Kuka on nä­kö­vam­mai­nen?

Näkövammainen on ihminen, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0.3, ja sokea on ihminen, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen. Näkövammaisuuden kriteerit täyttyvät myös silloin, jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt. Vertailukohtanavoit ajatella, että normaali näkökenttä on 180 astetta. Normaali näöntarkkuus on 1 ja ajokortin saa näöntarkkuudella 0,5.

Nämä ovat siis yksiselitteiset reunaehdot, jotka osoittavat, ettei näkövammainen ihminen ole näkevä eikä hänen näkökykynsä ole lähelläkään näkevän ihmisen näkökykyä. Virallisen määrityksen näkövammaisuudesta tekee aina silmälääkäri. Määrittely perustuu Maailman terveysjärjestön WHO:n luokitukseen, jossa otetaan huomioon muun muassa näöntarkkuus ja näkökentän puutteet. Suomessa on arviolta 55 000 näkövammaista. Näkövammaisista sokeita on noin 22 % ja loput ovat heikkonäköisiä.

Näkövammautuminen ei kuulu tavanomaiseen ikääntymiseen. Näkövammautuminen ja näkövamma ovat eri asia kuin ikänäkö. Ikänäkö on luonnollista lähinäön heikentymistä, joka ei ole vamma eikä sairaus. Ikänäkö on korjattavissa silmälaseilla siten, että ihminen näkee silmälasien avulla normaalisti. Näkövamman takana on aina sairaus tai vaikkapa onnettomuus, joka on aiheuttanut näkövamman ja jonka silmälääkäri on diagnosoinut. Kyse ei ole tavanomaisesta vanhuuden raihnastumisesta eikä yleisesti korkeasta iästä aiheutuvasta sairastavuudesta. Ikääntynyt ihminen voi näkövammautua samoin kuin näkövammainen ihminen ikääntyy. He molemmat ovat yksiselitteisesti näkövammaisia.

Vuoden 2021 näkövammarekisterin tilastojen mukaan Suomessa oli 65 vuotta täyttäneitä ihmisiä noin 1 294 511 ja näkövammaisia 65 vuotta täyttäneitä noin 45 000. Näiden tilastojen valossa ei voida väittää, että ikääntyneistä useat ovat näkövammaisia. On tärkeää erottaa näkövammaisuus ja ikänäkö. 

Näkövammaiset ovat ihmisiä, joille vammaispalvelut ja nyt eduskunnan käsittelyssä oleva uusi vammaispalvelulaki ovat oleellisen tärkeitä tavallisessa arjessa. Lain soveltamisala ei saa rajata näkövammaisia vammaispalvelujen ulkopuolelle. Ilman vammaispalveluja näkövammainen ihminen ei voi elää sitä tavallista arkea opiskeluineen, töineen, harrastuksineen, perheineen ja asiointeineen, jota näkevä ihminen elää.

Lisätietoja:

Sari Kokko, järjestöjohtaja, Näkövammaisten liitto, sari.kokko@nakovammaistenliitto.fi, p. 050 401 5802