raportissa esitettävä kolmiportainen jyrkkä varallisuusleikkuri ei kannusta järjestöjä varautumaan tulevaisuuteen eikä hyvään taloudenpitoon, vaan siitä rangaistaisiin. Pienempään varallisuuteen kannustava kriteeristö myös heikentäisi järjestöjen kykyä sopeuttaa toimintaansa mahdollisiin avustusmuutoksiin hallitusti, mistä kärsisivät myös toiminnan kohderyhmät. Näkövammaisten liitto ei kannata raportissa ehdotettuja kaavamaisia kriteerejä.

Järjestön varallisuutta ei myöskään pidä arvioida yhden tilinpäätöskauden perusteella. Yksittäiseen tilinpäätöskauteen voi kohdentua satunnaisia eriä, jotka eivät pysyvästi vaikuta järjestön varallisuusasemaan. Tarkastelujaksona tulee pikemminkin olla vähintään kolme tilinpäätöskautta. 

Kiinteistöomaisuuden arvottaminen on vaikeaa ja tasearvo voi poiketa huomattavasti markkina-arvosta molempiin suuntiin. Ainakaan sääntömääräisen toiminnan mukaisessa käytössä olevia toimitiloja ei jatkossakaan tule laskea mukaan varallisuuteen. Lisäksi oman varallisuuden ”syömisen” edellyttäminen avustusten saamiselle vahvistaisi järjestöjen riippuvuutta valtionavustuksista, mikä ei ole demokratian eikä julkisen taloudenkaan kannalta suotavaa.

Järjestöjä tarvitaan yhteiskunnassa

Tuoreen E2 kyselytutkimuksen mukaan lähes neljä viidestä (78 %) suomalaisesta ajattelee, että kansalaisjärjestöjä tarvitaan nostamaan esiin yhteiskunnan epäkohtia. Myös demokratian toteutumisessa järjestöjen merkitys tunnistetaan laajasti, sillä 76 prosenttia suomalaisista pitää niitä tärkeinä demokratian toteutumisen kannalta. Lähes kolme neljästä (73 %) uskoo, että ilman kansalaisjärjestöjä heikoimmassa asemassa olevien ääni ei kuuluisi yhteiskunnassa. Selvityshenkilön raportissa ei nähdä tätä roolia lainkaan. 

STEAn rooli tulevaisuudessa

Selvityshenkilön raportissa ehdotetaan, että STEAn roolia vahvistetaan esimerkiksi lupaavien käytäntöjen leviämisen vauhdittajana, järjestöjen tietotason vahvistajana terveyden ja hyvinvoinnin tilasta, STEA:n roolin vahvistamisesta kansallisten ohjelmien valmistelussa sekä muutostuen tarjoamisessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että järjestöt otetaan tarkempaan virkahenkilöohjaukseen. STEA ei voi tuoda virkaorganisaationa järjestöjen näkökulmia erilaisiin hallinnon prosesseihin. Nämä ovat järjestöjen itsensä tehtäviä. 

Näkövammaisten liitto pitää epärealistisena, että tässä taloudellisessa tilanteessa STEAn roolia lisätään ja vahvistetaan. Pikemmin STEAn tehtäväkenttää on kevennettävä, jotta resurssit kohdentuvat viranomaistyön sijasta järjestöjen perustyöhön. 

Järjestöjen osallisuus ja avustusasioiden neuvottelukunnan rooli 

Selvityshenkilön raportissa avustusasioiden neuvottelukunta mainitaan ainoastaan kohdassa, jossa käydään läpi lainsäädäntöä, joka koskee avustustoimintaa. 

Järjestöjen osallisuuden vahvistamiseksi on syytä merkittävästi vahvistaa avustusasioiden neuvottelukunnan ja sen jaoston asemaa avustuskäytäntöjen ja esimerkiksi STEAn avustusoppaan linjausten suhteen. 

Järjestöjen ja asiantuntijoiden kuuleminen selvitystyön aikana

Selvityshenkilön työn tarkoituksena oli tuottaa tietoa muutoksen tasapuolisen ja oikeudenmukaisen toteuttamisen tueksi, mutta järjestöjen kuulemiset ja järjestökysely eivät tukeneet tätä. Myöskään asiantuntijoiden kuulemiset eivät tukeneet vammaisjärjestöjen merkitystä eivätkä YK:n vammaissopimuksen velvoitteiden noudattamista. 

Liitteessä 2 on lueteltu haastatellut, jotka eivät ole sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustajia. On huomattava, ettei haastatelluissa ole ainoatakaan vammaisuuden ja vammaisten ihmisten arkea tuntevaa ihmistä. Lasten ja nuorten näkökulmaa on otettu mukaan, mutta vammaisuus ja vammaiset ihmiset on sivuutettu. 

Selvityshenkilön raportissa sivutaan hyvinvointialueita. Sen vuoksi on erikoista, ettei Hyvinvointialueyhtiö Hyviliä ole haastateltu, mutta Kuntaliittoa on. 

Liitteessä 4 on yhteenveto järjestöryhmätapaamisista. Selvityshenkilö tapasi 26.9.2024 Vammaisfoorumin ja Vammaisfoorumin jäsenjärjestöt. Tapaamisen kirjauksesta puuttuu maininta Vammaisfoorumin jäsenjärjestöistä. On huomattava, että vastaavanlaisiin muihin tapaamisiin kirjaus jäsenjärjestöistä tai vastaavista on tehty. Huomiota kiinnitti myös se, että selvityshenkilö on tavannut erikseen vain kahden vammaryhmän järjestöjä, mutta ei muita. Kokonaisuuden kannalta keskustelun olisi tullut olla laajempaa.

Järjestökysely toteutettiin avoimella verkkolomakkeella, johon kuka tahansa saattoi vastata useita kertoja. Tämä heikentää vastauksien luotettavuutta ja edustavuutta. Toteutustapa altistaa tulokset vastaajien mahdolliselle yli- tai aliedustukselle sekä toistuville näkemyksille, mikä voi vääristää kokonaiskuvaa. Jotta aineisto olisi luotettavampi, olisi ollut tärkeää rajata vastauskertojen määrää ja varmistaa, että vastaajat edustavat tasapainoisesti eri järjestöjen näkemyksiä ja kokoja. 

Selvityshenkilön raportin kuviot ja saavutettavuus

Selvityshenkilön raportissa on kuvioita. Niiden kohdalle on näkövammaisten käyttämän ruudunlukuohjelman lukemana alt-tekstinä kirjoitettu, että oleellinen sisältö selviää leipätekstistä. Esimerkiksi luvussa 2.2.1.3 on kuvio 1, jonka alt-tekstinä lukee ””pystypylväskuvio oleellinen sisältö selviää leipätekstistä”. Näkövammaiselle ruudunlukuohjelmaa käyttävälle lukijalle kuvio jää epäselväksi, koska ei ole mahdollista tietää, mitä kuviossa on. Kun kyse on valtion hallinnon raportista, kuvat on aiheellista tehdä saavutettaviksi. 

Lausuntopyynnön jakelu

Näkövammaisten liitto ihmettelee lausuntopyynnön jakelua. Sosiaali- ja terveysministeriö ei jakelussa noudata YK:N vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan osallistamisvelvoitetta. Lausuntopyynnön jakelussa on alle viisi vammaisjärjestöä, vaikka osallistamisen tulee olla laajaa. Se, että lausuntopyyntö on Lausuntopalvelussa yleisesti kaikkien nähtävillä, ei ole riittävää.