Lumottu Lappi, osa 3

Kuuntele

Kuuntele Lumottu Lappi, osa 3 -tallenne Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki

Lue

[Alkutunnus: Pianomusiikkia ja naisääni laulaa: ”Pieniä tekoja, suuria tunteita. Ne kanssasi

jaan ja niin paljon saan, kun uskallan sanoa sen, minkä tunnen. Keräilen rohkeutta. Voin

vihdoinkin sanoa pystypäin, tämä on, tämä on - Minun näköinen elämä.” Naisääni sanoo:

"Näkövammaisten liitto."]

Harri:                Tervetuloa kuuntelemaan minun näköinen elämä –toiminnan tuottamaa podcastia. Tämä on Lapissa reissaamisesta kertovan podcast-sarjan kolmas osa. Toinen osa päättyi tuulisiin tunnelmiin Saariselän tuntureilla ja aloimme pikku hiljaa valmistautua kotiinpäin lähtöön. Matkakertomuksessa eletään heinäkuun 30. päivää. Minun nimeni on Harri ja tässä podin kolmannessa osassa ääneen pääsee mysö rakas vaimoni ja avustajani Sari sekä myös kaksi nuorinta poikaamme, Matias ja Topias ja totta kai matkassa on mukana myös opaskoirani Gosse. Jos et ole vielä Lappi-podcastin kahta ensimmäistä osaa kuunnellut, päypä kuuntelemassa ne ensin. Ja sitten ei kun mennään taas ja ihan mahtavaa, että olet mukana.

Harri:                Reissupäivä 19. Istutaan tässä taas autossa. Lähderttiin aamupäivällä Saariselältä taittamaan matkaa kohti Keminmaata. Takapenkin nuorisolaiset on tehny kovasti töitä ja googlannu meille tästä reitin varrelta sopivaa ruokapaikkaa ja Rovaniemeltä taisikin löytyä sopiva ravintola. Pysähdytään sinne kohta.

Sari:                 Nää matkustuspäivät meillä monesti venyy niin pitkiksi, että ollaan katsottu parhaaksi pysähtyä jossain matkan varrella syömässä. Ei tarvi sitten heti majapaikassa ruveta ruoanlaittohommiin.

Harri:                Niin usein se on joku huoltoasema, tai sitten grillityyppinen ravintola, missä pysähdytään. Sitten pari kertaa reissun aikana pyritään yleensä käymään semmosessa pikkusen hienommassa ravintolassa syömässä. Ja täällä pohjoisessa kun ollaan, niin näitä pororuokia minä itse yleensä tykkään suosia.

Sari:                 Muuten me pyritään laittamaan ruoat majapaikassa itse. Jotain helppoo ja nopeeta, ettei siihen kulu turhan paljon aikaa.

Harri:                Kotona me käytetään ruoanlaittoon enemmän aikaa. Lomilla nautitaan sitten ihan muista asioista.

Harri:                Nyt ollaan saavuttu Keminmaahan, ja koko päivä sujui sateisissa merkeissä. Itse asiassa vasta toinen sadepäivä koko reissulla, mutta matkustaessa, niin eipä siitä juuri haittaa ollut. Nähtävyyksiä ei viittiny ihan niin paljon pysähellä kattomassa kun yleensä. Sodankylän vanha kirkko me pysähyttiin katsomaan ja Rovaniemellä käytiin syömässä. siinäpä ne paussit oli sitten välillä Saariselkä Keminmaa. Ja sade jatkuu täällä Keminmaassa edelleen. Nyt ollaan taas airbnb-majotuksessa. rivitalohuoneisto, kaks makkaria, olohuone, keittiö, kylppäri ja sauna. Oikein kodikkaasti sisustettu asunto. Tosin valaistus tääl on vähän heikko, että meikäläinen täällä vähän haahuilee sitten sinne tänne kun ei oikein tiedä, missä mitäkin on. Mutta eihän sitä airbnb-asunnolta tietenkään voi vaatia, että siellä olis ehdottomasti myös näkkärit huomioitu. Mutta kyllä tässä kolme yötä hyvin pärjätään, ei siinä mitään. Istutaan koiran kanssa täällä takapihan terassilla. Muu perhe lähti jälleen täydentämään ruokavarastoja ja me jäätiin tänne kuuntelemaan sateen ropinaa. Keminmaa on kunta Lapin lounaisosassa ja asukkaita täällä on vajaa 8000. Keminmaa valittiin tähän meijän reitille sen takia, että me ei oo täällä aikasemmin käyty ja sitten tästä on lyhyt matka käyhdä tossa Ruotsin puolella Haaparannassa ostoksilla. aikasemmilla Lapin reissuilla me on aina menty länsireunaa ylös ja sitten tultu sieltä itäpuolelta vitostietä pitkin alaspäin. eli tää oli nyt vähän tämmönen poikkeava reittivalinta tällä kertaa, että koukattiinkin tosta Suomen halki ja palattiin takasin tänne länsireunalle. tämä ratkasu tehtiin nimenomaan Ruotsin puolen ostosmahdollisuuksien takia. Viime kesänä pysähdyttiin menomatkalla Torniossa ja tehtiin Ruotsin ostokset sieltä, mutta sitten ne kaikki romppeet oli meijän mukana koko reissun ajan täyttämässä autoo, niin sen takia tänä kesänä päädyttiin tämmöseen vähän toisenlaiseen ratkasuun. Nyt tuntuis sade vähän taukoavan, niin lähetään tekemään vielä pieni iltalenkki tonne Kemijoen varteen ja sitten iltapalat ja nukkumaan ja katotaan, mitä huomenna sitten tapahtuu. Ja niin ajokilometrejä on 2694.

Sari:                 Tänään on reissupäivä 20. Aamupäivällä katseltiin, että ilma näyttää sateiselta iltapäivään asti, joten oli oiva hetki lähtee Haaparantaan poikien toivomalle karkkikauppareissulle. Harri ja Gosse me jätettiin majapaikkaan. Torniosta kun mennään Ruotsin puolelle Haaparantaan, ni aivan siinä rajan läheisyydessä löytyy kaksikin valtavan suurta karkkikauppaa. vuos sitten me tutustuttiin Candy worldiin, kun ei tiedetty tästä toisesta sillon vielä. Ja nyt me käytiin sitten ensin tutustumassa tähän meille uuteen paikkaan, jonka nimi oli Gottebitten. Molemmat karkkikaupat on semmosii isoja ja avaria myymälöitä ja siel löytyy valmiiks pussitettuja karkkeja ja suklaata ja muuta, mut siel myymälän keskellä on semmoset valtavan isot irtokarkkilaarit, josta voi ammentaa karkkipusseihin tai pahvisiin ämpäreihin mieleisiään karkkeja. tarjous kolme kiloa kahden kilon hinnalla houkutteli tänäkin vuonna ostamaan. Ja sit niissä myymälöissä myydään myös juomia, limuja ja kivennäisvesiä. Nää paikat on poikien mieleen. Porukkaa siellä oli paljon meidän lisäksi ja aika pitkälti tais olla suomalaisia. Nyt ollaan takasin täällä majapaikassa ja syötiin tässä justiin ja nyt mietitään, että mitäs sitten seuraavaks.

Harri:                säätila muuttu tossa selkeesti paremmaksi, joten päätettiin lähtee tutustumaan Kemin kaupunkiin näin illan ratoksi. Kemissä on joskus aiemmin ehkä käyty syömässä ja tankkaamassa, mutta muuten on yleensä viipotettu kovaa ohi, mutta nyt oli oiva hetki tulla ihan ajan kanssa tutustumaan kaupunkiin. Kemihän on Lapin maakunnassa Kemijoen suistossa sijaitseva kaupunki ja asukkaita tääl on vajaa parikymmentä tuhatta. Ensimmäiseks kohteeks täällä Kemissä me otettiin Peurasaaren hautausmaa, koska mä satuin muistamaan, että kansantaiteilija Jope Ruonansuu on haudattu sinne. Me ollaan aina tykätty tehä kävelyretkiä eri paikkakuntien hautausmaille. Siel on jotenkin niin semmonen seesteinen tunnelma ja unohtuu hetkeks aikaa ne arjen kiireet ja hässäköinnit. Sitten näille kävelyretkille keksittiin itsellemme pieni lisähaaste, eli katsotaan etukäteen, että mahtaisiko sieltä löytyä jonkun julkisuudesta tutun, tai muuten vaan tutun henkilön hauta, joka sitten yritetään löytää. Ja aika paljon on tässä vuosien varrella näitä hautoja eri paikkakunnilla bongailtu. Hautuumaalta ajeltiin sitten tohon Kemin keskustaan, jätettiin auto sinne ja lähettiin sitten ihan vaan kävellä tepsuttelemaan sen kummemmin vailla päämäärää. Ja päädyttiin tänne Kemin satamaan. Varsin hiljainen, pieni satama. Muutama kalastaja tossa on veneinensä lähössä vissiinkin kalahommiin, mutta muuten täällä ei oikeastaan tapahdu mitään. Seuraavaks me lähetään tosta kaupan kautta kohti majapaikkaa. Huomenna meil on viimenen kokonainen päivä Lapissa tältä erää. Meillä ei oo mitään sen kummempia suunnitelmia, mitä vielä pitäis ehdottomasti tehdä. Katotaan aamulla, mikä on fiilis.

Sari:                 Reissupäivä numero 21. Tänään meillä retkikohteeksi valikoitui paikka nimeltä Murhaniemi. autossa matkalla tänne vitsailtiin jo vähän tota paikan nimeä, että uskaltaakohan tänne edes mennä. Parkkipaikka oli pieni ja keskellä metsää sellasen hiljaisen hiekkatien päässä. Autoa parkkeeratessa mä tuumin jo tossa, että käännän auton tähän valmiiksi, johon sit takapenkiltä kuitattiin, että niin, jos tulee kiire lähtö, ni päästään sitten äkkiä liikkeelle. Sit ku me noustiin ulos autosta, ni ensimmäinen ääni, mikä kuulu, oli semmonen korpin ivallinen nauru. Se olis sopinu johonkin kauhuleffaan. Sillon kävi kyllä mielessä ajatus, että jospa vaan istuttaisiinkin takasin autoon ja ajeltaisiin pois. No, päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa. Oltiinhan me nähty netistä ne upeat kalliomaisemat ja sinnehän piti päästä. Sieltä parkkipaikalta lähti semmonen kapeahko luontopolku, joka oli aika juurakkoinen ja kivinen ja se johti tänne laavulle meren rantaan. Matka eteni aika hitaasti, mutta eihän meillä mihinkään kiire ollu. alkumatkasta siel tuli sit vastaan semmonen portti, ja siin portissa oli opaskyltti, jossa kerrottiin, että alue on aidattu ja siellä saattaa laiduntaa lampaita. Harmiksemme kuitenkin ei olla vielä yhtäkään lammasta nähty. Mä istun nyt tässä laavulla ja kattelen tonne merellepäin. Upea kalliomaisema. Tää paikka on aavemaisen hiljanen. Toi meri on kyllä ihan tyyni. Pientä tollasta matalaa huminaääntä täällä kuuluu. tossa näköetäisyydellä on paljon tuulimyllyjä. Noi voimalaitosten tuulimyllyt on tollasia reilu 50 metriä korkeita, valkoisia tolppia, jonkapäässä on kolmesiipinen propelli. tossa äsken tutkailin netistä, että onko tällä paikan nimellä joku merkitys, ja olihan sillä. Murhaniemi on saanut nimensä 1600-luvulla alueella sattuneesta murhasta. sit se surmatun ruumis on ajelehtinu Simon edustalla olevalle karille, joka on sit taas puolestaan saanut nimekseen Ruumiskari. Täytyy varmaan ihan kartasta kattoo, että löytyyks sieltä ton niminen paikka, ja pitäiskö siellä joskus mennä käymään. Kyllähän täällä meren rannassa viihtyis vaikka kuinka pitkään, mutta pitää varmaan lähteä kömpimään takas autolle päin samaa reittiä, mitä me ollaan tänne tultukin. Huomenna sitten jääkin Lappi taakse, ja suunnataan auton nokka kohti Pohjois-Savoo.

Harri:                Reissupäivä 22. Tänään jäi Lappi taakse ja lähdettiin ajelemaan Keminmaasta kohti Pohjois-Savoa. Tähän matkalle osu kivasti Pyhäjärvellä vaskikellomuseo. Elikä tääl on ulkona erilaisia määriä vaskikelloja, joita jokainen pääsee tänne ihan vapaasti kokeilemaan ja soittelemaan. Tossa taustalla vähän ääninäytettä erilaisista vaskikellojen äänistä. Tämä on ihan ilmanen paikka, että jos ohi kuljette, niin kannattaa poiketa.

Harri:                Nyt ollaan saavuttu Tervoon. Tervo on Pohjois-Savossa pieni kunta, vajaa puoltoista tuhatta asukasta. Meillä on täällä mökki, tai oikeestaan tää on mun isän kotitila, elikä entinen maatila, jossa me nyt vietetään ainakin muutama yö ja sitten ajellaan kotiin. tää tila sijaitsee Nilakanjärven rannalla ja meil on tässä justiin rantasauna mukavasti lämpiämässä ja kuten taustalta kuuluu, niin saatiin aiak ravakka sadekuuro tässä just sopivasti niskaan, mutta eihän se mitään haittaa. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla pääsee puusaunan lämpöihin ja vähän saunamakkaraa kiukaalle ja ehkä joku olunen ja sitten unten maille ja ajokilometrejä on kertynyt 3182.

Harri:                Reissupäivä 23. Lauantai-ilta, rantasauna lämpiää. Mä istuskelen tässä rantakivellä, kuuntelen tätä hiljaisuutta. Aallot liplattelee ja pieni tuulenvire puhaltelee. tämmönen pilvipoutanen sää, joku vajaa parikymmentä astetta lämmintä. Mukavaa istuskella. tänään ei oo mökiltä liikuttu yhtään mihinkään, oltu täällä vaan koko ajan huilailemassa. Täs on nyt liikuttu ihan riittävästi. täällä mökillä koirakin saa olla ihan vapaasti, ei tarvi edes remmiä, saati sitten valjaita pukea päälle, eli se saa tässä nyt muutaman päivän olla oikeesti ihan täysin lomalla, ja se kyllä tuntuu osaavan nauttia siitä, ihan koko suuren koiran sydämensä pohjasta. Tässä on nyt hyvää aikaa pohtia vaikka semmosta asiaa, että minkälaisia haasteita ja stressaavia asioita tässä reissaamisessa näkkärin näkökulmasta on. Mä koen ehkä yhtenä isona stressitekijänä sen, että reissun päällä sitä on aina paljon enemmän muiden avun varassa kun mitä kotona. tuntuu, että kaikki tavarat on koko ajan hukassa, ei löydy sitä astiakaappia ja missä se jääkaappikin nyt taas sitten oli ja omia kamojani pyrin levittelemään mahollisimman vähän, että kaikki ois aina repussa sillon kun niitä ei tarvi ja reppu jossain tietyssä paikassa, helposti löydettävissä. Sitten tietenkin kun majapaikka vaihtuu usein, niin huonejärjestyshän on toki aina erilainen ja paljon uusia huonekaluja, mihin törmäillä. Roikkuvia lamppuja, mihin hakata päätänsä ja kynnyksiä, mihin potkia varpaansa ja välillä tulee ehkä vähän semmonen turhautunut olo, kun ei pysty oikein auttamaan siivoamisessa ja pakkaamisessa ja auton lastaamisessa. Ja koittaa vaan lähinnä pysyä poissa toisten jaloista, mutta ne on semmosia hetkellisiä fiiliksiä, ja ne menee ohi, kun pääsee taas matkaan, tai asettumaan taloksi. Ja kun ympärillä on auttavainen ja ilonen jengi, niin kyllä se kaikki kääntyy aina positiivisen puolelle. Ja kyllä tän meijän porukan vahvuus on ehdottomasti se, että me ollaan semmonen yhtenäinen sakki. Kaikki jeesaa toisiansa ja sen lisäks, että meillä on toisinaan vähintäänkin kieroutunut huumorintaju ja sehän se tekee elämästä hauskaa ja yllätyksellistä. eli kaikista mahollisista haasteista huolimatta, niin mun mielestä reissaaminen on kivaa ja eiköhän me tätä tulla muodossa tai toisessa harrastamaan myös jatkossa, mutta nyt mä lähden saunaan.

Harri:                Reissupäivä 24. Ollaan tässä taas mökkirannassa saunanlämmityspuuhissa. Tää on tällä erää nyt meidän viimenen ilta reissun päällä, elikä huomenna olis tarkotus sitten ajella takasin kotia Vantaalle. Tässä saunan lämpiämistä odotellessa otettiin tähän joukot kasaan ja ajateltiin, että mietitään vähän, että minkälainen tää reissu oli ja mitä meille jäi tästä mieleen. Sieltä reissun alusta mulle jäi mieleen ainakin se junamatka. se oli ensimmäinen kerta kun mä kahestaan opaskoiran kanssa matkustin junalla ja homma meni vähintäänkin mainiosti.

Sari:                 Ensimmäinen majapaikka meillä oli Ähtärissä, mitäs sieltä on jääny mieleen?

P:                     Ähtärissä parasta on hieno ulkosalibandykenttä.

P:                     Niin on. Siellä on monena kesänä tullu läiskittyä palloa monta tuntia, ja ollaan päästy siellä paikallisten miesten ja naisten salibandyjoukkueiden kesätreeneihin mukaan.

Harri:                Ni kauankos te olittekaan salibandyä oikeestaan harrastanu?

P:                     Mä alotin joskus  eskari-ikäsenä, eli mä oon pelannu reilut 10 vuotta.

P:                     Ja mä oon pelannu noin kaheksan vuotta.

Sari:                 Yleensä Ähtäristä tulee ihmisille mieleen pandat. Mutta meidän perheessä Ähtärissä kiinnostavinta on se ulkosalibandykenttä.

P:                     Samanlaista kenttää ei Vantaalta löydykään.

Sari:                 Ollaan me ne pandatkin käyty parina kesänä katsomassa.

Harri:                Ja sit seuraava majapaikkahan meillä oli Kempeleessä. sieltä jäi ehkä parhaiten mieleen sitten se Hailuodon reissu ja lossimatka sinne, se oli oikein vaikuttava kokemus. Jaaha, kurjet siellä huutaa niin, että koko järvenselkä raikuu. se on kyllä komeeääninen lintu tuo kurki, mutta sitten kun se aamuyöstä tulee makuuhuoneen ikkunan alle huutamaan, niin se ei sitten ookaan enää niin hirveen kivaa. Sieltä meijän matka jatkukin sitten Äkäslompoloon, ja sieltä jäi ehkä mieleen se Yllästunturin huiputus, sekä sitten ne muutama mukava metsävaellusreitti, mitä päästiin tekemään. seuraavana olikin sitten vuorossa se tän reissun kohokohta, elikä Norja. Mitäs sieltä jäi mieleen?

P:                     No ainakin ne komeet vuoristomaisemat ja sit ne pitkät tunnelit siellä vuoristojen alla.

P:                     Mulle jäi mieleen Hammerfestin kaupunki ja Jäämeri.

Sari:                 Niin ja olihan se Peikkopuistokin tosi kaunis paikka.

P:                     Sit siellä pääs myös käyttää vähän englanninkieltä.

Sari:                 Seuraavaksi palattiinkin sitten takaisin Suomen puolelle Karigasniemelle ja siellä oli meijän reissun ainoa hotellimajoitus ja hotelliaamiaiset.

Harri:                Sieltä jäi mieleen se Utsjoen Ailigastunturi, joka me huipurtettiin helteestä johtuen autolla.

Sari:                 Karigasniemeltä matka jatkui yhteen meidän lempparikohteeseen Saariselälle. siellä on vaan jotenkin se Lapin tunnelma aidoimmillaan.

Harri.                Sieltä lähettiinkin sitten ajelemaan etelään päin ja majotuttiin Keminmaahan muutamaksi yöksi ja meillähän oli ihan tietty syy, miks me haluttiin sinne ruotsin rajan tuntumaan.

P:                     Joo, me haluttiin käydä Ruotsin puolella Haaparannassa karkkikaupoissa.

Harri:                Keminmaalta ajeltiinkin sitten tänne Pohjois-Savoon mökille. Tän kesän reissu oli ihan erilainen verrattuna noihin aikasempiin kesiin. Meillä jäi noi vaellusreissut tosi vähiin ja lyhyiksi johtuen näistä kovista helteistä.

Sari:                 Niin täähän muistutti nyt säiden puolesta enemmän etelän lomaa kun pohjosen reissua. edelliskesien lapin reissuilla on ollut tarvetta pipolle ja lapasille, jotka oli nyt turhaan pakattu mukaan, samoin kun takkiakaan ei kertaakaan laitettu päälle.

Harri:                Mutta kokonaisuutena, niin aivan mahtava reissu jälleen kerran. Ja on ollu kyllä tosi kivaa, että ootte koko porukka osallistunu tähän podcastin tekemiseen. Nyt siellä varmaan alkais sauna olla kypsä. Päästään vielä nauttimaan tän kesän viimesistä puusaunan lämmöistä ja uimisesta. Huomenna sitten hyvillä mielin kotia kohti.

Harri:                Reissupäivä 25. Nyt eletään elokuun viidettä päivää ja ollaan palattu onnellisesti kotiin Vantaalle. Lähdettiin tossa iltapäivällä Pohjois-Savosta liikkeelel taittamaan tää reissun viimenen vähän vajaa 400 kilometrin pätkä. Kokonaismittaa meijän reissulle kerty sitten 3575 kilometriä. kuten tossa porukan kanssa eilen mökkirannassa jutusteltiin, niin upea reissu jälleen kerran. mutta kyllä se on kiva tulla sitten kotiakin aina. Ja oli kyllä mielenkiintonen projekti tää päiväkirjamuotosen podcastin tekeminen tästä meijän reissaamisesta. Kiitoksia sulle kuuntelija, kun sä oot jaksanu olla meidän mukana tällä reissulla. Ja toivottavasti me on saatu välitettyä näitä mahtavia tunnelmia ja fiiliksiä tuolta reissun päältä myös teille kuulijoille. Ja toivottavasti jollekin on jääny joku vinkkikin korvan taakse ja ehkäpä syttyny jonkinlainen palo lähteä tutustumaan upeaan Lapin luontoon. Tähän loppuun mä kerron vielä yhden jutun tuolta reissun päältä, mitä mä en aikasemmin täs podcastissa oo muistanu kertoakaan. En muista enää edes ihan varmasti paikkaa, missä tää tapahtu. se oli varmaan joko Äkäslompolo taikka Saariselkä. Oltiin siinä vaellusreissulla metsäpolulla muistaakseni odottamassa pääsyä pitkospuille. Meitä tuli vastaan siinä joku perhe ja kun ne oli meidän ohittanu, mä kuulin arviolta semmosen 4-5-vuotiaan lapsen sanovan äidilleen. Äiti, noi mies ja koira on ihan saman näkösiä. Gossehan on musta koira ja mä itte oon tämmönen karvanaama, jolla yleensä on tummat aurinkolasit ja musta lippis päässä. Eli lapsen silmään me varmaan oltiinkin hyvin saman näkösiä. Ja niinhän se on, että lasten suusta se totuus tulee. Ja tuosta lausumasta tuli mulle tosi hyvä mieli. Kiitoksia ja kuullaanpa taas. Moi moi.

Harri:                Hei taas hyvät kuulijat. Nyt eletään marraskuun loppupuolta. Ulkona on märkää ja pimeetä, mutta ilokseni mä saan vielä palata näihin kesäisiin Lapin tunnelmiin. Eli tässä syksyn mittaan mulle on esitetty toiveita, että voisinko mä kenties jakaa vinkkejä näkövammaisille sopivista vaellus- ja retkeilyreiteistä tuolla kauniissa Suomen Lapin luonnossa. Ja ruokihan minä huutoon vastaan. Mä oon nyt tosiaan neljänä kesänä opaskoiran kanssa Lapissa kierrellyt. Ja koitan tähän nyt vähän muistella parhaiten mieleen jääneitä kohteita näiltä reissuilta. Pyhätunturilta ja sen ympäristöstä löytyy paljon hyviä reittejä. Yks parhaista reiteistä siellä on mun mielestä Karhuhuomalammenkierros. Se on muistaakseni noin 10 kilometriä ja erittäin mukavaa maastoo kulkee. Paljon semmosia laituripitkospuureittejä, jotka kulkee rotkon pohjalla. Ja sieltä rotkon pohjalta nousee ylös 447-askelmaiset portaat. Ja maisemat on aivan upeet, et jso kuvausta harrastaa, niin kalustoa mukaan vaan. Ja noin puolessa matkaa on mukava levähdyspaikka, eli eväät kannattaa olla mukana. reittien varsilla on usein laavuja, grillaus- tai nuotiopaikkoja, eli tulentekovälineet kannattaa pitää mukana, mikäli tämmöset evästauot houkuttelee. Pyhällä on myös semmonen paikka kun Aittakuru. Siellä mennään ehkä noin kilometrin verran kurun pohjalla pirtkospuita ja päästä löytyy esiintymislava, joka on siis rakennettu rotkon pohjalle ja katsomot on semmosessa jyrkässä rinteessä. Matkana se ei oo kauheen pitkä, mutta kokemuksena se oli aivan mahtava. Sieltä samalta suunnalta löytyy sitten Luosto. Ja sieltä on mieleen jääny Ukkoluoston huiputusreitti. Se on muistaakseni noin seittemän kilometriä pitkä. se on kanssa varsin helppokulkunen ja siihen reittiin sisältyy myös tosi pitkien portaiden kiipeeminen ylös sinne tunturin huipulle saakka. Maisemat siellä on kyllä ihan mahtavat ja sielläkin on semmonen kiva taukopaikka siellä tunturin huipulla. Sitten, jos siirrytään vähän länteen päin, niin löytyy Olos-tunturi Muoniosta ja sieltä on mieleen jääny Olos-tunturin maisemareitti. Se reitti kiertää sen Olostunturin, mutta jos siitä pikkusen poikkee ja käy siellä tunturin huipulla, niin se on kyllä mahtava paikka. sielt on tosi upeet maisemat ja sit siel on puolenkymmentä tuulimyllyä ja sieltä reitin varresta löytyy myös laavu, eli jälleen eväät mukaan. Muoniosta löytyy myös riisitunturi, sinne reitti lähtee ihan siitä autotien varresrta. se on semmosta pitkää loivaa nousua ja sanosin, että varsin saavutettava. Siellä samalla suunnalla on sitten Pallas- yllästunturin kansallispuisto. Sieltä löytyy kans tosi paljon erilaisia reittejä. Sieltä mulle on jääny mieleen semmonen reitti kun Taivaskero, ja sanoisin, että näkövammaisen ei kannata lähtee sit äreittiä yrittämään. se on noin kaheksan kilometrin lenkki, ja se alkumatka on semmosta helppoo hiekkatietä aina sinne ensimmäisen tunturin huipulle saakka, mut sitten siit alkaakin semmonen rakkakivikko, jota sitten riittikin monta kilometriä. Se oli kyllä tosi haastava kulkee opaskoiran kanssa, ja meillä meni siihen lenkkiin vissiin reilu viis tuntia aikaa, mutta selvittiin siitä hengissä kuitenkin, mutta en tosiaankaan suosittele tätä. Mut, jos siel haluaa käydä, niin ekan tunturin huipulta kannattaa kääntyy takasin. Sitten, jos siirrytään sinne käsivarteen, niin sieltähän löytyy tietenkin Saanatunturi. Sinne on varsin helppo reitti ja sitä pääsee melkein ylös asti. Ihan se loppumatka on aika kivikkoinen ja mä jätin sen suosiolla sitten opaskoiran kanssa tekemättä. Sit, jos Kilpisjärvelle asti menee, niin siinä ihan rajan pinnassa Norjan puolelta löytyy tosi hieno vesiputous. Reitti sinne putouksen juurelle ei oo kauheen pitkä, mutta se on aika haastava. Itte mä jäin odottelemaan koiran kanssa siihen noin puoleen väliin näköalatasanteelle. Meijän muu porukka kävi sitten siellä ihan putouksen pohjalla saakka. sittenhän on tietysti nämä tässä podcastissa tutuks tulleet Saariselän tunturit Iisakkipää, Kaunispää ja Kiilopää. Ne on kaikki ihan saavutettavia tuntureita ja suosittelen käymään. Toki niihin on kiipeämistä, että jos vaan kunto kestää. Ja myös tässä podcastissa mainitut Äkäslompolon kohteet. Yllästunturi, johon on kyllä helppo kiivetä, mutta se on rankka. sitten nämä pari metsäreittiä Varkaankurunkierros sekä Kesänkijärvenkierros. Hienoja reittejä. Sit, jos hypätään sinne itäpuolelle Lappia, niin sieltähän löytyy Salla. Ja Sallasta löyty semmonen oikein mukava metsäreitti kun Ämminpolku. Se ei oo kauheen pitkä, mutta siel on kaikenlaista jännää siellä reitin varrella. eli reitin varrelta löytyy arktinen jalkahoito, eli se on semmonen paikka, jossa retkeilijät voi tallustella paljain jaloin turvesuolla. Turve hellii jalkoja ja mieli nauttii. sieltä reitin varrelta löytyy mukava taukopaikka, jossa on muun muassa keinutuoli järven rannassa. Siinä on mukava hetki istahtaa ja katsella sitä rauhallista lappilaista järvimaisemaa. Ja sieltä samalta suunnalta löytyy sitten Kuusamo. ei tosiaan ole Lappia, vaan Pohjois-Pohjanmaata, mutta erittäin lappimaiset maisemat vielä. Rukatunturin ympäristössä on paljon saavutettavia reittejä. Ja Juumasta löytyy muistaakseni noin 13 kilometrin pieni karhunkierros. Sitä lenkkiä me ei tehty ihan kokonaan, vaan käännyttiin Myllykoskelta takasin. Siihen saakka reitti oli ainakin tosi helppo ja erinomaisen saavutettava. Eli tämmösiä mulla tuli nyt mieleen ja nää on kaikki semmosia paikkoja, johon mä ainakin itse mielelläni menen uudestaankin. Kaikista näistä kohteista, mistä mä oon tässä maininnu, löytyy lisäinkö Googlesta. Muutenkin Google toimii erinomaisena tietopankkina näitä reittien suunnitteluja varten. hakusanaks esimerkiks retkeilyreitti, vaellusreitti, luontopolku ja sitten paikkakunta tai esimerkiks joku tunturi, mikä on siinä lähellä, niin näillä pääsee aika pitkälle. Toki niihin Googlesta löytyviin reittikuvauksiin pitää tietyllä varauksella suhtautua, koska meitä retkeilijöitä on niin monen tasosia. Ja tokihan se näkövamma tuo aina ne omat rajoitteensa, mutta hyvän avustajan kanssa, niin kylläpä niistä selviää. Ja varmasti taitava valkoisen kepin käyttäjä suihkii tuolla kyllä hankalissakin paikoissa menemään. Itse en tosiaan keppiä käytä. Mä luotan ainoastaan koiraan sekä avustajaan. Ja tietenkin ennen kaikkea siihen omaan fiilikseen. Itse tykkään käyttää semmosia ohutpohjasia kenkiä, koska mä haluan tuntea, mitä siellä töppösen alla tuntuu. Toiset taas käyttää mieluummin sitten paksupohjasia kenkiä, eli ihan mikä nyt itsestä hyvältä tuntuu. Ja varmaan kaikille itsestään selvä asia, mutta sanonpa kuitenkin. Eli kannattaa pitää huoli, että kännykässä on riittävästi virtaa. Jos sattuu, että siellä retken päällä käy joku vahinko, niin sit on mahollista soittaa apua. Tänä päivänä noi kännykkäverkot alkaa olla jo niin kattavia, että edes tuolla Lapissa ei enää niitä katvealueita pahemmin taida olla. Ja tokihan se kännykkä auttaa myös suunnistamaan tarvittaessa. Sen oon huomannu täs neljän vuoden aikana, että näihin Lapin ulkoilureitteihin on selkeesti panostettu ja saavutettavuus on parantunu. Ja yleisesti ottaen vois sanoo, että tuolla noi reitit on melkeinpä paremmas kunnossa kun täällä Etelä-Suomessa. Yks vinkki, minkä mä vielä tähän loppuun haluaisin sanoa. Kiire pois sekä itseltä että avustajalta. Hosumalla ei tuu kun vahinkoja. Lähtekää rauhassa, avoimien mielin nauttimaan tästä kauniista Sujomen luonnosta. Kiitoksia hyvät kuuntelijat ja ei muuta kun retkeilemisiin. Moi moi.

  Mitä on puhelinrinkitoiminta. Sinä sitoudut viisi kertaa olemaan mukana keskustelussa. Sinun ei tarvitse osata muuta kuin vastata puhelimeen. Kokoonkutsuja soittaa ja kokoaa ringin, jossa keskustellaan luottamuksellisessa ilmapiirissä. Voidaan jakaa yhteisiä asioita ja elämänkokemuksia. Osallistu sinäkin puhelinrinkitoimintaan. Lisätietoa saat soittamalla numeroon 050 4059057. Lämpimästi tervetuloa mukaan puhelinrinkitoimintaan.